Toisenlainen T ja tarina

viestistä. Jatkan tarinaa "pöytälaatikkooni" eli omaksi ilokseni, kunnes joku sitä toivoo.

Seuraavana aamuna opettajainhuoneessa käy kova kohu illan yllätysvalinnasta. Sillä kova on pettymys ennakkosuosikin kohtalon takia. Ovikellon kilahdus hiljentää puheensorinan, joku opettajista avaa oven, jonka raosta kuuluu iloinen ”hei”. Ovenavaaja saa kunnian riisua päällystakin Tarjalta, joka oitis pysähtyy eteisen peilin eteen, kampaa tuulessa liehuneita hiuksiaan, siistii ohimoiltaan pitkät korkkiruuvikiharat, tarkistaa meikkauksen kuntoon, astuu huoneen kynnykselle ja heläyttää esittelyn: ”Hei. Olen Tarja, uusi vapaa-ajanohjaaja ja tuntiopettaja.” Tarjan lumoava viehätysvoima ja pukeutuminen – samanlainen kuin eilisiltana - saa väen hämilleen ja varsinkin miesopettajat mielissään perumaan ennakkosuosikkinsa valintatoiveet. Vain rehtori tuntuu pysyvän tasapainossa ja pyytää Tarjan huoneeseensa. Testatakseen Tarjan kehutun reippauden rehtori kuulumistenvaihdon jälkeen ehdottaa: ”Voisitko jo tunnin kuluttua mennä ohjaamaan 1 poikaryhmän hikijumppaa?” Rehtori saa yllättyä Tarjan reippaudesta: ”Sopii mainiosti panna pojille hiki virtaamaan, kunhan käväisen kotona vaihtamassa vähän vaatteita”, huikkaa Tarja ovenraosta. ”Ja minä tulen mukaan jumppaan”, vastaa rehtori ihastuttuaan oitis Tarjaan.

Pian kello soi, ja ko. jumpparyhmä ryntää pukuhuoneisiin riisuutumaan ja pukemaan jumppatrikoot. ”Saliin puoliympyrään korokkeen eteen”, kuuluu kohta Tarjan reipas mutta iloinen komento, kun hän samalla nousee metrin korkuiselle korokkeelle salin edessä, jotta kaikki näkisivät hänet kunnolla. Kohta tusina komeita nuorukaisia seisoo puolikaaressa ja heidän edessään ennennäkemätöntä: jumppaohjaaja, joka on vähän vaihtanut vaatteita: Tarja on jakun tilalle pukenut tiukan, punaisen tunikan, jossa on valtava kaula-aukko, leveät puolihihat ja helmaa vain vajaa 10 cm ”vesirajasta” . Jalassaan hänellä ovat punaiset piikkikorkokengät, joissa on 12 cm:n korko ja kanta avoin.

Painopiste vuoroin kummallakin jalalla seisten hän leikittelee toisen jalan kengällä, esittelee itsensä ja kohta alkaa ohjata jumppaohjelmaansa tehden malliksi liikkeet myös itse näin: ”Kädet ylös, ylös, ylös” - kurottaa Tarja ja lyhyt helma osuu juuri ”vesirajaan”. ”Alas, alas, alas”, painuu myös Tarja aivan kyykkyyn. ”Ylös” - Tarja suorastaan hypähtää koroillaan rintojensakin miltei syöksyessä kaula-aukkoon. Hypähdys heilauttaa hurjasti ja helähdyttää kivasti korviksiaan, joita Tarja pysähtyy koskettelemaan. ”Jatkakaa te, kun nämä minun korvarenkaani eivät oikein pysy tahdissa”, käskee Tarja naurahtaen, ”alas, ylös, alas, ylös……”. Puna poskillaan, kiilto silmissään, kuola suussaan ja kalut kovettuen nuorukaiset jatkavat kyykkyhyppelyä Tarjan seistessä, keimaillessa ja seksikkäästi askeltaessa korokkeellaan.

Noin varttitunnin kuluttua, kun nuoret alkavat olla väsyneitä, Tarja komentaa: ”Seis…. ja ottakaa kukin 3 kg:n käsipainot molempiin käsiinne!... Palatkaa paikoillenne ja jääkää seisomaan painot käsissä ja kädet sivuilla vaaka-asentoon.” Tarja laskeutuu korokkeeltaan miesten seuratessa ennennäkemätöntä maikkaa ja samalla kummaa pullotusta toistensa etumuksessa. ”Katsonpas lähempää, millaisia miehiä olenkaan saanut”, hän tuumaa leikkisästi, astuu aivan puolen metrin päähän kutakin vuorollaan, katsoo suurilla, lämpimillä ja tummilla silmillään kutakin silmiin, sydämeen, kiireestä kantapäihin saakka sekä saa parfyymeillaan huumaavan tilanteen. Miehiä todella nolottaa kalunsa koveneminen toisten nähden ja heidän tekisi mieli edes vähän hipelöidä tuota. ”Laukeanko”, jyskyttää heikoimpien päässä, ”se helpottaisi mutta noloa olisi vielä kastella housutkin kaikkien nähden”. Ja mitä vielä! Suurimpien pullistumien kohdalla Tarja arvelee: ”Sinulla ovat liian pienet housut. Hankipas väljemmät!” Rehtori rivin päässä ei saa erityiskohtelua eikä erivapauksia. Käsipainot alkavat jo huojua miesten käsissä, kun Tarja vihdoin ja viimein käskee: ”Seis. Viekää painot pois ja palatkaa paikoillenne.” Toisiaan pälyillen kukin viestii ilmeillään, mitähän tästä vielä tulee.

