tänne ja luin.
Totesin, että kaikki menee aivan samaa pohjaan sulanutta latuaan kuin aina aiemminkin. Jopa huonommin, kuin viimeksi. Keskustelu on laantunut ja typeryydet hallitsevat palstaa.
Te tunnutte arvostavan naiveja, tekosivistyneitä nimimerkkejä. Joku marjaana Jyväskylästäkin, sallikaa minun edes nauraa, voihan vittu... Miksi joku ammattilais-marjaana kirjoittaisi tänne metriäkään? Motiivin puuttuminen loistaa poissaolollaan. Ammattilaisilla ei todellakaan ole aikaa, eikä halua. He työskentelevät kirjoittajien ja kirjojen, kansien, julkaisujen ja aikataulujen, markkinoinnin ja kirjailijoiden sielunhoidon parissa. Periaatteessa sitä aikaa ei olisi minullakaan.
Ottakaa kynä tai kone kauniiseen käteen, kirjoittakaa ja lähettäkää kustantajille. Ei se tosielämän käytäntö siitä sen kummemmaksi koskaan tule muuttumaan. Se on ainoa tie.
Jos haluatte jotain joskus julkaista, kirjoittakaa hyvin ja taidolla, harjoitelkaa ja yrittäkää. Aina uudelleen ja uudelleen ja taas sen jälkeenkin uudelleen. Typeryydet eivät koskaan pääse läpi ja inhorealismi on jo menneen talven lumia kusineen ja paskoineen, oksennuksineen.
Nykyään pitää osata kirjoittaa tyylikkäästi ja hyvällä maulla jotain saavuttaakseen.
Tämän palstan voisi mielestäni sulkea, koska se ei johda yhtään mihinkään. Jos joku keksii tilalle jotain järkevää ja aitoa, selkeää, kunnianhimoista ja kunniallista, olen valmis tulemaan mukaan.
Tämä paska ei sen sijaan kiinnosta pätkän vertaa.
F.Enzo
Totesin, että kaikki menee aivan samaa pohjaan sulanutta latuaan kuin aina aiemminkin. Jopa huonommin, kuin viimeksi. Keskustelu on laantunut ja typeryydet hallitsevat palstaa.
Te tunnutte arvostavan naiveja, tekosivistyneitä nimimerkkejä. Joku marjaana Jyväskylästäkin, sallikaa minun edes nauraa, voihan vittu... Miksi joku ammattilais-marjaana kirjoittaisi tänne metriäkään? Motiivin puuttuminen loistaa poissaolollaan. Ammattilaisilla ei todellakaan ole aikaa, eikä halua. He työskentelevät kirjoittajien ja kirjojen, kansien, julkaisujen ja aikataulujen, markkinoinnin ja kirjailijoiden sielunhoidon parissa. Periaatteessa sitä aikaa ei olisi minullakaan.
Ottakaa kynä tai kone kauniiseen käteen, kirjoittakaa ja lähettäkää kustantajille. Ei se tosielämän käytäntö siitä sen kummemmaksi koskaan tule muuttumaan. Se on ainoa tie.
Jos haluatte jotain joskus julkaista, kirjoittakaa hyvin ja taidolla, harjoitelkaa ja yrittäkää. Aina uudelleen ja uudelleen ja taas sen jälkeenkin uudelleen. Typeryydet eivät koskaan pääse läpi ja inhorealismi on jo menneen talven lumia kusineen ja paskoineen, oksennuksineen.
Nykyään pitää osata kirjoittaa tyylikkäästi ja hyvällä maulla jotain saavuttaakseen.
Tämän palstan voisi mielestäni sulkea, koska se ei johda yhtään mihinkään. Jos joku keksii tilalle jotain järkevää ja aitoa, selkeää, kunnianhimoista ja kunniallista, olen valmis tulemaan mukaan.
Tämä paska ei sen sijaan kiinnosta pätkän vertaa.
F.Enzo
Vastaukset 50
Vanhimmat
Mistä tahansa keskustelupalstasta tulee juuri sellainen palsta kuin millaiseksi kirjoittajat sen tekevät. Jos palstalle kirjoitetaan kunnianhimoista tekstiä tosissaan, palstasta tulee kunnianhimoisten tekstien paikka. Jos palstalle kirjoitetaan haukkuja, haukkupalstahan siitä syntyy.
Täälläkin on muutama kirjoittaja, joka kirjoittaa ja kommentoi kunnolla, Marjaana on yksi heistä, olkoon sitten ammattilainen tai amatööri.
Kunnianhimoisia yksittäisten kirjoittajien vetämiä palstayrityksiä on ollut useitakin. Johonkin ne vain sitten tuntuvat ennemmin tai myöhemmin kaatuvan.
