Onko kenelläkään sellaista vauvaa, jota pitää jatkuvasti kanniskella ympäri kämppää. Minun 4-kuukautinen tyttöni ei kerta kaikkiaan ole tyytyväinen yksinään juuri koskaan. Aina saa roudailla, hytkyttää, heiluttaa, vaihtaa asentoa, vinguttaa lelua... Ei puhettakaan, että voisin esimerkiksi katsoa telkkaria tyttö olkapäälläni. Jos olen hetken paikallani, kohta alkaa armoton huuto ja sätkyily.
Kaikki sanovat, että itse olet opettanut lapsesi tuollaiseksi sylikissaksi. En varmasti ole! Tyttö oli jo vatsassa tosi liikkuvainen, ja muistan kuinka jo sairaalassa kantelin häntä pitkin käytäviä.
Tottakai tyttöni saa olla mitä on. Nyt vain kuumeessa tämä roudailu ärsyttää helvetisti, kun ollaan molemmat aikuiset sairaina eikä apua saatavilla.
Ja vanhempien lasten äideille kysymys. Koska tuo roudailu loppui. Koska saitte syötyä esim. ruokalautasen rauhassa? Joskus pelottaa, että millainenhan ADHD tuosta tytöstä tulee...
Kaikki sanovat, että itse olet opettanut lapsesi tuollaiseksi sylikissaksi. En varmasti ole! Tyttö oli jo vatsassa tosi liikkuvainen, ja muistan kuinka jo sairaalassa kantelin häntä pitkin käytäviä.
Tottakai tyttöni saa olla mitä on. Nyt vain kuumeessa tämä roudailu ärsyttää helvetisti, kun ollaan molemmat aikuiset sairaina eikä apua saatavilla.
Ja vanhempien lasten äideille kysymys. Koska tuo roudailu loppui. Koska saitte syötyä esim. ruokalautasen rauhassa? Joskus pelottaa, että millainenhan ADHD tuosta tytöstä tulee...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä poika oli samanlainen kuin omasi niin pitkään, että oppi konttaamaan perässä joka paikkaan. Minä uskon meidän kyllä itse opettaneemme pojalle tuon sylissä viihtymisen, minäkin aloitin tuon kanniskelun jo laitoksella. Toisaalta lasten luonteissa on eroja, toiset ovat hellyyden- ja läheisyydenkipeämpiä kuin toiset.
Teilläkin varmasti helpottaa, kunhan lapsi oppii liikkumaan ja istumaan, jolloin voi itse tulla lähelle ja istua vaikkapa syöttötuolissa oman ruokailunne ajan. Koettakaa jaksaa muutama kuukausi :)
Ps. Viihtyisikö lapsenne vieressänne, jos kantaisitte patjan olohuoneeseen ja katselisitte töllöä siitä kipeänä ollessanne?
kanniskelussa sinänsä ei ole mitään vikaa. Tämä nyt on varmaan joidenkin mielestä vähän kaukaa haettua, mutta apinoidenkin vauvat riippuvat emojen selässä ja kuulemma ihmisvauvojen raajojen asento on sama, eli jonkun teorian mukaan ihminenkin on ns. kannettava poikanen.
Kannattaa lukea Evelin Kirkilionisin "Lapsi kaipaa kantamista". Ihan mielenkiintoinen teos. Löytyy googlettamallakin arvosteluja.
Mutta siis, käytännössä tosi ongelmallista jos vauvasi ei viihdy hetkeäkään liikkeettä! Kannattaa joka tapauksessa hankkia kantoliina (jos ei jo ole), ettei kädet väsy ja voi tehdä kahdella kädellä askareita.
Voisi kuvitella, että tilanne muuttuu kun hän oppii itse liikkumaan. Meillä oli välillä päiviä, ettei hetkeäkään viihtynyt sitterissä tai lattialla ja vain sylissä hiljeni. Mutta ainoastaan ihan pienenä koliikinomaisiin itkuihin ei auttanut muu kuin kokoajan liikkeessä oleminen. Eli eesuntaas kävely. Raskasta, voin kuvitella!
Joo tulihan tuota poikaa kanneltua tosi paljon pienempänä... Se oli väliin hirveän raskasta, muistan. Yölläkin piti ravata ympäri kämppää ja hytkyttää. Osta sellainen kantoliina, joka käy isommallekin vauvalle, ellei sulla ole jo.
5 kk: den ikäisenä poika alkoi sitten tosissaan viihtymään lattialla, kun opetteli liikkumaan ja leikki lelutelineellä. Kyllä se siitä. Laita tyttösi peiton päälle lattialle ja istut itse viereen vaikka silittämään, jos et jaksa sairaana kanniskella.
meidän 5 vkoista poikaa kiikutellaan kyllä oikein urakalla. Vaaveli on todella virkku ja seurallinen tapaus, että häntä ei kyllä yksin juuri jätellä, juu...
Kovin ovat jo vauvatkin erilaisia temperamentiltaan eli samoin täällä ärsyttää tuo yleistys, että vauva"opetetaan" sylilapseksi.
Kaiken arkihulinan keskellä on koitettu pitää uni -ja muista rytmeistä kiinni, mikä tuntunee helpottavan hieman.Mutta päivä kerrallaan.
Voimia ja iloa sinne teille.
