Kosteus- ja homevauriot työpaikoilla ja kodeissa Terveydenhuollon rooli terveyshaittojen tutkimisessa
--------------------------------------------------------------------------------
Tärkein tieto
Sisäilmasto-ongelmia voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten kuiva ja tunkkainen huoneilma, pölyt ja kuidut, veto, riittämätön ilmanvaihto, liian matala tai korkea lämpötila, materiaaliemissiot, kostuneet rakenteet ja homevaurioihin liittyvät mikrobit.
Työpaikan ongelma kannattaa aina tutkia yhteistyössä työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja rakennuksen omistajan sekä käyttäjien edustajan kanssa niin, että kaikki osapuolet sitoutuvat selvitysprosessiin ja tehtäviin päätöksiin.
Työterveyshuolto eli käytännössä työterveyslääkäri ja -hoitaja työparina toimii kosteusvaurio-ongelmissa terveyshaittojen asiantuntijana ja riskinarvioijana.
Perusterveydenhuolto voi käynnistää selvityksen ja auttaa ongelman tunnistamisessa.
Vastuu sisäilmaston kuten myös kosteusvaurioiden tutkimisesta ja korjaustoimenpiteistä kuuluu kuitenkin kiinteistön omistajalle ja työnantajalle.
Onnistuneen korjauksen edellytyksenä on kaikkien ongelmien syntyyn vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja oikeat huolellisesti suunnitellut ja toteutetut korjaustoimenpiteet.
Sisäilmastokysely on hyvä käytännön työkalu työterveyshuollolle, myös korjausten arviointiin. Työterveyshuollon tehtävänä on löytää ammattitautiepäilyt, joita on vähän oireisten joukossa ja lähettää heidät jatkotutkimuksiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Sisäilmasto-ongelmia voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten kuiva huoneilma, riittämätön ilmanvaihto, pölyt, kuidut, liian matala tai korkea lämpötila, veto, materiaaliemissiot sekä kosteus- ja homevauriot. Koska vain osa sisäilmasto-ongelmista liittyy kosteusvaurioihin, korjaavissa toimenpiteissä on tärkeää ottaa samanaikaisesti huomioon mahdolliset muutkin sisäilmastoon vaikuttavat tekijät.
Kosteus- ja homevaurioihin voi liittyä hengitysteiden ärsytysoireita, yleisoireita, toistuvia hengitystietulehduksia ja harvemmin yliherkkyyssairauksia (nuha, astma, ODTS ja allerginen alveoliitti). Terveysvaikutusten riskinarviointi ja kliininen tutkiminen on vaikeata (1,2). Siksi korjaustoimenpiteet ovat tarpeen ennen kuin pysyviä terveyshaittoja syntyy (3,4,5). Myös lainsäädännössä periaatteena on mahdollisimman varhainen terveysriskien tunnistus ja torjunta (Työterveyshuoltolaki, Työturvallisuuslaki, Terveydensuojelulaki, www.finlex.fi)
Terveydenhuollon toimintaperiaatteet
Terveydenhuollon ja muiden toimijoiden rooli kosteusvauriotilanteessa vaihtelee maittain kansallisesta lainsäädännöstä, viranomaisohjeista ja järjestelmien erilaisuudesta johtuen. Siksi keskitymme seuraavassa tarkastelemaan pääasiassa suomalaisia, osin säädöksiin pohjautuvia käytäntöjä (Työturvallisuuslaki, Ammattitautilaki, Asumisterveysohje), vaikka ulkomaisia oppaitakin on käytettävissä (6,7).
Eri toimijoiden yhteistyö on osoittautunut tärkeäksi kun rakennuksissa havaitaan kosteus- ja homevaurioita (8,9). Moniammatillisella yhteistyöllä, jossa edetään vaiheittain suunnitelmallisesti, sisäilmasto-ongelmat saadaan yleensä ratkaistua todennäköisemmin kuin eri asiantuntijoiden ratkoessa ongelmia yksin. Tilojen käyttäjien kokemuksia on syytä kuulla selvitysten alussa ja toimenpidevaihtoehtoja sekä korjausten onnistumista arvioitaessa (10).
Perusterveydenhuolto on usein selvityksen käynnistäjä auttaen ongelman tunnistamisessa. Työpaikan sisäilmasto-ongelman selvitys kannattaa aina tehdä yhteistyössä työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja rakennuksen omistajan sekä käyttäjien edustajan kanssa niin, että kaikki osapuolet sitoutuvat selvitysprosessiin ja tehtäviin päätöksiin. Työskentelytavoista, vastuista ja rooleista tulisi sopia heti prosessin alussa (10). Työnantaja on aina vastuussa toimenpiteistä, joilla tunnistetut terveysriskit poistetaan. Jos työnantaja omistaa kiinteistön, se on vastuussa myös korjaustoimenpiteistä. Jos kiinteistö on vuokrattu, toimintaan tarvitaan mukaan myös rakennuksen omistaja ja taho, joka vastaa rakennuksen kunnossapidosta. Viestinnästä huolehtiminen on olennaisen tärkeää heti prosessin alusta alkaen. Työterveyshuolto arvioi terveydellisiä riskejä prosessin eri vaiheissa ja ohjaa ammattitautiepäilyt tarvittaviin jatkotutkimuksiin.
Asuntokohteita koskeva lainsäädäntö on erilainen kuin työpaikoilla, mutta periaatteet ovat samat. Terveydensuojelulaki (TSL) määrittelee terveyshaitan altistumisen toteamisen kautta. Laki, siihen liittyvä asetus (TSL 763/1994 ja -asetus 1280/1994) ja ministeriön ohjekirje (11) korostavat ongelmien ennaltaehkäisyä. Tavoitteena on riskin varhainen toteaminen ja poistaminen ennen kuin oireilua tai sairastumista on tapahtunut. Lain mukaan kiinteistön omistajalla on aina vastuu todetun haitan poistamisesta sen aiheuttajasta riippumatta.
Terveyshaitan toteaa terveydensuojeluviranomainen. Terveyshaitaksi voidaan katsoa poikkeuksellinen lämpöolosuhde, haju, kosteus tai mikrobikasvu (TSL, 11). Syy-yhteyden arvioimista tai toteamista ei laissa edellytetä, pelkästään olosuhteen esiintyminen on jo terveyshaitta. Viranomaisella on oikeus antaa korjauskehotus ja äärimmäisenä toimena käyttökielto. Vakavissa tai kiistanalaisissa tilanteissa asian voi jättää terveyslautakunnan ratkaistavaksi. Lääkärin tehtäviin kuuluu lähinnä potilaan ohjaaminen asianmukaisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Monissa tapauksissa kalliita näytteitä rakennuksesta tai potilaasta ei tarvita. Lääkärinlausuntoa tarvitaan harvoin. Sen sijaan potilas tarvitsee usein neuvoja, miten tilanteessa tulisi menetellä, vaikka ratkaisu ongelmiin on usein muiden toimijoiden vastuulla. Siksi lääkärin on hyvä tuntea oma roolinsa ja tietää perusasiat muiden asiantuntijoiden rooleista ja keinoista ongelman ratkaisemiseksi.
Kosteusvaurion tutkiminen
Epäily tai havainto kosteusvauriosta voi tulla suoraan kiinteistössä asuvilta tai työskenteleviltä. Usein havainnot ja aistimukset kytkeytyvät koettuun terveydelliseen haittaan; oireiluun, sairauteen tai sen epäilyyn. Terveyshaittaa aiheuttavien tekijöiden poistaminen rakennuksesta vaatii teknisiä ratkaisuja ja siksi korjaustoimenpiteiden tulisi perustua rakennus- ja ilmanvaihtoteknisiin selvityksiin. Kaikille osapuolille on edullista, jos kosteusvaurio tai sellainen olosuhde, jossa epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan on mahdollista, ei pitkity niin, että se johtaisi tilojen käyttäjien oireiluun tai sairastumiseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan niitä tilanteita, joissa tarvitaan terveydenhuollon osallisuutta ja asiantuntijuutta.
Usein epäily kosteusvauriosta ja altistumisesta mikrobeille syntyy lääkärin vastaanotolla. Potilas kertoo, että työpaikalla tai kotona on tapahtunut vesivahinko tai siellä on haissut homeelle tai maakellarille tai että oireilu alkaa heti töihin palattua viikonlopun tai loman jälkeen. Näkyviin vaurioihin on yleensä kiinteistön kunnosta vastaavien tahojen helppo puuttua. Tilanne ei ole aina näin selvä, koska kaikkia vaurioita ei voida havaita edes mittalaittein. Mikrobialtistumista ei myöskään ole aina helppoa erottaa muista sisäilmasto-ongelmista, kuten altistumisesta mineraalikuiduille. Siksi voi syntyä viiveitä ongelman tunnistamisessa ja korjaamisessa.
Työterveyslääkärin tulisi epäillä kosteusvaurioon liittyviä ongelmia, jos useammalla työntekijällä on työpaikkaan liittyviä oireita tai toistuvia infektiojaksoja. Terveyskeskuslääkäri voi havaita vaurioon viittaavan tunnusomaisen hajun potilaan vaatteissa tai epäillä ongelmaa, kun aiemmin terve henkilö, esim. lapsi, alkaa toistuvasti sairastaa hengitystietulehduksia. Pitkäaikaisessa potilas-lääkärisuhteessa havaittu oire- ja sairausprofiilin muuttuminen, infektiokierre tai sairauden, esim. astman, merkittävä paheneminen voi herättää epäilyn kosteusvauriosta asunnossa tai työpaikalla.
Työpaikan sisäilmaongelman tunnistaminen
Helpointa on tunnistaa sisäilmasto-ongelma työpaikoilla, joissa on saatavissa ryhmätason tietoa. Työterveyshuollon rooli sisäilmaselvityksen käynnistämisessä on tärkeä, koska sairaanhoitoon on kertynyt tietoa altistumisolosuhteista, työntekijöiden oireista ja epäillyistä sairastelujen syistä. Joskus yhden henkilön ammattitautiepäily voi laukaista lisäselvitystarpeen koko työpaikalla.