Rihmasto on ehkä ainoa vakavasti kirjoittamiseen suhtautuvien palsta, joka jatkaa vuodesta toiseen.
Sanoit, että "tämä palsta ei johda mihinkään". Mihin sen mielestäsi pitäisi johtaa?
Ehkä tämä palsta onkin tarkoitettu kirjailijanaluille, ei kirjailijoille. Palstan nimeä haukutaan täällä aina, mutta loppujen lopuksi se on ihan sopiva.
Suomi24 on laaja sivusto, ei mikään kirjallisuuteen keskittyvä paikka. Rekisteröinti ei ole pakollista. On itsestään selvää, että tännekin näin ollen eksyy vaikka minkälaista kirjoittajaa ja häiriköitäkin.
Täällä on aika paljon myös nuoria kirjoittajia (10v ) ja ns. ensikertlaiaisia, jotka eivät ole kirjoittaneet oikeastaan yhtään mitään. Kaikki eivät todellakaan ole sillä tasolla, että suunnittelisivat tekstien lähettämistä kustantamoihin. Useimmat ovat selkeästi sellaisia, että kunhan kokeilevat kirjoittamista, teinit saavat innostuksen milloin mihinkin, joskus kirjoittamiseen vähäksi aikaa. Eikä siinä ole mitään pahaa!
Kirjoittamista voi harrastaa pitempäänkin, jopa aikuisena, ilman että suunnittelisi julkaisua. Kirjoittamisella on muitakin funktioita.
Kyllä harrastelijat ja 12-vuotiaat kirjoittajatkin ansaitsevat jonkun paikan, missä "julkaista" pieniä tekstejä ja kysellä asioista. Tämä palsta on mitä on, ei sitä kukaan voi hienommaksi muuttaa, ja miksi pitäisikään?
Kirjoittamiseen ja autoiluun liittyy yksi yhteinen juttu.
Ohita tyylikkäästi ja keskisormea näyttämättä!
Sinulta ei onnistunut kumpikaan :)
Välähdyksenomaisesti näin kuvan sinusta istumassa Toyota Corollassasi viime kesänä, kun ajoin ohi. Sinulla oli tuulipuku ja menokkaat jalassa, muistatko?
Sorruit itse näyttämään minulle keskisormeasi, koska et siedä hienoja ulkomaanrekisterissä olevia nopeita autoja Suomen maaperällä. Sinulla oli kiire Prismaan lauantai-ostoksille, arki painoi pahasti päälle. Anteeksi, että tulin takaa ja pilasin päiväsi. Minullekin tuli paha mieli, vähän.
et osunut oikeaan nytkään!
Sallithan minun koettaa?
En nimittäin ollut paikalla, kun ajoit Prisman ohi, mutta sinulle naurettiin myöhemmin kaupungilla, kun mossailit liisaamaallasi munanjatkeella, pillurallia, etkä mintun vihreässä, ryppyisessä kesäpuvussasi, löytänyt sokeaa ilotyttöä, joka olisi tuplamaksusta lähtenyt kanssasi, sextaamista yrittämään.
Sinun nähtiin kaahaavan vihaisena pois paikalta, kun et saanut ostettua kaipaamaasi sixpäkkiä , koska luottokorttisi oli lakkautettu.
Onneksi silmilläsi oli piraatti- Raybanit, muuten kirkuvan punaiset silmäpussisi olisivat pilanneet lopunkin ihanasta tunnelmasta.
Koska emme nähneet, en toivo sitä jatkossakaan, jatka vain samaan malliin, ehkä se vielä osuu ja uppoaa.
Ja lopuksi, et pilannut minun päivääni, älä turhaan pyytele anteeksi, kuten en minäkään :)
Tämä palsta on olemassa siksi että esim. minun kaltaiseni heppu voi aikansa kuluksi naputtaa sitä ja tätä, sitten joku voi kommentoida sitä siten ja täten. Samalla moikataan kun ollaan kuitenkin tunnettu sen satavuotta ja rapiat.
Ei tällaisille saiteille pysty asettamaan mitään toimintatavoitteita tai laatimaan viitekehyksiä kun sisällä vain humisee sellainen kiireetön leppeys ja unelointi.
Olo on kuin pihakiikussa mummolassa: kevyt ja aurinkoinen, kiikku natisee ja jossain joku paistaa lettuja.
Sopankeittäjiä on yhtä paljon kuin hämmentäjiäkin!
Toisten mielipide on oikea ja toisten ei, tällästä se on maailman meno. Seuraavat sata vuotta voi sitten kulua terapiassa.
älykkääseen ajatustenvaihtoon kirjoittamisesta, julkaisemisesta, onnistumisista ja epäonnistumisista. Palstan pitäisi kannustaa, opastaa ja neuvoa. Kokeneempien, lue: oikeiden kirjailijoiden, pitäisi auttaa kokemuksiltaan nuorempia, kokemattomia kirjoittajia eteenpäin.
