kalkkinen vesi

Vaikka kansanuskomus niin sanoo, kalkki ei poistu vedestä keittämällä. Kalsium ei haihdu mihinkään. Se ei myöskään "laskeudu" pohjalle vettä seisotettaessa, kuten toisen uskomuksen mukaan käy.

Kalsium on vedessä liuenneena ioneina - samalla tavalla kuin esim ruokasuola, jos sitä liuottaa veteen. Voit tehdä maistelutestin: saatko vedestä suolatonta keittämällä sen? Et saa - et siis kalkitontakaan. Saatko vedestä suolatonta seisottamalla sitä? Et. Eikä seisottamalla poistu kalkkikaan.

Kalkitonta vedestä saa tislaamalla sen - keittämistä siinäkin toki käytetään, mutta talteen otetaan vesihöyry. Myös käänteisosmoosiin perustuvia kalkinpoistolaitteita on. Kotona ei kuitenkaan yleensä ole näitä laitteita. Sadevesi on kalkitonta, samoin järvivesi.

Monet huonekasvit (mm. kaikki ananaskasvit, orkideat) eivät pidä kalkista. Tässä ei ole usein varsinaisesti kyse kalkista vaan siitä, että kalkki laskee maaperän happamuutta. Näille kalkinkaihtajille voikin tehdä mukavammat olot siten, että hapattaa niiden kasteluveden: Laita vettä ämpäriin ja lisää sinne turvetta. Anna liota pari päivää - voit siivilöidä veden tai käyttää sellaisenaan. Turve on hyvin hapanta ja muuttaa kalkkisenkin veden Ph:n happamaksi.
On myös kasveja, jotka arvostavat vähemmän hapanta maata - niille kalkkipitoinen vesi on hyväksi. Kannattaa tarkastaa kasviesi vaatimukset maan Ph:n suhteen jostain kasvikirjasta.


Useimmat kasvit voivat ottaa ravinteita paitsi juurillaan, myös lehtiensä kautta - merileväuutteella sumutus toimii eräänlaisena lannoitteena. Vedellä sumutus lisää ilmankosteutta ja vähentää haihtumista. Monet tuholaiset, mm. vihannespunkit viihtyvät kuivassa ilmassa, joten ilman kosteuden nosto voi auttaa niiden torjunnassa.