Heti alkuun on sanottava, että olen kauris. Tuttavapiiriini kuuluu 3 muuta kaurista ja he kaikki ovat lähes psykopaatteja: kostonhimoisia, ilkeitä, itsekkäitä, valehtelijoita ja hyväksikäyttäjiä. Järkyttyneenä olenkin alkanut miettimään onko kauriilla taipumus tällaiseen kieroutuneeseen mieleen vai onko kyseessä pelkkä sattuma?
Onko kauris psykopaatti?
Itsekin kauris
618774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
ei kauris ole psykopaatti vaan sosiaalinen ,koska hän haluaa toisten ihmisten seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin.kauris on tietyllä tavalla ujo mutta vahva ihminen.kauris on huumorintajuinen ,osaa ottaa kiperissä tilanteissa homman haltuun.
Tä tyypi on kuulemma oinas, enkä yhtään ihmettele:
http://www.youtube.com/watch?v=cRkAHFsedEE
Oinasvihaaja
...ihmistä, joka on täysin tunteeton ja kykenemätön empatiaan. Kyseessä on vaarallinen sairaus, jota ei leikilläkään sovi sekoittaa horoskooppimerkkeihin.
Sen sijaan tunnistan kyllä itsestäni kaurismiehenä sosiopaatin tunnusmerkkejä. Eli suhtautumiseni sosiaaliseen ympäristööni on jossain määrin poikkeuksellinen ja lisäksi koen muut ihmiset enemmän tai vähemmän pelkkinä välineinä ja objekteina.
noo, en sanoisi kyllä itseäni psykopaatiksi, lähinnä tervejärkiseksi... mutta hankala tietty itteään arvioida, tosin paras kaveri mullakin kauris eikä ole kyllä psykopaatti hänkään... hm
K_n
kanssasi. Exäni on kauris ja mielisairas. Mutta en tiedä kulkeeko se horoskooppimerkin kanssa käsikädessä.
Mun ex-mies myös kauris ja hänellä rajatila persoona...todella vaikeita ja vaarallisia ihmisiä.
vaikka olisi virallisesti erottu. Aina saa pelätä jos tulee vaikka tekstari tai viesti, että mitähän nyt taas. Henksitä ja fyysistä väkivaltaa aina vaan..
Vaikka itse olenkin kauris, niin en tule toimeen muiden kauriiden kanssa. He ovat laskelmoivia, itsekeskeisiä, kylmiä ja usein käyttävät muita hyväkseen. Usein kauriit katselevat muuta maailmaan alaspäin. Itse olen syntynyt aivan kauriin ja vesimiehen rajalla (muutamasta tunnista kiinni etten ole vesimies) ja olen alkanut tosiaan miettimään onko kylmyys/tunteettomuus tyypillistä kauriille vai omalle kohdalle tullutta sattumaa? Itse en tunne olevani kauris, sillä olen vähän liiankin tunteellinen ja kiltti.
eräs ystäväni on kauris ja olen kauhistunut joskus sekä hänen häikäilemyttään että ystävällisyyttään! tiedä häntä- vesimies tuottaa ehkä vielä enemmän ihmetystä......
Joo en tie kaurisnaisen kans seurustelin ,
ja täytyy sanoa et todella hankala luonne ja itsekeskeinen.
oman kokemuksen mukaan, mutta eiköhän noita joka merkissä ole.
Ja kun on tuo suomalainen kasvatus naisen käsissä joka paikassa kotona , tarhassa, kouluissa, niin lopputulosta ei naiset saa millään paremmaksi, eli miesten on tuokin tehtävä. Voi, voi kun ovat avuttomia nuo Suomi naiset!
Tällaisilla palstoilla itkevät, omaa epäonnistunutta elämää, olisivat tämänkin ajan panostaneet, perheen ja parisuhteen hyväksi!
pitää parisuhdetta pystyssä. Siihen tarvitaan vähän miehenkin panosta. Ja jos mies on riehuu hulluna, niin eipä siinä ole paljoa tehtävissä.
vaarallinen, kun katsoo tulleensa loukatuksi ja väärin kohdelluksi. Kaksi on elämän varrelle osunut. Rauhallisen ulkokuoren alla on piilossa todella todella katkera ja ilkeä ihminen, joka jatkaa piinaamista, vaikka olisikin itse aiheuttanut eron omalla käytöksellään (henkinen ja fyysinen väkivalta). Käytöksestään syyttää mahdollista kumppaniaan ja oikeuttaa siis näin itsensä toimimaan jopa väkivaltaisesti.