On henkilöitä jotka ovat päässeet jo läpi ja sitten on niitä jotka pyristelevät vuodesta toiseen kustannuskynnyksen lohduttomalla puolella. Tiedän ja tunnen väitteeni todeksi, olen itse ollut molemmilla puolilla aitaa. Ne nuoret ja tuoreet kirjailijat, jotka ovat onnistuneet, heidän tulisi auttaa muita. Kustannuskynnys on korkea ja sen harjalla on piikkilankaa, terävää ja repivää nato-lankaa, so to say. Siellä on rikottuja pullonpohjia ja varoituskylttejä hätistelemässä asiattomia poispäin. Mutta kaikilla meillä on mahdollisuus. Siis kaikilla niillä, jotka ovat asiassa vakavissaan ja haluavat tehdä sen eteen TÖITÄ!
Sen mahdollisuuden löytäminen on juuri se seikka, jossa me kokeneemmat pystymme auttamaan ja ohjaamaan.
sinulta, että kokeneempana haluat auttaa ja ohjata. Avuliaisuutesi huokuu joka lauseestasi, ja kirjoittamisintosi pursuu rivien välistäkin.
Kirjoitat vaan niin yläpuolella meidän pölyhilseen, ettemme osaa kallisarvoisia viisautesi sanoja arvostaa.
Kerropa meille, hitaasti, millainen on hyväksyttävä tapa olla kirjailijanalku. Opetellaan yhdessä. Eikun - sinä opetat, me kuuntelemme. Tai luemme. Sorrun epämääräisiin ilmauksiin.
Miten sinä kokeneempana kirjoittajana tunnet onnistuneesi auttamaan ja ohjaamaan täällä esiintyviä aloittelevia kirjoittajia?
sinulla. Tekstistäsi huokuu kyky kirjoittaa irvokkaan ironisesti. Oletko koskaan kokeillut satiiria kirjoittamisesi tyylilajina? Voisit hyvinkin menestyä sillä.
Onko totuus sitten kuitenkin lopulta sellainen, ettei tänne edes kaivata ketään muita kuin nämä tietyt kirjailijoiden alut ja kaikki vanhat, tutut ja turvalliset arvostelijat kuten avatar marjaanajkl ja hänen syyntakeettomat taustajoukkonsa? Tässä varmaan syy palstan pysähtyneisyyteen. Tässäkö syy siihen, miksei tämä palsta johda mihinkään ja kehity? Vaikka kaikki kilvan pyytävät ja antavat kommentteja sekä palautetta omiin ja toisten teksteihin, niin uutta, tuoretta ja asiantuntevaa näkökulmaa tai kritiikkiä ei sitten lopultakaan haluta ottaa vastaan ja hyväksyä. Onko se niin?
sitten, tarjosin tänne ilmaiseksi apuani oikolukuun, editointiin, kritikointiin ja ideointiin. Minut tyrmättiin samalta seisomalta ja jo sen saman päivän aikana amatööriksi ja suureksi kusettajaksi. Siihen ei mennyt tältä porukalta kauan, vain muutama tunti. Jos en halunnut palveluksistani rahaa niin ainakin jonkin muun palkkion. Tein omaa hölmöyttäni siinäkin suuren virheen, eihän mikään tässä maailmassa tänä päivänä ole ilmaista... Vai onko?
En kuitenkaan halunnut rahaa, enkä mitään muutakaan, asiani ovat jo kunnossa. Rahaa, viinaa ja seksiä riittää kotitarpeiksi.
Muutamat "hullut" uskalsivat kuitenkin lähestyä ja heidän kanssaan aloitettiin projektit. Toinen on nyt loppu ja johtaa todennäköisesti julkaisuun loppuvuodesta, toinen on yhä kesken, mutta hyvältä sekin näyttää ja tuntuu. Eikö tämä sitten ole konkreettista apua, jos mikä?
Silloin aikoinaan selailin näitä palstan tekstejä ja muistaakseni sinä, o8o8, erotuit joukosta muutaman muun ohella; kirjoitit melko hyvin. Oletko jo julkaissut jotain, oletko jo päässyt läpi?
Omalla kohdallani ongelmana on ajanpuute. Vaikka kuinka haluaisin aidosti auttaa, en siihen aina pysty. Nytkin on vain viikonloppu aikaa kirjoitella tänne, sitten alkaa taas oma perslihaksia vaativa työ.
Ai nyt se onkin sitten tämä Enzo joka on muka ammattilainen. Miksi sinua pitäisi jotenkin uskoa, kun itse olet ollut suuna päänä epäilemässä muita kirjoittajia?
Laitatko nyt vaikka aluksi muutamana isbin niin katellaan mitä olet julkaissut. Ja millä nimellä!
