Käden rannekanavan oireyhtymä leikattu vuosi sitten. Leikatun käden sormista osa edelleen puuduksissa. Kipua molemmissa käsissä vaihtelevasti. Siivosin tänään ja taas molemmat kädet turvoksissa ja "heikon"oloiset. Voimaa ei tunnu löytyvän. Uutena diagnoosina on TOS?. Kävin aikani fysikaalisessa mutta apua ei tullut. Onko kokemuksia ja paraneeko miten ajan kanssa? Aika hermoille käypä, vaikka pieni juttu onkin.
tos
ko?
1542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on takana reilun vuoden kestänyt sairasloma, jonka aikana lääkärit "veikkasivat" monenlaista vaivaa. Hengitys ei kulkenut, hartia, oikea käsi, kaulan oikea sivu, olkavarsi ja oikean käden kyynärnivelen sisäsivu olivat hurjan kipeinä. Kädet puutuivat, keskisormesta pikkurilliin asti sormista puuttui tunto, voima ei riittänyt käsissä mihinkään, oikean jalan voimat alkoivat heiketä, autolla ajo vaikeutui ja tasapainoon alkoi tulla hankaluuksia... Vaivat olivat alkaneet lisääntyä jo useamman vuoden ajan.
Vaivoja hoidettiin tennis- ja golfkyynärpäänä, ahtautuneena olkapäänä ja vaikka minä. Apua ei vaivoihin alkanut tulla ja aloin jo epäillä tätä kaiken pyörityksen jälkeen psyykkiseksi vaivaksi. Jaksaminen alkoi olla kovilla. Oikeastaan viimeisillä voimilla raahauduin yksityiselle fysiatrille mukanani paperille kirjatut pääkohdat vääristä diagnooseista ja oireet lueteltuina sekä sanoin mitan nyt lopullisesti täyttyneen. Hetken mietittyään hän oivalsi syyepäilyn ja suositteli tilaamaan ajan Helsinkiin Ortoniin TOS-oireyhtymään erikoistuneelle lääkärille, Karl-August Lindgrenille. Diagnoosi varmistui ja täsmähoito aloitettiin marraskuussa 2006 todella ammattitaitoisen työryhmän avustuksella. Heti ensimmäisen hoitojakson jälkeen pystyin lopettamaan kaikki särkylääkkeet, mieletön tunne, koska niistä oli kovasta vahvuudesta huolimatta ollut hyvin vähän apua. Kolme kuukautta tein kotijumppaa tarkan ohjelman mukaan ja olin äskettäin uudella hoitojaksolla. Tilanne oli parempi kuin marraskuussa, mutta ei kuitenkaan vielä kunnossa. Sairasloma jatkuu näillä näkymin kesäkuun loppuun ja sitten ehkä työkokeilun kautta työhön, entiseen tai kevyempään.
Erittäin väsyttävä ja jokapäiväistä elämää rajoittava sairaus, joka ilmeisestikin jollain tasolla seuraa mukana loppuelämän. Oma aktiivisuus on tässä se A ja O. Oikean hoidon löytäminen ja sitten hoito-ohjeiden tunnollinen noudattaminen. Lääkärit osaavat yleisesti diagnosoida tätä erittäin huonosti. Jos et halua aikaa, rahaa ja voimia vaativaa rumbaa, niin ota yhteyttä "Kalleen"! Menin itse ensimmäisen käynnin yksityispotilaana ja sitten mietittiin jatkon maksusitoumusasiat kotikunnan lääkärin kanssa. Ainoa mikä harmittaa, niin tämä mahdollisuus olisi pitänyt tietää jo paljon aiemmin...
Tsemppiä sinulle!