Aamun ensimmäiset korkokengät Tarja on pukenut klo 8, ja kellon lähestyessä jo puolta yhtätoista hän on päässyt istumaan vain autossaan kotona käydessään. "Voi, kun tekee hyvää", tuumaa hän, istahtaa korkealle jakkaralle keskelle salia, alkaen ojennella sääriään, kieputella nilkkojaan ja käskeä: ”Tehkää piiri ympärilleni seisten n. 3 metrin päässä toisistanne... Käännös vasempaan…. Juoksua ympyrässä… Vauhtia, vauhtia…” Kovassa vauhdissa nuorukaiset eivät pysty - vaikka vimmatusti haluaisivatkin - seurata lumoustansa. Niinpä Tarjalla on hetki aikaa lepuuttaa väsyneitä jalkojaan ja korvisten painosta punoittavia korvinipukoitaan: Piiitkin ja hoikin sormin sekä piiitkin ja punaisin kynsin hän tarttuu vuoroin kumpaankin korvarenkaaseen, kohottaa tätä ja hieroo venyneitä korvanipukoitaan pää veikeästi kallellaan käsiteltävän korvan suuntaan. Omissa ajatuksissaan hän melkein unohtaa ympäriinsä kirmaavat nuorukaiset, vaikka nämä usein törmäilevät toisiinsa yrittäessään tuijottaa Tarjaa ja jo alkavat hoippuakin. Vain haarovälissään he ovat tovin tunteneet pientä helpotusta, kunnes Tarja vihdoin käskee: ”Seis… Lopuksi me venyttelemme lihakset vetreiksi… Näytän teille mallia ja teette sen mukaan.” Tarja nousee jakkaralta ja tietäen 24 silmää herkeämättä häntä seuraavan astelee niin seksikkäästi notkuen kuin vain osaa näiden editse ja portaita pitkin korokkeelle, joka on noin 3 m x 3 m ja jolla on kiinteä askelma venytysharjoituksia varten. Kaikki aavistavat ja Tarja parhaiten, että nyt on miehillä herkullisin ja maikalla vaikein varttitunti edessään….
……. KOMEMMENTTEJA JA JUTTUVINKKEJÄ JATKOA VARTEN

OSB kirjoitti:

Seuraavana aamuna opettajainhuoneessa käy kova kohu illan yllätysvalinnasta. Sillä kova on pettymys ennakkosuosikin kohtalon takia. Ovikellon kilahdus hiljentää puheensorinan, joku opettajista avaa oven, jonka raosta kuuluu iloinen ”hei”. Ovenavaaja saa kunnian riisua päällystakin Tarjalta, joka oitis pysähtyy eteisen peilin eteen, kampaa tuulessa liehuneita hiuksiaan, siistii ohimoiltaan pitkät korkkiruuvikiharat, tarkistaa meikkauksen kuntoon, astuu huoneen kynnykselle ja heläyttää esittelyn: ”Hei. Olen Tarja, uusi vapaa-ajanohjaaja ja tuntiopettaja.” Tarjan lumoava viehätysvoima ja pukeutuminen – samanlainen kuin eilisiltana - saa väen hämilleen ja varsinkin miesopettajat mielissään perumaan ennakkosuosikkinsa valintatoiveet. Vain rehtori tuntuu pysyvän tasapainossa ja pyytää Tarjan huoneeseensa. Testatakseen Tarjan kehutun reippauden rehtori kuulumistenvaihdon jälkeen ehdottaa: ”Voisitko jo tunnin kuluttua mennä ohjaamaan 1 poikaryhmän hikijumppaa?” Rehtori saa yllättyä Tarjan reippaudesta: ”Sopii mainiosti panna pojille hiki virtaamaan, kunhan käväisen kotona vaihtamassa vähän vaatteita”, huikkaa Tarja ovenraosta. ”Ja minä tulen mukaan jumppaan”, vastaa rehtori ihastuttuaan oitis Tarjaan.

