Mikä oli ensimmäinen ansio työsi?Olitko minkä ikäinen jne.
Itse olin metsäkämpän kokkina.Ikä n 17 v.
Miehet ajoi isoilla kuormarekoilla tukkeja rajan yli erään järven jäälle,josta ne sitten kesän tullen uitettiin eteenpäin.
Aamu alkoi klo 5,isot pannut kaffetta,mittamiehille eväät,ja siinä sitten pitkin päivää kokkailin "herkkuja",kaikki tuli eri aikaan syömään,miten keikka oli onnistunut jne.Ei tullu vedet,käsitiskaus,ruokatavarat tilasin paikkakunnan lähikaupasta ja ruokalistat tein itse.25 miestä muistaakseni,minä nuori tytönhupakko yritin pärjätä seassa.Muutaman kerran potut paloi pohjaan,sain anteeksi...
Siivosin kämpät,lämmitin saunan ja vieläpä ehdin illalla ulos kylille.Voi pojat,se oli aikaa se!
Itse olin metsäkämpän kokkina.Ikä n 17 v.
Miehet ajoi isoilla kuormarekoilla tukkeja rajan yli erään järven jäälle,josta ne sitten kesän tullen uitettiin eteenpäin.
Aamu alkoi klo 5,isot pannut kaffetta,mittamiehille eväät,ja siinä sitten pitkin päivää kokkailin "herkkuja",kaikki tuli eri aikaan syömään,miten keikka oli onnistunut jne.Ei tullu vedet,käsitiskaus,ruokatavarat tilasin paikkakunnan lähikaupasta ja ruokalistat tein itse.25 miestä muistaakseni,minä nuori tytönhupakko yritin pärjätä seassa.Muutaman kerran potut paloi pohjaan,sain anteeksi...
Siivosin kämpät,lämmitin saunan ja vieläpä ehdin illalla ulos kylille.Voi pojat,se oli aikaa se!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ootkos vielä vapaa?
Niin, totta se on, päätin kysästä suoraan!
Ryynänen rakastunut.
olla myöhemmin...tiijä vielä
Ryynänen,eihän?
En puhuisi rakkaudesta,- vielä. Tokihan tiedän kaukorakkaudesta, mutta en siihen itse usko.
Kuvitelkaa hyvät ihmiset seitsentoista vuotias tyttö tuohon tilanteeseen!
Tänä päivänä tuon naisen täytyy olla jotakin ylittämätöntä!
jäätelönmyyjänä 14 vuotiaana. Sen kesän pyörittelin jätskipalloja pienessä kojussa.
Seuraavina kesinä olin kauppa-apulaisena sekatavarakaupoissa.
Totta haastelet, oli se nuoruus mukavaa aikaa :)
Ammattikoulu loppui perjantaina ja töihin heti maanantai aamuna.
Olin seitsemäntoista myöskin.
Harmitti koko A-koulu, kun en päässyt tienaamaan heti kansalaiskoulun jälkeen, kuten suurin osa kaveriporukasta ja veljeni ja sisar.
Täällä oli kolme työpaikkaa, johon jokainen halukas pääsi töihin ja ylensä kaikki duunareiden lapset niin tekivät heti, kun koulu loppui.
Sahalle(kaksi kpl) pääsi kesätöihin leimaamaan ja muihin lautatarhan töihin heti, kun uskoi itse pystyvän jotain tekemään.
Oli sellainen vaatetustehdas, Parkkonen, sinne leikkaamoon aputyöntekijäksi. Viisi tuntia päivä ja 70 penniä tuntipalkka. Seuraavana kesänä olin jäätelöä myymässä ja palkkakin oli hyvä, 200 mk kuukusi ja kolme kuukautta työs, myös lauantait ja sunnuntait, silloin taisin olla kuusi tuntia päiväs.
