Onko isiä jotka eivät ole lastaan tavanneet moniin vuosiin (omasta tahdostaan!!)??
Mitkä on fiilikset, eli kaipaatko lastasi? haluaisitko tavata häntä. ehket uskalla tai kehtaa ilmestyä kaikkien niiden vuosien jälkeen??
Ajatuksenne kiinnostaisi kovasti äitiä jonka poika kovasti kaipailee isää jota ei ole nähnyt moniin vuosiin.
Mitkä on fiilikset, eli kaipaatko lastasi? haluaisitko tavata häntä. ehket uskalla tai kehtaa ilmestyä kaikkien niiden vuosien jälkeen??
Ajatuksenne kiinnostaisi kovasti äitiä jonka poika kovasti kaipailee isää jota ei ole nähnyt moniin vuosiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jota vastaus samaan kysymykseen kiinnostaisi aikaslailla...
kolomas, jota asia myöskin askarruttaa?
Mä en nähny isää lapsuusvuosina. Sen omasta halusta (kai). Myöhemmin, ku oli omia lapsia pari, ni oma faija ois halunnu tapailla.
Hankala oli. En halunnu suoraan kieltää, mutten oikein lapsille esitelläkkään.
Elämä on.
En ole tavannut avioliiton ulkopuolista lasta. Ainoat tapaamiset käytännössä lastenvalvojan luona elatusapumaksuista neuvotellessa.
Syy tähän on se, etten halua olla mitenkään yhteydessä ko. lapsen äitiin, johtuen tämän toiminnasta ja siitä johtuneista seurauksista.
Tämä äiti tiesi, ettei tapaamisia tule olemaan, jos hän toteuttaa uhkailemansa. Tapaus oli ikävä ja pitkittynyt ko. naisen tahdosta.
Totta kai ajattelen välillä, miten lapsella menee jne... Minulla on kuitenkin ydinperhe ja kaikki vapaa-aika menee vaimoni kanssa YHTEISELLÄ PÄÄTÖKSELLÄ tehtyjen lasten kanssa.
Heitin yhden elatusapuriidan yhteydessä, että voisin ottaa lapsen meille asumaan ja siirrettäisiin yksinhuoltajuus minulle, mutta sehän ei käynyt, kun ko. nainen haluaa mielummin rahat itselleen.
Kukin saa olla omaa mieltä tekemisistäni, mutta harva lähtee ensimmäisenä syllistämään ns. ressukkaa yh-äitiä, joka tietoisella toiminnalla halusi tuhota elämäni, perheeni ja lapsen perusoikeuden tavalliseen perhe-elämään.
Monet lapset pärjäävät ja kehittyvät kuitenkin hyvin ilman toista biologista vanhempaa, toivotaan että tämäkin pärjää. Roolimalli isästä haetaan vaarista tms.
Niin se vain valitettavasti menee...
Tässäpä oiva malli, kuinka itsekkäästi ihminen voikaan toimia sen itsekkyyden seurauksista lapsen kustannuksella piittaamatta. Oletkohan ylpeä itsestäsi?
Ehkä uskottelet itsellesi että tekosi on oikeutettu "koska onhan sinua loukattu, kun et ole saanut tahtoasi läpi", mutta ikävä tosiasia on että sinussa puhui vain munaton mies joka ei kykene ajattelemaan kovinkaan rationaalisesti. Yyh, ällöttää kaltaisesi "mies" joka on niin lapsellinen ettei osaa kantaa vastuuta teoistaan.
Toivonpa vain, että lapsestasi, siitä kenet olet päättänyt laittaa maksamaan teostasi, kasvaa isäänsä viisaampi ihminen.
Oletkohan itse ylpeä siitä,että pystyt noin vain tuomitsemaan ja halveksimaan toista ihmistä,tietämättäsi mitään häneen tilanteestaan tm..?!Jokainen näkee asiat tavallaan,mutta olen samaa mieltä että äitihän se on,joka sen lapsen päättää pitää..vaikkei isää siinävaiheessa ole mailla halmeilla!Säälittävää on se,että äiti siinä vaiheessa alkaa pyytelemään/vaatimaan muita ihmisiä mukaan omiin valintoihinsa.