Pian kello soi, ja ko. jumpparyhmä ryntää pukuhuoneisiin riisuutumaan ja pukemaan jumppatrikoot. ”Saliin puoliympyrään korokkeen eteen”, kuuluu kohta Tarjan reipas mutta iloinen komento, kun hän samalla nousee metrin korkuiselle korokkeelle salin edessä, jotta kaikki näkisivät hänet kunnolla. Kohta tusina komeita nuorukaisia seisoo puolikaaressa ja heidän edessään ennennäkemätöntä: jumppaohjaaja, joka on vähän vaihtanut vaatteita: Tarja on jakun tilalle pukenut tiukan, punaisen tunikan, jossa on valtava kaula-aukko, leveät puolihihat ja helmaa vain vajaa 10 cm ”vesirajasta” . Jalassaan hänellä ovat punaiset piikkikorkokengät, joissa on 12 cm:n korko ja kanta avoin.

Painopiste vuoroin kummallakin jalalla seisten hän leikittelee toisen jalan kengällä, esittelee itsensä ja kohta alkaa ohjata jumppaohjelmaansa tehden malliksi liikkeet myös itse näin: ”Kädet ylös, ylös, ylös” - kurottaa Tarja ja lyhyt helma osuu juuri ”vesirajaan”. ”Alas, alas, alas”, painuu myös Tarja aivan kyykkyyn. ”Ylös” - Tarja suorastaan hypähtää koroillaan rintojensakin miltei syöksyessä kaula-aukkoon. Hypähdys heilauttaa hurjasti ja helähdyttää kivasti korviksiaan, joita Tarja pysähtyy koskettelemaan. ”Jatkakaa te, kun nämä minun korvarenkaani eivät oikein pysy tahdissa”, käskee Tarja naurahtaen, ”alas, ylös, alas, ylös……”. Puna poskillaan, kiilto silmissään, kuola suussaan ja kalut kovettuen nuorukaiset jatkavat kyykkyhyppelyä Tarjan seistessä, keimaillessa ja seksikkäästi askeltaessa korokkeellaan.

Noin varttitunnin kuluttua, kun nuoret alkavat olla väsyneitä, Tarja komentaa: ”Seis…. ja ottakaa kukin 3 kg:n käsipainot molempiin käsiinne!... Palatkaa paikoillenne ja jääkää seisomaan painot käsissä ja kädet sivuilla vaaka-asentoon.” Tarja laskeutuu korokkeeltaan miesten seuratessa ennennäkemätöntä maikkaa ja samalla kummaa pullotusta toistensa etumuksessa. ”Katsonpas lähempää, millaisia miehiä olenkaan saanut”, hän tuumaa leikkisästi, astuu aivan puolen metrin päähän kutakin vuorollaan, katsoo suurilla, lämpimillä ja tummilla silmillään kutakin silmiin, sydämeen, kiireestä kantapäihin saakka sekä saa parfyymeillaan huumaavan tilanteen. Miehiä todella nolottaa kalunsa koveneminen toisten nähden ja heidän tekisi mieli edes vähän hipelöidä tuota. ”Laukeanko”, jyskyttää heikoimpien päässä, ”se helpottaisi mutta noloa olisi vielä kastella housutkin kaikkien nähden”. Ja mitä vielä! Suurimpien pullistumien kohdalla Tarja arvelee: ”Sinulla ovat liian pienet housut. Hankipas väljemmät!” Rehtori rivin päässä ei saa erityiskohtelua eikä erivapauksia. Käsipainot alkavat jo huojua miesten käsissä, kun Tarja vihdoin ja viimein käskee: ”Seis. Viekää painot pois ja palatkaa paikoillenne.” Toisiaan pälyillen kukin viestii ilmeillään, mitähän tästä vielä tulee.

Aamun ensimmäiset korkokengät Tarja on pukenut klo 8, ja kellon lähestyessä jo puolta yhtätoista hän on päässyt istumaan vain autossaan kotona käydessään. "Voi, kun tekee hyvää", tuumaa hän, istahtaa korkealle jakkaralle keskelle salia, alkaen ojennella sääriään, kieputella nilkkojaan ja käskeä: ”Tehkää piiri ympärilleni seisten n. 3 metrin päässä toisistanne... Käännös vasempaan…. Juoksua ympyrässä… Vauhtia, vauhtia…” Kovassa vauhdissa nuorukaiset eivät pysty - vaikka vimmatusti haluaisivatkin - seurata lumoustansa. Niinpä Tarjalla on hetki aikaa lepuuttaa väsyneitä jalkojaan ja korvisten painosta punoittavia korvinipukoitaan: Piiitkin ja hoikin sormin sekä piiitkin ja punaisin kynsin hän tarttuu vuoroin kumpaankin korvarenkaaseen, kohottaa tätä ja hieroo venyneitä korvanipukoitaan pää veikeästi kallellaan käsiteltävän korvan suuntaan. Omissa ajatuksissaan hän melkein unohtaa ympäriinsä kirmaavat nuorukaiset, vaikka nämä usein törmäilevät toisiinsa yrittäessään tuijottaa Tarjaa ja jo alkavat hoippuakin. Vain haarovälissään he ovat tovin tunteneet pientä helpotusta, kunnes Tarja vihdoin käskee: ”Seis… Lopuksi me venyttelemme lihakset vetreiksi… Näytän teille mallia ja teette sen mukaan.” Tarja nousee jakkaralta ja tietäen 24 silmää herkeämättä häntä seuraavan astelee niin seksikkäästi notkuen kuin vain osaa näiden editse ja portaita pitkin korokkeelle, joka on noin 3 m x 3 m ja jolla on kiinteä askelma venytysharjoituksia varten. Kaikki aavistavat ja Tarja parhaiten, että nyt on miehillä herkullisin ja maikalla vaikein varttitunti edessään….
……. KOMEMMENTTEJA JA JUTTUVINKKEJÄ JATKOA VARTEN

Lue lisää

Kirjoitustyyli on loistavaa, mutta itse toimintaakin saisi pikkuhiljaa olla.

