Mieheni juo kerran kuussa mikä on ihan ok mutta en tykkää kun hänen pitää juoda muka seuraavanakin päivänä tasoittavia. Sitten mieheni kutsuu miltei päivittäin samalla paikkakunnallam asuvan tuttunsa meille yökylään!! sitten hänen pari muuta tuuuta käy vielä usein yökylässä. Tuntuu että mieheni ei kestä olla perheen kanssa(minä,poika 2v ja tyttö 5kk) ja hän ei myöskään kestä tylsää arkea. Miehelläni on ollut aikaisemmin alkoholiongelma ja yhdessä vaiheessa meillä oli jatkuvasti mies päissään ja hirveästi vieraita ja mies oli usein monta päivää poissa. Sairastuin silloin masennukseen ja pelkään että nyt käy samoin koska olen viimeaikoina ollut aika paljon 2 lapsen kanssa kotona kun mies on ajellut kavereidensa asioita. Mitä voin tehdä? Olen miettinyt miehen jättämistä ja poislähtöä lasten kanssa mutta onko se sitten oikea ratkaisu. Toivoisin neuvoja,tukea,saman kokeneen kertomuksia mutta en herjausta tyyliin" Itseppä olet lapset tehnyt ja pitänyt"
Mitä tehdä
surusilmä kaiho mieli
5464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskoisin että olette jo kahdestaan yritäneet asioita puhua. Vaan kun ne eivät puhumalla parane, vai mitä? Olisikohan nyt aika ammattiauttajalle?
Ehkä he osaavat neuvoa teitä ja auttaa perhe-elämäänne takaisin raiteilleen, jos se on sellaisilla koskaan ollutkaan. Uskoisin että suhteessanne on kuitenkin rakkautta sillä teillä on 5kk tytär? Itsenne ja lapsienne takia neuvoisin teitä menemään ammattiauttajalle.
Jaksamista ja voimia.
joo mä suosittelen kans ammattiauttajien luokse. Mutta ei varmaan äijä ihan helposti suostu..yritä kuitenkin sisukkaasti !! Jos se ei suostu sinne, eikä mee puhumallakaan perille niin minä kyllä lähtisin. Parempi se sitten niin olisi lapsillekkin. EHKÄ... Laita lapset hoitoon ja tehkää ukkos kanssa jotain arjesta poikkeevaa, jotain tosi erikoista. Ja kerro hänelle miltä susta ja lapsista tuntuu.
Hyvä ystäväni eli pitkään melkein samanlaisessa tilanteessa. Lopulta kuvaan tuli myös miehen vieraissakäynti ja väkivalta. Ystävälläni tuli lopulta mitta täyteen ja hän lähti. Mutta pitkään elämä oli aikamoista kärsimystä, sekä hänellä että lapsilla.
Nyt eron tultua voimaan mies tapaa lapsiaan melkein enemmän kuin avioliiton aikana! Mies on ottanut vastuunsa lapsista, ja silloin kun on hänen vuoronsa hoitaa, tekee sen ihan kunnolla. Kun lapset ei ole isän luona, hän juo edelleen, kutsuu tuttuja yökylään ja ravaa kavereitten luona, mutta eipähän enää tarvitse vaimon ja lasten tästä kärsiä. Harmittaa vaan kun oma mieheni on hänen kaverinsa, ja nyt kun tämä ystäväni mies on vapaa, hän yrittää jatkuvasti houkutella minun miestäni juomaan, pelaamaan ym.
Koita puhua miehesi kanssa ennen kuin tilanne pääsee todella pahaksi! Jos ei auta, lähde vaikka itse yöksi johonkin ja jätä lapset isälle, ehkä hän sitten ymmärtää minkälaista sinulla on yksin lasten kanssa. Tai kutsu tupa täyteen omia kavereita ja sano että nyt on isin vuoro hoitaa kun tytöt vähän juhlii!
Ammattiapu olisi varmasti paikallaan, toivottavasti miehesi suostuu lähtemään johonkin puhumaan! Jotenkin sinun pitäisi saada nyt mies näkemään tilanne sinun kannaltasi, muuten ei varmaan ole muutosta luvassa.
mikä on harvinaista herkkua tällä palstalla =)
Kyllä minäkin olen samoilla linjoilla. Ensin sinun kannattaisi listata asiat paperille, mikä on miehesi toiminnassa hyvää, mikä huonoa. Ja huom: hänen toiminnassaan, ei hänessä. Sen jälkeen listan kanssa se keskustelu, jos ei onnistu kahden kesken niin ammattiauttajan avustuksella. Jos sekään ei tuota tulosta niin ota lapset ja lähde. Tuollaisessa kodissa lapsesi saavat vääristyneen kuvan perhe-elämästä eikä se ole ollenkaan hyvä juttu.
Henkiset olalletaputukset sinulle!
Olen tullut siihen lopputulokseen että ero on parhain vaihtoehto. Me halutaan elämältä niin erilaisia asioita, mies haluaa mennä ja minä taas olla. Me ollaan käyty parisuhdeterapiassa kohta puoli vuotta mutta se ei vain auta meitä:( Minä haluan olla onnellinen enkä onneton loppuelämääni. Minä olen kyllästynyt antamaan anteeksi kerta toisensa jälkeen, kyllästynyt odottamaan, kyllästynyt luottamaan tyhjiin lupauksiin, kyllästynyt pelkäämään onko vieraita taas kotona ja koskakohan ukko taas lähtee, kyllästynyt itkemään. Annan luvan itselleni olla onnellinen ja valitettavasti mieheni ei pysty tekemään minua onnelliseksi. Olenhan lapsillenikin paras äiti jos olen onnellinen.