Mites teillä muilla hiljattain leikatuilla tai jo aiemminkin, kiristeleekö teillä rintasyöpäleikkauksen arvet?
Mulla alkaa olla tuo rinnan tulehduksen takia pitkittynyt haavan paraneminen loppusuoralla ja tuntuu että se sidekudos rinnassa kiristää ja kainalonkin haavassa tuntuu sellaista epämiellyttävää tunnetta. Ei se varsinaisesti kipua ole, mutta häiritsee se silti. Kainalokuoppaan on pikkuhiljaa alkanut tunto palata ja käden liikeradat ovat jo melko laajat. Ihan kohtisuoraan kattoa kohti käsi ei vielä nouse, mutta ei se pahasti vajaaksikaan jää.
Leikattu rinta on pienempi kuin leikkaamaton, vähän kuin sille oisi tehty kohotusleikkaus :) Ilmeisesti sädehoito kuitenkin sitten turvottaa kudoksia? Mullahan poistettiin rinnasta melki appelsiinin kokoinen pala, osa siitä onkalosta on nyt sitten sitä fibroosia. Muistuttaakohan se nyt sitten lopun elämääni olemassaolostaan, vai häviääkö nuo arpien "pakotukset" ajan kanssa? Leikkauksesta on vasta kuusi viikkoa ja tosiaan tuo rinnan haava on nyt menossa umpeen. Enää muutaman millin verran auki, eikä juurikaan enää eritä kudosnestettä.
Olen koittanut venytellä joka päivä pari kolme kertaa, että arpikudos joustaisi paremmin. Voi tietty sen venyttelyn takiakin vähän aristaa..
Lomareissulla muuten hiihdin jo 5 km yhteen pötköön, ihan hirveästi en leikatun puolen kädellä lykkinyt, mutta olipahan taas yksi työvoitto sekin. Nyt kun vetäisivät ladut tuohon kotijärven jäälle, niin pääsisin sinnekin hiihtelemään ennen kevätjäitä :)
Mulla alkaa olla tuo rinnan tulehduksen takia pitkittynyt haavan paraneminen loppusuoralla ja tuntuu että se sidekudos rinnassa kiristää ja kainalonkin haavassa tuntuu sellaista epämiellyttävää tunnetta. Ei se varsinaisesti kipua ole, mutta häiritsee se silti. Kainalokuoppaan on pikkuhiljaa alkanut tunto palata ja käden liikeradat ovat jo melko laajat. Ihan kohtisuoraan kattoa kohti käsi ei vielä nouse, mutta ei se pahasti vajaaksikaan jää.
Leikattu rinta on pienempi kuin leikkaamaton, vähän kuin sille oisi tehty kohotusleikkaus :) Ilmeisesti sädehoito kuitenkin sitten turvottaa kudoksia? Mullahan poistettiin rinnasta melki appelsiinin kokoinen pala, osa siitä onkalosta on nyt sitten sitä fibroosia. Muistuttaakohan se nyt sitten lopun elämääni olemassaolostaan, vai häviääkö nuo arpien "pakotukset" ajan kanssa? Leikkauksesta on vasta kuusi viikkoa ja tosiaan tuo rinnan haava on nyt menossa umpeen. Enää muutaman millin verran auki, eikä juurikaan enää eritä kudosnestettä.
Olen koittanut venytellä joka päivä pari kolme kertaa, että arpikudos joustaisi paremmin. Voi tietty sen venyttelyn takiakin vähän aristaa..
Lomareissulla muuten hiihdin jo 5 km yhteen pötköön, ihan hirveästi en leikatun puolen kädellä lykkinyt, mutta olipahan taas yksi työvoitto sekin. Nyt kun vetäisivät ladut tuohon kotijärven jäälle, niin pääsisin sinnekin hiihtelemään ennen kevätjäitä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä se kiristely siitä häviää aikanaan, kun kudokset siinä vetreytyvät ja "tottuvat" uuteen olotilaansa.
Minullakin tehtiin eka kerralla vain osapoisto; lääkäri lupasi että monttu täyttyy vähitellen rasvakudoksella. Niin myös tapahtui: parin vuoden päästä asiasta tietämätön ei olisi edes huomannut, että mitään leikkausta on edes tehty.
Onnea siitä että se kiukkuinen haava on nyt parantumassa - mullakin kesti viimeksi pari kuukautta tulehduksen takia. Toivottavasti myös arvesta tulee siisti, mulla jäi nyt aika rumaksi vaikka mitä sillä on väliä kun lähti niin paljon muutenkin.... Ei haittaa.
