Aina äänessä - mitä tehdä ?

sille jeesus teippi suun eteen, oliko pakko kutsua

joidenkin muidenkin täytyy alkaa puhua aiempaa enemmän. Vähänhän asia on kiinni myös siitä, kuinka suuresta seurueesta on kyse. Äärikeino on tietysti jättää suupaltti kutsumatta...

...pistää sille jauhot suuhun!

Vai onko se niin tyhmä, ettei äly koskaan tulleensa nolatuksi? Usein nuo suupalteimmat ovat sellaisia.

Miksi se oikein pitää kutsua?

Niinq, älkää olko kuulevinanne, puhukaa niinq päälle, ja kattokaa välillä niinq murhaavasti jos se sanoo jotain tosi törkeetä! Ja sanokaa sit että kiinnostaa yht paljon kuin kilo paskaa.. loser!

minulla oli kanssa eräs tuttava, joka aina halusi yksin pitää saarnansa. Jos joku alkoi puhumaan, tämä saarnaaja sen katkaisi ja piti oman saarnansa. Sain hieman tilanteen rauhoittumaan, kun hänen saarnansa jälkeen ilmoitin toiselle vieraalle:"Mitä halusitkaan sanoa, ennen kuin toi ... keskeytti puheesi". Ymmärsi, että hänkin voi joskus kuunnella, eikä vain koko ajan kertoa - ja vieläpä typeriä vitsejään.

Olen saman kokenut ja ymmärrän hyvin mikä sinua odottaa.Yksi tapa tietysti on,että jätät kyseisen henmilön kutsumatta. mutta niin ei voi aina tehdä jos on kyse jonkun vieraan kaverista/omaisesta. Miksi ihmeessä jonkun pitää pilata kutsut ainaisella pälpätyksellä. Kunnon neuvoa tähän on mahdotonta antaa jokaisen pitäisi mennä itseensä ja miettiä onko todellinen tunnelman pilaaja.

Mutta entäpä jos sama tyyppi vielä röhönauraisi omille jutuilleen. Tämmöinen kaveri löytyy Nurmijärven Klaukkalasta.

Vielä pahempia ovat ne jotka istuu hiljaa koko ajan kun kyläily kestää!

Onkohan meillä sama tuttu? Tiedän yhden joka pälättää aina vain omia asioita ja yleensä moneen kertaan kaikki koirankusetusjutukin. Koskaan ei tämä tyyppi kysy, että mitäs sulle kuuluu?

Laita vesilasiin pontikkaa.... niin puhuu vielä enemmän itsestään. Sieltä se kaverin itsesääli löytyy.

... todella ikävä. Tiedän, millaista tuo on, koska yksi sukulaisistani käyttäytyy myös kuvaamallasi tavalla. Kutsumatta jättämistä on tässä ketjussa jo moneen otteeseen ehdotettu, mutta esimerkiksi isoäitiä ei monikaan varmasti kehtaa jättää kutsumatta. Mikäli kyseessä on "vain" kaveri tms. tuttava, lienee syytä miettiä, onko järkevää kutsua häntä. Jos sen sijaan on kysessä jonkinlainen suvun pää (kuten omassa tapauksessani), kutsumatta jättämisestä voi olla erinäisiä seurauksia, esim. juhlien järjestäjän panettelua ja mustamaalaamista muille sukulaisille. Nämä suupaltit kun voivat olla myös melkoisia juoruakkoja/ukkoja.