Kaurisnaisista ystävinä minulla on vain hyviä kokemuksia. Todella lojaaleja ja sympaattisia ihmisiä, joille ei tosin edes vahingossa kannata sanoa etsivänsä jotain...hän kääntää kivet ja kannot löytääkseen sen sinulle. Tekevät ystäviensä eteen kaiken, unohtaen itsensä ja omat todelliset tarpeensa...jopa syömisen :-)
Hän syytti usein minua asioista, jota hän itsekin tiesi valheiksi ja näin kiihdytti itsensä täyteen raivoon. Pelottava tapaus eikä eroon tahdo päästä millään.
Ehkäpä vaarallisinta on juuri se 'rauhallisuus' ja eleettömyys. Itse sain tuta aivan yhtäkkiä...täysin ennalta arvaamatta, ilman kiihkoa. Ja nyt terrorisointi jatkuu ja minä olen se paha, koska en halunnut jatkaa suhdetta, jossa olisin ollut fyysisestikin uhattuna ja saanut varoa jopa omia tunteitani...kun jopa ne loukkasivat 'herkkää' ja 'tunneihmiseksi' itseään kutsuvaa kaurista. Aika surullista vai mitä....
lopullisesti. MEillä tietenkin hankala tilanne, koska on yhyteisiä lapsia. Hän on täysin tunteeton ja laskelmoi kylmästi päässään miten käyttäytyy toista kohtaa, että miten hän siitä hyötyisi parhaiten. Teeskentelee surullista, itkee krokotiilin kyyneleitä, että saa toisen tuntemaan myötätuntoa ja sitten taas iskee pahimmalla mahdollisella tavalla. Uhkailuja, kiristystä jatkuvaa piinaa.
jos ennalta tietää jo näkevänsä ne kyyneleet, pitää itsensä kovettaa. Pelkääminen taas ei auta, koska se vie vain voimia.
Lopullisesti eroon päässee vasta kun unohtavat ja löytävät uuden manipuloitavan, jolle kertovat kamalista ja ilkeistä entisistään.
Olen se alkuperäinen kirjoittaja ja kaurisnainen siis. Kaikki tuo, mitä kirjoitatte, kuulostaa niin tutulta. Vaikka itse olen kauris ja minun pitäisi pystyä käsittelemään näitä tunteettomia kauriita (kaikki eivät tietysti ole vaarallisia, mutta yllättävän iso osa), en siihen pysty. Itse pakenin ex-kaurismiestä niin, että muutin kauas asumaan enkä pitänyt mitään yhteyttä. En kuunnellut selityksiä, en vastannut puheluihin ja ajan myötä hän tajusi lopettaa ahdistelun.
Tiedän toisen tapauksen, jossa kyseessä oli kaurisnainen. Hän harrasti henkistä väkivaltaa koko perheeseen. Hänestä päästiin eroon vasta poliisin avulla ja yhteisrintamalla katkaisemalla välit joka taholta.
Eli lyhyesti neuvoja: älkää kuunnelko hänen selityksiään, vaan pysykää lujana!!! Jos mahdollista, vaihtakaa maisemaa ja ottakaa etäisyyttä.
manipuloitava jolle varmaan minua haukkuu, miten kamala akka olen ollut. Ihan niin kuin häne haukkui minulle entistä vaimoaan. Silloin alussa ajattelin, että jopas olikin kamala eukko. Mutta vuosien kuluessa olen oppinut tajuamaan, että suurin vika onkin miehessä, eikä hänen naisissaan. Näyttää siltä, että kun sen hetkinen vaimo pääsee selville miehen juonttelusta ja "luonneviasta" niin silloin etsitään uusi nainen kehiin ja nähtävästi aina vaan nuorempaa. Heistä on vissiin helpompi manpuloida. Ja nämä raukat uskota täsyin mitä mies heille puhuu, vaikka tätäkin exäni nykyistä naista olen koettanut varoittaa. Mutta ei, hän uskoo sinisilmäisesti mitä mies hänelle sanoo, kunnes aikanaan tajuaa minkä kanssa on tekemisissä. Silloin mies etsii taas uutta uhria...
jos minulle olisi joku tullut näiden kahden kohdalla sanomaan varoituksen sanan, en olisi uskonut ikinä... moniko lopulta uskoisi toisen sanaan. Piti itse katsoa ja hakata päätä seinään. Surullista sekin, mutta normaalia kuitenkin.
psykopaatti siinä vaiheessa kun sitä on vedätetty rakkaudessa ja käytetty hyväksi. Silloin voi odottaa kauriilta todella psykoa käytöstä ja varoa kostoniskua. Kauris odottaa ja vaanii tilaisuuttaan ja odottamattomalla hetkellä iskee. Armoa ei ole. Ja potut maksetaan kymmenkertaisesti pottuina sarvet tanassa.
