Saitteko kodinhoitajaa?

Minun kodinhoitaja tarpeesta on jo kulunut vuosia, mutta vastaan nyt kuitenkin sinulle.

Kaksoseni syntyivät esikoiseni ollessa 2-vuotias. Ja voit uskoa, että päivät ja osin yötkin olivat työn täyteisiä. Paras yllätys oli tuolloin se, kun eräänä loppukesän aamuna soi puhelin. Ja siellä oli kodinhoitotoimistosta virkailija, joka kyseli seuraavaa.

He haluaisivat tarjota minulle apua terveiden lasten hoidossa kotonani, koulutus mielessä. Koska heillä oli muutamia nuoria kodinhoitajia, joilla ei ollut lapsenhoidosta kokemusta.

Näin sain muutamina viikkoina yhdeksi päiväksi kodinhoitajaharjoittelija ruokapalkalla talouteeni, hoitamaan lapsiani. Nämä nuoret hoitivat ainoastaan lapsia, laittoivat heille ruokaa ja olivat lasten kanssa ulkona.

Itse sain kerrankin pestä rauhassa ikkunoita, pyykkiä ja siivota. Näistä nuorista oli minulle todella suuri apu ja ajattelen heitä usein vieläkin lämmöllä :)

Meidän kunta ei kyllä yrittänytkään auttaa millään kodinhoitajilla. Ei kuulemma resurssit riitä. Mutta sain kuitenkin monikkoperheyhdistyksen kautta opiskelijoita, joista oli ainakin arjen pyörityksessä iso apu. Yksinhän heitä ei saanut jättää lasten kanssa, mutta oli kiva kun oli kaksi käsiparia.

Meillä neuvolantäti ilmeisesti ymmärsi, että väsynyt olen ja hän ehdotti, että meille tulisi lähihoitaja opiskelija tekemään harjoitteluaan. Mulle sopi mainiosti, joten nuori tyttönen tuli viidesti viikossa, viiden viikon ajan meille päiväksi. En uskaltanut heitä yksin jättää, mut suureks avuks oli jokatapauksessa. Kokematon nuori tyttö, eikä ruuanlaittokaan oikeen onnistunut, mutta kuten sanoin mukava oli ja avuksi oli ihan läsnäolollaan.

Heippa! Kotiavun saannissa on paikkakuntaisia eroja kuntien välillä. Joissain kunnissa saattaa jopa ollakkin, että kaksosperheille jopa tarjotaankin kotiapua, mut täällä meidän kunnasssa kuulema kaikki tarjolla oleva kotiapu menee ainoastaan vanhuksille. Paikkakunnalla on kuitenkin lähihoitajakoulutusta, että voisi kuvitella opiskelijoiden tarvitsevan harjoittelu paikkoja. Omin avuin täällä on pärjätty. Tehty se mikä on keritty, ja muuta ei voi. Neuvolassa kannattaa kuitenkin asia ottaa puheeksi, jos tuntuu tarvitsevan kotiapua.

Yksinhuoltaja kun olen..mulle tuli sairaalaa kaksosteni synnyttyä sosiaali työn tekijä kyselemää/tarjoamaa apua.mulla ois ollu apua joka pvä 8.00-16.00 mut en pystyny elämää niin et joka pvä "tuntematon"ihminen oli kotonani,niinpä sitä vähennettii 2-3krt viikossa. ja viel joka pvä joku kodinhoitaja vei 8v tyttöni eskarii ja 5v poikani kerhoo myös hakivat hoidosta.Tänä pvänäkin mulla käy kodinhoitaja 2krt viikossa vaiks kaksoset on jo 1v5kk,toisin kunnalta en saa enää apua.yksityiseltä käyvät..yks koko pvänen ja yks puoli pvänen.mulle tämä ei ainakaa maksa mitää..

ja jouduin vuoteen omaksi alkuun, sain kodinhoitajan. Mutta sen muistan että palvelu oli kallis.

Eikä kodin hoitaja tehnyt töitä.

jokainen ripaus olisi pitänyt sieltä sängynpohjalta käskyttää tälle kädettömälle henkilölle.

Eipä irronnut Nokian kaupungilla minkäänlaista apua, vaikka tarvetta todella olisi ollut. Kerran jo lupasivat että jos edes joku sosiaalipuolen ihminen olisi tullut, mutta ei ketään koskaan tullut. Harmittaa kun olisi aiemmin tiennyt, että saadaan kaksoset, emme olisi muuttaneet pois Tampereelta, siellä kuulemma saa apua.

Kaupungissamme ei saa apua. Pitäis olla holisti tai narkkari. Palkkasin siivoojan joka toinen viikko, kallis mutta helpottaa. Mannerheimin amman palkkaan jossain vaiheessa, 5e/h. Itestään on pidettävä huolta, omasta jaksamisesta. Eli avut vaan kehiin, vaikka maksavat. Sukulaisemme ovat kaukana joten ite on pärjättävä.