Hei tänne

Olen kuin olenkin alkoholi-ongelmainen. Klassinen tarina. Viikonloppu juopottelusta, viikolla dokaamiseen jne..

Työt tehty, harrastettu yms..

Alkoi tulla hirveitä henkisiä oloja sunnuntaisin. Pelkoja, hikoiluja ja paniikkia.

Yritin lopettaa usesti ja todella vuoristorata lopputuloksilla.

Nyt elän vaihetta jossa, jälleen vakuttelen itselle muutaman kuukauden juomattomuuden jälkeen, että jos taas kokeilis!!! Kyllä nyt pari kaljaa voin käydä ottamassa. Mieli tekee niin helvetisti. Olen ihan Ok näköine ja liikunnalinen. Teen työtäni ihmisläheisessä ammatissa. Kukaan ei varmasti uskoisi, että olen ns. kostea.
Itse tunnen kyllä juopon jo kaukaa...

Tarviiko minu taas käydä siellä alhaalla jotta itkun sekaisena taas soitan auttavaan puhelimeen..

Hirveö olo kun haluaisi olla normaali ja ottaa, mutta moraali on ihan riekaleina ja jo toisen kaljan jälkeen alkaa se itku...
14563
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

tarvitse. mitä keinoja sulla on ollut ongelman hoidossa ?
ja mikä sulla on päämäärä alkoholin (ja samalla koko elämän) suhteen ?

Äänestä

ennenkuin pääsevät kuiville.Alkoholisti kyllä tietää,että ongelmia on jo kovin,muttei myönnä,eikä hae apua,kannattaisi,koska ei tämä elämä hassumpaa ole täysin raittiinakaan.Olen ollut 5 vuotta kuivilla,ei tee mieli,se olisi pahinta maailmassa,jos alkaisi uudelleen juomaan,Voimia sinulle

Äänestä

Elät ilmeisesti juomisen sitä vaihetta, jossa haluaisit jonkun ottavan pois tuon pahan olon... jotta voisit sitten juoda kuten joskus nuorempana joit.

Olet ilmeisesti alkoholisti, sillä vain alkoholistin on pakko juoda, vaikka juominen kuinka itkettää - normaali ihminen ei silloin enään joisi.
Kun olet alkoholisti, sinun on täytynytkin juoda, sillä juominen on ollut ainoa tuntemasi "hoitokeino" alkoholismiin. Pitkään käytettynä alkoholi (eli "lääkkeesi") on nyt kääntynytkin sinua vastaan.
Olet siis kulkenut sen "hoitomuodon" loppuun, ja alkoholista et enään apua löydä.

Sinun on siis joko opittava elämään ilman alkoholia tai sitten juotava itsesi jonnekin laitoksiin tai hengiltä. Tuo itkuviina kertoo alamäen olevan jo kovasti jyrkkenemässä.

Kun nyt päätät lopettaa juomisen (taas kerran), mieti sitä kuinka monesti aikaisemmin olet yrittänyt lopettaa sen omavoimaisesti. Ja aina yhtä tuloksetta.
Mutta ei hätää, sillä niinhän siinä oikeastaan pitääkin käydä, sillä alkoholisti tarvitsee aina ulkopuolista apua raitistuakseen. Yksin se ei onnistu ilman takapakkeja, ja nämä retkahtamiset vain lisäävät itsesyytöksiä ja pahaa oloa.

Siksi sinun olisi haettava itsellesi ulkopuolista apua, vaikka avun hakeminen kuinka hävettäisi.
Kun kerroit, etteivät työssäsi arvaa sinun olevan "kostea", epäilen tätä, sillä yleensä alkoholisti itse saa viimeisenä tidon siitä, että on alkoholisti. Kaikki muut ihmiset ympärillä ovat huomanneet sen jo kauan sitten.

Itkuviina on ollut monelle alkoholistille se viimeinen signaali, josta on vihdoinkin alkanut tajuamaan oman todellisen tilansa.
Vastuu toipumisesta on sinulla itselläsi.
Apua on saatavilla, mikäli vain olet valmis sitä vastaanottamaan.

Äänestä
  • A-klinikalla olen käynyt kerran erään pitkän viikonlopun jälkeen kun itsesyytökset olivat niin kovat etten enää jaksanut. Sain jotain pillereitä mutta minun kohdalla ne ei ainakaan auttaneet. Se paha olo siirtyi vain parilla päivällä ja unet meni.

    Onko se varmin ja tehokkain keino hakea vertaisryhmää eli AA:ta vai, jotain pillereitä(antabus) Haluaisin kovasti, että elämäni olisi sellaista missä minun ei tarvitsisi jokapäivä taistella juomahimoa vastaan. Tunne-elämäkin on ihan päälaellaan. Tuntuu, että mieli muuttuu nopeammin kuin ruoskan isku joita itseeni satelee omalta tahota!