MoP kirjoitti:

Kirjoitustyyli on loistavaa, mutta itse toimintaakin saisi pikkuhiljaa olla.

Toiminta alkaa, ja hiljaa hyvä tulevi:
”Ensin venytämme pohjelihaksia. Näin”, ilmoittaa Tarja korokkeellaan, vie vasemman jalan mahdollisimman taakse ja oikean koukkuun edessä, nojaa vartaloaan eteen alas, kunnes venytys tuntuu pohkeessa ja toistaa saman toisin päin. Korkeilla koroilla ja ilman tukea seinästä venytys näyttää hurjalta, kun pohjelihaksetkin jännittyvät ja nilkat huojahtavat seksikkäästi. Ymmärrettävästi hän palaa nopeasti perusasentoon käskien nuorten pysyä venytyksessä 3 kertaa á 30 sek. kummallakin jalalla. Sitten reisilihasvenytystä varten Tarja joutuu erityisesti keskittymään tasapainon pitämiseen, kun hän – seisten 1 jalalla - nostaa toisen jalan kantapäätä pakaraa kohti, puristaa pakarat yhteen ja työntää lantiota eteenpäin. Seisovan jalan tasapainoilu piikkikoron varassa näyttää taidokkaalta ja seksikkäältä. Kohta Tarja tekee saman toisella jalalla komentaen nuoret tekemään saman 3 krt/raaja itse sillä välin kieputtaen ilmassa kumpaakin nilkkaa.
Sitten jalan takaosan venyttämiseksi Tarja nostaa jalan askelmalle, vetää nilkan niin koukkuun, että korko ”makaa” askelmalla, kallistaa vartaloa eteenpäin antaen venytyksen tuntua reiden takaosassa ja sallien seisovan jalan vähän tutista. Pian hän tekee saman toisella jalalla komentaen taas nuoret tekemään saman 3 krt/raaja á 20 sek itse sillä välin istuutuen korokkeen reunalle helpotuksesta huokaisten ja veikeästi hymyillen onnellisena siitä, että hän onnistui jalkavenytyksissä avokantaiset piikkikorkkarit jalassa. Eipä moista ole ennen nähty koulussa!

”Seuraavaksi venytämme pakaroita. Minä teen istuen, kuten se kuuluukin tehdä, mutta te voitte tehdä seisten, koska teillä ei ole istuimia”, neuvoo Tarja. Korokkeen reunalla istuen ja kiiltosilmäisten miesten tuijottaessa lyhyen helman alle hän nostaa toisen jalan polven lähelle leukaa, kiertää vastakkaisen käsivarren polven ympäri ja ojentaa molemmat nilkat äärimmilleen. Venytys tuntuu koukistetun jalan pakarassa. Selostusta kuunnellen miesten katseet liukuvat reisiä pitkin tirkistelemään, mitä hamosen alta näkyisi. Toisen pakaran venytettyään maikka seksikkäästi sääriään ojennellen ja siirrellen tekee saman venytyksen toisella. Tehtyään hän jää istumaan ja kehottaa nuorukaisia tekemään saman seisten. Häntä hymyilyttää huomatessaan, kuinka näitä vaikeuttaa kovettunut kalu haarojen välissä ja liike seisten tehden.