Miten luulen että se nimi olisi Satu tai Marjaana?
Vaikka onkin esitetty hiukan provosoidusti. Kuitenkin näköjään onnistunut valinta päätellen siitä määrästä kommentteja, joita alkuperäinen viesti oli onnistunut keräämään. En ole aiemmin käynyt palstalla, mutta kirjailijanalut nimenä houkutteli. Tosin kylläkin nopeasti huomasi, ettei täällä juuri asiaa ole. Itse en ole tosin ajatellut kirjoittaa romaania, vaan tietokirjan. Enkä puhu nyt tietokirjasta luokassa "olen seurustellut pääministerin, valtiovarainministerin tai muuten vaan puhemiehen kanssa". Olisi suoraan sanottuna hämmentävää löytää täältä todellisia neuvoja ja apuja. Se ei taida sopia suomalaiseen luonteeseen, koska mikä on muidenkin tiedossa, on selkeästi itseltä pois. Kaiken lisäksi kritiikki on kehittävää ja tässä palstassa on ainakin kehitettävää.
pari tietokirjaa, ja nyt on työn alla kirja, josta haluaisin tehdä fiktiota, mutta asiakirjanakin se menisi - kirja omista kokemuksista.
Tulin tänne vastahakoisesti, tuon nimen takia. Tämä palsta oli kuitenkin Suome24:ssa ainoa aihetta sivuava, ja muista palstoista en tiedä. Pidän S24:n toimivasta rakenteesta.
Olen ehdottanut aikaisemminkin, että nimeä pitäisi muuttaa. "Alut" kutsuu niitä, jotka eivät vielä usko kykyihinsä, ja tänne jäätyään he jämähtävät pysyvästi "alkuun".
Nimen muutoksen sijaan voisi harkita palstojen lisäämistä, esim. omakustanteet, kustantajat, luova kirjoittaminen, asiakirjat,...
Kyllä neuvoja ja apua annetaan, koska neuvot eivät mene vain kysyjän avuksi, vaan luovat sisällöltään rikkaan palstan kaikkien hyödyksi. Mutta kuka ammattilainen tämännimiselle palstalle tulisi? Enzo!
alaani. Oletko itse koskaan ajatellut kokeilla sitä?
Olen poikennut tänne silloin tällöin, etsien ideoita luovuuden virran avaamiseen ja kirjoittamiseen ryhtymiseen. Muu elämä vie kyllä ajan niin tarkkaan, ettei kirjoittamiselle jää kovin paljon aikaa. Tämä kolmas kirjani kuitenkin on saatava ulos - siitä, jos mistä, olen varma. Siihen asti en pysty katsomaan itseäni silmiin. Pakkomielle se on, ja terapiaakin. Mutta tulos olisi tarkoitus olla tragikoominen, ja niin huvittava, että lukija melkein nauraa. Ja niin koskettava, että hän ymmärtää päähenkilön tavan toimia, ja tuntee sympatiaa hänen toimintansa johtaessa katastrofiin toisensa jälkeen.
Tämä palsta on ansa; jos vierailee säännöllisesti palstalla, jonka nimi on kirjailijanalut, alitajunta vain vahvistuu käsityksessään, että 'alkuja' tässä ollaan ja sellaisina pysytään.
Arvelen, että nimen kehitteli itseironiaan pystymätön, pilkallinen ihminen, joka itse haluaisi olla kirjoittaja, muttei osaa. Alentuva nimi mollaa hänen mielestään hauskasti muita yrittäjiä, panee heidät siististi paikoilleen.
en suosittele tarjoamaan apuaan seuraavin fraasin höystettynä:
"Keskustelu on laantunut ja typeryydet hallitsevat palstaa."
"Miksi joku ammattilainen kirjoittaisi tänne metriäkään? "
"Tämä paska ei sen sijaan kiinnosta pätkän vertaa."
Ja on hedelmällisempää puhua 'meistä' kuin 'minusta ja teistä'. Asettamalla itsesi toisten kirjoittajien yläpuolelle vaadit auktoriteettiasemaa, jota et ole ansainnut. Hanki toisten kirjoittajien ja kirjoittamisesta kiinnostuneiden kunnioitus sanoillasi. Mitä muuta kirjoittajalla on tarjottavaa kuin sanansa?
Minä olisin iloinen, jos löytäisin jonkun, joka huvikseen ja taidolla kritisoisi käsikirjoitustani, mutta en tosiaan lähettäisi sitä ihmiselle, jota en tunne, ja jonka taidoista ei ole tietoa. Se, että hän itse väittää olevansa parempi kuin me muut täällä, ei vakuuta ketään.
ja päättele itse.
toimintaa. Loppupeleissä kaikki pitää tehdä itse, eikä toisista kauheasti apua välttämättä ole. Olisiko siinä syy, että tämä palsta on yleisesti ottaen melko aggressiivinen. Vai ovatko kirjoittajat kovin kilpailuhenkisiä. Kun on "taidealasta" kysymys niin monesti tulee sellaista, että luuletko olevasi joku, koskas sun kirja julkaistaan jne. Eihän ihmiset piruile sellaisillekaan jotka haluaa juosta maratoonin ja treenaa, niitä vaan kadehditaan, että jaksavat.
