Vapautusasiaa

Armeija ei oikein innosta eikä innostanut kutsuntoihin mennessäkään. Kutsunnoissa kävin ja A-paperit vissiinkin sain(ei voi muistaa). Olen mietiskellyt tuota armeija asiaa päässäni ja tullut eri tulokseen, kuin aiemmin. Mikään korkeampi taho ei voi pakottaa minua menemään minnekkään hemmetin varusmiespalvelukseen vastoin tahtoani. Ihmisen elämä on loppujen lopuksi melko lyhyt eikä huvita tuhlata siitä edes sitä 6kk mihinkään sellaiseen, joka on itselleni täyttä pakkopullaa > varusmiespalvelukseen liittyvät asiat, ampuminen voisi tosin olla kivaa. Ajatuskin siitä, että joudun asumaan ns. tuntemattomien ihmisten seurassa 24/7 ahdistaa ja olen nykyään huomannut ärsyyntyväni ihmisiin aikaisempaa helpommin ja monesti on kyllä käynyt mielessä käyttää väkivaltaa toista vastaan(myös hyviä kavereita kohtaan ja perheen jäseniä). Lievää masennusta myös ilmaantunut viimeaikoina ja varsinkin, kun mietiskelen asevelvollisuuden suorittamista(mikä lienee normaalia).
Mielessäni on pyörinyt ajatus C-paperien hommaamisesta, mutta mitenkähän senkin sitten toteuttaisi on vielä epäselvää. Onko moinen vaikeaa, kun on jo A-paperit saanut? Ei kiinnostaisi paskan vertaa minkään Suomen varusmiespalvelusta suorittaa sillä mielestäni Suomi on ihan paska maa monessa suhteessa, eikä ole kiinnostusta antaa tälle maalle(ainakaan noin turhaa, kuin pakollinen asevelvollisuuden suorittaminen) mitään saatika sitten puolustaa sitä erittäin epätodennäköisen sodan syttyessä.
Sivaria en alunperin miettinyt ollenkaan vaan ajattelin, että kait se armeija menee joten kuten, mutta sekin on pyörinyt mielessä nykyään. Jossei pokka riitä tms. C-papereiden haalimiseen niin sivarihommiksi menee. Sivari ei ole pelkästään mummojen/pappojen/kehitysvammaisten perseiden pyyhintää, kuten monet luulevat, vaan vaihtoehtoja on monia mitä voi tehdä sen vuoden aikana. Sivarihan on yhteiskuntapalvelua, joten jos päässä on tarpeeksi järkeä voi hahmotella, että se on muutakin, kuin sitä perseiden pyyhintää.
Lopuksi vielä, että en ole homo, enkä mammanpoika tms. miksikä lie te "isänmaalliset", vanhanaikaiset tai armeija-kiihkoilijat jne. minun kanssa samoin ajattelevia kutsuttekaan. Ei vain helvetti vieköön kiinnosta antaa tälle maalle mitään minkä se vieläpä pakolla vankeudella uhaten yrittää ihmisiltä ottaa(tarkoitan armeijan käymistä).

Kysymys kuitenkin oli, että onko nuo C-paperit kovin vaikea hommata ja kenelle minun pitää käydä puhumassa, että se yleensäkään on mahdollista? Eikä mitään saatanan "vitun neiti mene armeijaan, sielä kasvat ja plaaplaa... se tekee sulle vain hyvää" vaan iha asiallisia viestejä ja kannantottoja.