Toiset kauriit ovat sellaisia, että jos eivät saa mitä haluavat, haluavat kostaa sen. Ei väliä onko kauris itse oikeassa vai väärässä. Onneksi kaikki kauriit eivät ole sellaisia! Vaikuttaakohan kuumerkki siihen onko kauriilla oikeasti empatian lahjoja eli kykyä huomioida muutkin ihmiset vai ei?
marginaalitapauksista.
En tunne enkä ole tavannut ainuttakaan noin typerää kaurisyksilöä.
Tässä netistä! Jonkun toisen ajatus, kannattaa pohtia löytykö kauris miehestä mitä kai tästä ketjusta ei oikein monesta löytynyt tällaista?
http://www.geocities.com/twiggyspage/kuunmerkki.html
"kauris
on rakastuessaan usein hyvin aistillinen, syväluotaava ja rakentava: uskollisuus, turvallisuus ja pitkäjänteisyys ovatkin avainteemoja kauriin rakkaudessa. Mikäli kuu on tulimerkissä (oinas/leijona/vesimies), mukana on myös aimo annos tulta ja toimintaa. Kuu maamerkissä (härkä/neitsyt/kauris) viestii, että avioliitto tai muu pitkä suhde on toivomuslistalla ensimmäisenä. Jos kuu sijaitsee ilmamerkissä (kaksonen/vaaka/vesimies), kauris on seuraelämän asiantuntija - oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mikäli kuu on vesimerkkinen (rapu/skorpioni/kalat), kauris pitäköön hellän huolen rakkaimmastaan."
eikä tarvitse edes tehdä mitään, niin jo hyökkää sarvet tanassa, kun itse päässään keksii kaikkea hullua ja uskoo ne totisena totena.
saanut karvaasti kokea, että näitä (huom! monikossa) todellakin on. Kokevat tulleensa vedätetyksi, vaikka itse ovatkin vedättäneet. Henkistä piinaa jatkuu viimeisen suhteen jälkeen.
vika, mutta kauriin tahto on saatava läpi...
on.
Mutta oikeastaan ainoa, mikä tuossa ap:n kysymyksessä ja myös sinun tapauksessasi olisi mielestäni pohtimisen arvoista, on se, onko niin, että joillain ihmisillä on taipumusta ajautua kertomanne kaltaisten ihmisten seuraan.
nyt miettinytkin...pitkään ja hartaasti. Ja tullut siihen tulokseen, että olen liian sinisilmäinen, enkä luota omaan vaistooni heti alkuun. Nimittäin kummallakin kerralla ensimmäiseksi on tullut mieleen, että jotain outoa on ilmassa. Ensin ajatellut, että olen turhan varuillani huonoista kokemuksista ja lopulta todennut jälkikäteen, että olis vaan pitänyt luottaa vaistoonsa. Mutta katsopas, kun ihminen haluaa loppuun asti uskoa toisesta hyvää.
Sanonpa nyt itse ettei teidän kauriiden tarvitse, että niin makaa kuin petaa... ;-)
Se kyllä täytyy vielä loppuun todeta, että hyvät puolet olivat kyllä hyviä...niitä jäin kaipaamaan... niitä oikeasti hyviä hetkiä. Eikä ne kaikki liity mitenkään erotiikan puolelle. Ilmamerkkinä jäin kaipaamaan sitä tiettyä rauhallisuutta, joka minulta tahtoo puuttua.
ps. Paras ystävättäreni on Kauris...oikea enkeli!
kuu oli tulimerkissä eli leijonassa.
Mikä on yleensä kauriin oma vika?
Minkä vaiheen tahdonilmaisua tarkoitat, vedätysaikaista vai sen jälkeistä??
jk. Kostonhimoinen yksilö ei ole yhtä kuin psykopaatti.
lapsellinen, ettei voi kuin ällistellä, missä "sademetsässä" olet kasvanut.
Valistuksen aikakin alkoi sentään täysillä jo 1700-luvun alussa.
kun noin sanot
päättelyapua.
sanat suusta, mut mä en ois muistanu tota vuossataa. :)
Hei.
Olen myös kauris ja tuo samainen kysymys on pyörinyt muutamaan otteeseen mielessäni.