Toiseksi,jos joku mies tapaisi lastaan vain sen takia,että se ns.on muiden mielestä oikein,eikä hänellä ole mitään itressejä lasta kohtaan-on paljon vahingollisempaa.Kyllä ne lapset aistii ja tietää kuka on sydämmellä mukana ja kuka ei!Ja mitä siinä taas saadaan jos isä ei ole sydämellä lapsen elämässä mukana?!mielestäni vain lapselle paskaa niskaan ja vääristynyt miehen malli.
Kertokaa toki omat mielipiteenne,tämähän on vain oma näkemykseni.
Oli syyt mitkä hyvänsä, täytyy muistaa se, että LAPSI ON SYYTÖN siihen kaikkeen. Onko pakko lapsen kautta kostaa, teki äiti/isä mitä hyvänsä.
Meillä aikoinaan erottiin sovussa. Lapsi tapaili isää ja kun uusi nainen löytyi harvenivat tapaamiset (isän omasta tahdosta). Minua ei hänen uusi nainen hetkauttanut, olinhan itsekin uuden löytänyt. Loppujen lopuksi kun tapaamiset olivat niin vaikeita "päätettiin" että unohdetaan koko juttu, koska isää ei kiinnostanut. Mitä lie taustalla, koska lapsi oli ennen isälle ollut todella tärkeä. Pari vuotta kului ja laitoibn postia isälle kysellen tapaamishaluista (siis lapsen), ei vastausta...
säälittävää on vain se, että ihminen, tässä tapauksessa siis (oletettavasti) aikuinen mies, ei osaa kantaa vastuuta tekemisistään. Tokkopa häntä on pakotettu yhdyntään väkipakolla, tai tullut huijatuksi sekä pillerien syönnistä ja sen päälle vielä nainen käynyt salaa puhkomassa kumiin reikiä?. Tämä poika joka tuossa kertoi, kertoi lähinnä pröystäilevään hälläväliä tyyliin päätöksestään (naisen vikaa kaikki, boooring) ja ihan kuule siitä syystä tein omat johtopäätökseni. Jos ei ole selkärankaa taipua muuta kuin ja vain siihen omaan tahtoonsa, ei ole kasvanut kovin aikuiseksi.
Eiköhän tässä ole kyse ihan klassisesta jälkiviisaudesta, että huomataan jälkikäteen että olisihan sitä voinut olla vetelemättä paljaalla jos olisi vain ajatellut nakkiaan pidemmälle.
Ja kuka siitä tyhmyydestä maksaa? Lapsi, kukapa muu.
Mutta, kuten sanoin, toivottavasti lapsests kasvaa isäänsä viisaampi. Ja juu, en tarkoittanutkaan että kukaan alkaa väkisin ketään tapailemaan. Ihmettelin vaan, miten joku voi kutsua itseään "mieheksi" jos ei kykene ajattelemaan muuta kuin itseään, edes niitä lapsiaan. Huomaa monikko.
Hyi helvetti miten selkärangatonta. Kuka sellaselle lusmulle on enää erehtynyt perää antamaan.
Yhteisellä päätöksellä lapset tulisi hankkia. Jos kyseessä suhde, jota molemmilla haluaa ylläpitää ja sattuu ns. "vahinko", niin vastuu toki minunkin mielestäni molemmilla vanhemmilla.
Itselläni vaimo ja lapsia, joiden kanssa halusin elää elämääni kaikessa rauhassa ilman tätä ko. naishenkilöä. Hänellä oli jonkinmoinen pakkomielle, että halusi juuri minut kumppanikseen, vaikka sanoin ettei minulla ole mitään tunteita häntä kohtaan.
Tämä ko. nainen ei välittänyt tippaakaan minun omasta tahdostani, halusin vain pitää perheeni.
Kyse oli uhkailusta ja kiristämisestä, mistä en sen enempää ala kirjoittelemaan.
Kyseessä on henkilö, jota inhoan yli kaiken ja se ei voi olla vaikuttamatta myös lapsen tapaamisiin.
Omasta tahdostani tähän kysymykseen vastasin, vaikka tiesin, että suurin osa kirjoittajista osaa katsoa tilannetta vain yhdeltä kantilta, mutta niinhän se varmaan on, jos ei ole joutunut kokemaan vastaavaa.
