Mitä sanotte, uusioperheiden osapuolet: Jos lapsen biologiset vanhemmat käyvät lapsesta riitaa oikeudessa asti, missä määrin jättäydytte prosessin ulkopuolelle / missä määrin menette mukaan?
Prosessi lyhyesti: ero alkuvuonna 06, erilleen muutto, lapsi jäi exälle tällöin kirjoille, exä muutti uusperheeseen syksyllä 06. Exä vaatii nyt itselleen asumista, lähivanhemmuutta (minulle hyvin rajatuin tapaamisin; joka toinen vknl ja yksi arki-ilta) vedoten lapsen parhaaseen ja siihen, että se on hänen luonaan. Tähän asti sovellettu vuoden verran vko-vko asumista. Ensi viikolla käo. Sovittelut, lastenvalvojat kaikki käyty. Exä syyttelee, inttää ja tivaa. Toki uusiopuoliso on leikissä mukana, tulee aivan varmasti laukomaan oikeudessa näkemyksiään lapsesta viimeisen puolen vuoden ajalta yrittäen varmasti mustamaalata minua. Mistä lähtien on oma vanhempi on ollut haitaksi lapselleen (sikäli, kun kaikki asiat ovat kunnossa, ja ne ovat). Kyllä lapsen elämään mielestäni mahtuu useampikin aikuinen (äiti, isä ja vaikka molempien uudet), sitä en vaan hyväksy, että exä ja uusio yrittävät vanhemmuuttani kyseenalaistaa.
Ja ei, en ole katkera exälle / uusioperheelleen. Enhän minä käy 'taistelua' exän uutta vastaan, vaan puolustan oikeutta olla vanhempi lapselle ja olla hänen elämässään sekä arjessaan läsnä.
Prosessi lyhyesti: ero alkuvuonna 06, erilleen muutto, lapsi jäi exälle tällöin kirjoille, exä muutti uusperheeseen syksyllä 06. Exä vaatii nyt itselleen asumista, lähivanhemmuutta (minulle hyvin rajatuin tapaamisin; joka toinen vknl ja yksi arki-ilta) vedoten lapsen parhaaseen ja siihen, että se on hänen luonaan. Tähän asti sovellettu vuoden verran vko-vko asumista. Ensi viikolla käo. Sovittelut, lastenvalvojat kaikki käyty. Exä syyttelee, inttää ja tivaa. Toki uusiopuoliso on leikissä mukana, tulee aivan varmasti laukomaan oikeudessa näkemyksiään lapsesta viimeisen puolen vuoden ajalta yrittäen varmasti mustamaalata minua. Mistä lähtien on oma vanhempi on ollut haitaksi lapselleen (sikäli, kun kaikki asiat ovat kunnossa, ja ne ovat). Kyllä lapsen elämään mielestäni mahtuu useampikin aikuinen (äiti, isä ja vaikka molempien uudet), sitä en vaan hyväksy, että exä ja uusio yrittävät vanhemmuuttani kyseenalaistaa.
Ja ei, en ole katkera exälle / uusioperheelleen. Enhän minä käy 'taistelua' exän uutta vastaan, vaan puolustan oikeutta olla vanhempi lapselle ja olla hänen elämässään sekä arjessaan läsnä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos asuinpaikkanne tms. ei ole muuttunut niin miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa vuoroviikottelua?
Tottakai isä on aina isä ja uudet isit ja äidit (puolet) ovat lisäresursseja lapsen elämässä. Kaikki sovussa, niin lapset voivat hyvin.
Pidä puolesi huoltajuusasiassa. Isä on lapselle tärkeä ja tapaamiset ovat lapsen etu. Äiti voi hiukan miettiä miksi haluaa muuttaa toimivaa systeemiä?
Pidä puolesi ja kysele, mitkä seikat ovat muuttuneet niin ettei vuoroviikkosysteemi voisi enää toimia?Onko muuttunut muu, kuin ex:si elämäntilanne?Kuunnelkaa lasta.
saatikka sitten jos ero tulisi niin vaatisi tenavaa itselleni. kyllä vanhemmilla täytynee olla kummallakin oikeus lapseen (jos kerran hyvin menee kummankin luona).
ja lapsi tarvitsee kyllä molemmat vanhemmat. koita jaksaa ja vaatia oikeuksiasi ja kunhan lapsi kasvaa eiköhän hän itsekkin tajua omaa parastaan ja käy enemmän sinun luonasi:)
mistä tiedät että tykkääkö lapsi uudesta miehestä/naisesta.
..että lapsi ahdistuu "kahdesta kodista". Kaikki lapset eivät sopeudu vuoroviikko asumiseen, vaan kokevat sen jatkuvana muutoksena.
Omat lapseni ovat jo murrosiässä, asuvat kanssani ja tapaavat isäänsä joka toinen vkl. Eromme oli sopuisa ja lapset tulevat isäsnsä kanssa hyvin toimeen. Henkilökohtaisesti suhteudun tämän taustan takia positiivisesti vuoroviikko asumiseen. Lasteni isä koki kuitenkin että se rajoittaisi liikaa hänen elämäänsä. No, toimii tämä näinkin, mutta itse olisin kyllä kiitollinen jos toinen olisi halukas jakamaan vastuun samoin kuin sinä.
Luulen että kyseessä on joko tuo, että lapsi on levoton aina siirtovaiheessa (=vuoroasuminenh liian rankkaa) tai sitten puhtaasti ilmassa on kateutta, epäluuloja, vastakkainasettelua tms. Mikäli syy on jälkimmäinen, on se lapsesi toiselta vanhemmalta itsekästä ja lyhytnäköistä. Toista vanhempaa ei tulisi koskaan mustamaalata lasten silmissä ja mikäli exäsi keskustelee tällaisista asioista uuden kumppaninsa kanssa, lapsi ei voi olla kuulematta sitä. Se on vastuutonta.
Parhaiten selviät, kun et provosoidu haukkumaan toisia, vaan olet oma vahva itsesi ja pysyt sovinnollisena ja tyynenä. Voimia sinulle!