Ehkä me olemme sellaisia, mutta emme vain halua katsoa sitä asiaa suoraan silmiin. Kuvittelemme helposti olevamme parempia, kuin toiset.
´Mutta olemme myös rehellisiä ja uskollisia ystäviä. Kaikki on välillä ilkeitä, juonittelevia ja valehtelevia, mutta meistä huomaa sen helpommin sillä emme vaivaudu peittelemään sitä. Sanomme miten asiat on.
Kauris jonka tunnen on kyllä aikamoinen psykopaatti.Mutta ei hän sitä myönnä ,kääntää asiat aina minun syykseni.Koskaan ei ajattele että olisiko hänellä mahdollisesti osuutta mihinkään vaikeuteen.On todella vaikea tapaus.Pitää itseään toisia parempana.En voi ymmärtää tuollaista empatian puutetta.Onkohan tämä yleistä Kauris miehelle? Kauris- nainen ,jonka tiedän on ihan oikeansorttinen ihminen.
Minä olin syypää aivan kaikkeen, vaikka hän hyvin tiesi, että en ole syyllinen, hän vaan syyllisti ja haukkui ja huuti naama punaisena. Kiihdytti itsensä täyteen raivoon. No hän onkin mielisairas, lääkärin todistuksen perusteella.
jo olla melken kaikki kaurit sykopatteja itekin aikka tunne kylmä että hävettä
Tunnistan kyllä nuo piirteet itsestänikin, mutta en kuitenkaan suostu pitämään itseäni psykopaattina. Psykopaatti ei pysty tuntemaan syvästi, mihin Kauris kykenee - tuntee iloa, surua, miettii elämän tarkoitusta joskus liiankin perusteellisesti.
Kauris on vaikea persoonallisuus, sitä ei käy kieltäminen ja se on tälläkin palstalla jo niin monesti todettu. Tasapainoinen, elämäänsä tyytyväinen Kauris hallitsee luonteensa vaikeat piirteet. Mutta Kauris, joka kokee elämän todella kolhivan itseään joka suunnalta, näkee elämän selviytymistaisteluna, jossa kaikki keinot ovat luvallisia/sallittuja.
Kauris kuitenkin pyrkii elämässään kohti tasapainoa ja yrittää tietoisesti muuttamaan olosuhteita sellaisiksi, että tuo tasapaino on saavutettavissa. Ja uskallan väittää, että tasapainoinen Kauris on luotettava, kumppaniaan huomioiva ja kaikkea muuta kuin psykopaatti :=)
Moips!
En tiedä onko tällä mitään tekemistä horoskooppimerkin kanssa, mutta kerron kuitenkin, vähän niinkuin omaksi terapiakseni. :) Seurustelin 1,5v Kaurismiehen kanssa (musta tuntuu, että tästä tulee pitkä juttu). Alussa hän oli tunteellinen ja ihana. Pikkuhiljaa, kun oli periaatteessa muuttanut kamansa minun luokseni, todellinen luonne paljastui.
Maksoin yksin kaiken; asumisen, ruuat, yleisesti elämisen. Tein kaiken yksin ja päälle vielä kuuntelin hänen haukkumistaan siivottomuudestani ja asuntoni huonoudesta (jota kaikki muut suorastaan ihailevat!). Viikonloput mies viihtyi koko suhteemme ajan baarireissuilla. Itse olin monesti töissä ja joskus kuskina,joskus myös mukana, mutta silloin olin kuin ilmaa, toiset naiset ja kaverit veivät kaiken huomion. 1,5 vuoden aikana, hän oli yhden viikonlopun koti-iltaa viettämässä kanssani (siitäkin tosin 1,5tuntia ex-tyttöystävänsä kanssa puhelimessa).
Tunsin koko ajan sanallista ja sanatonta alistamista: sain kuulla toisten naisten ihailua ja itseni moittimista, seksimme oli alistavaa, kuin pornoelokuvista opittua, olin liian lihava ja älyllisesti pidin itseäni liian viisaana, vaikka olin tyhmä, itseään hän kehui taukoamatta, muisti kertoa kuinka toiset naiset olivat häntä katsellet ja kyselleet eli mielestäni koin kaikkea sellaista mitä KENENKÄÄN ei pitäisi joutua kokemaan.
Tietokoneellani hän vieraili kaikenmaailman pornosivuilla, irc-galleriassa, julkkissivuilla yms. ja elokuvat ym. piti valita sen mukaan kenenkä rinnat siinä mahdollisesti näkyy, huono oli se elokuva jossa ei ollut kauniita alastomia naisia!
