G: Kauhutapahtumat

Hui kauheeta..oisin kanssa itse ihan shokissa...Meillä poika vähän yli 5 kk eikä ole mitään kummosta onneksi tapahtunut. joskus pää kolahtanut lattiaan :D Ja kerran meinasi sohvalta pudota, mutta onneksi äiti on maantiekiitäjä :)

Meille on sattunut täällä Helsingissä kerran tosi ikävä juttu - kirjoittelinkin siitä taannoin tänne.

Tulin neuvolasta ja joku hörhömies ei päästänyt minua jalkakäytävällä eteenpäin vaan tarttui vaunuista kiinni! Siinäpä hän aikansa koputteli vaunun pohjaa, tsekkasi renkaat ym. Lopulta ukko myönsi vaunut kelvollisiksi ja jatkoi matkaansa. Raukka kai luuli olevansa joku vaunutarkastaja.

Mies oli minua kaksi kertaa isompi, ja todella toivoin, että hän halusi ryöstää vain käsilaukun. Se oli vaunun alaritilällä. Keräsin jo ilmaa keuhkoihini, jotta olisin voinut karjua apua. Sen olisinkin pian tehnyt, jos vaunutarkastus ei olisi loppunut. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.

Ollaan ihmeen kaupalla säästytty isoimmilta haavereilta, vaikka tyttömme onkin vilkas ja alkoi ryömiä 5,5kk ikäisenä. Läheltä piti-tilanteita on ollut monta...On kans "yrittänyt" tuota syöttötuolin kaatamista rytkyttämällä sitä, muttei ole onneksi onnistunut. Tyttö nyt 7,5kk.

Kauhun hetket koin tytön ollessa viiden päivän ikäinen. Olimme kotona toista yötä ja syötön jälkeen tyttö pulautti sängyssään verta. Voit vaan kuvitella miltä näytti valkoinen yöpaita... Olin ihan hysteerinen, kun pelkäsin tietty pahinta. Onneksi meilläkin oli isä se rauhallisempi osapuoli ja sai puhelimen toiseen päähän lasten erikoislääkärin, joka kertoi huojennukseksemme tilanteen olleen normaali. Joskus sen ikäisellä rikkoutuu limakalvoa pulautuksen voimakkuudesta johtuen ja tämän vuoksi pulautuksen mukana tuli verta. Oli onneksi vain se ainoa kerta, kun näin tapahtui, mutta olin todella kauhuissani, enkä unohda sitä tunnetta ikinä!!!

Vahingoilta on säästytty, mutta mummolassa sattui läheltäpiti tilanne, kun nukkui vuodesohvalla yksin ja oli noussut esteeksi siirretyltä lipastolta könyään tavaroita. Tippui seinän ja sohvan välissä olevaan rakoseen, johon toinen jalka sopi. Onneksi niin, koska toiselta puolelta lipastoa olisi tippunut pää edellä lattialle.

Oltiin menossa kauppaan äitini kanssa, ja sanoin että kantaa kaukalon missä vauva oli turvavöissä kiinni. No rappuset alas ja ovesta ulos... Rappurallin oli joku potkaissut väärinperin oven eteen ja äitini heitti turvalleen siihen jäätikölle ja kaukalo lensi nurin. Itse rääkäsin ihan täysillä ja äkkiä kaukalo oikeinperin! Vauva oli kunnossa, ei naarmuakaan. Äitini alkoi itkemään saäikähdyksestä. Onneksi päästiin säikähdyksellä, ja onneksi turvavyöt oli kiinni ja kaukalon kantoaisa vahvaa tekoa! Jos kantoaisa olis räsähtänyt poikki niin vauvan pää olis varmaan kalahtanut jäätikköön. Ikinä en ole säikähtänyt niin paljoa, kun kerkes jo aatella pahinta..

Toinen haaveri sattui rantasaunalla kun lisäsin puita saunoessa , niin muksu tökkäs miun jalkojen välistä sormet kiukaan reunaan. Sihahti vaan! Tyttö älähti yhen kerran ja äkkiä käsi kylmään veteen. Ei valitellut kättään kuitenkaan sen jälkeen. Muksu oli jotain 11kk sillon.

Ensimmäinen kerta oli jo laitoksella, kun vauva pulautteli verta. Onneksi tajusin aika nopeasti, että oli saanut verta maidon mukana, kun rinnanpäät oli rikki. Hoitajatkin olivat heti rauhoittelemassa.