Itse luin sinun oikolukutarjouksesi ja olihan se vähän höveli, koska olisit voinut saada pahimmassa tapauksessa vaikka kymmeniä mielipuolisia kyhäelmiä (mukaanlukien omat yritelmäni).
olla vähemmän noita 'pitäisi' -juttuja. Onko se sitä suomalaista mentaliteettia; kaikki on joko kiellettyä tai pakollista? Vain oikeat kirjailijat saavat kirjoittaa kirjailijanalkujen palstalle? Keskustelun on oltava älykästä kokemattomien opetusta ja neuvontaa.
Löysää hiukan pipoasi.
Naura hiukan itsellesi. Ylimielisyydellä on vähän käyttöä.
Anna vaan niitä ohjeita, jos opettajaksi kykenet. Ja kysele, jos haluat oppia. Mutta ei sinun ole pakko neuvoa, eikä kysellä. Ihan miltä sinusta tuntuu, tee. Niin muutkin.
Olet varmaan aika nuori...
Jos olet yli nelikymppinen, olisi jo aika alkaa katsoa sen oman ihanuutensa alle, ja oppia jotakin. Omahyväisyys haisee.
...nimeäni ei mainittu, senkin itsekeskeinen hahuilija?
"Miksi joku ammattilais-marjaana kirjoittaisi tänne metriäkään?"
Miksi ei? Täältä voi ammatilainenkin oppia jotain, vaikka löytää taas unohtamansa narun pään.
"lähettäkää kustantajille."
Miksi? voihan sitä kirjoittaa ilman julkaisuhaluakin. Voi myös saada palautetta tekstistään, jottei heti kuormita kustannustoimittajia.
"Typeryydet eivät koskaan pääse läpi"
Tilanne on nykypäivänä päinvastainen, hömppäpaska myy.
"Tämän palstan voisi mielestäni sulkea, koska se ei johda yhtään mihinkään"
Sulkeminen ei auta ketään eikä mitään.
T. ®Sherlokki © 2007
Pelkäsinkin jo, että sinä, kaikkien kirjailijanalkujen ylipappi, tulisit ja alkaisit kolisuttaa ovenpieliä sapeleinesi.
Ei muuten, mutta pelkään, että Enzo herää...
Menipä hengelliseksi. Pistä sen enzon muumikello herättämään.
"Herää on kiva päivä tänään, herää jo!"
T. ®Sherlokki © 2007
Se mikä tältä palstalta puuttuu on kunnioitus, kukaan ei kunnioita ketään, edes ihmisyyden vertaa. Tukkanuottasilla olo on hauskempaa kuin keskustella kirjoittamisesta.
Yhtäkkiä pysähdyin miettimään, pidänkö kenestäkään täällä? Jos olisin suuressa pöydässä kanssanne, katsoisinko ketään teistä silmiin? vai tuijottaisinko liinaa ja kuuntelisin, puhuuko kukaan teistä asiaa, tai edes sen vierestä.
Mikä saa pysymään huoneessa joka on täynnä ihmisiä joista ei pidä? Ehkä tuo on liian jyrkästi sanottu, enhän tunne ketään, vain nipun virtuaalipersoonia, mutta jokaisen virtuaalityypin takana on ihminen, enkä usko pitäväni teistä ihmisinä?
Miksi noin?
Jotkut ovat lapsia, heillä ei ole juuri annettavaa minulle, paitsi naiviutensa, toiset ovat piintyneitä omiin katsantokantoihinsa, jolloin keskustelu ei koskaan saavuta syvempää totuutta, vaan jää tasolle juupas eipäs, jolloin keskustelua on turha edes aloittaa. Joku on ihminen josta pitäisin, mutta joka välillä epävarmuudessaan vajoaa säälittävyyteen, enkä koskaan voi kunnioittaa säälittäviä.
Jotta voisi pitää, pitäisi pystyä kunnioittamaan jotain ominaisuutta ihmisessä, jotain minkä ehkä tahtoisi kloonata itselleen.
Minä en halua olla kenenkään teidän kaltainen, pienimmässäkään määrin? En kadehdi teiltä mitään? En toivo teiltä mitään? Mutta mikä saa minut pysymään seurueessa? Mikä on se liima joka jähmettää jalkani aloilleen ja estää kulkemasta kulmauksen ohi? En koskaan jätä teitä? Toivoisin että tulisi päivä jolloin en enää lukisi näitä hassuja itseään toistavia tekstejä, mutta minä luen, minä tulen ja luen ja sanon sanani ja saan nenilleni niin että tuntuu, ja silti tulen aina uudelleen?