Suositeltavaa on arvioida työntekijöiden kokemaa sisäilman laatua ja työpaikkaan liittyvän oireilun yleisyyttä sisäilmastokyselyn avulla. Nämä on syytä tehdä etenkin, kun työpaikka ja sen työsuojeluorganisaatio eivät vielä ole tietoisia ongelmasta tai ongelmaan ei ole vielä työpaikalla puututtu. Työpaikkaselvitys työpaikkakäynteineen on useimmiten aiheellinen, jotta sisäilmastokyselyn toteuttaminen saadaan työpaikalla motivoitua ja ongelmien ratkaisemiseen tarvittava yhteistyöprosessi saadaan käynnistettyä. Työterveyshuollon tiimityöskentely, jossa työterveyslääkärin ja -hoitajan työtehtävät on suunniteltu toisiaan täydentäväksi, antaa hyvät edellytykset onnistuneelle toiminnalle. Hoitaja voi huolehtia kyselyn tai haastattelun toteuttamisesta. Lääkärin panosta tarvitaan riskien arvioinnissa ja tulosten tulkinnassa sekä viestinnässä.
Sisäilmastokysely on erinomainen apuväline sisäilmasto-ongelmien laajuuden ja luonteen kartoituksessa työpaikoilla (12). Se kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, jotta saadaan luotettava kuva ongelman laajuudesta ja sen mahdollisista aiheuttajista. Vastaajat voivat tuoda esiin ne tekijät, joita pitävät haittaavina. Lisäksi kysytään viikoittain esiintyneitä oireita kolmen viime kuukauden aikana sekä niiden liittymistä työhön.
Työterveyslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyöllä on laadittu uusi sisäilmastokysely, joka ottaa aikaisempaa kyselyä kattavammin huomioon kosteusvaurioon liittyvät oireilun erityispiirteet. Kyselyn tuloksia voidaan verrata aikaisemmin kertyneeseen tutkimusaineistoon. Eri oireiden esiintyvyys toimistotyöpaikkoja koskevassa aineistossa vaihteli välillä 6-29 % (13,14). Jos tutkittavassa kohteessa koetut olosuhdehaitat tai sisäilmaan liittyvät oireet ovat yleisempiä kuin em. vertailuaineistossa, sisäilmasto-ongelma on todennäköinen. Useissa kosteus- ja homevauriokohteissa oireita esiintyy vertailuaineistoon nähden selvästi yleisemmin. Tosin joskus kosteusvaurio työpaikalla voi aiheuttaa oireilua vain paikallisesti, pienelle ryhmälle työntekijöistä.
Sisäilmastokyselyn tulosprofiili eli koettujen haittojen ja oireiden yhdistelmä voi parhaimmillaan antaa viitteen esimerkiksi siitä, onko sisätilan ilmanvaihto riittämätön, vapautuuko materiaaleista terveydelle haitallisia yhdisteitä vai onko rakenteissa kosteusvaurio. Silmä- ja iho-oireet voivat liittyä altistumiseen teollisille mineraalikuiduille. Sisäilmastokyselyn perusteella ei yleensä voida nimetä ja varmistaa ongelmien aiheuttajaa, koska niitä voi olla samanaikaisesti useita ja eri aiheuttajien aikaansaamat vasteet ovat osin samankaltaisia (15).
Sisäilmastokysely tulisi toteuttaa lokakuun ja toukokuun välisenä aikana, koska tarkastelujakso käsittää kolme edellistä kuukautta ja kesäaikana tuuletus ikkunoiden kautta estää tilannearvion. Alle 20 henkilön ryhmäkoko ja pieni vastausprosentti eivät anna luotettavaa kuvaa työpaikan sisäilmaston tilasta. Tavallisesta poikkeava kyselyn tulos johtaa yleensä tarkempiin sisäilmastoselvityksiin ja niiden pohjalta tehtäviin korjauksiin. Jos kysely on tehty ennen korjaustoimenpiteitä, kannattaa se toistaa muutama kuukausi korjausten jälkeen, mielellään kuitenkin vastaavana vuodenaikana kuin alkuperäinen kysely. Näin on mahdollista saada tietoa toimenpiteiden vaikutuksista koettuun sisäilman laatuun ja oireiluun.
Kyselylomakkeita, tulostus- ja tulkinta-apua työpaikkojen sisäilmasto-ongelmiin on saatavilla Työterveyslaitosten työlääketieteen asiantuntijoilta ja internet-sivuilta (www.ttl.fi/sisäilmasto).
Asunnon sisäilmaongelman tunnistaminen
Asunnoissa ongelman tunnistus perustuu yleensä havaintoihin vaurioista ja hajuista, jotka terveystarkastaja voi todeta. Ärsytysoireet ovat yleisiä kosteusvauriokohteissa, joten terveyskeskuslääkäri ei yksittäisen asukkaan osalta voi sanoa oireiden perusteella, ovatko ne peräisin nimenomaan tai ainoastaan kosteusvaurioista. Syy-yhteyden osoittamisessa kosteusvaurioihin liittyvän mikrobialtistumisen ja infektioiden välillä on samanlaisia vaikeuksia. Tämän yhteyden osoittamista vaikeuttavat henkilöiden aikaisemmat tulehduskierteet tai allergisen sairauden oireiden vaihtelut. Samoin muut sisäilmastotekijät, mm. tupakan savu, kotieläimet sekä muut epäspesifiset tekijät voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Oireiden alkaminen rakennukseen muuttamisen yhteydessä ja katoaminen pois muuttamisen jälkeen puhuu syy-yhteyden puolesta, jos muita selittäviä tai altistavia tekijöitä ei ole.
Ei ole olemassa laboratoriokoetta tai muuta testiä, jolla voitaisiin osoittaa yksittäisen henkilön oireilun syyksi rakennuksen kosteusvauriot (16). On syytä korostaa, että potilaan veren IgG-vasta-aineet heijastavat vain aikaisempaa altistumista näille mikrobeille (17). Menetelmän kehittäjät eivät suosittelekaan vasta-aineiden määrittämistä yhden henkilön mikrobialtistumisen arviointiin (16).
Jos muutos oireilussa ajoittuu esim. asunnon vaihtumiseen tai rakennuksessa tehtyihin muutoksiin, lisäselvittelyt ovat aiheellisia. Joskus on tarpeen selvittää asumisolosuhteiden lisäksi myös lasten päivähoito- ja kouluolot, harrastuspaikat ja aikuisten työolosuhteet. Epäselvien oirekokonaisuuksien seurannassa käyttökelpoinen työkalu on oirepäiväkirjalomake, jota analysoidaan ryhmätasolla (työ- ja vapaapäivien ero, työ- ja lomaviikot jne.) pienehköissäkin aineistoissa (18). Ennen korjauksia ja niiden jälkeen toteutetun kyselyn perusteella voidaan arvioida korjausten onnistumista. Epäiltäessä astmaa voi oirepäiväkirjasta ja PEF-seurannasta nähdä oleellisia muutoksia henkilön tai perheen ollessa pidempään poissa työ- tai kotiympäristöstä matkan tai loman yhteydessä.
Ryhmätason selvittelyjä voidaan joskus soveltaa perheisiin, mutta erityisesti kyselyä on mahdollista käyttää asuntoihin verrattavissa oleskelutiloissa kuten kouluissa ja päiväkodeissa. Näitä tiloja koskee lasten osalta sama lainsäädäntö kuin asuntoja, jolloin terveyshaittana pidetään jo itse altistumista kosteusvauriomikrobeille (TSL 763/1994, www.finlex.fi). Ihannetapauksessa kysely voidaan toteuttaa vastaavassa vertailukohteessa, jossa ei tiedetä olevan sisäilmaongelmia. Hyvää vertailurakennusta ei kuitenkaan aina ole saatavissa. Kansanterveyslaitoksesta saa näiden kyselyiden tekemiseen ohjeet ja tulkinta-avun (www.ktl.fi). Ryhmätason selvittelyjä voidaan tehdä myös asunto-osakeyhtiön tasolla, esim. kunnan terveydensuojeluviranomaisen pyynnöstä.
Myös asunnoissa saadaan yleensä muodostettua käsitys käytännön päätöksentekoa varten, jos kosteusvauriomikrobeille altistuminen on mahdollinen tai todennäköinen oireiden aiheuttaja tai pahentaja. Tuolloin kannattaa ryhtyä teknisten selvitysten perusteella tarpeellisiksi arvioituihin korjaustoimenpiteisiin. Kokeneen terveystarkastajan tai joskus terveydenhoitajan vierailu asunnossa on monissa tapauksissa avuksi, ja usein toimenpidesuositukset voidaan antaa samassa yhteydessä. Asunnosta otettujen mikrobinäytteiden tulkinnasta on annettu ohjeita STM:n Asumisterveysoppaassa.
Lääkärin tehtävät terveyshaittojen tutkimisessa
Työpaikkojen terveyshaitat
Lääkäriä tarvitaan siis ongelman tunnistamisessa, mutta erityisesti tautien diagnostiikassa. Työpaikalla, jossa vauriot on todettu tai jossa niiden epäily on vahva ja selvitykset ovat käynnissä, työterveyslääkäri voi tunnistaa vastaanotollaan mahdollisen ammattitautipotilaan ja lähettää hänet jatkotutkimuksiin laatien samalla E-lausunnon vakuutusyhtiölle.
Kun perusteltu ammattitautiepäily todetaan, on syytä varmistaa yhteistyössä työpaikan kanssa, että altistuminen tulee riittävästi selvitetyksi ennen vaurion korjaamista. Altistumisen varmentamista ja ainakin riittävää rakennusteknistä vaurioiden ja niiden syiden dokumentointia tarvitaan ammattitautitutkimuksissa. Materiaalien mikrobinäytteiden ottaminen on helppoa korjausten aikana, mutta ilma- ja pintanäytteet mikrobien esiintymisen toteamiseksi on syytä ottaa ennen rakenteiden avaamista. Yleensä materiaalinäytteet ovat selkein osoitus vaurion esiintymisestä ja altistumisen mahdollisuudesta.
Sisäilmasto-ongelmiin, myös kosteus- ja homevaurioihin, liittyy useita oireita, jotka esiintyvät erityisesti ryhmätasolla. Kaikkien oireilevien henkilöiden tutkiminen tai lähettäminen jatkotutkimuksiin on mahdotonta. Sekä suosituksessa että kliinistä tutkimista käsittävässä artikkelissa käydään läpi kliinisen tutkimisen tarpeeseen ja tapaan liittyvät keskeiset periaatteet (2,19).