”Sitten venytämme lapalihaksia. Näytän.” Tarja - edelleen istuen korokkeen reunalla - tarttuu oikealla kädellä oikean jalan kenkään ja pyrkii työntämään oikeaa jalkaa eteenpäin niin, että venytys tuntuu lapojen välissä. Heiluttaen vasenta jalkaa hän ohjaa tasapainoa. Hän toistaa saman toisin päin ja kehottaa oppilaita tekemään saman lattialla istuen – ja ähisten. Samalla Tarja kiepsahtaa selinmakuulle tunikanhelmaansa oikaisten polvet koukussa korvakorujen kilahtaessa lattiaan, kengänkorkojen kopastaessa lattiaan, nilkat ojossa, kengänkärjet viistosti ylöspäin ja kädet niskan takana ristissä. ”Tulkaas mahdollisimman lähelle koroketta katsomaan”, pyytää tuo herkullinen silmäruoka, johon jokainen mielisi nyt sekä katsoa että koskea, ja tokaisee: ”Älkääkä välittäkö siitä, ettei tämä helma oikein täytä virkaansa. Mutta en minä täällä alasti rieku. On minulla sukkahousut. Sen saatte kaikille sanoa, jos kerrotte, mitä opella oli yllään. Vain pää, kyynärvarret ja kädet ovat paljaina.” Sukkahousut! Mutta niin ohuet, että ne huomaa vain kiillosta eivätkä peittäisi ainuttakaan ihokarvaa, jos niitä olisi, eivätkä pikkupöksyjä. – Pikkupöksyjä Tarja muuten pitää vain alle 10 asteen lämmössä! Mokomatkin hiostajat! - Nuorukaisten rynnättyä korokkeen äärelle suosituimmaksi näytti muodostuvan paikka, josta selvästi näki, ettei opella ole karvoja myöskään jalkojen välissä, kun tämä vie oikean polvensa ja vasemman kyynärpään yhteen vatsan päällä sekä toistaa saman toisella jalalla ja kyynärpäällä. ”Tämä tekee hyvää vatsalihaksille”, opastaa tuo mallikappale ojentaessaan sääret ja nilkat niin piitkiksi ja suoriksi kun kykenee ja hyväillen piiitkillä sormillaan huomaamatonta vatsaansa ja lantioitaan sekä helmaansa hiukan suoristaen. ”No, niin menkääs selinmakuulle ja tehkää samoin 3 krt molemmin puolin. Pojat asettuessaan makuulle ja tehdessään liikkeensä vilkuilevat vuoroin toistensa etumusta ja vuoroin Tarjaa tämän maatessa selällään ja virnistäen salaperäisesti.
”Lopuksi venytämme selkälihaksia. Tulkaas taas korokkeen lähelle ja katsokaas tänne!” Onnitellen mielessään nilkkojaan ja jalkojaan, joiden polte on vähän hellittänyt makuuasennossa, Tarja kiepsahtaa päinmakuulle, ojentaa kädet ja jalat mahdollisimman suoriksi korvarenkaiden roikkuessa miltei lattiaa koskettaen. Hän kohottaa oikeaa kättä ja vasenta jalkaa ylös venyttäen pituutta, laskee alas, rentoutuu ja toistaa sekä tekee saman myös toisin päin. ”Menkääs selinmakuulle ja tehkää noin 2 x 15 krt.” Oppilaiden tehdessä liikkeitä uusi maikka astelee korokkeelta, kulkee kunkin ohi ja ilmoittaa: ”Tämän jälkeen tunti on ohi. Se teistä, joka osaa hieroa ja joka ensimmäisenä ehtii suihkusta ja pukuhuoneesta, saa tulla luokseni tuonne vastaanottohuoneeseeni.” Pianpa nämä ryntäävät pesulle ja pukemaan. Rehtori jää saattelemaan uutta työtoveriaan kohti vastaanottohuonetta kehuen: ”Olet, Tarja, paljon upeampi, viehättävämpi ja taitavampi kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Lupaan, että saat olla opistossa niin kauan kuin haluat, saat aika vapaasti suunnitella työsi ja kääntyä aina puoleeni, jos tulee vastoinkäymisiä. Sinulla pitää olla parhaat oltavat tässä opistossa. Sano ´hierojapojalle´, että seuraava tunti on hänelle vapaata, jos tarvitset häntä! Kiitos!” Tarja hymyilee kauniisti, kiitokseksi moiskauttaa pusun rehtorin poskelle, johon huulipunaa jää tuskin nähtävästi. Rehtori avaa oven, Tarja pujahtaa sisälle, sulkee oven, potkaisee nopeasti korkkarit jalasta jonkun jumppatossujen viereen ja riisuu korvakorut pöydälle. ”Huh, huijjaa! Olipas kivaa vähän ´rääkätä´ noita kiimakolleja! Mutta voi saamari, kun näitä polttelee – (hän hieroo pohkeitaan ja päkiöitään) – ja hyvänen aika, kun korvalehdet ovat aivan punaiset”, hän tuumii työtuolin istuuduttuaan ja käsipeiliin katsoessaan. ”Vai vapaatunti! Eipä saa hierojapoika vapaatuntia. Mutta ope saakin, vaikka hierojaoppilasta ryhtyykin ´ohjaamaan´”, päättelee Tarja ja nauraa melkein ääneen.

OSB kirjoitti:

Toiminta alkaa, ja hiljaa hyvä tulevi:
”Ensin venytämme pohjelihaksia. Näin”, ilmoittaa Tarja korokkeellaan, vie vasemman jalan mahdollisimman taakse ja oikean koukkuun edessä, nojaa vartaloaan eteen alas, kunnes venytys tuntuu pohkeessa ja toistaa saman toisin päin. Korkeilla koroilla ja ilman tukea seinästä venytys näyttää hurjalta, kun pohjelihaksetkin jännittyvät ja nilkat huojahtavat seksikkäästi. Ymmärrettävästi hän palaa nopeasti perusasentoon käskien nuorten pysyä venytyksessä 3 kertaa á 30 sek. kummallakin jalalla. Sitten reisilihasvenytystä varten Tarja joutuu erityisesti keskittymään tasapainon pitämiseen, kun hän – seisten 1 jalalla - nostaa toisen jalan kantapäätä pakaraa kohti, puristaa pakarat yhteen ja työntää lantiota eteenpäin. Seisovan jalan tasapainoilu piikkikoron varassa näyttää taidokkaalta ja seksikkäältä. Kohta Tarja tekee saman toisella jalalla komentaen nuoret tekemään saman 3 krt/raaja itse sillä välin kieputtaen ilmassa kumpaakin nilkkaa.
Sitten jalan takaosan venyttämiseksi Tarja nostaa jalan askelmalle, vetää nilkan niin koukkuun, että korko ”makaa” askelmalla, kallistaa vartaloa eteenpäin antaen venytyksen tuntua reiden takaosassa ja sallien seisovan jalan vähän tutista. Pian hän tekee saman toisella jalalla komentaen taas nuoret tekemään saman 3 krt/raaja á 20 sek itse sillä välin istuutuen korokkeen reunalle helpotuksesta huokaisten ja veikeästi hymyillen onnellisena siitä, että hän onnistui jalkavenytyksissä avokantaiset piikkikorkkarit jalassa. Eipä moista ole ennen nähty koulussa!

”Seuraavaksi venytämme pakaroita. Minä teen istuen, kuten se kuuluukin tehdä, mutta te voitte tehdä seisten, koska teillä ei ole istuimia”, neuvoo Tarja. Korokkeen reunalla istuen ja kiiltosilmäisten miesten tuijottaessa lyhyen helman alle hän nostaa toisen jalan polven lähelle leukaa, kiertää vastakkaisen käsivarren polven ympäri ja ojentaa molemmat nilkat äärimmilleen. Venytys tuntuu koukistetun jalan pakarassa. Selostusta kuunnellen miesten katseet liukuvat reisiä pitkin tirkistelemään, mitä hamosen alta näkyisi. Toisen pakaran venytettyään maikka seksikkäästi sääriään ojennellen ja siirrellen tekee saman venytyksen toisella. Tehtyään hän jää istumaan ja kehottaa nuorukaisia tekemään saman seisten. Häntä hymyilyttää huomatessaan, kuinka näitä vaikeuttaa kovettunut kalu haarojen välissä ja liike seisten tehden.