Onko tämä huumetta, holistisuutta vai pelkkä pakkomielle?
Tulin tähän toukokuussa 05, enkä taida koskaan kadota, en jättää palstaa, en siirtyä muualle, enkä edes pysy hiljaa?!
Toivottavasti et jätä tätä lehmänlantaläjää silläkään tekosyyllä, että siinä on NIIN mukava lämmitellä sormiaan (ja tietenkin: olla inhimillisen verbaalisesti dunkkaava).
By the way: Demarit luopuivat mainoskampanjastaan.
Onneksi olkoon!
jossain vaiheessa. Itse olen varmaan ainoita, jotka pitää tästä palstasta tällä hetkellä. On kiva puhua kirjoittamisesta täällä, on kiva tietää että on muitakin jotka kirjoittaa.
Toisin kuin sinä, en ajattele koskaan muita kirjoittajia "ihmisinä", pikemminkin tämä on tämmöistä vapaata ajatusten lentoa.
Aika hauskaa miten erimieltä kanssasi voi aina olla. Outo juttu sinällään.
"Se mikä tältä palstalta puuttuu on kunnioitus, kukaan ei kunnioita ketään, edes ihmisyyden vertaa."
Kunnioitus ja perseennuolenta on kaksi eri asiaa. Annetaan nyt muutama kehu, touivottavasti kieli ei ole ruskea tämän jälkeen ja voi surutta kinata jokaisen kanssa tulevaisuudessakin.
Kipakka olet selvästi aikuistunut, jotain kehitystä on tapahtunut. Olet selvästi kynnyksellä, jossa haaveesi on lähempänä. Ehkä juuri tämä palsta on jalostanut sinua, alitajuntasi tietää sen, minä tiedän sen ja taidat sisälläsi tietää itsekin, joten lue oma tekstisi:
""Tulin tähän toukokuussa 05, enkä taida koskaan kadota, en jättää palstaa, en siirtyä muualle, enkä edes pysy hiljaa?!""
Ymmärsitkö?
Marjaanassakin on tapahtunut kehitystä vaikka ei tiedä onko Roomea vai Julia. Ehkä tämä palsta senkin joskus kertoo. Olen alkanut digata myös Marjaanan tyyliä, vaikka alussa en sietänyt lainkaan.
W G on pysynyt samanlaisena, ei kehitystä. hmm.. Kärsä ojossa käy aina häntää nostamassa, ehkä se vaatisi enemmän aktiivisuutta, jotta voisi paremmin arvioida. Mutta hei, pidän myös tyylistäsi.
Joten kai näitä kommentteja voi jonkinlaiseksi kunnioitukseksi osoittaa?
T. ®Sherlokki © 2007
>Joku on ihminen josta pitäisin, mutta joka välillä epävarmuudessaan vajoaa säälittävyyteen, enkä koskaan voi kunnioittaa säälittäviä.<
Karua tekstiä sinulta, josta näen unta päivisinkin... nyyh. :(
Vahva ihminen sietää toisten heikkoutta.
Me olemme vain ihmisiä, eikä inhimillisyyttä pidä halveksia. Jokainen on joskus naurettavan epävarma; olennaista on vain se, millä tavalla on valmis tekemään muutoksen?
Ihailtavampaa on voittaa epävarmuutensa, kuin elää epärealistisissa kuvitelmissa omasta etevyydestään.
Olisikohan säälinyt Jeesusta ristillään? Ja olisikohan kunnioittanut?
Hän tosin mainitsi toisen epävarmuuden säälinsä syyksi, joten tuo edellinen vertaus horjuu. Mutta se, ettei sääliä ja kunnioitusta sopisi tuntea samaa ihmistä kohtaan - sitä en ymmärrä.
Ehkä tuo sääli itse on virhe. Empatiaa voisi opetella. Kun ymmärtää syyt toisen senhetkiseen toimintaan, ei sääli eikä tuomitse. Empatiatta on vaikea kirjoittaa mitään, paitsi ehkä muistelmia, tai asiakirjoja.
Sääliiköhän hän niitä, jotka nauravat omille naurettavuuksilleen? Kunnioittaako hän vain niitä, jotka eivät mielestään koskaan tee virheitä? Hänen ystäväpiirinsä linee pienehkö.
Kunnioituksesta tekee kiinnostavan juuri se, ettei sitä heru kaikille. Ei mikään muu.