Ehdotan, että tämän ongelman kanssa painivat miettivät, kuinka tärkeä kyseinen "saarnaaja" oikeastaan heille on. Onko mieltä ylipäätään ylläpitää suhteita häneen? Jos tilanne on kuitenkin sellainen, ettei kutsumatta jättäminen käy mitenkään päinsä, kannattaa vaikka kierrättää vuoroja perheenjäsenten kesken (mikäli perhettä on) niin, että jokainen vuorollaan kuuntelee kyseisen tyypin vuodatusta. Yhden ihmisen on nimittäin todella rasittavaa istua monta tuntia putkeen kuuntelemassa mitäänsanomatonta höpinää. Omassa perheessäni on myös tehty niin, että suupalttisukulainen on kutsuttu erikseen käymään, jottei hän häiritsisi muiden vieraiden jutustelua. Toki voi myös keskeyttää ja vaikkapa kysyä jonkun toisen vieraan mielipidettä asiasta tai vaihtaa aihetta, mutta tämä ei välttämättä toimi tapauksen ollessa sitkeää laatua.

Itse pyrin mahdollisimman paljon välttämään kyseisen ihmisen kanssa samoihin tilaisuuksiin joutumista. Tästä on tietysti seurauksena se, ettei minulla ole kovin hyvä maine sukulaisten kesken. Onneksi en jaksa välittää sellaisesta, ja olenkin ottanut tavaksi jättää väliin useimmat juhlatilaisuudet. Joskus kuitenkin joudun pakosta suupalttisukulaistani kestämään, ja silloin on kyllä sietokyky koetuksella. Meni nyt vähän omakohtaiseksi avautumiseksi tämä, mutta toivottavasti oli jotain apua. =)

Siis kysyt joltain toiselta vieraalta, jolla on edes jotenkuten sana hallussa, jotain asiaa selkeästi ja iloisesti ja reippaalla äänellä: Mitä sinä Leena, olet mieltä, tästä meidän pääministerista jne. ja kylmästi(?) siirtelet keskustelua - ja ihan vaan keskeyttämällä tämän suupaltin. Kokemusta on!

Ikävä kyllä taidan olla juuri tuollainen kaamea pälättäjä, joka aina puhuu muiden puheen päälle.
Tai olin. En koskaan älynnyt tekeväni niin, sillä kukaan ei koskaan sanonut, että anteeks, oli mun vuoro puhua. Tietenkin sellainen pitäisi älytä ilman muuta, mutta kun jotkut ei vaan älyä ennen kuin asiasta huomautetaan. Vasta kun työporukka kyllästyi minuun ja he alkoivat pitää puoliansa, niin ensi loukkaantumisen jälkeen ymmärsin kyllä heidän olleen oikeassa. Nykyään yritän oikein tosissani hillitä impulssini ja annan toisen puhua loppuun. Kavereita ollaan edelleen eikä kukaan enää kaihda seuraanikaan. Huomasin myös että monet työkavereistäni ovat ihan kiinnostavia ihmisiä. En vain ollut koskaan vaivautunut kuuntelemaan heidän asioitaan.

Jätä kutsumatta kokonaan, pistää miettimään kyseisen henkilön...miksi ei mua kutsuttu? Jos yhtään on päässä kunnon ajatusta ihmisellä, tekee itsetutkiskelun siinä paikassa. Vaihtoehto kaksi: Pyytää puheenvuoroa *päläpättäjältä* eiköhän tuo huomaa, että on muitakin niissä juhlissä, joilla olisi sanottavaa.

Anoppini on juuri tuollainen henkilö, nauttii omasta äänestä, on aina oikeassa, tuomitsee
ihmiset, jotka eivät edusta hänen arvomaailmaansa, keskeyttää toisten keskustelut,
puhuu päälle, puhuu ihmisistä ja asioista, joista
muut eivät tiedä mitään, kerrassaan mainiota, tosin on höynäytettävissä sopivasti provosoimalla... :=)

kuuluisa amerikkalainen Al Capone toimi seuraavasti

Jos joku hänen päivällispöydässään pulisi sopimattomia, niin pesäpallomailalla huitaisu sai kyseisen gansterin hiljaiseksi. Varaa sinäkin pitoihisi pesäpallomaila ja ilmoita, että sille löytyy käyttöä kuin Al Caponelle.