Työterveyslääkärin kannattaa lähettää potilas jatkotutkimuksiin, jos ylähengitysteiden oireet viittaavat allergiatyyppiseen nuhaan tai silmien sidekalvotulehdukseen. Yskä ja/tai hengenahdistus voivat herättää yliherkkyyssairauden epäilyn, jos oireet liittyvät ajallisesti ja paikallisesti epäiltyyn työpaikkaan. Tällöin on mahdollista suorittaa kliinisiä jatkotutkimuksia erikoisalan poliklinikalla tai Työterveyslaitoksessa. Vaikka kosteus- ja homevaurioihin liittyvät yliherkkyyssairaudet ovat harvinaisia, niiden esiintymisriski näyttää kasvavan vaurion pitkittyessä (20).
Työperäisen astman oireet ovat usein selvät, mutta myös viivästyneet astmareaktiot ja alveoliittiin viittaavat oireet on syytä tutkia huolellisesti. Astmaepäilyissä tulisi aina tehdä välittömästi PEF-työpaikkaseuranta (21). Se voi osoittaa yhteyden kosteusvaurioiden ja astman välillä myös asuintiloissa. Muista syistä aiheutuneet astmat tai allergiset sairaudet näyttävät pahentuvan kosteusvauriokohteissa (3,4,5). Syy-yhteyden osoittaminen altistumisen ja astman pahenemisen välillä edellyttää yleensä pitkää PEF-seurantaa (2).
Selvästi pitkittynyt kuumeilu yksin tai yhdistettynä hengitystie- tai yleisoireisiin on syytä tutkia, jos oireisto toistuu kosteusvauriorakennuksessa. Tällöin kyseessä voi olla alveoliitin kaltainen, mutta palautuva keuhkorakkuloiden tulehdusreaktio, orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä (ODTS), tai varsinainen allerginen alveoliitti eli homepölykeuhko.
Vain sairaus voidaan lain mukaan määrittää ammattitaudiksi. Siksi sisäilmastoon liittyviä yksittäisiä oireita ei voida pitää ammattitautina. Oireilussa, joka kehittyy hitaasti työpaikalla työviikon aikana, syy-yhteyttä on vaikeata osoittaa muuten kuin osana ryhmätason oireilua.
Oireiden yhteys altistumiseen on vaikea osoittaa silloin, kun oireet ilmaantuvat vasta viiveellä ja objektiivisten löydösten puuttuminen estää luotettavan kliinisen seurannan. Tämä estää myös mahdolliset jatkotutkimukset, joita ovat mm. spesifiset tai työpaikka-altistuskokeet. Tällöin lääkäri - tutkittuaan potilaat - voi todeta, että useilla henkilöillä esiintyvät samanaikaiset ja samantyyppiset oireet viittaavat sisäilmasto-ongelmaan, mahdollisesti kosteusvaurioon, ja että tulisi keskittyä itse ongelman tunnistamiseen ja korjaamiseen. Oireilevien tutkiminen ei saa viedä päähuomiota rakennusteknisiltä toimilta tai viivyttää itse korjauksia. Kun ongelma tulee korjatuksi, myös oireiden tulisi hävitä vähitellen.
Asuntojen terveyshaitat
Asunnoissa korjauksiin riittää altistumisen mahdollisuuden osoittaminen, ja yleensä ei edellytetä syy-yhteyden osoittamista samalla tarkkuudella kuin ammattitautitapauksissa. Ongelmakohteissa voidaan tarvita lääkäriltä lausuntoa. Lääkäri voi joutua todistamaan oikeudessa asiantuntijana, että on perusteltu epäily lain (TsL 1§:n) tarkoittamasta terveyshaitasta ja asuntoon kohdistuvat toimenpiteet ovat tarpeelliset. Näin pyritään välttämään tarpeeton viivyttely asioiden selvittelyssä. Muut tilanteet, joissa lääkärin lausuntoa voidaan tarvita, on käsitelty päivitetyssä Majvik-suosituksessa (19).
Syy-yhteyteen liittyvät epävarmuudet vaikeuttavat lausunnon kirjoittamista, mutta tällainen on yleensä kirjoitettava, kun potilas sitä pyytää. Lausunnossa tulee selkeästi erotella potilaalta saadut esitiedot, lääkärin omat löydökset ja sairauskertomuksesta ilmenevät objektiiviset tiedot. Lausunnon johtopäätösosassa lääkäri asiantuntijana ilmaisee oman kokonaisarvionsa tilanteesta. On tärkeä mainita, miten pitkään hoitosuhteeseen kokonaiskäsitys potilaan ja hänen perheensä terveydentilasta perustuu. Lausuntoon kirjataan sen käyttötarkoitus ja mihin tietolähteisiin se perustuu. Ei kannata keskittyä potilaan kertomien vaurioiden kuvaamiseen, koska ne liittyvät yleensä vain näkyviin havaintoihin eivätkä anna riittävän luotettavaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Esitietoihin voi kirjata myös oireet, joiden yhteys altistumiseen on epävarma tai syy-yhteyden arviointi ei muutoin ole mahdollista. Johtopäätöksissä voi eritellä minkä sairauden osalta syy-yhteys on 'erittäin todennäköinen' tai 'todennäköinen' ja miltä osin oireiston yhteys altisteeseen on 'mahdollinen' tai 'epätodennäköinen'. Yhteistyö terveystarkastajan kanssa on usein välttämätöntä terveyshaitan toteamisessa. Osassa kunnista on perustettu sisäilmaryhmiä, joissa on eri asiantuntemusalueiden edustus. Niiden toiminnasta on hyviä kokemuksia (22).
Mikäli asunnon, koulun, päiväkodin tai muun kuin työpaikkana pidettävän rakennuksen käyttäjä sairastuu, saattaa olla tarpeen esim. rakennuksen vahingonkorvauskanteen tai rikosoikeudellisen kanteen yhteydessä selvittää sairauden syy-yhteys kosteusvauriomikrobeihin. Potilaalle suoritettavat tutkimukset on syytä suorittaa soveltuvin osin samoin periaattein kuin tapauksissa, jotka tehdään oireiden ja sairauksien työperäisyyden selvittämiseksi (2,19).
Muiden tahojen osuus kosteusvaurio-ongelmien selvittelyssä
Lääkäri auttaa tunnistamaan sisäilmasto-ongelman ja toimii asiantuntijana myös terveysriskin arvioinnissa. Vastuu sisäilmaston kuten myös kosteusvaurioiden tutkimisesta ja korjauksesta kuuluu luonnollisesti kiinteistön omistajalle ja työnantajalle.
Lääkäriltä voidaan kysyä tietoja sisäilmasto-ongelmien merkityksestä, erityisesti työpaikoilla. Vaikka sisäilmasto-ongelmat eivät yleensä aiheuta pysyviä terveyshaittoja, oireilu ja infektiosairastavuus pitkään jatkuessaan heikentävät viihtyvyyttä ja tuottavuutta sekä samalla aiheuttavat työnantajalle kustannuksia mm. lisääntyvinä poissaoloina (7). Näissä tilanteissa huomio suuntautuu työn kannalta toisarvoisiin asioihin, ongelma herättää turhaa pelkoa ja ahdistusta ja vaikuttaa negatiivisesti henkilösuhteisiin (16). Työterveyshuollon ammattilaiset voivat painottaa edellä olevien asioiden merkitystä työyhteisölle, jotta asiaan mahdollisesti epäilevästi suhtautuva työnantaja motivoituu selvityksiin. Samoin kouluissa oireet ja infektiot runsaine poissaoloineen voivat huonontaa koulumenestystä ja viihtyvyyttä.
Kokemus on osoittanut, että asiallinen, hyvin suunniteltu ja ripeä viestintä saaduista tuloksista ja tulevista toimista on tarpeen (8,10). Kun terveydenhuollon tutkimusten tieto (mm. sisäilmastokyselyt) yhdistetään rakennuksen tutkimisesta saatuun tietoon ja se jaetaan yhteistyöryhmän eri osapuolille, vältytään turhilta huhuilta ja huolilta. Tämä edesauttaa oireilevien potilaiden hakeutumista asianmukaisiin tutkimuksiin.
Rakennustekninen selvitys
Kosteusvaurioita epäiltäessä on ensin tarkoituksenmukaista tehdä rakennustekninen selvitys vaurioiden syiden ja laajuuden kartoittamiseksi. Kun vauriot todetaan, ne on syytä heti korjata ja tällöin muita toimia ei yleensä tarvita. Sisäilmastoasioiden medikalisointia on syytä välttää, mutta työterveyslääkäri joutuu usein ottamaan sisäilmasto-ongelmissa kantaa asiantuntijana haitan terveydellisestä merkityksestä. Koko ongelmaa ei kuitenkaan tule ottaa terveydenhuollon hoidettavaksi.
Mikrobiologinen tutkimus
Kosteusvaurioiden tunnistus, laajuus sekä osin vaurioiden vakavuus arvioidaan perustuen kosteusvaurioon viittaavien mikrobien esiintymiseen ilma-, pinta- tai materiaalinäytteissä (11). Mikrobiologisten tulosten tulkinta ei ole aina helppoa ja yksiselitteistä (23) ja se on aina syytä tehdä rinnan rakennusteknisen selvityksen kanssa. Mikrobinäytteiden tulkinnassa asetetaan erityinen painoarvo kosteusvaurioita indikoivalle mikrobilajistolle (16,23,24). Monien kosteus- ja homevauriorakennusten sisäilmassa havaitaan usein myös kohonneita Penicillium- ja Cladosporium-homepitoisuuksia, ts. samoja homeita, joita esiintyy tavallisestikin sisä- ja ulkoympäristöissä (11,25,26). Useimmiten kuitenkin vauriokohteesta löytyy kosteusvaurioihin viittaavia epätavallisia mikrobeja. Mikrobien mittaustulosten analysointi ja tulkinta on syytä teettää laboratoriossa, jolla on pitkäaikainen kokemus ja näyttö laadukkaasta työstä tällä alalla.