Sen jälkeen on ollut vaikka miten monta "läheltä piti" tilannetta, lähinnä sen jälkeen kun pikkuihminen 10kk ikäisenä oppi kävelemään. Senhän tietää, että sen ikäisellä ei juuri ole järkeä päässä. Päälleen on kaatunut niin seinään, pöydän kulmaan kuin kaakelilattiallekin. Pinnasängyn reunan yli oli myös pää edellä menossa, kun sain viimehetkellä jalasta kiinni.

Pahin tilanne oli, kun yritin asentaa liesisuojaa, ja laskin sen hetkeksi lattialle. Sekunnin murto-osassa pikkukaveri oli paikalla, ja kaatui mahalleen liesisuojan päälle, niin että jäi sen lieden sivuun tulevan piikin varaan mahalleen! Olin varma, että piikki on mahasta läpi ja nyt lähti henki, mutta piikki olikin kiinni vaipassa... Aivan hirvittävä tunne, kun ajattelee että kävi tosi pahasti!

Kun typy oli pienempi (n. 3kk?) ja sitterimme muuttui roskiskamaksi, kaukalo toimi hetken aikaa väliaikaissitterinä sisällä. Kerran nostin tyttöä kaukalossa ja otin kantosangasta kiinni, olin niin väsynyt etten tajunut ollenkaan että olin pistänyt aiemmin kahvan taakse-asentoon, joten kun nostin kaukaloa niin sehän kellahti ja koska tyttö ei ollut vöissä (ei sillon liikkunut vielä että olisi ollut tarvetta) niin hän pyörähti siitä lattialle (onneksi pehmeälle paimentolaismatolle) ja en jotenkin edes nähnyt miten hän siitä pyörähti, hätäitkuhan typylle tuli ja itselleni myös, soitin miehellekin hädissäni mutta pianhan vauva tietysti rauhoittuikin..

Toinen oli muutama viikko sitten kun jätin neidin tapansa mukaan parisängyllemme päikkäreille, pistin parit tyynyt sivuille ettei kieri alas jos herää ilman että ilmoittaa olevansa hereillä. Kaveri oli käymässä ja olimme olohuoneessa, muutaman minuutin välein kävin kurkkimassa joko tyttö heräsi (koska ei yleensä nuku kuin sen max vartin) ja sitten kerran kun meninkin avaamaan makkarin oven, tyttö olla tapitti jo mahallaan sängyn jalkopäässä - se oli eka kerta kun selvisi, että neiti liikkuukin jo tosi vauhdikkaasti muutoinkin kun kierimällä sivulle päin.. tämän jälkeen sängyssä onkin ollut supertyyny/peitelinnoitukset joka puolella ja nyt kun muutamme, pistämme sängyn lattian tasalle ettei mahdolliset putoamiset aiheuta suurta pudotusta.

Pojan ollessa 4,5kk nukkui tapansa mukaan vieressäni. Jostakin syystä yöllä heräsin siihen että käsivarteni oli vauvan pään päällä ja HILJAISUUS oli käsinkosketeltava. Minähän ravistelemaan poikaa;ei reaktiota. Itku tuli,valot päälle ja enemmän ravistelua....Muutaman sekunnin päästä poju raotti silmiä hölmistyneen näkösenä et
"Mitä äippä meuhkaat..?" ja jatko uniansa....Oli vähän syvässä univaiheessa vaan. Mutta se tunne oli mitä kamalin kun luulin tukehduttaneeni pojan!! Kerran on 5,5kk iässä tippunut sohvalta, onneksi matolle eikä käynyt kuinkaan.

Tapahtui jotain 30 vuotta sitten meidän talossa, että 3-vuotias naapurin poika tipahti viereisessä rapussa 7. kerroksen ikkunasta ulos. Talviaika ja sen verran lunta, että selvisi parilla mustelmalla.

Tapahtui joulun alla! Tytön isukki tuli yövuorosta ja oliko niin että joutui siinnä sitten valvomaan tämän aamuvirkkuisen tyllerön kanssa.. Kinkku oli yön yli uunissa paistumassa ja eikös tyttönen ollutkin kovin kiinnostunut tästä kyseisetä kimpaleesta. Meni ja poltti pahasti kätösensä kun oli isi vahingossa nukahtanut...=(