Jari Sarasvuon neuvo telkkarissa: Nousi pystyyn pöydästä ja meni halaamaan ko pulisijaa ja sanoi sille ystävällisesti: Oo niin kiva ja käytä vähän lyhyempiä puheenvuoroja.

kutsu.(varmaan on ylevää kuulutaa,omista juhlista näin keskustelu palstalla)

Erittäin läheinen vanhempi ihminen on juuri tuollainen, puhuu kaiket ajat omista tekemisitään, eikä kiinnostu pätkääkään kyselemään, mitä mieltä muut ovat tai mitä muille kuuluu.

Yksi jos toinenkin on tästä asista sanonut hänelle milloin kauniimmin, milloin rumemmin, mutta paapatusmonologi senkun jatkuu...

Ei oikein viitsisi lähteä sille tielle, että tunkee sukkia suun täyteen... ;)

Sellainen suupaltti pitä keskeyttää yhtä törkeästi kuin itsekin tekee ja sanoa, suoraan talon isäntänä tai emäntänä, että haluaa vaikka "jonkin muunkin kommentin asiasta"...sillä isäntäväki johtaa keskustelua yleensä ja saa katkaista keskustelun aiheenkin, ellei miellytä...sanoo vaikka, että "vaihdetaampa nyt aihetta" Riippuu tietysti ihmisistä. Olen elämässä oppinut, että pitää uskaltaa sanoa-vaikkakin huumorilla minä yleensä saatan sanoa suoraankin, että nyt riittää ; )) !! Jos ei vieras tätä tajua, niin olkoon tajuamatta. Talossa talon tavalla.

Loputon papatus täyttää tuvan vaikka kukaan ei lopulta jaksa kuunnella. Jos asiasta hienovaraisesti huomauttaa, hän suuttuu. "Tuutta tänne syömää ja mie en sais puhhuu". Sitten alkaa ottaa sydämestä. Nitroja, nitroja...

Minulle selvisi, että suvussamme on salaisuus jota varjellaan ja äitini peittää puhetulvallaan asiaa. Hän pelkää, jos jotain nostetaan "käsittelyyn" ja siksi hänen on papatettava koko ajan, ettei mistään ikävästä (siis hänen kannaltaan ikävästä) lapsuudenkokemuksesta vain päästä puhumaan!

Usein nämä suupaltit peittävät jotain. Joko huomiota itsestään pois tai sitten juuri ikävästä asiasta pois. Kun yksi täyttää koko tilan, ei siinä jää toisille enää suunvuoroa.

jättäkää kutsumatta

velvollisuudekseen olla seuranpitäjä. Oletteko muuten hiljaa ja vaitonaisia, ellei se yks esiinny kuin muidenkin puolesta. Jos muutkin juttelisivat, ehkä toinen huomaisi ettei tarvitse olla ikään kuin äänessä muidenkin vapautumisen puolesta. Entäs sitten kun se tyyppi kuolee? Oletteko sitten onnellisia kun se ei enää tule, vai harmitteletteko te ettei se enää ole jutuillaan viihdyttämässä muita, vaan joudutte olemaan ihan hiljaa, kun kukaan ei keksi mitään mistä höpistä.

Juottakaa se pika humalaan. Kyllä te suomalaiset osaatte juoda ja juottaa. Juottakaa se henkilö tukki humalaan, sillä suu hiljenee kun se sammuu!

