Apua! Ero edessa, paluu Suomeen! Ahdistus ja paha olo. En varmaan pitkaan aikaan sopeudu pienten tyttarieni kanssa Suomen ankeuteen. Auttakaa. Kiitos.
Paha olla! Apua!
Klarissa66
6840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmasti on paha olo, mutta varmasti ei auta asiaa se, että ajattelet jo etukäteen muuttoa Suomeen ankeana.
Paljon vaikuttaa, mihin muutat? Eli miten haluat asua, missä Suomeen jääneet ystäväsi asuvat ja sukulaisesi..
Aina voi muutoksen ajatella uutena alkuna.. Miettiä kuinka kaikesta huolimatta parannan elämänlaatua.. Ehkä opiskelemalla, aloittamalla uuden harrastuksen jne..
Kun onnistuu nostamaan omaa mielialaansa, niin jaksaa järjestellä omia asioitaan..
Ja onhan sinulla myös tyttäresi :)..
Tsemppiä yritykseen..
Kiitos hieno ihminen. Osaat ajatella kauniisti. Totta on etta minulla on maailman ihanimmat (niin kuin kaikkien aiten mielesta omat tyttaret ovat...) eli kylla kait se tasta. Itku.
Täällähän on kivaa!
(\/)
(..)
c(")(")
Kerronpa sinulle tarinan. Olen eronnut n.reilu kolme vuotta sitten...mietin ja puhuin erosta kuusi vuotta!!!! sitt olin itseni ja asiani kanssa sujut. Yhden viikon aikana hain pankista lainaa kämppää varten,hoidin muksuille hoitopaikan, koulun vaihdot ja sen sellaiset asiat. Ilmoitin lasten isälle, et nyt on meillä muutto edessä. Hän ei tahtonut uskoa, et otan ja lähden....Niin vain tein ja päivääkään en ole katunut!!!! Hän huusi perääni, et tulisin kuulemma vielä ruinaamaan takaisin...silloin päätin, et sellaista asiaa ei ole missä hänen apuaan tarvitsisin....on täällä Suomessa ihania, avuliaita miehiä paljonkin, jotka auttaa naista, eikä ole heti kyselemässä vastapalvelusta.
Uskon, että pärjäät. Lapsesta saat kuitenkin niin paljon sisältöä elämääsi ja sitä VOIMAA...se auttaa jaksamaan . Ja muista....jos on jo pohjalla ....siitä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin. Lähde pienillä askeleilla eteenpäin, mutta älä jää vaan sänkyyn makaamaan... Liiku ja ota pienistäkin iloista kaikki irti. Huomaat pian kuinka paljon ympärilläsi on ihania ihmisiä,ystäviä ja elämä jatkuu eteenpäin...kaikesta huolimatta....
Kevättä kohti ollaan menossa.... Tervetuloa Suomeen, tänne niin ihanaan maahan. Toivotan sulle tsemppiä elämääsi ;))))
kumpa voisin auttaa, mut voithan sä kysellä millasta se on. Yks neuvo vain sulle: älä muuta kaupunkiin jota et tunne, ja jossa sinulla ei ole ketään ystävää. Minä erehdyin innoissani niin tekemään, viis vuotta kituutin miten kituutin, heikompi ois tehnyt itsarin, vieras kaupunki, ero, lapset, kaikki, ei käy kateeks, mut kyl se siitä iloks muuttuu sinullakin, kunhan muutat kaupunkiin jossa ees tunnet ihmisiä!!!
Kyllä sitä sopeutuu, kun on pakko.
Tsemppiä sulle.
Niin ja jos asut ystävismielisessä maassa nyt, niin pysy siellä mihin sinä ja tyttäresi olette jo sopeutuneet.
Muutatko Suomeen takaisin pakosta? Jos sinulla on vaihtoehto, niin mikset käytä sitä?
Ja ei tämä Suomi niin kamala paikka ole.
Kevät ja kesä ovat varmasti maailman ihanimmatja onhan tyttärelläsi oikeus tutustua kotimaahansa, muutat sitten joskus vielä pois , jos siltä tuntuu.
Tervetuloa vaan takasin , luulen ,että tunnet kuitenkin helpotusta, kun tallaat takasin kotimaan kamaralle.
Täällä on monet asiat melko hyvin, varrattuna muihin maihin :)