Sitä näkee tämän tästä vaadittavan, "että tietää mitä toiselta haluaa". Aloin miettimään, voiko sitä todellakin tietää, niin varmasti ja selvästi että sen voi sanoiksi pistää?
Kyllä minä luulen tietäväni, että haluan suhteelta kaveruutta, keskinäistä ymmärrystä, tukea, hellyyttä, ja seksiä, mutta miten sitä nyt voisi ladella nämä heti pöytään vieraan ihmisen eteen?
En ymmärrä, mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun en ymmärrä näitä fraaseja.
Mitä te haluatte, tiedättekö sen? Ja hetikö te sen tiedätte, kun kiinnostava ihminen osuu kohdalle?
Kyllä minä luulen tietäväni, että haluan suhteelta kaveruutta, keskinäistä ymmärrystä, tukea, hellyyttä, ja seksiä, mutta miten sitä nyt voisi ladella nämä heti pöytään vieraan ihmisen eteen?
En ymmärrä, mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun en ymmärrä näitä fraaseja.
Mitä te haluatte, tiedättekö sen? Ja hetikö te sen tiedätte, kun kiinnostava ihminen osuu kohdalle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatus, ja suhteessa on aina kaksi. Voi ajatella että haluan ehdottomasti musikaalisen tyttöystävän koska se olisi harrastuksena mukava olla yhteinen. Mutta ei tällaiset asiat sitten vaikuta kun tapaa sen johon ihastuu. Se on paljon syvemmällä ne asiat jotka saa rakastumaan ja vaikka pilkkomaan sen kitaran vaikka ensin vannoi että toisen pitää tajuta mun jimihendrixsointi.
Kyllä sen tietää kun se ihminen tulee elämään, ei se välttämättä heti pyöritä sukkia jaloissa mutta siihen jää ajatus kiinni ja huomaa miettivänsä häntä jne.
Rakkaus jos olisi selkeesti määriteltävissä niin olisihan se tylsää.
Nyt kaikki on avoinna, ja voihan sitä huvikseen vääntää listaa mitä haluaa.
kyse on itsetuntemuksesta. Oman elämän kautta oppinnut tuntemaan itsensä ja siten tiedostaa millaisen kumppanin ja parisuhteen haluaa. Osaa ajatella ne tärkeimmät arvot ja pointit. Mutta ei tietenkään kaikkea, eikä pidäkkään. Ajan kanssa löytää, löytää ja löytää..
Jos nainen on kiinnostava, menen tunteen mukana. Mä joko kiinnostun hyvin pian tai sitten en edes ajan kanssa. Se on aika jännää, kun joku vaan sytyttää heti..Aikahan sen sitten näyttää toimiiko vai ei..mut tiedän kyllä mitä suhteelta ja naiseltani tahdon. Mut esim. seksi on sellainen juttu, että ihan ensimmäiseen kertaan ei voi täpöllä luottaa. Se yleensä vain paranee, kun oppii tuntemaan naisensa vartalon, joka kohdan, tavan miten koskettaa..;)
näitä asioita viime aikoina paljon. Olen ollut melko pitkään yksin eron jälkeen, ja yhtäkkiä olenkin alkanut epäröimään, tiedänkö edes millaisen ihmisen haluan elämääni.
On helppo ladella toiveita siitä, millainen toisen pitäisi olla. On helppo miettiä omia harrastuksiaan ja toivoa, että toinen jakaisi samat mielenkiinnon kohteet. Mutta onko se lopultakin niin yksinkertaista?
Olen melko samaa mieltä siitä, että silloin kun sen oikean kohtaa, ei millään muulla ole merkitystä. Silloin ei kyseenalaisteta toisen ominaisuuksia tai harrastuksia, vaan lennellään pää pilvissä ja hyväksytään melkein mitä tahansa. Kunnes törmätään arkeen, jolloin asiat punnitaan.
Myös minun mielestäni on kuitenkin hyvä tiedostaa, millaisen ihmisen vierellä haluaa elämänsä matkaa taittaa. Mitä toiselta todella haluaa?
Itse olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, kuinka paljon elämäntilanteemme määrittävät sitä, millaisiin ihmisiin ihastumme. Olen huomannut, että silloin kun minulla on elämässäni vahvoja kausia - asiat sujuvat kaikilla elämän tasoilla hyvin ja tunnen olevani vahvoilla - ihastun herkempiin ja "heikompiin" ihmisiin. Sitten taas kun asiat tökkivät, on ongelmia vaikkapa opiskeluissa, töissä, harrastuksissa ja ihmissuhteissa eikä mikään tunnu onnistuvan, kaipaan lähelleni vahvoja ihmisiä, jotka jaksavat tukea minua. Mitä sanotte tästä? Oletteko havainneet samankaltaisia asioita omassa elämässänne?
pointtia (jostain syystä tuntui hölmöltä kirjoittaa perää;)noin se varmaan menee mullakin. Mut sitten joku sellainen tietty herkkyys naisessa herättää mut aina. esim. sellainen naisellinen huokaus on yksi mihin mä olen ihan inessä (eräs osaa sen liiankin hyvin ja seksi hänen kanssaan oli upeaa "kuunneltavaa"), eli ne tietyt herkät naiselliset eleet tarviin aina, jotta..