Tunsin olevani hänelle vain hyväksikäytön uhri, kuin toinen äiti (ehkä tässä yksi keskenkasvuisuuden syy) ja odotin, että tämä kaikki loppuisi jotenkin järkevästi.
Valehtelu oli yksi hänen hallintakeinonsa. Asioiden kieltäminen ja omin parhainpäin selittäminen. Parina viikonloppuna ei viesteihini vastattu, olin kuin lakannut olemasta ja selitys oli, ettei kännykässä muka ollut kenttää. Aika huono selitys siihen nähden, että masto oli ihan vieressä ja ystäväni kertoivat, että mies oli koko illän näppäillyt kännykkäänsä ja olihan siellä sitten jotain viritystäkin ollut. No, kaikki tietenkin kiellettiin ja minä olin vainoharhainen ja ystävät valehtelijoita.
Näitä tapauksia oli 1,5 vuoden aikana niin paljon (kuten voitte viikonloppujen määrästä ajatella), että on ihme, että jaksoin niin kauan. Viikot mies eli viikonloppuja odottaen ja minä aloin jo torstaina voimaan pahoin, kun tiesin mitä on taas edessä.
Hän siis kielsi, että olisi ketään muuta ollut, mutta kaikki merkit viittasivat muuhun. Tiesin, että hän on sitä tyyppiä joka "vaihtaa lennosta", mutta aina vika oli ollu edellisissä naisissa, ei hänessä. Mies alkoi piilotella kännykkäänsä, poistamaan sivuhistoriat tietsikasta jne, kaikkia klassisia merkkejä. Minun parjaamiseni vain lisääntyi ja lopulta hermostuin, kun hän eräänä yönä hän alkoi haukkua minua ja asuntoani, kun en ollut rankan työpäivän jälkeen jaksanut imuroida illalla. "Heitin" hänet ulos, mutta aamulla pyysin jo anteeksi. No, erosimme sitten kuitenkin ja ihmettelin, miten hän niin helposti lähti, koska olin aiemmin puhunut erosta ja hän oli vähätellyt sen tarvetta. Syy selvisi 1,5viikon kuluttua. Hänellä oli jo uusi katsottuna ja siksi oli helppo lähteä. Se suhde kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa ja hän aloitti taas minun pommittamiseni: Jos lähdin johonkin, häneltä tuli viestejä koko ajan, kyselyjä kenen kanssa olen ja oliko ollut miehiä jne. Suhteen aikana hän ei ollut lainkaan minusta mustasukkainen, mutta eron jälkeen sitten oli. Itse hän tietenkin "pelasi" toisten naisten kanssa minunkin paikalla ollessani esim. suutelemalla ja sitten kun otti seuraavaksi yhteyttä selitteli, ettei sillä ollut mitään merkitystä, "eihän hän nyt sellaisesta mitään ajattele".
Erosimme viime lokakuussa ja tietenkin minä liian hyväntahtoisena olen tähän asti pitänyt silti yhteyttä, kun hän on niin halunnut. Välillä jo päätin, etten enää suostu yökyläilyyn, koska se jätti minulle vain huonon olon, mutta sitten olinkin taas jollakin verukkeella hänen luonaan ja samassa sängyssä. Olen jo toivonut, että hän löytäisi jonkun uuden, koska minulle hän saa aikaan vain huonouden tunteen, koska elämäni ja minä olemme täysin arvottomia hänen kohtelunsa perusteella!
Viime viikonloppuna hän oli jutellut siskoni kanssa (juovuksissa tietenkin) ja olivat, leikillään kai, sopineet, että pidetään kaksoishäät! Viikolla hän sitten puheli näistä "häistä" ja elämästä yleensä, mikä oli minulle täysin uutta, koska olin jo tottunut, ettei asioista saa hänen kanssaan puhua. En siis ottanut näihin juttuihin oikein mitään kantaa, vaikka ajattelinkin kauhuissani, että onkohan tuo tosissaan!
Tuli tämä viikonloppu, mies haasteli minuakin baariin ja kertoi saunovansa asunnollaan (muutti sinne eromme jälkeen) kaverinsa kanssa ja tulevansa sitten baariin. Ilmoitin, että ok, lähden sitten, kun on kerran vapaatakin! Ei tullut vastausta, ei miestä näkynyt ei kuulunut! Enkä ole sen koomin tänä viikonloppuna kuullut!! Kaverini kyllä kertoivat, että on ollut toisessa baarissa ja jossain muualla, eli kai hän löysi jonkun toisen! Oikeasti toivon jo niin!