Ihan silloon ku koulu loppui oliin ne ensimmääset kolomevuotta kotona omaas yritykses. Niin ja ihan aikamieheks asti. Ne ensimmääset vuoret oliin sellaanen huoltomies, tein siinä kuorma-autoolle ölijyn vaihtoja ja muutaki remonttia mitä ny sen ikäänen poika kykeni tekemähän. Kolome niitä autoja oli kotona ja kaikki ajoos, siinä ne päivät meni ja välihin yötkin ku huollettihin. Ei minulla mitään sen kummempaa palakkaa, ainakaan mitään sovittua taksaa ollu. Välihin isä antoo jonkun kympin tarves rahaa ja äite varotteli aina kovasti notta "pirä sitten rahat pussissas" Sitten ku ajoon ajokortin niin aloon ajamahan ittekki. Siinä kotona oli kaks vierasta työs ku isä ajoo yhtä. Sitten ku mä sain sen kortin niin "vanha Kalervo" oliki jo eläkeukko toinen niistä vierahista miehistä. Mää perin siinä sen "Kassun viran" Puutavaraa ajoon ja välihin ölijyautoaki, sitten jo seuraavana vuotena kuskasin rahtitavaraa, ja jos oli siinä hommas hilijaasempaa sitten tein taas remonttia. Välihin piti olla peltotöis ku kotona oli maanvilijelystäkin. Sitten tuli se armaija-aika siihen välihin ja vuoren sen jäläkehen oliin vielä siinä kotona. Naimisihin meniin syksyllä-73, sitten alakookin oman yrityksen pyörittäminen. Se on ny sitten jatkunu ihan tähän lauantai ehtoosehen asti. Tästä tuli ny koko mun työhistoria selevitetyksi, vaikka vain piti kertoa siitä ensimmääsestä, mutta ku ittelläni se on ollu oikiastaan koko ajan sitä ensimmäästä työpaikkaa, tämä arkiaherrus. Kaikki päivät on ollu laillaan ihan hyviä ja sellaanen kiitoksen mieli minulla ainakin on, nuasta työhommistani.
14 vuotiaana Gummeruksen kirjapainossa jossa en viihtynyt enkä siellä kauan ollutkaan..sitten sain työpaikan erään tehtaan konttorista, ensin juoksutyttönä josta sitten ylenin pikkuhiljaa tuntikirjuriksi palkkakonttoriin. En ole enään samassa ammatissa..
ja 15 vee.
Ensimmäinen oikea työpaikka, sain 300 mk/kk ja olin siellä noin kaksi kuukautta. Työnantaja oli pastori, rouva opettaja. Olin 16 v.
ja kesätöissä kylän osuuskaupassa, nostelin 50 kg:n apulantasäkkejä traktorin lavalle ja myin putkitarvikkeita.
Sen jälkeen tienasin leipäni myymällä kuivureita ja puimureita ja traktoreita.
Nyt teen aivan muita hommia, pikkuisen naisellisempia.
Minä olin nuorena maataloissa tilapäistöissä ja isän kanssa metsätöissä ja tein sitten yksinkin vähän aikaa. Eka varsinainen työpaikka oli ammattikoulun jälkeen korjaamossa. Olin ainoa vierastyöntekijä. Minä olin joustava ja luottava siihen aikaan. Joustin kun yrittäjä ei mukamas pystynyt maksamaan juuri sillä hetkellä sitä pientäkään palkkaa. Töitä oli vaikka kuinka. Oli päivällä, oli yöllä, viikonloppuna ja silloin kun tarvittiin. Aina olin joustava ja aina tein töitä. Lopulta minulla oli palkkaa saamatta puolenvuoden ajalta. Yritys teki sitten kuitenkin konkurssin. Korjaamoyrittäjä lupasi selvittää palkkasaatavat kahdenviikon kuluttua konkurssista jolloinka sovittiin tapaaminen. Kun tulin tapaamiseen niin miestä ei näkynyt missään. Kyseltyäni kuulin että oli lähteyt ja kadonnut ulkomaille! Siitä on yli kolmekymmentävuotta, en ole tavoittanut vieläkään. Palkaani en ole saanut. Sen jälkee mua ei ole huijattu joustoilla. Se oli ensimäinen varsinainen työkokemus. Menin sitten takaisin metsätöihin kun muuta ei ollut ja minulla oli velkaa ammttikoulu opiskelun ajalta ja armeijapalvelus painoi jo päälle siinä vaiheessa.
paljon noista saamatta jääneistä palkoista entisinä aikoina, nyt on onneksi ammattiliitot ja palkkaturvakeskus josta saa rahat.
