ekana iltana ennen huomista uutta opiskelupäivää oskeluhuoneella mie istuin porukan kaa nii
sit yks tyttö tuli ja ensisilmäyksellä rakastuin häneen aivan täysin yllättäen vaik oon puhtaasti hetskuna.
Olin hämilläni ja mietin mitä helvetti mulle tapahtu. Huomasin hänen katseita jotka kohtasi muhun toistaen... Apuvah!
Tilanne oli tosi kiusattavaa ja yritin peitellä tunteeni sillä olin itte homofobianen ja ajatus lesboista hirvittää...
No en saanu nukuttuu kaikki yöt ja kesti aamuun asti kunnes vihdoiski sain vähän nukuttuu.
Sit yks ilta mie hermostuin etten saanu nukuttuu ja menin oskeluhuoneeseen selvittämään ajatuksiani mut huomasin et siel on tyttö joka istuu sohvalla ihan ku hän oottais mua.
Nolo tilanne mut tyttö kysy multa enkö mä saanu nukuttuu... mä vastasin joo. katseemme taas kohtasi ja yritin pitää kurissa katseeni kans...
tyttö teki aloitteen ja jutteli jotain mukavaa nii mä vaan istuin kuuntellen ja huomasin hymyileväni ihan ku olisin rakastunu... nolooo!!!
sit siihen meni muutamat päivät kunnes me saimme tutustuttuu toisiimme ja sit sain tietää et hän on hetsku. Onneksi!!! Toi mua todella helpottui.
Me muutimme yhteen kämppään. Me emme harrastanee sexiä ja ajatus sexistä hänen kaa on viel hirvittävää. Samoin hän mun kaa...
Ollaan vain enemmän parhaita ystäviä. Rakastuminen oli puhtaasti vahinko ja se taitaa olla ystävän rakkautta. Mä luulen näin...hmmm!!!
On kai olemassa toisenlaista ystävänrakkautta...
En oo lesboja, enkä homoja vastaan. Se homofobia itte poistu ku me tapasimme...
En ikinä unohda miltä se tuntui rakastuneelta. Hyvin voimakkaalta ja liian äkkii ihan täysin arvaamatta...
Just vasta muistin yhen jutun kämppäkamustani... Muutama kertaa mä leikkimielellä lähestyin ja otin hänet syliin nii hän mut työnsi pois ja sano suuttuen LESBO SENKI HULLU...!!!
Mie vaan nauroin ja totesin etten oo se lesbo. Syli vaatteen päällä oli mielestäni täysin harmitonta.
Se tyttö hymyili takas mulle.
Se tyttö on täysin poikkeellinen muista naisista ja on ujo ihanalla tavalla, esittää kovista ja pukeutuu mielellään mustiin vaatteisiin ja sillä on lakatut mustat kynnet joita mä eniten inhoan.
mä oon se valo joka pukeutuu aina vaaleihin vaatteisiin. Oon se blondi sinisimmunen ja urhelullinen typy.
hän on se laiska eikä välitä urheilusta mut sillä on kuiteski hyvä kroppa, hän on tosi erilaisen kaunis, sulonen ja rakastaa kovaa hevimusaa.
Me emme oo melkeen samanlasia toisillemme ihan ku meissä on paljon "törmäyksii" mut emme riitele helposti. Me kunnioitamme toisiimme.
Me aina juttelemme miehistä. Joskus hän toi miehen meille kämppään ja se mies tykkäs miusta mut kämppäkamu ei ollu mustiksena ja halus jakaa miehen mun kaa mut en kovin kiinnostunu sitä miehestä.
Onko meikäläisii jolla on samaa kokemusta ku tää? Kiitos! :) PS. hups, anteeks kirjotusvirheistäni! :)
sit yks tyttö tuli ja ensisilmäyksellä rakastuin häneen aivan täysin yllättäen vaik oon puhtaasti hetskuna.