Tämä kaikki on ollut niin sairasta ja kuluttavaa, että jos tämä ei nyt lopu, niin on jo epäinhimillistä! Itsetuntoni on ihan nollissa, olen väsynyt huonouden tunteeseen ja kaikkeen siihen mitä tämä ihminen on saanut minut ajattelemaan. Tiedän, että olen normaali ihana ihminen, mutta miten tämä toinen saa minut tuntemaan itseni näin huonoksi, en voi käsittää!! Välillä minun tekisi nytkin mieli ottaa häneen yhteyttä, mutta nyt olen PÄÄTTÄNYT, että annan olla! Tilannetta pahentaa se, että asumme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Miehestä on tullut osa kaveriporukkaamme, melkein enemmän kuin minusta, koska en ole usein viikonloppuisin vapaana ja mies osaa antaa itsestään tosi hyvän kuvan. Lähimmät ystäväni tietävät kyllä totuuden ja osaavat jo nähdä hänen lävitseen, mutta helppoa tämä ei ole.
En tiedä saako tästä tarinastani kukaan mitään järkevää selkoa, mutta tulipahan kerrottua! Ja voin kertoa, ettei tässä vielä ollut edes ihan kaikki, mutta pääpiirteet!
Kunpa en enää koskaan törmäisi tällaiseen ihmiseen. Jätti minut aika tyhjäksi! Älkää olko samanlaisia, itserakkaita hyväksikäyttäjiä. Kaikkea hyvää kaikille! Moi!
Minä vain kestin yhdeksän vuotta, kunnes miehelläni oli jo uusi uhri valmiiksi katsottuna. Tosin tämä suhde heillä oli ollut jo puolitoista vuotta selkäni takana. Että näin meitä hyväuskoisia naisia eräät kaurismiehet höynäyttävät mennen tullen. Ja elämä heidän kanssaan on yhtä helvettiä ja nainen typeryyksissään uskoo ja toivoo, että kaikki muuttuu vielä hyväski, vuosi vuoden jälkeen.
ihmeessä kirjoitat: "E h k ä pääsin..."
Jutustasi päätellen mies ei keskenkasvuisuudestaan huolimatta kuitenkaan ole lajia, joka työntyisi väkisin, ovenkarmit edellä asuntoosi.
Kännykkään voi jättää vastaamatta ja suvulle ja yhteisille ystäville/tuttaville ilmoittaa, että et halua keskustella miehestä, kuulla hänen liikkumisistaan ja tekemisistään.
Pienellä paikkakunnalla tietysti törmää myös "entiseen", mutta niin hyväntahtoiseksi ei tarvitse sentään ryhtyä, että oma-aloitteisesti perään soittelee (kun toisesta eroon haluaa)ja henkinen kantti ei tahdo kestää.
Kyllä kohteliaat hyvänpäivän toivotukset tavattaessa ovat aivan riittävät. Kerroit, että suhteenne aikana edellinen tyttöystävä piti edelleen yhteyttä mieheen. Anna hänen hoitaa loput "hyväntahtoisuuden" osoitukset.
Eikö siskosi tiedä, että olet (periaatteessa?) eronnut kauriista jo viime lokakuussa? Jos olet kertonut, niin osallistuminen känniporukan kaksoishäähöpinöihin osoittaa häneltä huonoa tilanteentajua ja makua.
Vai onko niin, että tosiasiassa et haluakkaan laittaa pistettä suhteelle?
Kirjoitin niin siksi, että hän loukkasi niin monella tavalla, että tavallaan oma tahtoni muuttui passiiviseksi, se kyllä on, mutta en taistele tätä ihmistä vastaan itseni puolesta ja tee niinkuin itse haluaisin vaan niin kuin hän haluaa. Kaikki kun piti aina tehdä niinkuin hän halusi niin suhteessa kuin erossakin. Ja huomasin, että myös hänen perheensä suhtautui häneen samoin; helpommalla pääsee, kun on hänelle mieliksi. Vaikka HALUANKIN tästä eroon, en halua hänen vihaansa. Hän osaa kyllä olla mukava, kun ei olla "yhdessä", mutta hetken kaksin olon jälkeen sieltä alta työntyy aina se ilkeys ja itsekeskeisyys. Minä pystyn kyllä moikkaamaan kun tavataan jne., mutta hän on aina se joka soittaa perään ja jossain vaiheessa kun en vastannut uhkaili auton rattiin lähtemisellä ja metsään ajamisella ym. typerällä.