Mitä palstaan tulee, on älyllisesti epärehellistä väittää ettei kukaan kunnioita täällä ketään, vain siksi että sattuu kuulumaan siihen marginaaliin, jota kunnioituksesta paitsi jääminen kaikkein eniten kirpasee; ts. niihin, jotka elävät saadakseen muilta hyväksyntää ja ovat juuri siksi tuomittuja jäämään ilman.
Samasta syystä et osaa päättää säälitkö itseäsi enemmän kuin inhoat niitä joita pidät parempinasi. Ja siinä sun elämäs tekstinä: tragedia, joka näyttää täältä päin kateltuna koomiselta keekoilulta jossain melodraaman ja farssin upottavassa välimaastossa.
Viesti pähkinänkuoressa: piut paut mulle ja kaikille muille.
Ehkä kunnioitus oli liian vaikea sana ymmärtää.
En tarkoittanut ihan noin kuten sanani kieroon käänsitte, mutta onhan se kiva että kaiken mitä sanon, voi ymmärtää aina väärin.
Eikö se ollut se millä huomiota aina sain? Sitä haenko sitä tarkoituksella, kuka tietää.
Minähän saan täällä kiitosta ja kunniaa jatkuvasti W G taidat itse olla se joka kolisuttaa liian suuria kannustimia.
Kunnioituksella tarkoitin sitä, että joku joka tietäisi minua enemmän kirjoittamisesta, pystähtyisi tähän hetkeksi keskustelemaan aiheesta, kirjoittamisesta.
Tuollaisen ihmisen kuuntelu olisi avartavampi kokemus, kuin teidän kanssanne inttely siitä miksi olen tässä, saanko sitä mitä haen jne.
En sanoisin piut paut mulle, muille, kaikille muille, sanoisin että piut paut turhan jauhamiselle.
sitä on kovin vaikea saada sinne takaisin. Varsinkin kun suusta hyppii uusia sammakoita samaan aikaan ulos. Oikein mahtisammakoita.
>Kunnioituksella tarkoitin sitä, että joku joka tietäisi minua enemmän kirjoittamisesta, pysähtyisi tähän hetkeksi keskustelemaan aiheesta, kirjoittamisesta.
Tuollaisen ihmisen kuuntelu olisi avartavampi kokemus, kuin teidän kanssanne inttely..<
Eli turha rypistää, kun kakka tuli jo housuun. Hämmästyttää, kummastuttaa tuo ylenkatse, jolla sieltä korkeuksista meitä tavallisia kuolevaisia silmäilet ja arvioit.
P.S. Korjasin yhden lyöntivirheesi.
Että sanoi täällä mitä tahansa, aina ainakin viisi on erimieltä siitä kuinka tuo pitäisi sanoa.
Ehkä vika on siinä etten osaa kirjoittaa riittävän selkeästi ajatuksiani julki. Kaikkialla muualla tulen ymmärretyksi sekä tekstin että puheen kautta, mutta tässä?!
Lyöntivirheitäni en häpeile, olenhan lukihäiriöistä kärsivä ihminen, pelkät lyöntivirheet ovat pientä siihen verrattuna, että joskus en saa lauseen sanoja oikeaan järjestykseen kovallakaan miettimisellä.
Eniten lukihäiriö aiheuttaa nirhamia silloin kun lapset kysyvät neuvoa äidinkielen läksyissä, enkä osaa auttaa.
Yksinkertainen on ihminen, se miksi minut nostetaan portaille katsomaan alaspäin, on hauska harhama, verrattuna siihen että toinen puoli näkee epävarmuuteni suoraan. Sekä että, mutta pysyn kyllä maajalassa, sen verran on elämää takana, eikä se itsetuntokaan ehkä ihan olematon, kun kokemusta karttuu.
Jos tuli kakka housuun, pyydän anteeksi lemua ja kiitän reppanaa siitä että jaksaa kiinnittää aina huomionsa epäolennaisuuksiin, näytät siltä mitä olet, huomionkipeä reppana. Silitänkö vai käännynkö pois?
aika näyttää
Kuule, ei sinua ole nostettu täällä mihinkään portaille. Olet kiiivennyt itse sinne hyvin topakasti.
Kirjoitat pitkät selitykset lyöntivirheestäsi ja lukihäiriöstäsi, siitäkin kuinka se haittaa lasten auttamista läksyissä. Eikö tuo ole säälin kerjäämistä?
Samoin kerrot toisen puolen(?) täällä näkevän epävarmuutesi suoraan.
Eli kerrot olevasi epävarma ja lukihäiriösi kanssa kerjäät sääliä. Pari viestiä sitten kerroit että et voi koskaan kunnioittaa ihmistä joka epävarmuudessaan vajoaa säälittävyyteen.
Et siis kunnioita itseäsikään.
Taidatkin vihata tuossa toisessa ihmisessä näkemiäsi luonteenpiirteitä siksi, että löydät ne itsestäsi.