”Sitten venytämme lapalihaksia. Näytän.” Tarja - edelleen istuen korokkeen reunalla - tarttuu oikealla kädellä oikean jalan kenkään ja pyrkii työntämään oikeaa jalkaa eteenpäin niin, että venytys tuntuu lapojen välissä. Heiluttaen vasenta jalkaa hän ohjaa tasapainoa. Hän toistaa saman toisin päin ja kehottaa oppilaita tekemään saman lattialla istuen – ja ähisten. Samalla Tarja kiepsahtaa selinmakuulle tunikanhelmaansa oikaisten polvet koukussa korvakorujen kilahtaessa lattiaan, kengänkorkojen kopastaessa lattiaan, nilkat ojossa, kengänkärjet viistosti ylöspäin ja kädet niskan takana ristissä. ”Tulkaas mahdollisimman lähelle koroketta katsomaan”, pyytää tuo herkullinen silmäruoka, johon jokainen mielisi nyt sekä katsoa että koskea, ja tokaisee: ”Älkääkä välittäkö siitä, ettei tämä helma oikein täytä virkaansa. Mutta en minä täällä alasti rieku. On minulla sukkahousut. Sen saatte kaikille sanoa, jos kerrotte, mitä opella oli yllään. Vain pää, kyynärvarret ja kädet ovat paljaina.” Sukkahousut! Mutta niin ohuet, että ne huomaa vain kiillosta eivätkä peittäisi ainuttakaan ihokarvaa, jos niitä olisi, eivätkä pikkupöksyjä. – Pikkupöksyjä Tarja muuten pitää vain alle 10 asteen lämmössä! Mokomatkin hiostajat! - Nuorukaisten rynnättyä korokkeen äärelle suosituimmaksi näytti muodostuvan paikka, josta selvästi näki, ettei opella ole karvoja myöskään jalkojen välissä, kun tämä vie oikean polvensa ja vasemman kyynärpään yhteen vatsan päällä sekä toistaa saman toisella jalalla ja kyynärpäällä. ”Tämä tekee hyvää vatsalihaksille”, opastaa tuo mallikappale ojentaessaan sääret ja nilkat niin piitkiksi ja suoriksi kun kykenee ja hyväillen piiitkillä sormillaan huomaamatonta vatsaansa ja lantioitaan sekä helmaansa hiukan suoristaen. ”No, niin menkääs selinmakuulle ja tehkää samoin 3 krt molemmin puolin. Pojat asettuessaan makuulle ja tehdessään liikkeensä vilkuilevat vuoroin toistensa etumusta ja vuoroin Tarjaa tämän maatessa selällään ja virnistäen salaperäisesti.
”Lopuksi venytämme selkälihaksia. Tulkaas taas korokkeen lähelle ja katsokaas tänne!” Onnitellen mielessään nilkkojaan ja jalkojaan, joiden polte on vähän hellittänyt makuuasennossa, Tarja kiepsahtaa päinmakuulle, ojentaa kädet ja jalat mahdollisimman suoriksi korvarenkaiden roikkuessa miltei lattiaa koskettaen. Hän kohottaa oikeaa kättä ja vasenta jalkaa ylös venyttäen pituutta, laskee alas, rentoutuu ja toistaa sekä tekee saman myös toisin päin. ”Menkääs selinmakuulle ja tehkää noin 2 x 15 krt.” Oppilaiden tehdessä liikkeitä uusi maikka astelee korokkeelta, kulkee kunkin ohi ja ilmoittaa: ”Tämän jälkeen tunti on ohi. Se teistä, joka osaa hieroa ja joka ensimmäisenä ehtii suihkusta ja pukuhuoneesta, saa tulla luokseni tuonne vastaanottohuoneeseeni.” Pianpa nämä ryntäävät pesulle ja pukemaan. Rehtori jää saattelemaan uutta työtoveriaan kohti vastaanottohuonetta kehuen: ”Olet, Tarja, paljon upeampi, viehättävämpi ja taitavampi kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Lupaan, että saat olla opistossa niin kauan kuin haluat, saat aika vapaasti suunnitella työsi ja kääntyä aina puoleeni, jos tulee vastoinkäymisiä. Sinulla pitää olla parhaat oltavat tässä opistossa. Sano ´hierojapojalle´, että seuraava tunti on hänelle vapaata, jos tarvitset häntä! Kiitos!” Tarja hymyilee kauniisti, kiitokseksi moiskauttaa pusun rehtorin poskelle, johon huulipunaa jää tuskin nähtävästi. Rehtori avaa oven, Tarja pujahtaa sisälle, sulkee oven, potkaisee nopeasti korkkarit jalasta jonkun jumppatossujen viereen ja riisuu korvakorut pöydälle. ”Huh, huijjaa! Olipas kivaa vähän ´rääkätä´ noita kiimakolleja! Mutta voi saamari, kun näitä polttelee – (hän hieroo pohkeitaan ja päkiöitään) – ja hyvänen aika, kun korvalehdet ovat aivan punaiset”, hän tuumii työtuolin istuuduttuaan ja käsipeiliin katsoessaan. ”Vai vapaatunti! Eipä saa hierojapoika vapaatuntia. Mutta ope saakin, vaikka hierojaoppilasta ryhtyykin ´ohjaamaan´”, päättelee Tarja ja nauraa melkein ääneen.