Yhteistyöllä tulokseen ja seurantaan
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamat oireet häviävät tai ainakin lievittyvät yleensä altistumisen loputtua. Tosin seurantatutkimuksissa on todettu lisääntynyttä oireilua vielä vuosien kuluttua altistumisen loppumisen jälkeen (27) ja homeille altistuneilla opettajilla nenän limakalvolla yliherkkyyttä vielä kuuden vuoden jälkeen altistuksen loppumisen jälkeen (28). Pitkäaikaisvaikutuksista on syytä saada lisää tutkimuksia.
Korjausrakennustöiden aikana esiintyy suuria, jopa maataloustyöhön verrattavia homepitoisuuksia (29), joten on syytä noudattaa korjaustoimille annettuja ohjeita (esim. RATU 82-0239 ja RATU 84-0133). Korjausten jälkeen tarvitaan aina erittäin huolellinen siivous. Liian pian korjausten jälkeen uusitut mikrobiologiset mittaukset voivat antaa väärän positiivisen tuloksen, koska korjauspölyä saattaa vielä leijua ilmassa ja laskeutua pinnoille. Seurantamittaukset voidaan tehdä vähintään kolmen kuukauden kuluttua korjausten päättymisestä. Sisäilmastokysely on myös hyvä väline seurantaan, mutta vasta riittävän ajan kuluttua. Muita seurantakeinoja voivat olla haastattelu, havainnointi sekä vastaanottokäyntien ja poissaolojen määrän seuranta.
Tämän tyyppisissä ongelmissa on hyväksyttävä, että riskin arviointi perustuu käytettävissä olevan tiedon perusteella muodostettuihin todennäköisyyksiin. Yhdistämällä rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen tietämys voidaan valtaosa asioista selvittää asianmukaisesti ja kohtuukustannuksin. Isossa kohteessa tai kun on useita kohteita voidaan eri tahojen asiantuntemusta yhdistävällä riskinarvioinnilla asettaa tarvittavat korjaustoimet tärkeysjärjestykseen. Kiinteistön taloudellinen arvo ja imago kärsivät kosteusvaurion maineesta. Mikrobihaitan ohella on välttämätöntä arvioida myös muut samansuuntaisesti terveyteen vaikuttavat sisäilmastotekijät.
English summary: MOISTURE AND MOULD DAMAGE AT THE WORKPLACE AND IN THE HOME
Indoor air problems can be caused by such factors as dry or stuffy air, dust, mineral fibres, draughts, insufficient ventilation, temperatures that are too low or too high, emissions, and moisture damage and related microorganisms. The responsibility for indoor air factors at the workplace, including the repair of moisture damage, lies with the employer, while occupational heath personnel act as experts in assessment of the health risks. However, it is recommended that indoor air problems at the workplaces be investigated through cooperation between representatives of all the involved parties (employer, employees, health and safety organisation, and occupational healthcare services). Joint commitment to the assessment, consequent procedures, communication, and follow-up is considered necessary for success in such cases.
A questionnaire on indoor air factors is a good tool for occupational health professionals for collecting data on employees' experiences with indoor air conditions. Such a questionnaire often reveals an indoor air problem at the workplace and offers an indication of its causes. In addition the questionnaire survey can be repeated after the renovation.
In conclusion, occupational health professionals can act as consultants with respect to indoor air problems at the workplaces in the following ways: in helping to identify problems, in coordinating problem assessments (though not responsible for the process), in communicating the health effects to others, in referring workers suspected of having an occupational disease for further examination, and in assessing results of evaluations and the consequences of renovations.
Artikkeli julkaistaan kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia käsittelevässä Suomen Lääkärilehden eripainoksessa, joka ilmestyy kuluvan kevään aikana.
Majvik II -suositus: Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely julkaistiin Lääkärilehden numerosssa 7/07 (s. 653-64)
Jukka Uitti
dosentti, ylilääkäri
Työterveyslaitos, Tampere
TAYS, Työlääketieteen poliklinikka
[email protected]
Tuula Putus
dosentti, ylilääkäri
Sosiaali- terveysministeriö
Sanna Lappalainen
FT, laboratoriopäällikkö
Työterveyslaitos, Helsinki
Eero Palomäki
arkkitehti, tutkimusinsinööri
Työterveyslaitos, Tampere
Kari Reijula
professori, teemajohtaja
Työterveyslaitos, Helsinki
--------------------------------------------------------------------------------
1 Seuri M, Nevalainen A, Sauni R. Kosteusvauriorakennusten poikkeavaan mikrobikasvustoon liittyvät hengitystieoireet ja
-sairaudet. Suom Lääkäril 2007;62:783-7.
2 Nordman H, Uitti J, Toskala-Hannikainen E, Piipari R, Putus T. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien sairauksien tutkiminen. Suom Lääkäril 2007;62:911-8.
3 Bornehag CG, Blomquist G, Gyntelberg F ym. Dampness in buildings and health. Nordic interdisciplinary review of the scientific evidence on associations between exposure to "dampness" in buildings and health effects (NORDDAMP). Indoor Air 2001;11:72-86.
4 Bornehag CG, Sundell J, Bonini S ym. Dampness in buildings as a risk factor for health effects, EUROEXPO: a multidisciplinary review of the literature (1998-2000) on dampness and mite exposure in buldings and health effects. Indoor Air 2004;14:243-57.
5 Committee on damp indoor spaces and health. Board of health promotion and diseases prevention. Damp indoor spaces and health. Institute of medicine of the national academies. The national academies press. Washington D.C. 2004.
6 Storey E, Dangman K, Schenck P ym. Guidance for clinicians on the recognition and management of health effects related to mold exposure and moisture indoors. University of Connecticut Health Center, Division of Occupational and Environmental Medicine, Center of Indoor Environments and Health, 2004.
7 Wargocki P, Seppänen O, toim. Indoor climate and productivity in offices. REHVA Guidebook NO 6, Federation of European Heating and and Air-conditioning Association, 2006.
8 Selin S, Uitti J, Rantanen S, Palomäki E. Työpaikka ja kosteusvaurio - selvitys työterveyshuollon toiminnasta. Suom Lääkäril 1996;51:1813-6.
9 Lappalainen S, Lahtinen M, Teikari M ym. Sisäilmasto-ongelmien ratkaiseminen työsuojelun, työterveyshuollon, kiinteistöhallinnan ja tilojen käyttäjien yhteistyönä. Loppuraportti Valtiovarainministeriölle. Helsinki 2005.
10 Lahtinen S ym. Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun. Työterveyslaitos 2006. 71 s.
11 Asumisterveysohje. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1, Helsinki 2003.
12 Andersson K, Strindh G, Fagerlund I ym. The MM-questionnaires - A tool when solving indoor climate problems. Department of Occupational and Environmental Medicine, Örebro University Hospital. Örebro, Sweden 1993, 17 s.
13 Sundman-Digert C ja Reijula K. Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla. Suom Lääkäril 2002;57:1235-40.
14 Reijula K, Sundman-Digert C. Assessment of indoor air problems at work with a questionnaire. Occup Environ Med 2004;61:33-8.
15 Uitti J, Seuri M, Reijula K. Sisäilmastokyselyn käyttö. Työterveiset 2002;4:15-17.
16 Seuri M, Reiman M. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. Rakennustieto 1996.
17 Eduard W. Immunoglobulin G antibodies against moulds and actinomycetes as biomarkers of exposure in the working environment. Occup Hyg 1995;1:247-60.
18 Patovirta Riitta-Liisa. Teachers' health in moisture damaged schools - a follow-up study. Väitöskirja. Publications of the National Public Health Institute, Helsinki 2005.
19 Majvik II -suositus. Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 2007;62:655-64.
20 Reijula K, Leino M, Mussalo-Rauhamaa H ym. IgE-mediated allergy to fungal allergens in Finland with special reference to Alternaria alternata and Cladosporium herbarum. Ann All Asthma 2004;91:280-7.
21 Uitti J, Seuri M, Vanhanen M, Rahkonen E, Nordman H. Ammattiastma. Suom Lääkäril 2005;42:4251-57.
22 Nousiainen M, Husman T, Iivanainen E ym. Siilinjäven kunnan Toivalan yläasteen sekä kirkonkylän päiväkodin ja toimintakeskuksen henkilökunnan oireilua ja sisäilmatekijöitä koskeva tutkimus - kaasumaiset epäpuhtaudet, mykobakteerit ja niveloireet kosteusvauriokohteessa. Työsuojelurahaston kehittämishanke no 99145. Helsinki 2000.
23 Nevalainen A, Hyvärinen A, Meklin T. Altistuminen kosteusvauriorakennuksissa. Suom Lääkäril 2007;62:777-81.
24 Kotimaa M. Kosteusvaurion synty, kosteusvauriokohteen mikrobisto ja altistuneiden vasta-ainetutkimukset. Työterveyslääkäri 1995;2:126-30.
25 Hyvärinen, A. Characterizing moisture damaged buildings - environmental and biological monitoring. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 2002.
26 Lappalainen, S. Occupational exposure to fungi and methods to assess the exposure. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 2002.
27 Haverinen-Shaughnessy U, Pekkanen J, Nevalainen A ym. Estimating effects of moisture damage repairs on students' health - a long-term intervention study. J Exp Anal Environ Epidemiol 2004;14 Suppl 1:58-64.
28 Rudblad S, Anderssson K, Stridh G ym. Nasal histamine reactivity among adolescents in a remediated moisture-damaged school - a longitudial study. Indoor Air 2004;14:342-50.
29 Rautiala S, Reponen T, Hyvärinen A ym. Exposure to airborne microbes during the repair of moldy buildings. AIHA Journal 1996;57:279-84.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähde: Lääkärilehti 2.3.2007
--------------------------------------------------------------------------------
Tärkein tieto
Sisäilmasto-ongelmia voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten kuiva ja tunkkainen huoneilma, pölyt ja kuidut, veto, riittämätön ilmanvaihto, liian matala tai korkea lämpötila, materiaaliemissiot, kostuneet rakenteet ja homevaurioihin liittyvät mikrobit.
Työpaikan ongelma kannattaa aina tutkia yhteistyössä työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja rakennuksen omistajan sekä käyttäjien edustajan kanssa niin, että kaikki osapuolet sitoutuvat selvitysprosessiin ja tehtäviin päätöksiin.