Ja olet itse se huomionkipeä reppana, joka kerjää silitystä. Kuin koiranpentu kostein silmin ruokapalaa pöydän ääressä syövältä ihmiseltä.
Heitänkö keksin, vai syönkö itse?
aika näyttää
Keksit varmaan tästäkin jotain ristiriitaista, ainakin johonkin aiemmin kirjoittamaani.
Kerro toki
Kunhan vielä ymmärtäisit itsekin sen. Ihan tavallinen suuruudenhullu ak.., eikun nainen.
Huomaatko, kukaan ei enää piittaa kommenteistasi, kuin silloin ennen.
En minäkään tämän jälkeen.
Saa aika jänniä piirteitä aikaan täällä mokoma turhanpäiväinen aiheen aloitus.
Hyvä kuitenkin, että heräilitte kevääseen talviuniltanne.
Nyt pihkat pois pepusta ja kirjoittamaan tarinoita joka iikka!
*Köh köh...*
Rupes ihan yskittämään, kun ravistelit palstalta sellaisen pölymäärän!
kun halusit kiitostella!
Muuten huomasin, että jo yli tuhannen kertaa on käyty lukemassa tätä ketjua ja tästä paluustani tänne palstalle.
Missään ei ole koskaan ennen odotettu minua yhtä hartaasti, kuin täällä. Olen otettu.
Sait aikaan liekin ilmaantumaan palstalle, mikä on saavutus sinänsä. Kunniamaininnan arvoinen teko.
Dass war eine überraschung für mich...
No mutta, missä viipyy mitali? Missä diplomit? Missä Suomi24-optiot, kelopirtti Leviltä ja ilmainen tontti Ranualta? Pitääkö taas pettyä, vaikka antaa itsestään niin kovin paljon?
Du brauchst DREI Medaillen (flamme).
Nu hast du zwei...
Löytyy linkin takaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Papukaijamerkki.png
T. ®Sherlokki © 2007
Kymppi ja papukaijamerkki, paras "mitali" joka siinsi jo lapsuuden haaveissa.
ei, vastoin yleisesti vallalla olevaa harhaluuloa, tarkoita hillitöntä riehumista ja harkitsematonta sanankäyttöä ja toisten silpomista sanoin.
Taiteilijan temperamentti on kyky katsella maailmaa uusin silmin, kuin lapsi, ja kuvailla sitä itselleen autenttisella tavalla ja niin, että kuvaus (sanallinen tai kuvallinen) viihdyttää, oivalluttaa, raivostuttaa, lohduttaa tai jopa opettaa lukijaansa - rikastuttaa vastaanottajaa jollakin tavalla.
Tämä ohje ei ole minun kehittelemäni, mutta vaalin sitä hellästi, ja jakelen tarvitseville.
Täällä on useita hyvin sujuvasanaisia kirjoittajia. Joidenkin aihepiiriä ja ajattelua saattaisi laajentaa, mutta sujuva ja monipuolinen kielitaito on hyvä perustaito. Mutta se on vasta alku.
Ylimielisyys ja ilkeys ei kuulu todellisen luovan taiteilijan aseistukseen. Niihin turvautuu muka-taiteilija, omahyväisyydessään. Luodessamme olemme lähimpänä maailmankaikkeuden sisintä, 'jumalaa', tai miksi kukin sitä haluaa kutsua. Uuden luominen, maailman parantaminen on ylevämpi päämäärä kuin muutaman kirjailijanalun itsetunnon latistaminen.
Ai onko taiteilijan temperamenttikin jo ohjeistettu ja asetettu johonkin raameihin? Että tuollainenko sen sitten kuuluu olla, kaikessa yksinkertaisuudessaan? Ja ellei temperamentti-ohje olekaan sinun itsesi "kehittämä", niin voitko ystävällisesti kertoa, että kenen suusta / kynästä tuollaista suurta tietämystä löytyy?
Taisit itse nyt asettua "Jumaliesi" asemaan lyttäämällä enzon tekopyhillä ja naiveilla kommenteillasi - Yleistämällä ja oheistamalla asioita melko vahvasti.
riehuminen edustaa mielestäni sitä virheellistä ajattelua. Vilpittömyydettä ei voi olla aito taiteilija. En väitä itse olevani Taiteilija, mutta pyrin siihen. Tekotaiteellinen tosiaan voi nähdä aitouteen pyrkimisen naiiviutena. Minä näen sen viisautena.
Kirja, josta lainaamani ajatus on, on paras lukemani kirja kirjoittamaan ryhtymisestä, ja on ollut bestselleri vuosikaudet. En viitsi mainita nimeä. Tuskin se on saatavana suomeksi.
Pus och kram. lainassa on se ihquus ettei das kapitaalia, jota se generoi, tartte koskaan palauttaa ja se pätee myös das culturkapitalissa, jota mä haluun.