Jossain elämänvaiheessa olen ollut palkanlaskijana ja pidin huolen siitä että työntekijöiden palkat meni aina muiden kulujen edelle.
Varsinaien "oikea" työpaikka ja jolla myös elätin itseni, oli ammattikoulun jälkeen Tampereella naisten pukuja valmistava Kaisu Heikkilä. Nyt jälkeenpäin, kun olen lapsilleni kertonut toimmentulosta, he hämmästelevät sen aikaista rahaa. Mitenkä? :) Vuokrat ovat aina olleet korkeita on sitten eletty mitä aikaa tahansa. 50 mk/kk. Mutta, markalla sai ruisleivän, puoli litraa maitoa ja 100g lauantai makkaraa ja vielä jäi 25 penniä rahaa jäljelle. Se riitti ruuaksi silloin ja vaatteet ompelin itse.
Ei varmaan silloinkaan tutkittu kuinka nuori-ihminen taloudellisesti selviää. Sai selvitä niikuin parhaaksi näkee. Minullakin tuon korjaamo työskentelyn aikana oli se pelastus että asuin kotona. Oli kotoo ruoka ja asunto. Minullakin tuosta työsuhteesta olis kerrottavaa vaikka kuinka. Yksi sellainen oli että verottaja ei uskonut mun ilmoitusta siitä että en saanut palkkaa, vaan mätkäytti arvionperusteella lisäveroja paljon suuremman summan mitä olisin saanut palkaa jos sitä olis maksettu.
Taisi kaikilla nuorilla olla samanlainen tilanne. Elettiin vuotta -69. Selviytymiseen vaikutti tietenkin se, ettei oltu totuttu sen kummempaan elintasoon edes kotona lapsuudessa. Melko nopeasti tulot nousi ja sen mukana toimeentulokin. Urakalla ommeltiin vaatteita tai oikeastaan jotakin vaatteen osaa, eli tuli vaihetyöt ja ns. likuhihnalla sitä sitten oltiin. Siihen aikaan avioiduttiinkin melko nuorina ja sittenhän siinä oli kaksi työtä tekevää ja menojen tasaantuessa toimeentulokin helpottui huomattavasti :)
No, verottaja on ollut yrittäjälle epäoikeudenmukainen ja varsinkin pienyrittäjälle. Ja kuinkas se uskois, että et palkkaa olis saanu.
Alkoi tietenkin siitä kun työnantaja ei palauttanut verokirjaakaan kun ei maksanut palkaakaan. Minä tein oman selvitykseni veroilmoituksen mukaan. Läänin verovirasto tutki asiaa, lähetti minullekin kyselyn mutta ei ilmeisesti saaneet mitään selvitetty kun mätkäyttivät veron. Tein tietenkin valituksen vero kohtelusta. Silloin voi tehdä valituksen suusanallisesti suoraan valituslautakunnalle. Ilmeisesti pelastukseni oli että siinä valituslautakunnassa oli jäsenenä ulosottoasioita hoitanut poliisimies joka oli usein loppuaikoina vieraillut korjaamolla. Niin sitten valitukseni hyväksyivät ja en tarvinnut maksaa veroja olemattomista tuloistani.
Hyvä kun selvis! Olisi siitä jäänyt viha nuoren miehen mieleen "isompia" vastaan.
kauppaan - osulassa olin pikkumyyjättärenä.