Olin hämilläni ja mietin mitä helvetti mulle tapahtu. Huomasin hänen katseita jotka kohtasi muhun toistaen... Apuvah!
Tilanne oli tosi kiusattavaa ja yritin peitellä tunteeni sillä olin itte homofobianen ja ajatus lesboista hirvittää...
No en saanu nukuttuu kaikki yöt ja kesti aamuun asti kunnes vihdoiski sain vähän nukuttuu.
Sit yks ilta mie hermostuin etten saanu nukuttuu ja menin oskeluhuoneeseen selvittämään ajatuksiani mut huomasin et siel on tyttö joka istuu sohvalla ihan ku hän oottais mua.
Nolo tilanne mut tyttö kysy multa enkö mä saanu nukuttuu... mä vastasin joo. katseemme taas kohtasi ja yritin pitää kurissa katseeni kans...
tyttö teki aloitteen ja jutteli jotain mukavaa nii mä vaan istuin kuuntellen ja huomasin hymyileväni ihan ku olisin rakastunu... nolooo!!!
sit siihen meni muutamat päivät kunnes me saimme tutustuttuu toisiimme ja sit sain tietää et hän on hetsku. Onneksi!!! Toi mua todella helpottui.
Me muutimme yhteen kämppään. Me emme harrastanee sexiä ja ajatus sexistä hänen kaa on viel hirvittävää. Samoin hän mun kaa...
Ollaan vain enemmän parhaita ystäviä. Rakastuminen oli puhtaasti vahinko ja se taitaa olla ystävän rakkautta. Mä luulen näin...hmmm!!!
On kai olemassa toisenlaista ystävänrakkautta...
En oo lesboja, enkä homoja vastaan. Se homofobia itte poistu ku me tapasimme...
En ikinä unohda miltä se tuntui rakastuneelta. Hyvin voimakkaalta ja liian äkkii ihan täysin arvaamatta...
Just vasta muistin yhen jutun kämppäkamustani... Muutama kertaa mä leikkimielellä lähestyin ja otin hänet syliin nii hän mut työnsi pois ja sano suuttuen LESBO SENKI HULLU...!!!
Mie vaan nauroin ja totesin etten oo se lesbo. Syli vaatteen päällä oli mielestäni täysin harmitonta.
Se tyttö hymyili takas mulle.
Se tyttö on täysin poikkeellinen muista naisista ja on ujo ihanalla tavalla, esittää kovista ja pukeutuu mielellään mustiin vaatteisiin ja sillä on lakatut mustat kynnet joita mä eniten inhoan.
mä oon se valo joka pukeutuu aina vaaleihin vaatteisiin. Oon se blondi sinisimmunen ja urhelullinen typy.
hän on se laiska eikä välitä urheilusta mut sillä on kuiteski hyvä kroppa, hän on tosi erilaisen kaunis, sulonen ja rakastaa kovaa hevimusaa.
Me emme oo melkeen samanlasia toisillemme ihan ku meissä on paljon "törmäyksii" mut emme riitele helposti. Me kunnioitamme toisiimme.
Me aina juttelemme miehistä. Joskus hän toi miehen meille kämppään ja se mies tykkäs miusta mut kämppäkamu ei ollu mustiksena ja halus jakaa miehen mun kaa mut en kovin kiinnostunu sitä miehestä.
Onko meikäläisii jolla on samaa kokemusta ku tää? Kiitos! :) PS. hups, anteeks kirjotusvirheistäni! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
homman oikein hyvin kun kerran olette kavereita, Upeaa!
Mulla oli vähän samanlainen tapaus, mut sillä seurauksella että todella tunnen itseni pervertikoksi. Se onkin outoa kun olen aina ollut homomyönteinen ja tiedän täysin hyvin eten mikään pervo ole, enkä ketään ahdistele.
Toisaalta olen myös aina vähän pelännyt kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää, ja nyt kun tuli vielä tämä niin just joo...