Liekkö suhteet koskaan kovin helppoja ja halutaanks me edes liian helppoja? Jos toinen on liian "helppo" niin alkaaks sekin tökkiä? Toki kiltti saa olla, vähän eri asia. Itsestäni, jos jotain sanon, niin mun tunteet roihahtaa pintaan ihan hervottomasti alussa. Mä luulen, että joitakin ne jopa vähän säikäyttää, mut se on mulla sitä!
Alussa kaikki tosiaan rulettaa, mutta arki tulee aina. Onhan se kuitenkin hienoa oppia tuntemaan myös ne toisen särmät.
"Silloin ei kyseenalaisteta toisen ominaisuuksia tai harrastuksia, vaan lennellään pää pilvissä ja hyväksytään melkein mitä tahansa. Kunnes törmätään arkeen, jolloin asiat punnitaan. "
Niinpä, mutta eikös tuo ole juuri tapa päätyä lyhyisiin suhteisiin, jotka kestää max. kolme vuotta. Yksi rakastamisen huumaan, toinen paremmin tuntemiseen ja kolmas eroon pääsemiseen.
Minä kuulun luultavasti kuvaamiisi herkempiin ja heikompiin ihmisiin. Silloin kun tunnen itseni vahvemmaksi, uskon parhaiten pärjääväni yksinkin. Eli se vahvuus ei koskaan kasva samalle tasolle kuin vahvempien heikompikaan vahvuus. Tukea kaipaavat silti kaikki, joskus. Silti tuo on enemmän elämässä selviämistä, enkä ole varma onko parisuhteella siinä suurta merkitystä. Eivät ne osapuolten heikot ja vahvat kaudet kuitenkaan osu sopivasti vuorotahtiin.
Ehkä se sitten on sitä, että punttien pitäisi mahdollisimman monella osa-alueella olla yhtäsuuret tai lähes ainakin. Ei suhde, jossa toinen antaa jatkuvasti enemmän voi olla kovin vahva, eikä jatkua kauan.
Voisi kai ajatella, että tuolla tapaa päätyy lyhyisiin suhteisiin. Mutta itse en ainakaan mahda omille ihastumisen/ rakastumisen tunteilleni mitään... Vaikka olenkin monissa asioissa hyvin rationaalinen ihminen, heittäydyn kuitenkin aina tunteiden vietäväksi, enkä muuta osaa. Siinä vaiheessa ei auta ollenkaan sen asian hokeminen, että toinen ei välttämättä ole kaikilla tasoilla täydellisin vaihtoehto.
Jos ihastuminen on lievempää, niin silloin järki on eri tavalla mukana, ja toisen ominaisuuksia on helpompi puntaroida. Silloin minua saattaa esimerkiksi mietityttää, jollei toinen ole lainkaan urheilullinen, kun taas itselleni urheilu on arkipäivää. Ehkä sellainen suhteen alku sopiikin mulle parhaiten, että ihastuminen, rakastuminen ja rakkaus syvenevät pikkuhiljaa. Silloin säilyy ajattelukin kuvioissa mukana.
Ajatukseni vahvuudesta ja "herkkyydestä" liitin ensisijaisesti kokemuksiin ihastumisista. Ystävienkin suhteen huomaan, että eri aikoina kaipaan lähelleni eri ihmisiä. Tässä mietityttää erityisesti se, voiko joskus ihastua ihmiseen, joka siinä elämänvaiheessa tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, mutta joskus myöhemmin osoittautuukin "vääräksi". Hieman vaikea selittää mitä mietin.
Parisuhteessa olen kokenut, että juuri silloin kun molemmat ovat mahdollisimman tasavertaisia vahvuuden ja herkkyyden suhteen, mahdollisuudet onnistua ovat parhaimmat. Itsessäni on melko voimakkaasti sekä maskuliininen että feminiininen puoli, ja koen että sellaisen naisen kanssa, josta myös löytyy molempia sopivasti, parisuhde toimii parhaiten. Tämä on toki eri asia kun elämässä vallitseva satunnainen vahvuus/ herkkyys -kausi.
Vaikeita on
Haluaisin tietää, miten pääsen Oulussa alkuun, kun haluaisin lesbosuhteeseen. Olen yksin ja arka.
Oulun Setan bileisiin lauantaina. ainakin siellä on niitä pinkkilappusia järjestäjiä joille voi jutella jos ei uskalla heti tuntemattomia lähestyä.
Kiitos tiedosta.Täytynee uskaltautua paikalle.