Työterveyshuolto eli käytännössä työterveyslääkäri ja -hoitaja työparina toimii kosteusvaurio-ongelmissa terveyshaittojen asiantuntijana ja riskinarvioijana.
Perusterveydenhuolto voi käynnistää selvityksen ja auttaa ongelman tunnistamisessa.
Vastuu sisäilmaston kuten myös kosteusvaurioiden tutkimisesta ja korjaustoimenpiteistä kuuluu kuitenkin kiinteistön omistajalle ja työnantajalle.
Onnistuneen korjauksen edellytyksenä on kaikkien ongelmien syntyyn vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja oikeat huolellisesti suunnitellut ja toteutetut korjaustoimenpiteet.
Sisäilmastokysely on hyvä käytännön työkalu työterveyshuollolle, myös korjausten arviointiin. Työterveyshuollon tehtävänä on löytää ammattitautiepäilyt, joita on vähän oireisten joukossa ja lähettää heidät jatkotutkimuksiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Sisäilmasto-ongelmia voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten kuiva huoneilma, riittämätön ilmanvaihto, pölyt, kuidut, liian matala tai korkea lämpötila, veto, materiaaliemissiot sekä kosteus- ja homevauriot. Koska vain osa sisäilmasto-ongelmista liittyy kosteusvaurioihin, korjaavissa toimenpiteissä on tärkeää ottaa samanaikaisesti huomioon mahdolliset muutkin sisäilmastoon vaikuttavat tekijät.
Kosteus- ja homevaurioihin voi liittyä hengitysteiden ärsytysoireita, yleisoireita, toistuvia hengitystietulehduksia ja harvemmin yliherkkyyssairauksia (nuha, astma, ODTS ja allerginen alveoliitti). Terveysvaikutusten riskinarviointi ja kliininen tutkiminen on vaikeata (1,2). Siksi korjaustoimenpiteet ovat tarpeen ennen kuin pysyviä terveyshaittoja syntyy (3,4,5). Myös lainsäädännössä periaatteena on mahdollisimman varhainen terveysriskien tunnistus ja torjunta (Työterveyshuoltolaki, Työturvallisuuslaki, Terveydensuojelulaki, www.finlex.fi)
Terveydenhuollon toimintaperiaatteet
Terveydenhuollon ja muiden toimijoiden rooli kosteusvauriotilanteessa vaihtelee maittain kansallisesta lainsäädännöstä, viranomaisohjeista ja järjestelmien erilaisuudesta johtuen. Siksi keskitymme seuraavassa tarkastelemaan pääasiassa suomalaisia, osin säädöksiin pohjautuvia käytäntöjä (Työturvallisuuslaki, Ammattitautilaki, Asumisterveysohje), vaikka ulkomaisia oppaitakin on käytettävissä (6,7).
Eri toimijoiden yhteistyö on osoittautunut tärkeäksi kun rakennuksissa havaitaan kosteus- ja homevaurioita (8,9). Moniammatillisella yhteistyöllä, jossa edetään vaiheittain suunnitelmallisesti, sisäilmasto-ongelmat saadaan yleensä ratkaistua todennäköisemmin kuin eri asiantuntijoiden ratkoessa ongelmia yksin. Tilojen käyttäjien kokemuksia on syytä kuulla selvitysten alussa ja toimenpidevaihtoehtoja sekä korjausten onnistumista arvioitaessa (10).
Perusterveydenhuolto on usein selvityksen käynnistäjä auttaen ongelman tunnistamisessa. Työpaikan sisäilmasto-ongelman selvitys kannattaa aina tehdä yhteistyössä työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöstön ja rakennuksen omistajan sekä käyttäjien edustajan kanssa niin, että kaikki osapuolet sitoutuvat selvitysprosessiin ja tehtäviin päätöksiin. Työskentelytavoista, vastuista ja rooleista tulisi sopia heti prosessin alussa (10). Työnantaja on aina vastuussa toimenpiteistä, joilla tunnistetut terveysriskit poistetaan. Jos työnantaja omistaa kiinteistön, se on vastuussa myös korjaustoimenpiteistä. Jos kiinteistö on vuokrattu, toimintaan tarvitaan mukaan myös rakennuksen omistaja ja taho, joka vastaa rakennuksen kunnossapidosta. Viestinnästä huolehtiminen on olennaisen tärkeää heti prosessin alusta alkaen. Työterveyshuolto arvioi terveydellisiä riskejä prosessin eri vaiheissa ja ohjaa ammattitautiepäilyt tarvittaviin jatkotutkimuksiin.
Asuntokohteita koskeva lainsäädäntö on erilainen kuin työpaikoilla, mutta periaatteet ovat samat. Terveydensuojelulaki (TSL) määrittelee terveyshaitan altistumisen toteamisen kautta. Laki, siihen liittyvä asetus (TSL 763/1994 ja -asetus 1280/1994) ja ministeriön ohjekirje (11) korostavat ongelmien ennaltaehkäisyä. Tavoitteena on riskin varhainen toteaminen ja poistaminen ennen kuin oireilua tai sairastumista on tapahtunut. Lain mukaan kiinteistön omistajalla on aina vastuu todetun haitan poistamisesta sen aiheuttajasta riippumatta.
Terveyshaitan toteaa terveydensuojeluviranomainen. Terveyshaitaksi voidaan katsoa poikkeuksellinen lämpöolosuhde, haju, kosteus tai mikrobikasvu (TSL, 11). Syy-yhteyden arvioimista tai toteamista ei laissa edellytetä, pelkästään olosuhteen esiintyminen on jo terveyshaitta. Viranomaisella on oikeus antaa korjauskehotus ja äärimmäisenä toimena käyttökielto. Vakavissa tai kiistanalaisissa tilanteissa asian voi jättää terveyslautakunnan ratkaistavaksi. Lääkärin tehtäviin kuuluu lähinnä potilaan ohjaaminen asianmukaisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Monissa tapauksissa kalliita näytteitä rakennuksesta tai potilaasta ei tarvita. Lääkärinlausuntoa tarvitaan harvoin. Sen sijaan potilas tarvitsee usein neuvoja, miten tilanteessa tulisi menetellä, vaikka ratkaisu ongelmiin on usein muiden toimijoiden vastuulla. Siksi lääkärin on hyvä tuntea oma roolinsa ja tietää perusasiat muiden asiantuntijoiden rooleista ja keinoista ongelman ratkaisemiseksi.
Kosteusvaurion tutkiminen
Epäily tai havainto kosteusvauriosta voi tulla suoraan kiinteistössä asuvilta tai työskenteleviltä. Usein havainnot ja aistimukset kytkeytyvät koettuun terveydelliseen haittaan; oireiluun, sairauteen tai sen epäilyyn. Terveyshaittaa aiheuttavien tekijöiden poistaminen rakennuksesta vaatii teknisiä ratkaisuja ja siksi korjaustoimenpiteiden tulisi perustua rakennus- ja ilmanvaihtoteknisiin selvityksiin. Kaikille osapuolille on edullista, jos kosteusvaurio tai sellainen olosuhde, jossa epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan on mahdollista, ei pitkity niin, että se johtaisi tilojen käyttäjien oireiluun tai sairastumiseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan niitä tilanteita, joissa tarvitaan terveydenhuollon osallisuutta ja asiantuntijuutta.
Usein epäily kosteusvauriosta ja altistumisesta mikrobeille syntyy lääkärin vastaanotolla. Potilas kertoo, että työpaikalla tai kotona on tapahtunut vesivahinko tai siellä on haissut homeelle tai maakellarille tai että oireilu alkaa heti töihin palattua viikonlopun tai loman jälkeen. Näkyviin vaurioihin on yleensä kiinteistön kunnosta vastaavien tahojen helppo puuttua. Tilanne ei ole aina näin selvä, koska kaikkia vaurioita ei voida havaita edes mittalaittein. Mikrobialtistumista ei myöskään ole aina helppoa erottaa muista sisäilmasto-ongelmista, kuten altistumisesta mineraalikuiduille. Siksi voi syntyä viiveitä ongelman tunnistamisessa ja korjaamisessa.
Työterveyslääkärin tulisi epäillä kosteusvaurioon liittyviä ongelmia, jos useammalla työntekijällä on työpaikkaan liittyviä oireita tai toistuvia infektiojaksoja. Terveyskeskuslääkäri voi havaita vaurioon viittaavan tunnusomaisen hajun potilaan vaatteissa tai epäillä ongelmaa, kun aiemmin terve henkilö, esim. lapsi, alkaa toistuvasti sairastaa hengitystietulehduksia. Pitkäaikaisessa potilas-lääkärisuhteessa havaittu oire- ja sairausprofiilin muuttuminen, infektiokierre tai sairauden, esim. astman, merkittävä paheneminen voi herättää epäilyn kosteusvauriosta asunnossa tai työpaikalla.
Työpaikan sisäilmaongelman tunnistaminen
Helpointa on tunnistaa sisäilmasto-ongelma työpaikoilla, joissa on saatavissa ryhmätason tietoa. Työterveyshuollon rooli sisäilmaselvityksen käynnistämisessä on tärkeä, koska sairaanhoitoon on kertynyt tietoa altistumisolosuhteista, työntekijöiden oireista ja epäillyistä sairastelujen syistä. Joskus yhden henkilön ammattitautiepäily voi laukaista lisäselvitystarpeen koko työpaikalla.
Suositeltavaa on arvioida työntekijöiden kokemaa sisäilman laatua ja työpaikkaan liittyvän oireilun yleisyyttä sisäilmastokyselyn avulla. Nämä on syytä tehdä etenkin, kun työpaikka ja sen työsuojeluorganisaatio eivät vielä ole tietoisia ongelmasta tai ongelmaan ei ole vielä työpaikalla puututtu. Työpaikkaselvitys työpaikkakäynteineen on useimmiten aiheellinen, jotta sisäilmastokyselyn toteuttaminen saadaan työpaikalla motivoitua ja ongelmien ratkaisemiseen tarvittava yhteistyöprosessi saadaan käynnistettyä. Työterveyshuollon tiimityöskentely, jossa työterveyslääkärin ja -hoitajan työtehtävät on suunniteltu toisiaan täydentäväksi, antaa hyvät edellytykset onnistuneelle toiminnalle. Hoitaja voi huolehtia kyselyn tai haastattelun toteuttamisesta. Lääkärin panosta tarvitaan riskien arvioinnissa ja tulosten tulkinnassa sekä viestinnässä.