Kyllä siskoni tietää sen, että olimme eronneet ja muutenkin suhteen kulun, siksi olin myös ihmeissäni, että miksi he ovat tällaisesta puhuneet ja mikä tuohon keskusteluun on johtanut. Huono tilanteentaju ja maku ovat varmaan yksi syy ja epäilen, että hän ei väitteistään huolimatta ymmärrä tilannettani.
Tuntuu varmasti hullulta sellaisesta ihmisestä joka ei ole itse joutunut tällaista kokemaan,enkä järkevänä ihmisenä uskoisi itsekään antavani toisen tehdä noin itselleni.
on kummallista, mihin järkevä ihminen toisinaan suostuu ja alistuu, jotta edes jonkinlainen "rauha maassa" säilyisi. Vahinko kuitenkin on, että niin toimimalla tosiasiassa pönkittää alistajaa, kiristäjää ja tunne-elämältä vajaakykyistä ihmistä.
Mietin, mitä olet ajatellut tapahtuvaksi, kun kohtaat Sen Oikean. Vai pitääkö sinun mielestäsi nykyisen tilanteen vallitessa odottaa, kunnes exä muuttaa jonkun naisen luo, minkä jälkeen uskallat "hengittää vapaasti".
Olen pahoillani, että sinulla on meistä kauriista noin huono kokemus ja toivon todella, että pääsisit pian irti ansasta, johon olet joutunut.
En ole jaksanut edes ajatella tilannetta, että kohtaisin "sen oikean" tässä vaiheessa, elämäni jäi jotenkin "horrokseen" lokakuun jälkeen, olin kuin luovuttanut elämän hallintani toiselle ja ajelehtinut itse mukana odottaen mitä tapahtuu. Omaa tyhmyyttäni, tai sitä "kalamaista" (heh!) luonteen heikkoutta, tämä tietenkin. Nyt aion alkaa taas elää omaa itsenäistä elämääni ja jättää tämän kurjuuden taakseni.
En kyllä itse ehkä usko tarpeeksi astrologian hallitsevuuteen luonteenpiirteissä, eli en ole leimannut kaikkia kauriin merkissä syntyneitä exäni kaltaisiksi, hänen identiteettinsä lienee monen asian summa, kuten meidän jokaisen muunkin.
Eli usko (muiden kuin tämän miehen)perimmäiseen hyvyyteen on jäljellä. Ja ehkäpä hänkin osaa olla hyvä sille "missmaailmalle" joka hänen sydämensä valloittaa! (Tässä lauseessa oli aika paljon sarkasmia mukana! :) )
En jaksa "vatvoa" tätä asiaa enää tämän pidemmälle, joten kiitos niille, jotka tosissaan tähän mielipiteellään kantaa ottivat!
Kaikkea hyvää kaikille!
mies! Itsekin olen sortunut seurusteluun kaurismiehen kanssa, ja hän käyttäytyi lähes sinun kuvaamallasi tavalla. Hänen takiaan melkein lopetin luottamasta rakkauteen... No, lopetinkin vuosiksi, kunnes se ajan kanssa palasi. Kaurismiehet ovat aika usein pelureita. Heillä on monta rautaa tulessa ja ilman huonoa omaatuntoa pystyvät hyppäämään sängystä sänkyyn.
Yhden kauriin piirteen tunnistan itsestäni: kauriit ovat joko tai ihmisiä. Toisilla tämä ilmenee niin, että he pystyvät pitämään kulissisuhdetta yllä ja samalla tapailemaan muita. Itselläni tämä ilmenee niin etten edes aloita suhdetta ellen oikeasti ole ihastunut.
Isäni on kauris ja sanoisin että sosiopaatti on oikea termi hänelle. Kaksi exää on kaurista, molemmat samanlaisia paskoja, sosiopaatteja.
Pettävät, valehtelat, pakenevat totuutta, alistavat, nöyryyttävät ja syyttävät kaikesta toisia. Paskoja kaikki tyynni
Todellako se korreloi noin horoskooppimerkin mukaan? Olen monesti ajatellut, että kun hän tajuaa, "aikuistuu" (vaikka aikuinen pitäisi JO olla), niin käytös muuttuu. Sinisin silmin tämä mies voi valehdella toiselle täysin päin naamaa ja saa näin toisen pyytämään anteeksi hänenkin tekojaan! Eihän siinä ole mitään järkeä!
Ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista käytöstä ja uskon, että tuolla käytöksellä miehen suhteet eivät ole pitkäaikaisia, tai sitten jaksaa näytellä jonkun toisen kanssa kauemmin, tiedä häntä..
