2 suuntainen mielialahäiriö

on vaikea sairaus,Sairastan itse,mutta lievempänä,Ensiksikin miehesi ei saisi missäännimessä jättää lääkkeitään ottamatta,silloin tulee mania,Mania aikoina kuuluu sairaala hoitoon,ei kukaan voi elää vierellä,jos toisella on mania eikä nuku,Sinun pitäisi saada itsellesi tukea,vaikka terveyskeskuksesta,et muuten jaksa.Alkoholin käyttö pahentaa miehesi oloa.Olisiko sinulla mahdollisuutta keskustella miestäsi hoitavan lääkärin kanssa,

Ei ketään voi vaatia pilaamaan elämäänsä hullun rinnalla, varsinkin jos se on vielä väkivaltainen ja tuhoaa elämääsi. Jätä se mies, Suomi on täynnä vapaita ja terveitä miehiä joiden kanssa voit saada sellaisen elämän kuin ansaitset.

riittää..luulen, että yhellä meidän perheenjäsenellä on kans toi sama. välillä tulee kausia, että hän tuhlaa kaikki rahat, ei maksa laskuja, juhlii ja juo, häneen ei saa minkäänlaista yhteyttä, koska hän vaan nauraa tai vitsailee, on koko ajan menossa eikä pysty olemaan rauhassa, varastelee, huijaa ja manipuloi, se on ihan kauheeta, ei pysty luottaan eikä tiiä mitä pitäis tehdä...sit tulee se depressio kausi, jolloin se vaan itkee, kattoo tyhjyyteen, ei puhu, häntä ei huvita mikään, eikä missään oo mitään järkee, ku mistään ei saa mitään..se on kauheeta katottavaa ja itteä rupeaa ahdistaan hirveesti, mutta en mä tiiä mitä vois tehdä...en kyllä ikinä vois kuvitella, että mun tulevavalla miehellä olisi sama häiriö, en pystyisi elään sellasenkaa, tosi raskasta sulla varmasti...koita jaksaa, en todellakaan tiedä mikä auttais...

Et suinkaan ole yksin.Bipolaari- eli kaksisuuntaistamielialahäiriötä esiintyy 1-2% väestöstä.Varmasti kaiki meistä on jossain tekemisissä ko. häiriötä potevien kanssa.Se ei näy ulospäin.....

Itse olen 28-vuotias mies ja 27v. avovaimollani todettiin ko.sairaus kolme vuotta sitten.Maaniset jaksot ovat lyhyitä mutta rajuja.Muutos "normaalista" mielentilasta maaniseen tapahtuu salakavalasti. Parissa vuorokaudessa puolisoni mieliala muuttuu aivan päälaelleen.Hänelle tulee pelko-ahdistus-menofiiliksiä ja hän muuttuu aivan mahdottomaksi.Hän itse piilotteelee oireitansa minulta...fiksu likka.Viimeksi hänet vietiin ambulanssilla psy päivystykseen ja toissakerralla poliisiautolla..aivan uskomaton show.Tästä hän on toipunut kotiutuskuntoon runsaalla kemiallisella unella ja n.viikon sairaalareissulla.Pahinta on seuraavat pari kuukautta vievä täydellinen toipuminen.Menee deprakinea,zyprexaa ja iltaisin tenoxia.Hän ei pysty keskittymään mihinkään kunnolla ja ottaa paljon uusia asioita hoidattevakseen.Hän vaatii paljon ja pyytää paljon,itkee n.tunnin päivässä ja on todella ailahtelevainen.Touhukkuuttakin riittää.kokoajan täytyy olla jotain tekemistä.Ei niinkuin vaan onnistu olemaan 30sekuntia hiljaa ja ihailemaan vaikkapa auringonlaskua.Hänen ajatuksensa poukkoilevat asista toiseen.Itse olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa ja toteuttaa hänen tarpeitaan,mutta rajansa kaikella.
Se helvetillinen sählääminen ja säätäminen tavaroiden kanssa turaaminen,kiukuttelu ja puhelinrumba ja su aamuna 5:30 pyykkääminen.....kaikki tuo nakertaa pikkuhiljaa minunkin pääkoppaa.

Kyseessä on kyllä maailman mahtavin ihminen mutta sairaus vaan muuttaa häntä aivan liikaa. Satuttaa liikaa kun toinen muuttuu ja kärsiin silmissä. Välillä hän on eroamassa ja välillä rakastaa ja haluaa kaikkea yhteiseltä elämältä. Itse olen kyllä harkinnut vakavasti asumiseroa. Tyhjän päälle en tosiaan häntä jättäisi vaan jaloilleen aina auttaisin.En vaan pysty elämään hänen kanssaan.oma henkinen terveys on jo aika rajoilla....Pakko tehdä ratkaisu.

jatkatko elämääsi hänen kanssaan. Olen itse bipo ja jos olisin väkivaltainen asuisin yksin. Näin olen asian miettinyt, koska en halua olla kenellekään taakaksi.
Viina ja bipo eivät sovi yhteen. Vähän voi alkoholia joskus ottaa, mutta juopottelu on lopetettava. Siis viinanjuonti seis!
Lääkkeet on AINA otettaava. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Lisäksi on käytävä säännöllisesti psykiatrin vastaanotolla, jotta voidaan arvioida lääkitys ja miehen kunto.
Uskon, että oikeilla lääkkeillä ja omalla halulla elää tasapainoista suht`tervettä elämää, voi 2-suuntaisen kanssa selvitä.

olen miettinyt itsestäni.... jaksot selvästi kesä/talvi eli kesällä mania, joskus tosin alkanut jo maalikuussa ja joskus päättyy vasta marraskuussa se kesä... ilmeisesti lievä (kai?) kun töissä pystyy lähes käymään, tosin ehkä raksalla katsellaan monenlaista... mania jaksoon kuuluu/liittyy aina liiallinen alkoholi, naiset, putkareissut, porttikiellot, velkaantuminen, valehtelu yms. talvet menee niin, ettei saa aikaan oikein mitään. Enkä mä jaksakaan, ajatellut välillä, että kyse on siitä, että on itse niin väsynyt ja masentunut, ettei pääse edes lähtemään, ja koukussa tähän hurmaavaan hulttioon... kuten eräs naisista totesi tässä muutama kesä sitten.... pelottaa ja silti, tässä olen, rakastan kyllä, mutta välillä myös vihaan ja usein pelkään, en osaa itse nukkua, kun on reissussa, kun en tiedä koska ja miten tulee, sitten kun on täällä nukkuu pätkiä ja on taas hereillä. Pitäisi päästä pois aina kesäksi jonnekin, kun olis vaan rahaa mennä, tai olisi vielä helppoa, jos olis yksin, vaan kun on myös lapset, en mä niitä voi riepottaa ympäri maailmaa ja töissäkin pitäisi jaksaa käydä... eli tästä tulee pelkkää valitusta, silti, kun on hyvä hetki ja ottaa kainaloon, sen oikeampaa kainaloa mulle ei olekaan. en tiedä mitä tästä tulee, luoja ehkä tietää, yksi lääkäri sanoi minulle muutamia vuosi takaperin, että pelasta edes lapsesi, ennuste on kuulemma huono, kun itse ei koe tarvitsevansa lääkitystä, ja mania vaiheessa lääkärin mukaan, kaikki on hänellä parhaimmillaan, on viinaa, naisia, pystyy mihin tahansa. kuinka kauan sinä olet ollut rinnalla? mä asunut yhdessä vuodesta 94.