Sisäilmastokysely on erinomainen apuväline sisäilmasto-ongelmien laajuuden ja luonteen kartoituksessa työpaikoilla (12). Se kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, jotta saadaan luotettava kuva ongelman laajuudesta ja sen mahdollisista aiheuttajista. Vastaajat voivat tuoda esiin ne tekijät, joita pitävät haittaavina. Lisäksi kysytään viikoittain esiintyneitä oireita kolmen viime kuukauden aikana sekä niiden liittymistä työhön.
Työterveyslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyöllä on laadittu uusi sisäilmastokysely, joka ottaa aikaisempaa kyselyä kattavammin huomioon kosteusvaurioon liittyvät oireilun erityispiirteet. Kyselyn tuloksia voidaan verrata aikaisemmin kertyneeseen tutkimusaineistoon. Eri oireiden esiintyvyys toimistotyöpaikkoja koskevassa aineistossa vaihteli välillä 6-29 % (13,14). Jos tutkittavassa kohteessa koetut olosuhdehaitat tai sisäilmaan liittyvät oireet ovat yleisempiä kuin em. vertailuaineistossa, sisäilmasto-ongelma on todennäköinen. Useissa kosteus- ja homevauriokohteissa oireita esiintyy vertailuaineistoon nähden selvästi yleisemmin. Tosin joskus kosteusvaurio työpaikalla voi aiheuttaa oireilua vain paikallisesti, pienelle ryhmälle työntekijöistä.
Sisäilmastokyselyn tulosprofiili eli koettujen haittojen ja oireiden yhdistelmä voi parhaimmillaan antaa viitteen esimerkiksi siitä, onko sisätilan ilmanvaihto riittämätön, vapautuuko materiaaleista terveydelle haitallisia yhdisteitä vai onko rakenteissa kosteusvaurio. Silmä- ja iho-oireet voivat liittyä altistumiseen teollisille mineraalikuiduille. Sisäilmastokyselyn perusteella ei yleensä voida nimetä ja varmistaa ongelmien aiheuttajaa, koska niitä voi olla samanaikaisesti useita ja eri aiheuttajien aikaansaamat vasteet ovat osin samankaltaisia (15).
Sisäilmastokysely tulisi toteuttaa lokakuun ja toukokuun välisenä aikana, koska tarkastelujakso käsittää kolme edellistä kuukautta ja kesäaikana tuuletus ikkunoiden kautta estää tilannearvion. Alle 20 henkilön ryhmäkoko ja pieni vastausprosentti eivät anna luotettavaa kuvaa työpaikan sisäilmaston tilasta. Tavallisesta poikkeava kyselyn tulos johtaa yleensä tarkempiin sisäilmastoselvityksiin ja niiden pohjalta tehtäviin korjauksiin. Jos kysely on tehty ennen korjaustoimenpiteitä, kannattaa se toistaa muutama kuukausi korjausten jälkeen, mielellään kuitenkin vastaavana vuodenaikana kuin alkuperäinen kysely. Näin on mahdollista saada tietoa toimenpiteiden vaikutuksista koettuun sisäilman laatuun ja oireiluun.
Kyselylomakkeita, tulostus- ja tulkinta-apua työpaikkojen sisäilmasto-ongelmiin on saatavilla Työterveyslaitosten työlääketieteen asiantuntijoilta ja internet-sivuilta (www.ttl.fi/sisäilmasto).
Asunnon sisäilmaongelman tunnistaminen
Asunnoissa ongelman tunnistus perustuu yleensä havaintoihin vaurioista ja hajuista, jotka terveystarkastaja voi todeta. Ärsytysoireet ovat yleisiä kosteusvauriokohteissa, joten terveyskeskuslääkäri ei yksittäisen asukkaan osalta voi sanoa oireiden perusteella, ovatko ne peräisin nimenomaan tai ainoastaan kosteusvaurioista. Syy-yhteyden osoittamisessa kosteusvaurioihin liittyvän mikrobialtistumisen ja infektioiden välillä on samanlaisia vaikeuksia. Tämän yhteyden osoittamista vaikeuttavat henkilöiden aikaisemmat tulehduskierteet tai allergisen sairauden oireiden vaihtelut. Samoin muut sisäilmastotekijät, mm. tupakan savu, kotieläimet sekä muut epäspesifiset tekijät voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Oireiden alkaminen rakennukseen muuttamisen yhteydessä ja katoaminen pois muuttamisen jälkeen puhuu syy-yhteyden puolesta, jos muita selittäviä tai altistavia tekijöitä ei ole.
Ei ole olemassa laboratoriokoetta tai muuta testiä, jolla voitaisiin osoittaa yksittäisen henkilön oireilun syyksi rakennuksen kosteusvauriot (16). On syytä korostaa, että potilaan veren IgG-vasta-aineet heijastavat vain aikaisempaa altistumista näille mikrobeille (17). Menetelmän kehittäjät eivät suosittelekaan vasta-aineiden määrittämistä yhden henkilön mikrobialtistumisen arviointiin (16).
Jos muutos oireilussa ajoittuu esim. asunnon vaihtumiseen tai rakennuksessa tehtyihin muutoksiin, lisäselvittelyt ovat aiheellisia. Joskus on tarpeen selvittää asumisolosuhteiden lisäksi myös lasten päivähoito- ja kouluolot, harrastuspaikat ja aikuisten työolosuhteet. Epäselvien oirekokonaisuuksien seurannassa käyttökelpoinen työkalu on oirepäiväkirjalomake, jota analysoidaan ryhmätasolla (työ- ja vapaapäivien ero, työ- ja lomaviikot jne.) pienehköissäkin aineistoissa (18). Ennen korjauksia ja niiden jälkeen toteutetun kyselyn perusteella voidaan arvioida korjausten onnistumista. Epäiltäessä astmaa voi oirepäiväkirjasta ja PEF-seurannasta nähdä oleellisia muutoksia henkilön tai perheen ollessa pidempään poissa työ- tai kotiympäristöstä matkan tai loman yhteydessä.
Ryhmätason selvittelyjä voidaan joskus soveltaa perheisiin, mutta erityisesti kyselyä on mahdollista käyttää asuntoihin verrattavissa oleskelutiloissa kuten kouluissa ja päiväkodeissa. Näitä tiloja koskee lasten osalta sama lainsäädäntö kuin asuntoja, jolloin terveyshaittana pidetään jo itse altistumista kosteusvauriomikrobeille (TSL 763/1994, www.finlex.fi). Ihannetapauksessa kysely voidaan toteuttaa vastaavassa vertailukohteessa, jossa ei tiedetä olevan sisäilmaongelmia. Hyvää vertailurakennusta ei kuitenkaan aina ole saatavissa. Kansanterveyslaitoksesta saa näiden kyselyiden tekemiseen ohjeet ja tulkinta-avun (www.ktl.fi). Ryhmätason selvittelyjä voidaan tehdä myös asunto-osakeyhtiön tasolla, esim. kunnan terveydensuojeluviranomaisen pyynnöstä.
Myös asunnoissa saadaan yleensä muodostettua käsitys käytännön päätöksentekoa varten, jos kosteusvauriomikrobeille altistuminen on mahdollinen tai todennäköinen oireiden aiheuttaja tai pahentaja. Tuolloin kannattaa ryhtyä teknisten selvitysten perusteella tarpeellisiksi arvioituihin korjaustoimenpiteisiin. Kokeneen terveystarkastajan tai joskus terveydenhoitajan vierailu asunnossa on monissa tapauksissa avuksi, ja usein toimenpidesuositukset voidaan antaa samassa yhteydessä. Asunnosta otettujen mikrobinäytteiden tulkinnasta on annettu ohjeita STM:n Asumisterveysoppaassa.
Lääkärin tehtävät terveyshaittojen tutkimisessa
Työpaikkojen terveyshaitat
Lääkäriä tarvitaan siis ongelman tunnistamisessa, mutta erityisesti tautien diagnostiikassa. Työpaikalla, jossa vauriot on todettu tai jossa niiden epäily on vahva ja selvitykset ovat käynnissä, työterveyslääkäri voi tunnistaa vastaanotollaan mahdollisen ammattitautipotilaan ja lähettää hänet jatkotutkimuksiin laatien samalla E-lausunnon vakuutusyhtiölle.
Kun perusteltu ammattitautiepäily todetaan, on syytä varmistaa yhteistyössä työpaikan kanssa, että altistuminen tulee riittävästi selvitetyksi ennen vaurion korjaamista. Altistumisen varmentamista ja ainakin riittävää rakennusteknistä vaurioiden ja niiden syiden dokumentointia tarvitaan ammattitautitutkimuksissa. Materiaalien mikrobinäytteiden ottaminen on helppoa korjausten aikana, mutta ilma- ja pintanäytteet mikrobien esiintymisen toteamiseksi on syytä ottaa ennen rakenteiden avaamista. Yleensä materiaalinäytteet ovat selkein osoitus vaurion esiintymisestä ja altistumisen mahdollisuudesta.
Sisäilmasto-ongelmiin, myös kosteus- ja homevaurioihin, liittyy useita oireita, jotka esiintyvät erityisesti ryhmätasolla. Kaikkien oireilevien henkilöiden tutkiminen tai lähettäminen jatkotutkimuksiin on mahdotonta. Sekä suosituksessa että kliinistä tutkimista käsittävässä artikkelissa käydään läpi kliinisen tutkimisen tarpeeseen ja tapaan liittyvät keskeiset periaatteet (2,19).
Työterveyslääkärin kannattaa lähettää potilas jatkotutkimuksiin, jos ylähengitysteiden oireet viittaavat allergiatyyppiseen nuhaan tai silmien sidekalvotulehdukseen. Yskä ja/tai hengenahdistus voivat herättää yliherkkyyssairauden epäilyn, jos oireet liittyvät ajallisesti ja paikallisesti epäiltyyn työpaikkaan. Tällöin on mahdollista suorittaa kliinisiä jatkotutkimuksia erikoisalan poliklinikalla tai Työterveyslaitoksessa. Vaikka kosteus- ja homevaurioihin liittyvät yliherkkyyssairaudet ovat harvinaisia, niiden esiintymisriski näyttää kasvavan vaurion pitkittyessä (20).