Sanoinhan voivani ottaa lapsen meille asumaan, mutta siitä asiastahan ei voida edes keskustella, kun äiti on aina se "parempi" vanhempi.
Tämä lapsihan ei ollut mikään vahinko äidin puolesta, vaan tarkkaan laskelmoitu juttu, jolla tuhoaisi perheeni ja saisi toteutettua haaveensa.
Miksi ihmeessä menit harrastamaan seksiä naisen kanssa jota noin kovasti inhoat? Kyllä minun ainakin täytyy pitää ihmisestä, jonka kanssa menen sänkyyn..
viestissä, että kyse oli uhkailusta ja kiristämisestä.
Aikoinaan kännissä menin ko. naisen kanssa sänkyyn, kaduin tekoani ja halusin lopettaa homman siihen. Tämä itseäni vanhempi nainen ei tyytynytkään siihen vaan sanoi että halusi lisää... ensin lupasi että kyse olisi enään yhdestä kerrasta ja sen jälkeen vaatimukset toistuivat satuinnaisesti, kunnes tämä ns. vahinko tapahtui.
Nythän kuitenkin keskustellaan nykytilanteesta, jossa lapsi on olemassa.
Taphtunutta ei saa tekemättömäksi, mutta mikä on äidin vastuu tapahtuneista?
Kukaan sosiaalitantta häntä ei tuomitse, heille riittää että joku maksaa elarit.
Ko. äiti tiesi, ettei lapsella tulisi olemaan biologista isää elämässä, siinä oikeassa merkityksessä. Miksi tehdä tahallaan "isätön" lapsi? Vastatkoon tähän sitten myöhemmin lapselle.
Sanoo naiset mitä tahansa, niin lapset tulee hankkia YHTEISELLÄ PÄÄTÖKSELLÄ eikä niin että nainen nakittaa itsensä raskaaksi lopettamalla ehkäisyn "itsekseen".
...Olettaen että lastenhankinnasta ON ollut puhetta ja mies on ilmoittanut ettei halua lasta.
Ala-arvoista toimintaa naisilta jotka yrittävät tällätavoin kahlita miehen itselleen lapsen avulla.
Turha inistä jälkeenpäin, että on vaikeaa kun joutuu hoitamaan lapsen yksin.
Sitä saa mitä tilaa.
se hyväksyttävä raja? Seksiin pakottaminen, tietty, ehkäsystä valehtelu, tietty, ehkäsyn sabotointi, tietty, puhdas vahinko, ei todellakaan.
Varmaan aika harva lapsista on saanut alkunsa satunnais seksistä, tai että nainen olisi pakottanut miehen seksiin kanssaan tai että olisi käynyt puhkomassa niitä kumeja tietty päämäärä mielessään. Aika moni ns. isätön lapsi on saanut alkunsa suhteessa ja vahingosta ehkäsyn pettäessä, ei laskelmoidusti sperman metsästyksellä (suurinosa lapsista on muutenkin puhtaita sattumia, iloisia yllätyksiä eikä ovulaationtarkkailun tuloksia).
Olen ihan samaa mieltä että tietoisesti ei saa nakittaa ketään, mutta jos kyseessä on molemminpuolisesti vapaaehtoinen suhde/ akti, tulisi kummankin olla tietoisia mahdollisista seurauksista ehkäisyn pettäessä eikä niin että olisi jotenkin ok jommaltakummalta olla kantamatta jollain tavalla vastuuta seurauksista, jotka on yhdessä vahingossa saatu aikaan.
Tarkoitan nimenomaan päämäärätietoista raskaaksi hankkiutumista, myös parisuhteessa - vahingot ja muut yllättävät ehkäisyn pettämiset ovat asia erikseen.
