Aika vaan kuluu ja kuluu.. aina kun joudun näkemään sinua, niin viikkojen kuukausien ero ei tunnu missään. En ole koskaan edes voinut tunnustaa sinulle näiden pian kolmen vuoden aikana. Minä en taida pystyä koskaan unohtamaan sinua.
Nyt minun on pakko kohdata pian tosiasiat ja itseni, mitä olen ja mitä haluan. Vaikka en saisikaan sinua, on väärin elää toisen kanssa tietäen, ettei hän ole oikea. Vaikka sinäkään et olisi, silti.
En usko, että tunnet minua kohtaan mitään. Ehkä aistit minussa jotain, mistä et edes pidä. Silti haluaisin varmistuksen asiasta.. olla varma, että voin rauhassa vihdoinkin mennä ajatuksissani ja unelmissani eteenpäin. Ei tämmöinen ole enää edes terveellistä. :) Ensi syksynä voit nostaa maljan itsellesi, siitä on kolme vuotta, kun varastit olemalla vaikka väkisin osa minun unelmiani ja kivuliasta todellisuuttani.
Nyt minun on pakko kohdata pian tosiasiat ja itseni, mitä olen ja mitä haluan. Vaikka en saisikaan sinua, on väärin elää toisen kanssa tietäen, ettei hän ole oikea. Vaikka sinäkään et olisi, silti.
En usko, että tunnet minua kohtaan mitään. Ehkä aistit minussa jotain, mistä et edes pidä. Silti haluaisin varmistuksen asiasta.. olla varma, että voin rauhassa vihdoinkin mennä ajatuksissani ja unelmissani eteenpäin. Ei tämmöinen ole enää edes terveellistä. :) Ensi syksynä voit nostaa maljan itsellesi, siitä on kolme vuotta, kun varastit olemalla vaikka väkisin osa minun unelmiani ja kivuliasta todellisuuttani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
karannut minnekään, ottaisin nyt syliin, jos olisit lähelläni
En minä osaa enkä uskalla näyttää tunteitani enempää. Voi olla raukkamaista, mutta pelkään että olen NIIN VÄÄRÄSSÄ. Ja koko ajan huomaan olevani syvempää jalkojani myöten suossa.. Olisi pitänyt vaan kuunnella omia tunteitaan ja elää vaikka epävarmuudessa, siitä mitä tuntee, mutta ei rakentaa pelkän toivon perusteella suhdetta toiseen. Nyt on vielä vaikeampi kamppailla tunteidensa kanssa ja pelko on kauhea siitä päivästä, että runtelee oman ja sen toisen viattoman sydämen vaan oman tyhmyyden ja ajattelemattomuuden takia.
Mutta.. Jos se olet SINÄ, olet juuri nähnyt heikoimman piirteeni. ASIAT PANNAAN TOIMIMAAN NIIN KUIN NIIDEN PITÄÄ TOIMIA, VAIKKA SITTEN VÄKISIN. Vain heikot rupeaa analysoimaan itseään ja tunteitaan ;)
suojellaksesi toisen tunteita omiesi kustannuksella. Ok, en tunge väliin, olet minulle tärkeä ihminen, enkä halua sekoittaa elämääsi, ellet ole siihen valmis. Silti ottaisin syliin, ihan lähelle toipumaan elämän kolhuista. Kai mullakin voi olla haaveita, vaikka sitten toteutumattomiakin
Jos ja kun suhde päättyy, se päättyy monestakin syystä. Yksi niistä on se, ettei ole reilua olla vain puolilla mukana suhteessa, kun ajatukset ovat muualla. Ja toinen syy, jossain vaiheessa on pakko tutkia sen verta itseään, missä mennään.. Koko elämää ei voi elää sokkona.
ei ole se että analysoi iteseään ja kohtaa tunteensa vaan se että ei uskalla tehdä sitä. Peläten, että löytää virheen, joka ei sovi kuvioon. Aina ei tarvitse olla oikeiassa, aina ei tarvitse olla täydellinen ja täyttää kaikkia odotuksia mitä oletat ympäristön sinulle asettavan. Kumpa vain uskaltasit olla oma itsesi ja kohdata omat tunteesi sellaisina kuin ne tunnet. Minua se ei enään auta, alan kohta olemaan vain muisto elämässäsi ja tuskin pystyn tuntemaan enään samoin mitä tunsin kohta kolme vuotta sitten kun ekan kerran tavattiin....
Varsinkin ihmisen kanssa, jota et oikeastaan missään määrin tunne. Olet vain ollut tekemisissä harrastusten kautta muutaman vuoden ja et vaan pääse toisesta eteenpäin. Unohtaminen olisi niin helppoa, jos toista ei näkisi. Sitäkin vaihtoehtoa olen joskus pyrkinyt noudattamaan.
Mua harmittaa kyllä tämä pelkuruus, että ei ole tarpeeksi ajoissa suostunut katsomaan itseään silmiin. Lähinnä tuon saman katon alla asuvan vuoksi ja osaksi myös itseni. Mutta joskus on pakko kohdata tosiasiat.
Mä en ole saanut kunnon mahdollisuuksia toisen suhteen. En voi koskaan tietää, mitään, mitä toinen ajattelee. Ei ole ollut mitään syviä keskusteluita, edes silmäpeliä, on vaan raukkamaisen ujot tunteet, joita en ole tainnut osata ilmaista. Tai sitten olen osannutkin ja toinen on ne ymmärtänyt, mutta ei ole ollut kiinnostunut. Sekin on paljolti mahdollista.
Jos saisin yhden, edes yhden, kunnon rohkaisevan eleen.. jotain, vaikka ihan pientä, mutta luotettavaa, niin käyttäisin tilaisuuden. Hetki kaksin ja joku merkitsevä sana tai katse, minäkin uskaltaisin. Mutta tyhjältä ponnistamaan en uskalla.
Minä olen nuori ja kaikki edessä. En ole tehnyt mitään lopullisia päätöksiä tai ratkaisuja. Eikös elämä ole rohkeille ihmisille, niille, jotka uskaltavat elää? Jos nyt en uskalla elää, niin milloin sitten..
syö..niinhän se sanontakin menee. Ei sitä saa jollei annakkaan. Eihän sitä aina tarvi suoraan asiaan mennä vaan voi ensin tutustua kunnolla ja kehittää tilannetta siihen et pääsee siihen kahdenkeskiseen syvälliseen jutusteluun. Ehkä siinä vaiheessa jo tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee. Joskus kannattaa tietenki miettiä et mitä sitä menettäs jos menis suoraan asiaan ja pyytäs tyyliin ulos tai tunnustais ihastuneen. Toivottavasti uskallat kumminkin tarttua seuraavaan tilaisuuteen mitä sulle tarjotaan(usko pois niitä tilaisuuksia tulee vielä ja paljon).
ikää? Kumpi meistä (siis teistä) on vanhempi? Joskus on kiva haaveilla, kun niin monta asiaa täsmää...
kysyä eri asia saako mieleistään vastausta:D. Mut mulla on ikää se 21 ja toinen on pari kuukautta vanhempi...
vaikka se olikin väärä. (; Tsemppiä teille. Mä bongaan täältä jonkun toisen tekstin ja jatkan haaveilemista.
Mun elämäni on ollu aikas tasapaksua pienellä paikkakunnalla. Ei ole suhteita ollut juurikaan ja oon sentäs 27!!!Jos sulle on joku noin tärkeä imhinen eteen kävelly, niin pidä kiinni. Olsisi mahtava saada tuntea jottain kohtaan noin )8 Keskustella teidän pitäsi kuiten varmaan (8 ?
Eihän sun ole pakko nähdä mua! Mä en vaivaa enää sydäntäni sulla. Tein asioiden etenemisen eteen parhaani aikoinaan, et vastannut, joten Goodbye! Pyydän, ettet enää tule elämääni, jos et uskalla kohdata mua, se on liian kivuliasta. Mä en aio enää ottaa yhteyttä sinuun, mutta jos sä teet sen, lupaan, etten kieltäydy. Mistä tietäisit, että minä olen hän? En aio vihjailla. Vuodet täsmää, mutta sinä et ole hän, koska Hänellä oli liian monta tilaisuutta. Hän, sydänkleptomaani, nostakoon maljansa marraskuussa. Mä en varastanut mitään. Tää on tällaista yöllistä puhetta tyhjyydelle.
ollut kohtapuolin tarkoitus tavata? Et voi olla Hän...Tuo syksy kyllä sopisi kuvioon ja kuukausien erot ja puhumattomuus...