..puhuu myös raivostuttavan paljon ja toisten päälle.Jos joku porukasta aloittaa keskustelun niin ei hän pääse vielä puoleen väliinkään kun tämä jo keskeyttää ja höpisee jotain omiaan päälle. Ja paras on kun yhteistä iltaa istuessamme jonkun puhelin soi ja yrität puhua puhelimessa niin tämä seuraa ja huutaa omia juttujaan sille ketä on siellä toisessa päässä luuria... On siinä meinaan tekemistä kun yrittää kuunnella mitä sillä soittajalla on asiaa...
Tätä tapahtuu myös usein kun puhumme puhelimessa keskenämme niin tämä samainen tyyppi huutaa lapselleen koko puhelun ajan ja patistaa milloin tekemään mitäkin ja lapsi räyhää takaisin.Suurin osa puhelusta menee heidän riitojaan kuunnellessa. Arvostelee samasta asiasta erästä ystäväänsä kun hän oli joskus heidän puhuessaan erehtynyt tekemään samoin mutta ei huomaa että hän tekee itse samaa joka kerta... raivostuttavaa!! Eipä kauheasti ole mieli tehnyt enää kutsua illanistujaisiin ja soitella. Kyllä sen huomaa jos toinen valittaa ja höpisee vaan omista asioista eikä kuuntele lainkaan mitä toisella on kerrottavana. Ystävyys on mielestäni molemmin puolista keskustelua ja kuuntelua...

Käyn aina joskustaan maanviljelijäpariskunnalla joka on mökkinaapuri kun tulee asiaa. Tuntitolkulla saa kuunnelle, jos vain viitsii. kuinka kurjaa ja huonot tulot on vilelijöillä. EU haukutaan läpeensä, EU-tarkastajia pelätään kuin rosvoa, mökkitontiltakin pitäisi kaataa kaikki tonttipuut monen metrin päästä rajaa muutoin pinta-alatuet menevät. Oma metsä kasvaa kyllä pellon päällä. Kaupunkilaiset haukutaan loisiksi. Mökkitie kulkee pellonreunassa ja naapuri kaivattaa jyrkkäreunaista ojaa ihan tiehen kiinni niin, että tie on jo kallellaan kun tiepohja valuu ojaan. Jos on vähänkin eri mieltä tulee melkein suoraa ulisevaa huutoa kahdesta suusta. Olenkin heidän kanssaan ollut aina samaa mieltä ihan piruuttani. Kepu on ainoa oikea puolue, Maaseudun Tulevaisuus-lehteen uskotaan kuin raamattuun. Jossain se raja kuitenkin kulkee. Onko muilla samoja kokemuksia ja jos on niin miten mitä neuvotte.

Yleensä jos mulla on joku vieras, joka puhuu puhumistaan, keskeyttää muiden lauseet sanoakseen omat mielipiteensä, eikä ylipäätään anna suunvuoroa kenellekään, niin ratkaisu on yksinkertainen. Sanon suoraan, että muutkin haluaisivat kertoa kuulumisiaan, joten ketään ei voisi vähempää kiinnostaa se, kun yksi ja sama henkilö paasaa elämänkertaansa tuntien ajan, antamatta kenellekään muulle suunvuoroa.

Toimii kahdella tapaa: Jos kyseinen henkilö on sitten niin itserakas, ettei kestä tuollaista kuulla, ja loukkaantuu siitä niin paljon, että alkaa esim. mykkäkoulua pitämään, niin siitä vaan. Pääsipähän eroon. Toisella tapaa se sitten vaikuttaa niin, että kyseinen henkilö sitten ottaa hieman itseensä siitä, mutta yrittää kuitenkin parantaa tapansa, ja ottaa muut huomioon jatkossa.

Kutsu. Ei se mikään varsinainen ratkaisu ole olla kutsumatta. Tai on, laiskan ja viitsimättömän ratkaisu.

Oltuani molemmilla puolilla, pälättäjä ja se jonka päälle puhutaan, kehotan maltillisuuteen: Jos joku katkaisee puheesi ja yrittää johdatella keskustelua sivuraiteille, rupea puhumaan jolle kulle toiselle. Jos haluaa tulla kuulluksi, ja asia on tärkeä, sen vain joutuu sanomaan.

Joissakin maissa on tapana koko ajan katkaista toisen puhetta, Suomessahan se ei ole tapana. Asiaan voi myös palata myöhemmin jos joku harhautuu sivuraiteille. Myös toisten ihmisten mielipiteen kysyminen on luonteva tapa hiljentää joku.