Tänään sen viimeinkin tajusin, kuinka mahdoton on suhteemme. Liikaa odotuksia ja toiveita joita ei koskaan voida toteuttaa. Umpikujassa. Emme pysty edes puhumaan asiallisesti. Elämä jatkuu....ja huominen on toivon mukaan parempi kuin tämä päivä.
Surullista. Et voi tietää kyyneleiden määrää....ja tunnetta sydämessä, kun et ole lähelläni. Siltikin sattuu sieluun....!
Surullista. Et voi tietää kyyneleiden määrää....ja tunnetta sydämessä, kun et ole lähelläni. Siltikin sattuu sieluun....!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mä olen sulle ihan tuntematon, mutta silti lähetän hellän ja lämpöisen halin :)Mä olen riutunut itsekin ja tiedän, että kun sattuu niin sattuu!!
Vaikka hali olikin tuntemattomalta.... niin sekin lohduttaa edes vähän..... ;)
Mä olen itse sellainen halinalle, että mun iho itkee ikävästä kosketuksiin, jollei niitä saa useasti. Ja nyt tuntuu niin yksinäiseltä..halipula. Mutta koeta "pikkuinen" pärjätä;)
Kyllä mä pärjään, mut sisintä repii... Menipä oikeeseen osoitteeseen "pikkuinen" ihan kongkreettisesti! Elämä murjoo, mut aurinkoa ootellessa...on pakko jaksaa...!
että pikkuinen oot. Mä lienee noita, tai en, mieluiten olisin se hyvä haltija, joka poistais sun surun. Mutta siihenpä auttaa vain se iän ikuinen - aika -
Tiedän... vaan se aika...auttaa.. Jonain päivänä taas hymyilen ja nostan tuntosarvet ylös.. Haavat arpeutuvat aikanaan. Opin tästäkin suhteesta ainakin sen mitä haluan välttää tulevaisuudessa.
Hyvänhaltijan myötätunnon otan vastaan kiitollisena. Voi kuinka sitä voi tuntea itsensä surkeaksi tälläisessä tilanteessa... PLÄÄH...!
minulle?
Sinulla olisi aikaa kuunnella.... ja se jännite väliltämme saataisiin pois. Lukossa koko tilanne toistaiseksi. "Hän" nukkuu jo....!
Ja meidän välillä ei ole jännitettä kun kahden jutellaan jos päätetään, että näistä asioista jutellaan. Sitä paitsi pari halausta myös sallittaneen, ei tietenkään pakosta. Ei se tarvitse olla niin vaikeaa. Me ollaan vaan ihmisiä. Juteltaisiin avoimesti niinkuin ystävät. Jos on vaikea istua ja katsoa toisiaan silmiin kun aroista asioista keskustelee, voi vaikka istua vieretysten ja katsoa omaan kahvikuppiinsa:).
Minulla on aikaa kuunnella, jos sinulla vaan on halua puhua. Tapaaminen sovittaisiin reilusti kasvotusten tai puhelimessa ja tavata voitaisiin vaikka kahvikupin ääressä.
oikeassa olet, minustakin tuntuu kuinka välillämme on lukkotilanne ja selvittämättömiä asioita, paljon sanomattomia sanoja ja erilaisia jännitteitä. esim kun tulet lähelle alan seota askelissani:) ja joudun keskittämään kaikki ajatukset saadakseni aikaan edes jonkinlaisen suorituksen. en loppujen lopuksi tiedä sinusta ja elämästäsi juuri mitään. luulen/luulin sinun elävän onnellisesti miehen? kanssa, enkä halunnut tungetella, vaikka veit sydämeni jo aikaa sitten, ennen kuin itsekään sitä tajusin. Mulla on aikaa kuunnella, keskustella, kyllä minä osaan puhuakin, tosin sinun on sitä vaikea uskoa, tiedän.
on mennyttä, tänään on uusipäivä eikä ihan niin kurja kuin eilinen (kai)!
Miehen kanssa onnellinen? hmmm, no ehkä joskus kauan sitten....!
;)
Mä menetän usein uneni silloin, kun on kurja olo. Mutta etenkin silloin, kun olen R A K A S T U N U T! T: se eilinen hyvä haltija
nukkui suhteellisen hyvin, nalle kainalossa... Se oli aamulla kyllä aika rähjäisen näköinen...!!
mitä sä sille teit?:D
varmaan tosi lujaa ja kyyneleillä kuorruttanut ennen nukahtamista.... ;)
sen kestää! Nyt mä lähden liikkumaan..tsemiä ja haleja paljon pikkuiselle :)
Samoin Sinulle.... ;)
tilalla rutistettavana ja saanut suudella ne kyyneleet pois!