Hyvä jos helpottaa ajan kanssa :)
Kainalon haava on siisti, mutta eipä sitä sieltä kukaan näe. Rinnan haava ei kovin kaunis ole, kun se on tuossa päällä, kasvaimeni kun oli ns. mediaalisesti sijaitseva. Lisäksi sen tulehduksen seurauksena haavan yläpää on arpeutunut vähän rutulle, kun ei se homma mennyt niin kuin kirurgi oli suunnitellut. Eli että haavaontelo täyttyisi kudosnesteellä joka samenisi ja sitkostuisi fibroosiksi. Vaan eipä voi mitään. Mulla OLI kauniit rinnat vielä syksyllä, nytpä ei tarvi enää niilläkään "ylpeillä"... Ja olikos se se sisäinen kauneus kun jotain merkitsi. Lohduttaudun sillä, että eipähän ainakaan roiku tuo leikattu rinta ja jos vanhaksi saan elää, niin kuka niitä vanhan naisen kurttuja enää muutenkaan katselisi ;)
No, toistaiseksi täytyy pitää jotain aluspaitoja ihmisten ilmoilla, jotka peittää arven. Rintaliiveillä sitä ei saa piiloon, kun se on niin ylhäällä :( Uimapuku pitää ostaa sellainen sporttimallinen, jossa on pieni kaula-aukko.
Tässä vaiheessa olen kuitenkin onnellinen tuostakin kurtusta. Toki korvien välissä on ajatus, että montakohan vuotta se siinä saa olla.. Mulla kun kasvain oli sitä gradus III:sta, joten uusiutuman riski on olemassa. Vaikka kait se on kaikilla muillakin. Jotenkin olen jopa sisäistänyt senkin jo, että jos tähän tautiin kuolen, niin sitten kuolen. Eletään täysillä niin kauan kuin jaksetaan.
Miestä tuo ruma runtturinta ei onneksi tunnu häiritsevän, ja vieraista miehistä niin ole väliksikään, kunhan omalle edes kelpaan. Ja jaksaako sitä kohta enää seksi muutenkaan kiinnostaa, kun sytostaatit ja lääkkeillä hankitut vaihdevuodet alkaa. Toivottavasti kuitenkin läheisyys ja hellyys säilyy jatkossakin, eihän tässä enää mistään voi tietää, sen olen oppinut kun puun takaa hyökkää ties mitä "yllätyksiä".
Vasemmalla ktljellä ei voi nukkua ollenkaan,Minulta leikattiin koko rinta pois,eli olen yksirintainen,Minulla ei ole mieskaveria,niin sitä ei kukaan näe,eiköhän tuo kiristely ajanmyötä helpota.Sytohoidot kauhistuttaa,
vaan ahkeraa ja anna aikaa. En jaksa lukee koko tekstiä. Hyvä että oot piristynyt. :)
Hei! Minulla poistettiin koko oikea rinta ja kainalo tyhjennettiin reilu viisi viikkoa sitten. Minulla ei ole pahemmin kiristystä enää. Toki joissakin ääriasennoissa tuntuu pientä kiristystä, mutta saan kädenkin ylös melkein ääriasentoon. Kainalo on vielä turta, mutta eipä se haittaa. Eipä se hikoilekaan eikä siihen kasva karvaa. Rinnan haava on hyvin parantunut. Mustelmia oli pitkään rinnan alaosassa, mutta nyt nekin alkavat häipyä. Muuten kun on tuo "silikonilätty" ja hyvät liivit, niin ei erota kumpi rinta on leikattu. Mulle sattui niin samanlainen proteesi kuin oma. Muutenkin se silikoni on tunnusteltaessa hyvin aidon oloinen. Täytyy nyt iloita tällaisista asioista, jostakin ne ilonaiheet pitää etsiä. Olen kyllä yllättynyt että tuo käsi parani niin nopeasti ja tuon "silikonilätyn" käytön helppoudesta.
Mulla se rinnan arpi on tuossa ihan keskellä, että voi pitää ihan toppejakin ja vähän avonaisempia puseroita. En niitä kyllä harrasta. Mutta ei siis näy ulospäin, että rinta on poistettu, kun se haava on niin alhaalla. Kainalossa tosin on se leikkausarpi, joka vähän näkyy.
Mutta pärjäillään näin yksitissisinä tai sitten kaksitissisinä ne joille on tehty osapoisto.