Työperäisen astman oireet ovat usein selvät, mutta myös viivästyneet astmareaktiot ja alveoliittiin viittaavat oireet on syytä tutkia huolellisesti. Astmaepäilyissä tulisi aina tehdä välittömästi PEF-työpaikkaseuranta (21). Se voi osoittaa yhteyden kosteusvaurioiden ja astman välillä myös asuintiloissa. Muista syistä aiheutuneet astmat tai allergiset sairaudet näyttävät pahentuvan kosteusvauriokohteissa (3,4,5). Syy-yhteyden osoittaminen altistumisen ja astman pahenemisen välillä edellyttää yleensä pitkää PEF-seurantaa (2).
Selvästi pitkittynyt kuumeilu yksin tai yhdistettynä hengitystie- tai yleisoireisiin on syytä tutkia, jos oireisto toistuu kosteusvauriorakennuksessa. Tällöin kyseessä voi olla alveoliitin kaltainen, mutta palautuva keuhkorakkuloiden tulehdusreaktio, orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä (ODTS), tai varsinainen allerginen alveoliitti eli homepölykeuhko.
Vain sairaus voidaan lain mukaan määrittää ammattitaudiksi. Siksi sisäilmastoon liittyviä yksittäisiä oireita ei voida pitää ammattitautina. Oireilussa, joka kehittyy hitaasti työpaikalla työviikon aikana, syy-yhteyttä on vaikeata osoittaa muuten kuin osana ryhmätason oireilua.
Oireiden yhteys altistumiseen on vaikea osoittaa silloin, kun oireet ilmaantuvat vasta viiveellä ja objektiivisten löydösten puuttuminen estää luotettavan kliinisen seurannan. Tämä estää myös mahdolliset jatkotutkimukset, joita ovat mm. spesifiset tai työpaikka-altistuskokeet. Tällöin lääkäri - tutkittuaan potilaat - voi todeta, että useilla henkilöillä esiintyvät samanaikaiset ja samantyyppiset oireet viittaavat sisäilmasto-ongelmaan, mahdollisesti kosteusvaurioon, ja että tulisi keskittyä itse ongelman tunnistamiseen ja korjaamiseen. Oireilevien tutkiminen ei saa viedä päähuomiota rakennusteknisiltä toimilta tai viivyttää itse korjauksia. Kun ongelma tulee korjatuksi, myös oireiden tulisi hävitä vähitellen.
Asuntojen terveyshaitat
Asunnoissa korjauksiin riittää altistumisen mahdollisuuden osoittaminen, ja yleensä ei edellytetä syy-yhteyden osoittamista samalla tarkkuudella kuin ammattitautitapauksissa. Ongelmakohteissa voidaan tarvita lääkäriltä lausuntoa. Lääkäri voi joutua todistamaan oikeudessa asiantuntijana, että on perusteltu epäily lain (TsL 1§:n) tarkoittamasta terveyshaitasta ja asuntoon kohdistuvat toimenpiteet ovat tarpeelliset. Näin pyritään välttämään tarpeeton viivyttely asioiden selvittelyssä. Muut tilanteet, joissa lääkärin lausuntoa voidaan tarvita, on käsitelty päivitetyssä Majvik-suosituksessa (19).
Syy-yhteyteen liittyvät epävarmuudet vaikeuttavat lausunnon kirjoittamista, mutta tällainen on yleensä kirjoitettava, kun potilas sitä pyytää. Lausunnossa tulee selkeästi erotella potilaalta saadut esitiedot, lääkärin omat löydökset ja sairauskertomuksesta ilmenevät objektiiviset tiedot. Lausunnon johtopäätösosassa lääkäri asiantuntijana ilmaisee oman kokonaisarvionsa tilanteesta. On tärkeä mainita, miten pitkään hoitosuhteeseen kokonaiskäsitys potilaan ja hänen perheensä terveydentilasta perustuu. Lausuntoon kirjataan sen käyttötarkoitus ja mihin tietolähteisiin se perustuu. Ei kannata keskittyä potilaan kertomien vaurioiden kuvaamiseen, koska ne liittyvät yleensä vain näkyviin havaintoihin eivätkä anna riittävän luotettavaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Esitietoihin voi kirjata myös oireet, joiden yhteys altistumiseen on epävarma tai syy-yhteyden arviointi ei muutoin ole mahdollista. Johtopäätöksissä voi eritellä minkä sairauden osalta syy-yhteys on 'erittäin todennäköinen' tai 'todennäköinen' ja miltä osin oireiston yhteys altisteeseen on 'mahdollinen' tai 'epätodennäköinen'. Yhteistyö terveystarkastajan kanssa on usein välttämätöntä terveyshaitan toteamisessa. Osassa kunnista on perustettu sisäilmaryhmiä, joissa on eri asiantuntemusalueiden edustus. Niiden toiminnasta on hyviä kokemuksia (22).
Mikäli asunnon, koulun, päiväkodin tai muun kuin työpaikkana pidettävän rakennuksen käyttäjä sairastuu, saattaa olla tarpeen esim. rakennuksen vahingonkorvauskanteen tai rikosoikeudellisen kanteen yhteydessä selvittää sairauden syy-yhteys kosteusvauriomikrobeihin. Potilaalle suoritettavat tutkimukset on syytä suorittaa soveltuvin osin samoin periaattein kuin tapauksissa, jotka tehdään oireiden ja sairauksien työperäisyyden selvittämiseksi (2,19).
Muiden tahojen osuus kosteusvaurio-ongelmien selvittelyssä
Lääkäri auttaa tunnistamaan sisäilmasto-ongelman ja toimii asiantuntijana myös terveysriskin arvioinnissa. Vastuu sisäilmaston kuten myös kosteusvaurioiden tutkimisesta ja korjauksesta kuuluu luonnollisesti kiinteistön omistajalle ja työnantajalle.
Lääkäriltä voidaan kysyä tietoja sisäilmasto-ongelmien merkityksestä, erityisesti työpaikoilla. Vaikka sisäilmasto-ongelmat eivät yleensä aiheuta pysyviä terveyshaittoja, oireilu ja infektiosairastavuus pitkään jatkuessaan heikentävät viihtyvyyttä ja tuottavuutta sekä samalla aiheuttavat työnantajalle kustannuksia mm. lisääntyvinä poissaoloina (7). Näissä tilanteissa huomio suuntautuu työn kannalta toisarvoisiin asioihin, ongelma herättää turhaa pelkoa ja ahdistusta ja vaikuttaa negatiivisesti henkilösuhteisiin (16). Työterveyshuollon ammattilaiset voivat painottaa edellä olevien asioiden merkitystä työyhteisölle, jotta asiaan mahdollisesti epäilevästi suhtautuva työnantaja motivoituu selvityksiin. Samoin kouluissa oireet ja infektiot runsaine poissaoloineen voivat huonontaa koulumenestystä ja viihtyvyyttä.
Kokemus on osoittanut, että asiallinen, hyvin suunniteltu ja ripeä viestintä saaduista tuloksista ja tulevista toimista on tarpeen (8,10). Kun terveydenhuollon tutkimusten tieto (mm. sisäilmastokyselyt) yhdistetään rakennuksen tutkimisesta saatuun tietoon ja se jaetaan yhteistyöryhmän eri osapuolille, vältytään turhilta huhuilta ja huolilta. Tämä edesauttaa oireilevien potilaiden hakeutumista asianmukaisiin tutkimuksiin.
Rakennustekninen selvitys
Kosteusvaurioita epäiltäessä on ensin tarkoituksenmukaista tehdä rakennustekninen selvitys vaurioiden syiden ja laajuuden kartoittamiseksi. Kun vauriot todetaan, ne on syytä heti korjata ja tällöin muita toimia ei yleensä tarvita. Sisäilmastoasioiden medikalisointia on syytä välttää, mutta työterveyslääkäri joutuu usein ottamaan sisäilmasto-ongelmissa kantaa asiantuntijana haitan terveydellisestä merkityksestä. Koko ongelmaa ei kuitenkaan tule ottaa terveydenhuollon hoidettavaksi.
Mikrobiologinen tutkimus
Kosteusvaurioiden tunnistus, laajuus sekä osin vaurioiden vakavuus arvioidaan perustuen kosteusvaurioon viittaavien mikrobien esiintymiseen ilma-, pinta- tai materiaalinäytteissä (11). Mikrobiologisten tulosten tulkinta ei ole aina helppoa ja yksiselitteistä (23) ja se on aina syytä tehdä rinnan rakennusteknisen selvityksen kanssa. Mikrobinäytteiden tulkinnassa asetetaan erityinen painoarvo kosteusvaurioita indikoivalle mikrobilajistolle (16,23,24). Monien kosteus- ja homevauriorakennusten sisäilmassa havaitaan usein myös kohonneita Penicillium- ja Cladosporium-homepitoisuuksia, ts. samoja homeita, joita esiintyy tavallisestikin sisä- ja ulkoympäristöissä (11,25,26). Useimmiten kuitenkin vauriokohteesta löytyy kosteusvaurioihin viittaavia epätavallisia mikrobeja. Mikrobien mittaustulosten analysointi ja tulkinta on syytä teettää laboratoriossa, jolla on pitkäaikainen kokemus ja näyttö laadukkaasta työstä tällä alalla.
Yhteistyöllä tulokseen ja seurantaan
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamat oireet häviävät tai ainakin lievittyvät yleensä altistumisen loputtua. Tosin seurantatutkimuksissa on todettu lisääntynyttä oireilua vielä vuosien kuluttua altistumisen loppumisen jälkeen (27) ja homeille altistuneilla opettajilla nenän limakalvolla yliherkkyyttä vielä kuuden vuoden jälkeen altistuksen loppumisen jälkeen (28). Pitkäaikaisvaikutuksista on syytä saada lisää tutkimuksia.