Huh, jos mä nyt pääsin eroon, nousee ihokarvatkin pystyyn, kun ajattelen mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä voisi vielä tapahtua! Ei jaksaisi enää!
Siis uskoo ken tahtoo, mutta itse olen horoskooppeja lueskellut teini-iästä ja pystyn jo lyhyen tapaamisen jälkeen lähes sataprosenttisesti kertomaan toisen horoskooppimerkin. Harvoin ihminen pystyy todellista luonnettaan niin muuttamaan että se ei tulisi jotenkin ilmi.
Kauriit ovat kyllä kohtuullisen mukavia seuramiehiä, mutta 35-vuoden kokemuksella voinen sanoa että heissä ei ole mitään vikaa vaan kaikki vika on aina siinä toisessa osapuolessa. Sitten nämä jääräpäät vielä yleensä masentuvat helposti ja taas syy on muiden. Hyviä piirteitä varmaan on paljon, kuten hyvät tavat, sosiaalisuus ja pitkäjänteisyys, mutta usein juuri ihmisuhteissa kauriit ovat liian itsekkäitä ja alistavia.
Olen kokenut tämän monella tasolla ja sivusta seurannut kuinka kauris alistaa heikomman tahtoonsa ilman että vastapuoli ei sitä ymmärrä. Sorry vaan kaikki jotka ette näihin juttuihin usko, mutta kun tavataan niin voin kyllä kertoa että mikä sinun horoskooppi merkkisi on ;-)
Just joo, tämä menee samaan kategoriaan kuin että, kaikki ruotsalaismiehet on homoja ja kaikki venäläisnaiset on huoria.
Kuten nimimerkistä huomaa olen Kauris,
niin ehkä tämänkin kirjoituksen perusteella minut leivotaan tällä palstalla psykopaatiksi joka vähät välittää rakkaimmistaan, syöttää heille valheita ja käyttää hyväksi, puhumattakaan sairaalloisesta kostonhimosta. Ei voi kun ihmetellä teitä hyvät ihmiset mutta kaikesta huolimatta kivaa kevään odotusta kaikille!!
Lähdenpä tästä sosiopatisoimaan ja ehkäpä vähän psykopatisoimaan kanssaihmisiä... : )
olen yhden kauriin tytär, toisen sisko ja kolmannen vaimo. kultasia, perhettään ja muita läheisiään rakastavia, fiksuja miehiä kaikki. jäyhiä ehkä, mutta psykopaatteja eivät missään tapauksessa...
mutta yllättävän paljon meitä kauriin terrorisoimia naisia löytyy
olisiko naisessa/naisissa mahdollisesti vikaa.
Minun vaivaton karvapehkoni nousee pystyyn iilimadoista, loiseläjistä, selkärangattomista lieroista, vänkääjistä ja ihmisistä jotka eivät kanna vastuuta tekosistaan ja sanoistaan.
...että todellako se horoskooppimerkkiin liittyy tämä kohtaamani luonnehäiriö, en itse niin väittänyt, enkä sanonut kaikkien olevan tällaisia, niin jos käsitit, niin huti tuli..
Voin kertoa, että tämän kokemuksen jälkeen en tarvitse arvon capricornicus apuasi omien vikojeni tiedostamiseen! Ne on kyllä taatusti tiedossa ja kannan vastuuni teoistani ja sanoistani. Sitä suosittelen myös muille. Peace!
Yhtään noista kuvailemistasi ominaisuuksista en omaa ja olen alkuperäisen kirjoittajan kuvailemaan tilanteeseen kuitenkin joutunut, että sillä lailla...
Mulla kanssa entinen kaurismies ja musta tuntuu kanssa ett se hiukan jotenki outo.. Tossa yks kertomus oli just ku meidän suhde.. =( Mä luulen ett se on just niin että minkä tähtien alla synnyt, on sillä pakko olla jotain tekemistä luonteen kanssa.
onko jonkun tähtimerkin edustajilla luontainen tarve "joutua" näihin tilanteisiin
tunsin aikoinaan yhden kauriin. Kyl se jonkun sortin psykopaatti oli, peluri ja valehtelija ja paljon muuta mukavaa..
.. ovat otuksia, vastapuolen pelurit, nämä palstan naiset. ;)
Katsos kun elämä on elämiselle, ei kannata jäädä itken jos yksi jättää,
oven takana jo toinen odottaa!
merkitsee ja heijastaa muussa aikuisessa elämässä sitä miten äitin kanssa on mennyt ja minkälainen suhde äitiin on