Pussitin myynnin lomassa irtosokeri, vehnäjauhoa, ja hiivaleipäjauhoja erikokoisiin pusseihin, punnihin ja hinnoittelin niitä.
Välillä juoksin hakkaamaan kirveellä asiakkaan haluaman kokoisen palan sianlihaa, - puolikkaasta sianruhosta - piti olla tarkka sihti, että sai oikean kokoisen palan :) Siihenkin oppi.
Sitten välillä pumppasin bensaa mopoihin ja kanistereihin sellaisella käsipumpulla ja palelin..se oli vanhanajan sekaravarakauppa - rautanauloista nappeihin sieltä löytyi.
kuinka hauska oli tutustua erilaisiin ihmisiin; yksikin mies osti aina käsiensä välin teemakkaraa, eräs sanoi, "semmonen pala"..
Kaupassa toimi myös postitoimisto, ja putiikki oli täysi kyläläisiä postin tulon aikoihin, sitten minä luvin jokaiselle lehet ja mitä postia nyt kellekin tuli..oli se hauskaa hommaa..sekin.
Aika ainakin kultaa muistot..
mie jo 15 -vuotias, kun ajatellaan asiaa tarkemmin - olin täyttänyt tälleen talvella, ja heti kesälomien alettua aloin työt siinä kaupassa.
Muistan miten hirmu ujo mie olin, punastelin ihan kuollakseni kun tuli muka isoja poikia kauppaan, tai hienoja olevinaan. :))
Ja alaikäisenä metsäkämpällä emäntänä. Ei usota ei.
totta joka sana,ja todistajia löytyy...
Ja se ei ollu ainut kämppä,olin toisellakin kämpällä,siellä mulla oli kaveri.
Olot oli yhtä kurjat,meille oli erotettu tuvasta sellanen makuukoppero halteksilevyillä,siinä me kerrossängyissä nukuttiin,ikkunat oli 10 sentin jäässä sisäpuolelta.
Kun kaivosta loppui vesi,sulatettiin lumesta.Pienellä puuhellalla väsättiin murkinaa.
Toisin on nykyinen työelämä.
Mut ihminen sopeutuu -ihme kyllä! Enää en menis,en mistään hinnasta.
Nuorukaisena yhtenä talvena. Puita ajettiin traktoreilla järvenjäälle sieltä kämpän lähistöltä metsästä.
ja sen kesän jälkeen olinki kysyttyä tavaraa sille alalle. Heti kun koulu loppu niin kyseliöitä tuli. 15:sta vuotiaana lähdin ruotsiin, piiaksi. Siellä oli parempi palkka.
Ruotsissa ollessa löytyi sitten tämä elämänkumppani.
Mitä sanotte jotta näitä julukastas ET lehesä.
on niin mielenkiintoisia, siksi kun kaikilla ei oo tätä intr,juttua.
ihmisten "tavallisia"tarinoita elävästä elämästä,eikä aina noita julkkis juoruja.Kukahan perustaisi sellaisen lehden?Journalistit hommiin,ja jokainen saisi mahdollisuuden kertoa elämänsä tarinan muuallekin kuin pöytälaatikkoihin.Luulempa että löytyis mielenkiintoista luettaavaa,moni ns.tavallinen ihminen on kyllä niin monissa liemissä keitetty,sitä ei vaan kukaan tiedä.Ja siinä olis nykynuorisollekin vähän "elämänmallia".
"Kansa taisteli" -lehen malliin, - kyllä sellaista juorulehteä mieki voisin lukkee.
Noi julkkisjutut riittääkin kun lukee ruokakaupassa käydessään lehtien etusivujen mainokset. Tiedetään jo mitä yleensäkin tapahtuu ihmisen elämässä!
Ai niin, verokirja piti toimittaa 14½ vuotiaana. Päiväapulaisena lapsiperheessä, jossa oli ainakin 3 alle kouluikäistä.