    Kiitos

    Äänestä

  • ja mistä? kirjoitti:

    A-klinikalla olen käynyt kerran erään pitkän viikonlopun jälkeen kun itsesyytökset olivat niin kovat etten enää jaksanut. Sain jotain pillereitä mutta minun kohdalla ne ei ainakaan auttaneet. Se paha olo siirtyi vain parilla päivällä ja unet meni.

    Onko se varmin ja tehokkain keino hakea vertaisryhmää eli AA:ta vai, jotain pillereitä(antabus) Haluaisin kovasti, että elämäni olisi sellaista missä minun ei tarvitsisi jokapäivä taistella juomahimoa vastaan. Tunne-elämäkin on ihan päälaellaan. Tuntuu, että mieli muuttuu nopeammin kuin ruoskan isku joita itseeni satelee omalta tahota!

    Kiitos

    Alkoholismin hoidossa terapia on ensiarvoisen tärkeää, ja sitähän nuo vertaistukiryhmät (kuten esim. AA) tarjoavat.

    A-klinikka pillereineen tai antabus tarjoavat vain väliaikaista apua, itse juomisen lopettamiseen. Mutta siitä tilanteesta vasta alkaakin alkoholismin hoito, eli sairaudesta toipuminen.
    Toipumisen saattaminen alulle on välttämätöntä, etteivät elämän mukanaan tuomat kolhut tai murheet aikaansaa retkahdusta. Ja toipumisen edetessä huomaat vain yhtäkkiä, että juomisen tarvetta ei enään ole.

    Tunne-elämäsi kuuluukin olla kuin vuoristorata, sillä pitkään jatkunut juominen aiheuttaa tunneköyhyyttä sekä masennusta, joka taas aiheuttaa nopeitakin mielialan vaihteluita.
    Kyseessä on helvetillinen noidankehä, jossa masennukseen on saatava viinaa ja sen juominen taas aiheuttaa lisää masennusta.

    AA voisi olla yksi vaihtoehto, ja itse pidän AA:n ohjelmaa hyvänä toipumisen kannalta.
    Muista kuitenkin, että AA:ssakin ovat vain ihmisiä ja osalla heistä itselläänkin toipuminen on vielä pahasti kesken. Sieltä halutessasi löydät kuitenkin henkilön tai henkilöitä, jotka osaavat sinua auttaa.

    Itse kävin aikoinaan Minnesota-hoidon ja uskallan sitä siksi "mainostaa". Siellä saat valtavasti myös tietoa alkoholismi-sairaudesta, eli sinulle kerrotaan sekin "miksi jeppe juo".

    Tietoa näistä sekä muistakin hoito-muodoista löydät tältäkin sivustolta tai googlettamalla.

    Kirjoituksestai kävi selvästi ilmi, että sinä todellakin haluaisit päästä eroon juomahimostasi.
    Se on erittäin hyvä alku, sillä oma halu on tärkeää kun kyseessä on näinkin suuri elämän muutos.

    Toivotan sinulle tsemppiä.

    Äänestä

  • ex-Jasu kirjoitti:

    Alkoholismin hoidossa terapia on ensiarvoisen tärkeää, ja sitähän nuo vertaistukiryhmät (kuten esim. AA) tarjoavat.

    A-klinikka pillereineen tai antabus tarjoavat vain väliaikaista apua, itse juomisen lopettamiseen. Mutta siitä tilanteesta vasta alkaakin alkoholismin hoito, eli sairaudesta toipuminen.
    Toipumisen saattaminen alulle on välttämätöntä, etteivät elämän mukanaan tuomat kolhut tai murheet aikaansaa retkahdusta. Ja toipumisen edetessä huomaat vain yhtäkkiä, että juomisen tarvetta ei enään ole.

    Tunne-elämäsi kuuluukin olla kuin vuoristorata, sillä pitkään jatkunut juominen aiheuttaa tunneköyhyyttä sekä masennusta, joka taas aiheuttaa nopeitakin mielialan vaihteluita.
    Kyseessä on helvetillinen noidankehä, jossa masennukseen on saatava viinaa ja sen juominen taas aiheuttaa lisää masennusta.

    AA voisi olla yksi vaihtoehto, ja itse pidän AA:n ohjelmaa hyvänä toipumisen kannalta.
    Muista kuitenkin, että AA:ssakin ovat vain ihmisiä ja osalla heistä itselläänkin toipuminen on vielä pahasti kesken. Sieltä halutessasi löydät kuitenkin henkilön tai henkilöitä, jotka osaavat sinua auttaa.

    Itse kävin aikoinaan Minnesota-hoidon ja uskallan sitä siksi "mainostaa". Siellä saat valtavasti myös tietoa alkoholismi-sairaudesta, eli sinulle kerrotaan sekin "miksi jeppe juo".

    Tietoa näistä sekä muistakin hoito-muodoista löydät tältäkin sivustolta tai googlettamalla.