Korjausrakennustöiden aikana esiintyy suuria, jopa maataloustyöhön verrattavia homepitoisuuksia (29), joten on syytä noudattaa korjaustoimille annettuja ohjeita (esim. RATU 82-0239 ja RATU 84-0133). Korjausten jälkeen tarvitaan aina erittäin huolellinen siivous. Liian pian korjausten jälkeen uusitut mikrobiologiset mittaukset voivat antaa väärän positiivisen tuloksen, koska korjauspölyä saattaa vielä leijua ilmassa ja laskeutua pinnoille. Seurantamittaukset voidaan tehdä vähintään kolmen kuukauden kuluttua korjausten päättymisestä. Sisäilmastokysely on myös hyvä väline seurantaan, mutta vasta riittävän ajan kuluttua. Muita seurantakeinoja voivat olla haastattelu, havainnointi sekä vastaanottokäyntien ja poissaolojen määrän seuranta.
Tämän tyyppisissä ongelmissa on hyväksyttävä, että riskin arviointi perustuu käytettävissä olevan tiedon perusteella muodostettuihin todennäköisyyksiin. Yhdistämällä rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen tietämys voidaan valtaosa asioista selvittää asianmukaisesti ja kohtuukustannuksin. Isossa kohteessa tai kun on useita kohteita voidaan eri tahojen asiantuntemusta yhdistävällä riskinarvioinnilla asettaa tarvittavat korjaustoimet tärkeysjärjestykseen. Kiinteistön taloudellinen arvo ja imago kärsivät kosteusvaurion maineesta. Mikrobihaitan ohella on välttämätöntä arvioida myös muut samansuuntaisesti terveyteen vaikuttavat sisäilmastotekijät.
English summary: MOISTURE AND MOULD DAMAGE AT THE WORKPLACE AND IN THE HOME
Indoor air problems can be caused by such factors as dry or stuffy air, dust, mineral fibres, draughts, insufficient ventilation, temperatures that are too low or too high, emissions, and moisture damage and related microorganisms. The responsibility for indoor air factors at the workplace, including the repair of moisture damage, lies with the employer, while occupational heath personnel act as experts in assessment of the health risks. However, it is recommended that indoor air problems at the workplaces be investigated through cooperation between representatives of all the involved parties (employer, employees, health and safety organisation, and occupational healthcare services). Joint commitment to the assessment, consequent procedures, communication, and follow-up is considered necessary for success in such cases.
A questionnaire on indoor air factors is a good tool for occupational health professionals for collecting data on employees' experiences with indoor air conditions. Such a questionnaire often reveals an indoor air problem at the workplace and offers an indication of its causes. In addition the questionnaire survey can be repeated after the renovation.
In conclusion, occupational health professionals can act as consultants with respect to indoor air problems at the workplaces in the following ways: in helping to identify problems, in coordinating problem assessments (though not responsible for the process), in communicating the health effects to others, in referring workers suspected of having an occupational disease for further examination, and in assessing results of evaluations and the consequences of renovations.
Artikkeli julkaistaan kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia käsittelevässä Suomen Lääkärilehden eripainoksessa, joka ilmestyy kuluvan kevään aikana.
Majvik II -suositus: Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely julkaistiin Lääkärilehden numerosssa 7/07 (s. 653-64)
Jukka Uitti
dosentti, ylilääkäri
Työterveyslaitos, Tampere
TAYS, Työlääketieteen poliklinikka
[email protected]
Tuula Putus
dosentti, ylilääkäri
Sosiaali- terveysministeriö
Sanna Lappalainen
FT, laboratoriopäällikkö
Työterveyslaitos, Helsinki
Eero Palomäki
arkkitehti, tutkimusinsinööri
Työterveyslaitos, Tampere
Kari Reijula
professori, teemajohtaja
Työterveyslaitos, Helsinki
--------------------------------------------------------------------------------
1 Seuri M, Nevalainen A, Sauni R. Kosteusvauriorakennusten poikkeavaan mikrobikasvustoon liittyvät hengitystieoireet ja
-sairaudet. Suom Lääkäril 2007;62:783-7.
2 Nordman H, Uitti J, Toskala-Hannikainen E, Piipari R, Putus T. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien sairauksien tutkiminen. Suom Lääkäril 2007;62:911-8.
3 Bornehag CG, Blomquist G, Gyntelberg F ym. Dampness in buildings and health. Nordic interdisciplinary review of the scientific evidence on associations between exposure to "dampness" in buildings and health effects (NORDDAMP). Indoor Air 2001;11:72-86.
4 Bornehag CG, Sundell J, Bonini S ym. Dampness in buildings as a risk factor for health effects, EUROEXPO: a multidisciplinary review of the literature (1998-2000) on dampness and mite exposure in buldings and health effects. Indoor Air 2004;14:243-57.
5 Committee on damp indoor spaces and health. Board of health promotion and diseases prevention. Damp indoor spaces and health. Institute of medicine of the national academies. The national academies press. Washington D.C. 2004.
6 Storey E, Dangman K, Schenck P ym. Guidance for clinicians on the recognition and management of health effects related to mold exposure and moisture indoors. University of Connecticut Health Center, Division of Occupational and Environmental Medicine, Center of Indoor Environments and Health, 2004.
7 Wargocki P, Seppänen O, toim. Indoor climate and productivity in offices. REHVA Guidebook NO 6, Federation of European Heating and and Air-conditioning Association, 2006.
8 Selin S, Uitti J, Rantanen S, Palomäki E. Työpaikka ja kosteusvaurio - selvitys työterveyshuollon toiminnasta. Suom Lääkäril 1996;51:1813-6.
9 Lappalainen S, Lahtinen M, Teikari M ym. Sisäilmasto-ongelmien ratkaiseminen työsuojelun, työterveyshuollon, kiinteistöhallinnan ja tilojen käyttäjien yhteistyönä. Loppuraportti Valtiovarainministeriölle. Helsinki 2005.
10 Lahtinen S ym. Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun. Työterveyslaitos 2006. 71 s.
11 Asumisterveysohje. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1, Helsinki 2003.
12 Andersson K, Strindh G, Fagerlund I ym. The MM-questionnaires - A tool when solving indoor climate problems. Department of Occupational and Environmental Medicine, Örebro University Hospital. Örebro, Sweden 1993, 17 s.
13 Sundman-Digert C ja Reijula K. Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla. Suom Lääkäril 2002;57:1235-40.
14 Reijula K, Sundman-Digert C. Assessment of indoor air problems at work with a questionnaire. Occup Environ Med 2004;61:33-8.
15 Uitti J, Seuri M, Reijula K. Sisäilmastokyselyn käyttö. Työterveiset 2002;4:15-17.
16 Seuri M, Reiman M. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. Rakennustieto 1996.
17 Eduard W. Immunoglobulin G antibodies against moulds and actinomycetes as biomarkers of exposure in the working environment. Occup Hyg 1995;1:247-60.
18 Patovirta Riitta-Liisa. Teachers' health in moisture damaged schools - a follow-up study. Väitöskirja. Publications of the National Public Health Institute, Helsinki 2005.
19 Majvik II -suositus. Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely. Suom Lääkäril 2007;62:655-64.
20 Reijula K, Leino M, Mussalo-Rauhamaa H ym. IgE-mediated allergy to fungal allergens in Finland with special reference to Alternaria alternata and Cladosporium herbarum. Ann All Asthma 2004;91:280-7.
21 Uitti J, Seuri M, Vanhanen M, Rahkonen E, Nordman H. Ammattiastma. Suom Lääkäril 2005;42:4251-57.
22 Nousiainen M, Husman T, Iivanainen E ym. Siilinjäven kunnan Toivalan yläasteen sekä kirkonkylän päiväkodin ja toimintakeskuksen henkilökunnan oireilua ja sisäilmatekijöitä koskeva tutkimus - kaasumaiset epäpuhtaudet, mykobakteerit ja niveloireet kosteusvauriokohteessa. Työsuojelurahaston kehittämishanke no 99145. Helsinki 2000.
23 Nevalainen A, Hyvärinen A, Meklin T. Altistuminen kosteusvauriorakennuksissa. Suom Lääkäril 2007;62:777-81.
24 Kotimaa M. Kosteusvaurion synty, kosteusvauriokohteen mikrobisto ja altistuneiden vasta-ainetutkimukset. Työterveyslääkäri 1995;2:126-30.
25 Hyvärinen, A. Characterizing moisture damaged buildings - environmental and biological monitoring. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 2002.
26 Lappalainen, S. Occupational exposure to fungi and methods to assess the exposure. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 2002.
27 Haverinen-Shaughnessy U, Pekkanen J, Nevalainen A ym. Estimating effects of moisture damage repairs on students' health - a long-term intervention study. J Exp Anal Environ Epidemiol 2004;14 Suppl 1:58-64.
28 Rudblad S, Anderssson K, Stridh G ym. Nasal histamine reactivity among adolescents in a remediated moisture-damaged school - a longitudial study. Indoor Air 2004;14:342-50.
29 Rautiala S, Reponen T, Hyvärinen A ym. Exposure to airborne microbes during the repair of moldy buildings. AIHA Journal 1996;57:279-84.
--------------------------------------------------------------------------------
Lähde: Lääkärilehti 2.3.2007
Vastaukset 3
Vanhimmat
tietoa ei ole koskaan liikaa. Moni meistä ei uskalla kirjastoihin näitä lukemaan.
Onko näistä ohjeistuksista mitään hyötyä??
Esim.jos työpaikalla puutut työturvallisuus ja homejuttuihin siitä tulee vain kenkää ja leima: hankala työntekijä. Ei nämä oikeasti ketään kiinnosta . Ja osissa terveyden- ja sosiaalialan työkohteissakin on näitä hmejuttuja ja työturvallisuuspuutteita pilvin pimein = työntekijät yksin töissä ja asiakkaat saattavat olla jopa vaarallisia!!!
Ja osaa vielä valtiokin rahoittaa projektirahoillaan.... ja ketään ei kiinnosta! Sitäpaitsi niitä raportteja niin kaunistellaan. Eli...pidetään vaan turvat kiinni kun ketään ei kumminkaan kiinnosta!!!!
Ei ole pakko olla nöyrä ja tyytyä osaansa. Ohjeistuksia ja lainsäädäntöä voi VAATIA noudatettaviksi. Ne ovat olemassa sitä varten, että niitä noudatettaisiin. On olemassa myös työpaikkoja, jossa niitä noudatetaan. Se on myös itsestä kiinni. Ei nykymaailmassa saa mitään, ellei sitä vaadi. Tilanne olisi paljon mahdottomampi, jos ei olisi ohjeistuksia, joihin edes vedota.