Ilman verokirjaa seivästin heinää ( onneksi sitä oli vaan kesällä lyhyen aikaa), se oli 12v. Siitä sain muutaman kolikon..puolukoita..jäkälää..käpyjä, niistäkin sain markkoja. Se oli silloin kun asuin maalla ja olin 10-15v.
Ne olisi niitä oikeita selviytymistarinoita.
Niistä on sitä juttua jatkuvasti ja turhimmat tarkoituksella ovat tyrkyllä tempauksineen. Tavallisten ihmisten tositarinoista löytyis mielenkiintoisia juttuja, vaikka romaanin ainekset.
Minun ensimmäinen työpaikkani on ollut naapurin/naapureiden sokerijuurikaspellolla juurikkaan taimien harvennuksessa. Se oli ns. kesätyötä ja siitä sai 1 penni/metri. Polvet kipeänä siellä mentiin ja tienattiin vaate ym.menorahoja. Ikää oli 12-16 v. Ja sitä rahaa ei olisi raaskinut millään tuhlata.
Kyllä minäkin sitä tein kotona ja naapureissa. Oli tosi pitkästyttävää nuorena se homma mutta eihän siinä auttanut muutakuin tehtävä oli. Minä oli tosi pikkupojasta, paljon ennen kouluikää isän mukana metsässä. Siellä minä kyllä viihdyin erinomaisen hyvin. Enhän mä mitään muuta siellä tehnyt silloin kuinleikin vain mutta myöhemmin sitten jo olin auttelemassa paljonkin.
12-vuotiaana soutelin kesäkuun alussa, maanantaiaamuisin 3km:n vesimatkan päähän saareen propsin ja tukin kuorintaan. Yksin.
Eväät, huopa, itse tehty havumaja.
Lauantaisin takaisin kotiin. Neljä viikkoa.
Seuraavana kesänä sama juttu.
Tietenkään en saanut itse pitää palkkaani.
14-vuotisena ensimmäinen kesäloma kokonaisuudessaan Gutsetin "järvihommissa". Oli verokirja ja kaikkea.
Jotain huhua oli alaikäisten työajan rajallisuudesta mutta ei se ainakaan meitä, 14 - 15 vuotiaita koskenut.
Normaalit 8:n tunnin työpäivät.
Eikä sieltä nipuilta olisi poiskaan päässyt.
Kolme viikkoa tein kaverin kanssa hinaajalla keluvenetyötä. Klo 16.00 - klo 7.00 työaikaa.
Hinaajan kannella sai lyhyiden työrupeamien välillä torkkua parin tunnin pätkiä.
Tietenkin palkka kotiin mutta nyt sain luvan ostaa litran purkin omenamarmelaadia.
Ps. Kerätessämme järvellä irtopropseja kopukoille ja hyppiessämme nipuilla ei kukaan kysynyt: Osaakos pojat uida. Mistään varusteista puhumattakaan.
Tulin väärään ikäluokkaan. Tapahtui 1958.
Hoidin 2.5 vuotiasta pojanvesseliä,päivät oltiin ulkona,poika istui harteillani,nauroi makeasti kun puun oksat kutitteli kasvoja.
Ja sitten kotona tanssittiin.Rouva huvittuneena kertoi että kun jytämusiikki alkoi soida,poika alkoi ketkutella itseään aina.Siitä päätteli mitä päivisin muitten taloustöitten seassa tehtiin.Palkka oli 270 markkaa ja kun kerran satuin ostamaan palkastani hienot kengät,herra piti puhuttelun,et noin kalliit!No-olihan ne,neljäsosa kk palkasta,tosiaan.
Sain asua kuitenkin ok-talossa pienessä huoneessa ilmatteks,joten vuokraan ei mennyt rahaa,tanssimiseen sitten.....
koputus koneella yksi vaihe sen aikaisia jalkineita valmistettiin 40p tunti 8tuntia päivä lauantaina 5tuntia ikää 15vuotta.