Kun lukee noiden muiden ryhmien juttuja, niin väkisinkin tulee mieleen, että tämä porukka täällä ei ole oikein tolkun ihmisten kirjoissa.
Eihän elämä voi tällaista olla. Kyllä positiivisia ja kivoja juttuja on enmmän kuin noita iän ikuisia valitusvirsiä.
Vai lienenkö etääntymässä oikeista transihmisistä? En kyllä ole ollutkaan mikään malliesimerkki, eikä minulle ole edes ryhmääkään transihmisten joukossa :)
No sukupuolessani olen pärjännyt hyvin ja joka päivä nautin elämästäni yhä enemmän ja enemmän.
Kyllä eläminen on elämisen arvoista.Pitäisiköhän minun lähteä sinne Austaraaliaan ihan oikeesti?
Et sil viisii...
Eihän elämä voi tällaista olla. Kyllä positiivisia ja kivoja juttuja on enmmän kuin noita iän ikuisia valitusvirsiä.
Vai lienenkö etääntymässä oikeista transihmisistä? En kyllä ole ollutkaan mikään malliesimerkki, eikä minulle ole edes ryhmääkään transihmisten joukossa :)
No sukupuolessani olen pärjännyt hyvin ja joka päivä nautin elämästäni yhä enemmän ja enemmän.
Kyllä eläminen on elämisen arvoista.Pitäisiköhän minun lähteä sinne Austaraaliaan ihan oikeesti?
Et sil viisii...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä kirjoittelee porukkaa, joka on laidasta laitaan. On hyvin ärhäköitä TS-ihmisiä ja yhtä ärhäköitä taviksia, jotka vastustavat henkeen ja vereen transilmiöitä. Suurin osa ihmisistä kuuluu siihen väliin, eivätkä he käy koskaan tällä palstalla. Siksi täältä saa täysin väärän kuvan.
Itse ainakin olen löytänyt onnellisen elämän kun voin elää oikeassa sukupuolessani. Siksipä joidenkin tanelien tai ääripää-TS:ien kirjoitukset eivät vaikuta elämääni.
Useita ts-aktivisteja täällä kirjoittavien joukosta?
Olisinko erehtynyt?
Kyllähän ne "TS-aktivistitkin" voivat täällä kirjoittaa. Mikseivät kirjoittaisi.
"Sisäpiiri" taitaa kyllä tunnistaa toisensa.
Nämäkin transseksuaalit on kaikki täällä varattuja. Että se bi-seksuaali tai jopa heteromies on löytynyt yllättävän helposti. Mikäs siinä. Ovat saaneet hormonit ja leikkaukset ja vielä jonkun elämäänsä, joka ei välitä mitä he ovat joskus olleet.
Minä en ole varattu, kunpa olisinkin (huoh). Kyllä sellaisen heteromiehen löytäminen on vaikeaa, joka hyväksyisi minut varauksetta omana itsenäni, eikä muistelisi mikä minä olen joskus ollut.
Enkä ole "saanut" hormoneja ja leikkauksia tuosta vaan. Tutkimuksia lukuunottamatta olen joutunut maksamaan kaikesta käyvän, vaikkakin julkisen puolen, hinnan. Osan vieläpä yksityispuoleltakin. Hoidot eivät ole ilmaisia, mutta sentään kohtuuhintaisia, jos tavanomainen hoitojärjestelmä riittää (minulla ei ole riittänyt).
Kuinka naisellinen/nainen sä sitten nykyisin olet? Onko jotain miehisiä piireitä vielä näkyvillä? Oletko tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyy, kun siihen katsot? Oletko ajatellut olla kertomatta sille seuraavalle miekkoselle sun "menneisyydestä"? Millaisen miehen kelpuutat noin yleisesti?
Olen kyllä niin naisellinen, että peiliin katsoessa olen ihan tyytyväinen. Ei olisi uskonut ennen prosessia miten ihminen voi muuttua, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tyytyväinen olen siihenkin että voi elää täysillä naisena ja minut "luetaan" varauksetta naiseksi kun tapaan uusia ihmisiä.
En kerro muillekaan taustoistani, miksi siis jollekin satunnaiselle miestuttavallekaan. On sitten asia erikseen jos löytyy vakituinen pari. Olen varmaankin hieman ronkeli, joten mikä tahansa mies ei kelpaa, mutta näinhän se on yleensä ihan taviksillakin.
Kaikki tuntemani vanhemmat isokokoiset ja rumemmat transnaiset ovat yksineläjiä.
Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa vaikka ilmasiks antas ni minkäs teet:)
Kyllä sen ymmärtääkin, kun ajattelee vaikkapa tällaista 90 kiloista 180 senttistä amatsoonia. Johan siinä pinemmät miehet katoaa varjoon ja aremmat lähtee karkuun ilmestyksen nähdessään saatikka kun avaa suunsa, niin viimeisetkin kaikkoavat turvallisen matkan päähän.
Näin minun mielestäni ja kokemukseni mukaan :)
Niin, kyllähän ne pikkupojat voivatkin juosta karkuun. Mutta kun tuollaisen naisen rinnalle pistetään kaksimetrinen 110-120 kiloinen riski mies, niin pari näyttää aivan sopivalta.
Kyllähän minäkin näytän poikani (204cm) rinnalla pikkutytöltä, vaikka olenkin tuota esimerkkinaista vain pikkuisen pienempi.
Joku ajattelee positiivisesti. En kuitenkaan usko, että mistään löytyy niin nohevaa miestä, joka uskaltaisi käydä minunlaiseeni naiseen kii. Mitähän kaveritkin sanoisivat? :)
Kivaa on myös, että "änkyräsiipi" on löytänyt oman "itkuvirsifooruminsa", ainakin siihen saakka kunnes kyllästyvät kähisemään samoja juttuja keskenään.
Niin on maailma mallillaan.