Meillä oli riippukehto, jossa vauva viihtyi ja rauhottui hyvin.
En tiedä johtuiko siitä, vai vauvan luonteesta, mutta ei tarvinnut kanniskella.
http://www.babyidea.fi/vauvanhoidosta/amazonas/bambi.html
koliikkia tai kovia itkuja silloin alussa?
Meinaan, olisikohan tuollainen keinu auttanut sellaiseen. Monesti meinattiin jonkunnäköistä roikkuvaa kehtoa hankkia, mutta jäi sitten kuitenkin ostamatta. Tuo näyttää tosi hyvältä keinulta!
Teilläkö siis pelasi? Nukahti hyvin tuohon vai?
Meillä kehto hankittiin veneilyä varten, mutta talvivauvalla kehto oli aluksi kesää odotellessa kotona.
Koliikkivaivoja ei ollut, joten avusta siihen en osaa sanoa, vaikka olen kuullut joidenkin siitä hyötyneen.
Meillä on kaksikerroksinen asunto ja kehto oli alakerrassa, yöt vauva kotona nukkui alkuun perhepedissä ja myöhemmin omassa sängyssä.
Mielestäni kehto oli aivan ehdottoman toimiva, koska siinä vauva selvästi tykkäsi olla ja rauhoittui päiväunille helposti. Monet kokevat ongelmaksi tilanteen, jossa vauva sänkyyn laskettaessa herää - kehdossa lapsi tuudittuu uneen eikä häntä tarvitse enää siirtää.
Vauva oli helppo laittaa lyhyillekin unille kehtoon tai muuten vaan hetken keinutella, jos vaikutti tyytymättömälle. Meillä lapsi nukkui aivan olohuoneessa ja tottui siinä samalla "elämisen ääniin".
Kehdossa nukuttaminen ei silti totuttanut lasta nukahtamaan liikkeeseen - meillä vauva on 4,5kk:n iästä asti nukahtanut pinnasänkyyn itsekseen, eikä vaunujakaan ole koskaan tarvinnut heijata.
Veneessä riipukehto oli loistava sänky vauvalle, jossa turvallisesti pystyi nukuttamaan matkankin aikana (heiluriliikettä veimennettiin "mustekalojen" avulla). Vauva viihtyi hyvin kehdossa, kun yläpuolelle viritettiin leluja kuminauhaan. Veneessä lapsi nukkui kesällä muutaman viikon sekä päivä- että yöunet kehdossa, puuvillakangas oli kesähelteillä sängyn patjaan verrattuna hengittävä ja vauva nukkui oikeasti paremmin kuin kotona.
Olen valmis suosittelemaan kehtoa kaikille - kyselkää käytettynä (voi olla ihan uutta vastaavia kunnoltaan, koska ei käytössä mitenkään kulu) ja laittakaa omat kiertoon, jolloin sijoitus ei koidu loppujen lopuksi kovin suureksi. Toisaalta yli puoli vuotta se oli meillä käytössä päivittäin useita kertoja (postikuluineen maksoi hieman yli 70e).
normaali. Sellaisia ne ovat tuossa iässä. Mutta odota muutama kuukausi, sitten se loppuu kun itse liikkuu. Sitten jo toivot että olispa vielä sylivauva eikä tartteis koko ajan vahtia ja mennä perässä, eikä suostu olemaan enää sylissä. Joka kehitysvaiheessa omat miinuspuolensa ;) Kolmannen lapsen kohdalla jo olen luovuttanut ajatatuksen, että olisi omaa aikaa vasta kun lapset illalla nukkuu. Siksi meillä kouluikäisetkin komennetaan iltaunille jo klo 20:00. Jotta jää myös sitä omaakin aikaa ja ah sitä hiljaisuutta. Sitten raivaan paikat siistiks ja istun tv:n ääreen ja juon kahvin tai joskus oluen.
koliikkikeinu. Meillä auttoi tosi hyvin....
Meillä kanteleminen kesti noin puoli vuotta, mutta sitten se hieman helpotti. Sitten saikin olla koko ajan perässä kattomassa, kun alkoi nousemaan istumaan ja seisomaankin pikkuhiljaa. Perässä kuljetaan kyllä edelleen vaikka poika on 10 kk vanha, koska nyt opettelee itse kävelemään ja tuntuu olevan vähän turhankin rohkea ;)
Me ei todellakaan opetettu poikaa siihen kantelemiseen, vaan hän on aina ollut tosi vaativa tapaus. Tempperamenttia löytyy ja kaiken pitäisi tapahtua aina heti eikä melkein :)
Meillä ei todellakaan istuksittu pojan ollessa alle puolivuotias, koko ajan piti jomman kumman meistä vanhemmista olla kantamassa ympäri kämppää...tv:täkin katsottiin liikkeessä.
Meidän poika ei vieläkään viihdy paikallaan sylissä kuin ihan hetken, mutta syöttötuolissa kyllä istuu jo hyvinkin sen aikaa, että ehtii itse syömään.
No mutta kyllä se kanteleminen helpottaa sitten vähän ajan päästä, mutta niinkun sanoin, sitten on kuljettava perässä...
meidän poika ei myöskään viihtynyt kantoliinassa tai rintarepussakaan kuin hetken, koska asennon sylissä oli vaihduttava aika tiuhaan tahtiin...