Varmaankaan nakittajia ei ole paljon, mutta heitäkin on.
tässä oma tarinani.
kun olin 16v kuulin että silloinen 15v tyttöystäväni odotti lastani.. (meillä oli siis ehkäsy pettänyt).
hän kertoi siitä minulle vasta kun oli raskausviikoilla 20. tai hänen äitinsä ilmoitti asiasta. okei nuorelle miehelle oli kova paikka ja vanhempieni kanssa keskustelun jälkeen sanoin kantavani vastuun lapsesta. ehdotin tyttöystävälleni että muuttettaisiin hänen vanhemmilleen koska hänen äitinsä kertoi että se olisi oiva ratkaisu. noh muutinkin ja kaikke meni alkuu ihan ok.. lapsi syntyi ja siitä kun tyttöystäväni pääsi sairaalasta hän halusi erota. minkäs teit. sain nähdä lasta joka toinen vk.loppu 1v ikään saakka.. jolloin kaikki kamala ala mäki alkoi.. lapsemme äiti näytti kulkevan kylillä ja kamalassa kännissä.. sanoin ettei näin voisi toimia.. mutta hän huusi ja riehui päin naamaa.. päätin että otan asian puheeksi hänen vanhempien kanssa.. soitin hänen äidilleen joka sitten tokasi ettei minulla ole asiaa siihen suuntaan. tyttöystäväni oli sanonut että olin hakannut hänet ja vaatinut kuulema lastamme voimakeinoin siis. mikä ei todellakaan pitänyt kutia.. ok. tytön näin parin päivän päästä silmä mustana.. olin neuvoton koska en ollut sitä tehnyt.. vanhempani yrittivät puuttua asiaan.. ja mitään ei ollu tehtävissä.. en mitään.. lastani en tavannut puoleentoista vuoteen vaikka halusin.. mitä vaatteita ostin vanhempien kanssa niin tuli takasin postilaatikkoon uhkaulu kirjeiden kanssa.. ym.. muuta sairasta..
mutta nyt pari kk sitten kun lapsemme on 3v lapsi soitti ja sanoi isä tule käymään.. olihan pakko mennä.. elämäni taas jotenkin raiteillaan..
tosin emme väleissä ole tytön äidin kanssa koska hän sanoi haluvansa vaan rahaa ja oman kodin lapsen kassa.. että silleen.. en voi auttaa muussa kun olemalla mahdollisimman hyvä isä..
oikeesti vanhemmat.. tuketaa lapsianne. ja sen sanon että 15v ei ole kypsä äidiksi eikä kukaan 16v ole valmis isäksi.. vaikka lapset on ihania niin tehkää niitä kun olette kumppanista varma.. se satuttaa lasta! EIKÄ LAPSI OLE LELU!!EIKÄ SILLÄ RAHAA SAA!!EIKÄ OMAA ASUNTOA NUORENA.... ELÄKÄÄ NUORET NUORINA TÄYSIÄ!!ÄLKÄÄ LUULKO ETTÄ LAPSEN TEKO ON RATKASU!
Hienoa että olet yhteydessä lapseen. Älä tee koskaan sitä virhettä että hylkäisit hänet. Sinulla oikeus lapseesi!!
en todellakaan hylkää!!!olisin valmis ottamaan lapsen jopa itelleni dokaavalta äidiltä!!
Mikä vain tuntuu parhaalta lapsellesi, tee se!
Oletteko käyneet lastenvalvojalla??
huomattiin että äiti se on yleensä joka päättää onko lapsella suhde isään vai eikö ole !
Tiedän tapauksen jossa äiti haukkuu pitkin kyliä että isä hylkäsi lapsen ja muuta P...aa ...vaikka on itse tehnyt kaikkensa ettei isä saa tavata lasta !
ja minä tiedän hyvinkin läheltä tapauksen, jossa isä valittelee pitkin kyliä tutuille ja tuntemattomille ettei "saa" tavata lastaan koska äiti ei anna, ja kuitenkaan ei edes vastaa lapsen soittoihin saati tapaamiskyselyihin eikä edes yritä ottaa yhteyttä. Tarinoissa on aina kaksi puolta.
On se niin helppoa puhua paskaa, pääsee helpommalla.
Minä kyllä antaisin isän tavata lastaan, mutta ei taida kiinnostaa. On luvannut tulla käymään, mutta siitä on jo yli 4 kuukautta aikaa, en minäkään jaksa koko ajan olla häneltä kyselemässä, että milloin tulee käymään. No turha alkaa myöhemmin valittamaa asiasta, sääli vain lapsen puolesta, kun ei saa tutustua isäänsä ei tämän sukuun, koska isä ei heille halua lapsesta kertoa.