    Kirjoituksestai kävi selvästi ilmi, että sinä todellakin haluaisit päästä eroon juomahimostasi.
    Se on erittäin hyvä alku, sillä oma halu on tärkeää kun kyseessä on näinkin suuri elämän muutos.

    Toivotan sinulle tsemppiä.

    AA ei ole hoitoa.

    Äänestä

  • ...hoito. kirjoitti:

    AA ei ole hoitoa.

    se tavallaan pään hoitoa!! Vai olenko väärässä?

    Äänestä

  • onhan kirjoitti:

    se tavallaan pään hoitoa!! Vai olenko väärässä?

    väärässä.

    Äänestä

  • Olet.. kirjoitti:

    väärässä.

    tuo klubi oli mulle tärkeä osa juomisen lopettamista. siis se ei ollutkaan hoitoa ?
    olen ymmälläni :)

    Äänestä

  • Olet.. kirjoitti:

    väärässä.

    jos, et tiedä..
    Itelle AA on antanut mahdollisuuden purkaa omia ajatuksia ja saanut kuunnella muiden juttuja. Olen sieltä pystynyt selkeästi hahmottamaan asioita. Mulle se on ainakin muistutusta asian vakavuudesta ja, että pysyn erossa siitä myrkystä. Mulle se on pään hoitoa ja uskon vahvistusta. Jokaisella saa olla oma näkemys!

    Äänestä

  • vee-e kirjoitti:

    tuo klubi oli mulle tärkeä osa juomisen lopettamista. siis se ei ollutkaan hoitoa ?
    olen ymmälläni :)

    on hoitoa mutta eihän kaikille voi löytyä yhdestä osoitteesta kaikkea koska juomisen syytkin ovat erinlaiset ja moninaiset.Mulle on ollu parasta terapiaa huomata mitä tulee elämässä kaljojen tilalle ja nää palstat on hyvä tapa saada tukea,täällähän on kaikki miettiny samoja juttuja ja kaikki vähän "ammattilaisia".Itse 2v.tipattomattoma kovankoulun kautta.Jälkiviisaana vois sanoa että lopettaminen on mahd.sulle koska minäki....

    Äänestä

  • vee-e kirjoitti:

    tuo klubi oli mulle tärkeä osa juomisen lopettamista. siis se ei ollutkaan hoitoa ?
    olen ymmälläni :)

    AA ei ollut eikä ole hoitoa.

    Äänestä

omat syynsä viinan kans touhutessa ja omat selviytymiskeinonsa!Ei niitä syitä taida voida oikein ylestää.Minulla öli erot työpaineet viina masennus lissää viinaa itsetunto taas viinaa morkkis häpeä masennus uus ero masennus lissää viinaa.Otappa siitä selvää mikä oli syy ja/tai seuraus??Nyt pari vuotta raittiina ja vähän kaikki loksahti parenpaan suuntaan.Uskoisin että itsetunnon takia!Tällä palstalla näkyy olevan aika mustavalkoista ajattelua.vaikkakin yht.ong.

Äänestä

jo aika pitkällä koska olet askaltanu tiedostaa ongelmasi ja haluat tehdä asialle jotain.Hyvin moni ,niinku tiedätte ei sitä uskalla tehdä!Vähätellään vain.Omalla kohdalla tuntu että päätöksen teko oli koko jutun raskain vaihde.Kyllä piti pirstaleina käydä niiden lukuisten lopettamispäätösten aikana.Sosiaalinen juoppous ??voi siellä baareissa käydä kavereiden luona selvinkinpäin.Kaikkihan ie tykkää että joku siitä porukasta raitistuu.MIKSIKÖHÄN!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


juo mari kirjoitti:

Olen kuin olenkin alkoholi-ongelmainen. Klassinen tarina. Viikonloppu juopottelusta, viikolla dokaamiseen jne..

Työt tehty, harrastettu yms..

Alkoi tulla hirveitä henkisiä oloja sunnuntaisin. Pelkoja, hikoiluja ja paniikkia.

Yritin lopettaa usesti ja todella vuoristorata lopputuloksilla.

Nyt elän vaihetta jossa, jälleen vakuttelen itselle muutaman kuukauden juomattomuuden jälkeen, että jos taas kokeilis!!! Kyllä nyt pari kaljaa voin käydä ottamassa. Mieli tekee niin helvetisti. Olen ihan Ok näköine ja liikunnalinen. Teen työtäni ihmisläheisessä ammatissa. Kukaan ei varmasti uskoisi, että olen ns. kostea.
Itse tunnen kyllä juopon jo kaukaa...

Tarviiko minu taas käydä siellä alhaalla jotta itkun sekaisena taas soitan auttavaan puhelimeen..

Hirveö olo kun haluaisi olla normaali ja ottaa, mutta moraali on ihan riekaleina ja jo toisen kaljan jälkeen alkaa se itku...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu