masennuin tämän vuoden alussa niin,etten pystynyt enään kuin itkemään.Kaikki tuntui kaatuvan päälle töissä meni tosi huonosti ja kuin pisteenä iin päälle isäni kuoli.
En enään saanut nukutuksi yöisin,kun asiat vain kiersivät mielessä..Vihdoin sain tilattua itselleni lääkärin..Sain lääkkeeksi tenoksia yöksi ja päivisin mielialaa kohentamaan Citalopram Orion 20mg..jonka lääkäri antoi mukaani vastaanotolta(28kpl ilmaisnäyte)Kirjoitti minulle kuitenkin reseptin cipramil 20mg...Onko nämä kaksi lääkettä sama,kun kyselin sitä neuvonnasta sanoivat,että citalopram on samaa kuin cipramil mutta halvenpaa???
Arveluttaa nyt kuitenkin kun olen syönnyt citalopramia jonka ansioista olo hiukan kohentunut.
En enään saanut nukutuksi yöisin,kun asiat vain kiersivät mielessä..Vihdoin sain tilattua itselleni lääkärin..Sain lääkkeeksi tenoksia yöksi ja päivisin mielialaa kohentamaan Citalopram Orion 20mg..jonka lääkäri antoi mukaani vastaanotolta(28kpl ilmaisnäyte)Kirjoitti minulle kuitenkin reseptin cipramil 20mg...Onko nämä kaksi lääkettä sama,kun kyselin sitä neuvonnasta sanoivat,että citalopram on samaa kuin cipramil mutta halvenpaa???
Arveluttaa nyt kuitenkin kun olen syönnyt citalopramia jonka ansioista olo hiukan kohentunut.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja hyvä,että olet avun saannut
"lääkkeet", ni ekana on tohtori.fi. Sama näyttää olevan vaikuttava aine, mut Cipralex vaan hirmusti kalliimpaa!
Mun kutistaja kyl sano, et Cipralex on parannettu versio ja toimis paremmin, mut omakohtanen kokemus eiku keljuntaa oloo. Mut nää ropit on niin hirveen yksilökohtasii, et kukaan ei voi suositella toiselle mitään rohtoo, ne on ite kokeiltava. se onkii tuskastuttavaa, ku joillain valmisteilla teho tuntuu vasta useiden viikkojen kulttua!
Kaikkee hyvää Sulle jatkossa ja vinkkinä, et Tenoxi saattaa sit koukuttaa, et malttii sen käytössä, jos mahollista!
Alkuperäinen kysyjä halusi tietää ovatko Citalopram ja Cipramil sama lääke. Kyllä ovat, samoin kuin Sepram ja muutama muu.
Tarkennukseksi että Cipralex ei ole sama lääke kuin nuo yllämainitut, vaan todellakin se eroaa sitalopraamista sikäli että siitä on puhdistettu kaikki tarpeettomat ainekset pois. Tämän vuoksi se on siinä 3 x kalliimpaa. Eikä välttämättä sen erinomaisempaa, itse sain Cipralexista kuolemanpelkokohtauksia öisin ja päivisin pakkoajatuksia että minun pitää tappaa itseni.
Kiitos vastauksista.Jotenkin vaan en haluaisi vaihtaa merkkiä,kun tuntuu että vähän oloa helpotti.Tosin kun masennuin enkä jaksanut enään oloani sain "sivuvaikutuksena" ihmeelisiä vapina kohtauksia.Kun kävin nukkumaan hautajaisia edeltävänä yönä alkoi jalkani vapista ihan hakkaamlla ja tuntui että tukehdun pahaan olooni.
Autoa en uskalla ajaa koska autoa ajaessani sain samallaisen "kohtauksen"..Kauppohin meno ahdistaa jo etukäteen..Töistä olin 2 viikoa sairaslomalla ja nyt kun olen töissä ja tulen kotiin en jaksa tehdä yksinkertaisesti mitään..Huomaan miettiväni kuolemaa ja miten se toisi helpotusta..En uskalla puhua asiasta kenellekkään..
Noi teidän lääkkeisiin liittämät oireet kuulostavat minusta enemmänkin itse masennukseen ja ahdistukseen, kuin lääkkeisiin kuuluvilta.
Itselläni Cipralex ei ole aiheuttanut käytännössä mitään sivuoireita, enkä usko, että kuolemanpelkoiset tai itsetuhoiset ajatukset johtuisivat lääkkeestä. Ei myöskään pelko mennä kauppoihin. Kuoleman miettiminen on ihan tyypillinen masennusoire. Ja jos sulla on ollut jotain läheisten menetyksiä, puhuit hautajaisista, psyyke ja keho voivat reagoida
yllättävillä tavoilla. Kokemusta on.
"En uskalla puhua asiasta kenellekkään" Miten ajattelit, että joku sinua voi auttaa, jos pidät kaiken sisälläsi. Totta kai sinun pitää voida noita tunteita purkaa. Hankkiudu psykiatrian erikoislääkärin pakeille ja ryhdy purkamaan tilannetta.
Kahden viikon saikku kuulostaa tosi lyhyeltä, useimmiten masennus vie kuukausia (ja johtaa konkurssiin...)
Minulla on masennuksen pahentuessa kaikenlaista synkkää mielessä, mutta IKINÄ en ole kokenut sellaista aiemmin kuin Cipralexin käytön aikana eli että päähän tulee suoranainen käsky "tapa itsesi", jota ei saa pois päästään. Ilmeisesti SSRI-lääkkeiden käytölle on ominaista että olo pahenee aluksi, mutta itse söin ko. tuotetta 6 viikkoa ja alun paheneminen oli mennyt jo ohi, kun mielialani romahti täysin ja tuntui kuin en olisi mitään lääkettä edes syönytkään, joten lopetin kalliin lääkkeen (kun halvempiakin on).
Kuten eräässä kommentissani tällä palstalla sanonkin, on ärsyttävää että arviot siitä kauanko lääkettä pitää syödä että se auttaa niin kovin vaihtelevat. Jotkut sanovat että lääkkeen auttokyvyn näkee 3 - 4 viikon käytön jälkeen, jotkut puhuvat 4 kuukaudesta. Joku saisi miettiä asiaa joskus potilaankin kannalta, että miltä hänestä mahtaa tuntua syödä kalliita troppeja odotellen koko ajan että mahtaisikohan se olo parantua vai ei. Ainakaan en oikein tykkää sellaisista näkemyksistä että kaikki ihmeelliset uudet oireet muka johtuvat masennuksesta, koska lääkkeet ovat niin iki-ihania ja ihmeellisiä että niistä ei mitenkään voi tulla mitään...
Fyysisenkin puolen sairauksien lääkkeet eivät sovi kaikille. Jotkut ovat joillekin lääkkeille allergisia (nimim. kokemusta on) jne. Minkä vuoksi SSRI-lääkkeet nyt yhtäkkiä yllättäen auttaisivat kaikkia kaikkina aikoina kaikkialla?
Lääkkeiden sopivuus on hyvin yksilöllistä, ja jostain ilmeisesti pitäisi löytyä se kärsivällisyys aina vaan odotella ja odotella että auttaako juuri lääke XXX juuri minua.
Cipralexilla ei pitäisi olla kuvaamasi kaltaisia sivuvaikutuksia. Mulla ei ole mitään tarvetta puhua sen lääkkeen puolesta, kokemukseni sikahintaa lukuun ottamatta ovat kuitenkin täysin myönteiset. Minulla jonkinlainen vaikutus saavutettiin noin kahden kuukauden kuluessa lääkityksen aloittamisesta ja homma parani vielä siitä, kun annostusta kasvatettiin.
En halunnut mitenkään ilkeillä, mutta ihan tosiasiassa ne kuvaamanne oireet ovat tyypillisiä masennuksessa. En edelleenkään usko Cipralexia oireiden laukaisijaksi. Mutta itseppä tiedät ja lääkekkin on jo vaihdettu.
Kaikki ei sovi kaikille, totta, ja vaihtamalla se paras jossain vaiheessa löytyy.
Valitettavasti nämä eivät ole mitään uskonasioita, vaikka olen minä sellaistakin moitetta kuullut että minulle eivät lääkkeet auta kun en usko niihin... (Tuollainen uskomisvaatimus on jo naurettava.)
Minulla on masennuskokemusta jo vuosien ajalta, ja jos minulle tulee yhtäkkiä käsky päähän että "tapa itsesi" kun olen pari päivää syönyt upouutta lääkettä, ja tällaista käskyä ei ole koskaan ollut vuosien varrella, niin ymmärtänet että on loogista katsoa pakkoajatus lääkkeen sivuvaikutukseksi. Et ehkä liene lukenut Pharmaca Fennicaa tai apteekin listoja, ja mitä näitä onkaan, joissa sanotaan että SSRI-lääkkeiden aloittaminen usein pahentaa oireilua. Pahin sivuoire SSRI-lääkkeillehän tunnetusti onkin kuulema itsemurha.
Minä en sitä kuitenkaan tekisi vaikka mikä "ääni" päässäni sanoisi mitä hyvänsä, kerroin vain että tällainen pakottava ajatus syntyi Cipralexia syödessäni, kesti pari päivää ja hävisi. Samoihin aikoihin kärsin jokaikinen yö kuolemanpelkokohtauksista (herää yöllä, on paha olla ja yhtäkkiä tulee kuolema mieleen). Minulla on näitä normaalisti pari kertaa vuodessa, ei JOKAIKINEN yö...
Mutta muistettakoon todellakin että lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Kannattaa myös muistaa että varsinkin masentuneet usein kärsivät syyllisyydentunteista, ja kun heille vielä tullaan sanomaan että "käyttämissäsi lääkkeissä ei mitenkään voi olla mitään vikaa, se johtuu vain sinun sairaudestasi (=sinusta!) että koit niin ja näin" niin se voi kuulostaa kovin pahalta potilaan korvissa.
Ei tässä ole kyse ilkeydestä, uskomisesta ja sen sellaisesta, vaan siitä että me olemme erilaisia.
Varmasti pelottavia ne tuntemukset, voin kuvitella. Joo, tuolla taustalla, mistä nyt kerroit, epäilemättä lääke on ollut se laukaiseva tekijä. Minulla Cipa alkoi tosi pienellä annostuksella, jota pikkuhiljaa nostettiin eikä tosiaan mitään ongelmia.
Tarkennan vielä sen verran, etten mitenkään tarkoittanut, että Sinussa olisi jotain vikaa.
Perehdyin noihin masennuksen oireisiin kovasti itse sairastuttuani ja siksi viittasin monessa yhteydessä mainittuihin itsetuho-oireisiin.
Pahoittelen, jos "kotitohtorin" arvio satutti mieltäsi, se ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni.
Kaikkea hyvää Debbie D.
Asioista kannattaa puhua niin kauan kuin on epäselvää, ja eri aivoissa tapahtuu erilaisia asioita. ;)
No, mielestäni tuo on aivan päivänselvä juttu, miksi sinusta on tuolta tuntunut. Kumpikaan lääkkeistähän ei parin päivän aikana auta vielä mitään, vähin aika mikä lääkkeitä pitää popsia, että jotain apua voi olla, on se 2 viikkoa. Usein 2-3.. Ja masennus on periaatteessa pelkkää aivojenkemiaa ja no, mielestäni on helppo päätellä miksi lääkityksen aloittaessa tulee vahvempia masennusoireita. Sillä hetkellähän kärsit yhä masennuksen oireista, samoin kuin lääkkeen sivuvaikutuksista, koska kemialliset tasapainot aivoissasi heittelee hyvinkin radikaalisti. Itsemurha on jotain, mikä tulee masennuksen mukana ja olen 100% varma, ettei terve ihminen noissa lääkkeissä tulisi ikinä ajatelleeksi itsemurhaa, mutta minulla esim. on ollut JOKA IKINEN sivuvaikutus joka lukee Citalopram Orionin selosteessa, samoin kun tietysti yhä merkkejä vakavasta ahdistuneisuushäiriöstä (joka kaikki periaatteessa, kuten käsittääkseni kaikki masennus, johtuu serotoniininpuutteesta.)..
Itse olen käsittääkseni ollut syntymästäni asti ahdistushäiriöinen, eli aivokemiat ollut väärin ja vasta nyt tuli tajuttua se. Ja mitä kauemmin aivojen kemiat on ollut vakiot väärinä, sitä kauemmin joudut syömään lääkkeitä jotta "normaali" serotoniinitasapaino palautuu. Ja lopulta aivot tottuvat pitämään sen sillä tasolla, jolle lääkkeet sen nostaa. Mutta niin kauan aivosi periaatteessa "tappelee sitä vastaan" ja luulee että aivoissa on LIIKAA serotoniinia, koska ne on tottunut uskomaan että normaalitaso on se mikä on ollut oikeasti vajaa....
Sori sekava selitys, mutta ihan perusjärkihän tuon sanoo kuitenkin.
Ja no, lyön vetoa aivan samantien, että jos rupeat ajattelemaan tuollaista "ääni sanoo mulle että tapa ittes" noiden lääkkeiden kanssa, siitä tulee hyvin totta hyvin pian. Itse sain melkoisen kohtauksen ja se kesti tasan niin kauan kun tajusin ettei mulla ole mitään vaaraa ja meni heti ohi. Aivoista se on kiinni joten tietenkin siihen itse vaikuttaa eniten. Ainoat asiat on fyysiset oireet, mille nyt ei paljoa voi, mutta nekään ei pahene jos ei antaudu sille fiilikselle ihan täysin vaan keskittyy ihan muuhun. Serotoniini on kuitenkin käsittääkseni tryptamiini ja sellaisethan näissä nistien kokeilukemikaaleissa on juuri niitä mitkä pistää mielen laajenemaan ja pään sekasin.. ja alat panikoida, niin varmasti panikoit lisää :P
Jo pelkästä tekstistä näkee kuinka negatiivinen suhtautuminen sulla noihin lääkkeisiin on, joten en todellakaan yhtään ihmettele tuollaista.
Koskaan käynyt mielessä, että sitä pitäis itsekin tehdä jotain sen eteen että paranee? ;) You better believe it.
Itse puren hammasta nyt toista viikkoa yhä melkoisten sivuvaikutusten riepotellessa, samalla kun vielä ahdistukset koittaa päästä pintaan. Ja niin, nuo ahdistuskohtaukset nimenomaan vesittää melkein kaiken mitä lääke on saanut aikaiseksi, koska se on ihan sama kun menis sekottaan ainetta jonka pitäis mennä kerroksiin.. eli plusmiinus nolla. Koko pointti lääkkeillä on nimittäin että aivot paranee itsekseen sillä välin kun lääkkeillä pidetään serotoniinitaso jokseenkin normaalina, mutta jokainen angstikohtaus pistää käsittääkseni ne tasot vetään hurlumheitä.
Mutta jep, onnea vaan jokaiselle ja antakaa niille mahdollisuus. Kyllä ne lääkkeet kemiat korjaa, mutta ei todellakaan tee kaikkea teidän puolesta.
Cipramil lienee ihan hyvä lääke. Ei ainakaan aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.
onko cipramil sama lääke kuin cipralex?
sivuja. Sen mukaan vaikuttava aine eri.