Lue lisää

Sillä välin oppilaat ovat aprikoineet, kuka parhaiten haluaa, ehtii ja kelpaa opelle hierojapojaksi, ja halukkaat ovat kilpailleet siitä tosissaan. Kohta eräs Tomi kiiruhtaa ensimmäisenä painamaan vastaanottohuoneen ovisummeria. Odota-valo syttyy, sillä Tarja vain haluaa hengähtää ennen vastaanottoa ja koetella tulijan hermoja, jotka kieltämättä ovat yhtä kovilla kuin koko mies kulliaan myöten oli äsken salissa. 10 pitkän minuutin kuluttua syttyy sisään-valo ja Tarja avaa automaatilla oven. ”Hei. Minä olen Tomi”, tervehtii ja esittäytyy tuo komea urheilijanuorukainen, ojentaa kätensä istuvalle opelleen, joka ojentaa omansa, jolle Tomi puolestaan antaa tyylikkään suukon. ”Hienosti tehty. Istupas. Rehtori lupasi sinun seuraavan tunnin minulle. Testaanpas aluksi tarkkaavaisuutesi: Puepas minulle ne, mitä huomaat minun riisuneen jumppatunnin jälkeen!” kihertää Tarja tuolillaan. Nuorukainen vilkaisee tämän vilkkaita jalkoja, huomaa korkokengät jumppatossujen vieressä ja hieman vapisevin käsin ottaa korkkarit, polvistuu tämän eteen kuin kuningattaren ja sujauttaa kengät jalkoihin antaen pari suukkoa nilkoille. Käsien vapina tuntuu vain lisääntyvän, kun hän huomaa pöydällä korvarenkaat, nuo ennennäkemättömät hopeavanteet suurin metallikoukuin, tarttuu toisella kädellään koruihin ja toisella ”raivaa” kaunokaisen hiuksia pois ”asennustyön” tieltä. ”Enpä ole ennen tällaisia pannut”, selittää mies kömpelyyttään. ”Mutta oppia sekin pitää, jos meinaa tällaisen naisen kanssa olla”, valistaa Tarja antaen Tomille palavan toivon ties millaisesta ja minkä mittaisesta ”olosta”. ”7-vuotiaasta asti olen pitänyt korvakoruista ja käyttänyt niitä. Teini-iässä yritin ostaa niin isoja kuin vain löysin, monet vuodessa. Parhaimmillaan ne ovat vanteita, joissa oleva lanka pujotetaan reiästä, mutta suurimmatkin ovat turhan kevyitä eivätkä ne pääse kunnolla heilumaan. 18-vuotispäiväni alla silloinen poikaystäväni - nykyinen mies, mitä Tarja ei tässä kerro seuralaiselleen – kyllästyi yhteiseen tyytymättömyyteemme, marssi kultasepänliikkeeseen, osti 2 hopeista rannerengasta, 2 hopeista koukkua ja hopealankaa, joista hän nämä korvikset itse teki synttärilahjakseni. Kultaseppä oli ennustanut, että meillä menee pänks, kun nämä joudun panemaan korviini, ja oli luvannut tehdä kullasta ilmaiseksi paremmat, jos näkee nämä minulla liikkeessä käydessäni! No, jonkin ajan päästä kävin ja olen saanut sellaiset kultakorut, jotka aina tulevat puheenaiheeksi, kun joku ne ensi kertaa näkee. Käytän aina näitä kultasepänliikkeessä asioidessani ja saan kaiken ostamani puoleen hintaan. Kallis asiakas, sanoo kultaseppä huumorillaan”, innostuu Tarja selostamaan omaan teatraaliseen tyyliinsä ja kuittaa: ”Hienoa, että olet noin tarkkaavainen ja oikein huomasit, mitä olin tunnin jälkeen riisunut.”
Rauhoituttuaan selostuksesta Tarja palaa asiaan: ”Sinähän siis osaat hieroa. Koskettelepas ihan vapaasti vartalossani niitä paikkoja, joiden luulet kipeytyneen. Ihan reippaasti vaatteiden päältä”, ehdottaa Tarja ja nousee seisomaan. Syvään huokaisten Tomi vaipuu polvilleen naisen eteen tämän jalkojen juureen, hieroo molemmin käsin kenkiä päkiöiden kohdalta, etenee nilkkoihin – tuumien itsekseen: ”Jumankauta, näin ohuita nilkkoja en ole aikuisella ihmisellä nähnyt!” - , sitten tarttuu pohjelihaksiin, jotka ovat valtavan jännittyneet – todeten ääneen: ”Näitä pitää hieroa vielä kunnolla” – ja ohittaa reidet kevyesti hyväillen. Samanaikaisesti Tarja ottaa selvän haara-asennon, kun Tomi silittelee pakaroita, oikaisee samalla kohteliaasti hiukan rypistynyttä tunikanhelmaa ja seisomaan nousten etenee selkään aikoen lopettaa ”diagnoosin”. Tarja huomaa Tomilla pienet korvanapit ja toteaa tiukasti: ”Jos nuo olivat mielestäsi kaikki kipeytyneet paikat, niin lahjoitan sinulle nämä korvikset ja sinun on pidettävä niitä joka päivä.” Huomautuksesta säpsähtäen Tomi siirtyy Tarjan eteen ja lämpimin silmin anteeksipyydellen alkaa hieroa tämän kipeitä korvanipukoita, välillä kohottaen painavia koruja ja tuumaten: ”Kyllä minä haluan, että opettaja kantaa näitä itse.” – ”No hyvä. Ehkä minä olen tottuneempi”, vastaa tämä hymyillen anteeksiantavasti ja ylpeänä korunkantotaidoistaan.

Kun hierojapoika mukamas työnsä tehneenä perääntyy istumaan, kysyy hierottava tosi tiukkaan sävyyn, kädet lanteilla: ”Kuules, Tomi, opiskellaanpas anatomiaa ja psykologiaa vähän: Kun 12 nuorta ja komeaa urhoa tekee temppujaan ahtaissa trikoissaan melkein tunnin tällaisen naisen edessä, niin mikähän ruumiinosa naisellakin mahtaa kipeytyä?”
Lyhyestä luennosta viisastuneena Tomi pomppaa pystyyn ja joutuu hirvittävään taisteluun itsensä ja vaikean ongelmansa kanssa: ”Jos nyt en koske hänen pimpsaansa, en tee sitä takuulla koskaan muulloinkaan, ja jos panen, niin minut erotetaan varmasti opistosta” Mutta heti tunteet voittavat järjen salamasodassa, kun hän astuu naisen eteen ja vie tämän jalkojen väliin kätensä, joka tuntee, kuinka ohuenohuet sukkahousut aivan kuin sulavat kuuman käden ja märän ja myös kuuman pillun välissä, jossa todellakaan ei ole pikkupöksyjä eikä eikä karvan karvaa. Onneksi hän sentään tätä hommaa on harjoitellut paljonkin (jo entisen) tyttökaverinsa kanssa. Mutta nyt tuntuu sata kertaa tutummalta ja turvallisemmalta tehdä näin ja aivan mitä muuta haluaa hiukan lihaksikkaan blondin kanssa kotisängyssä kuin hieroa oudon, tumman, hoikan ja tulisen opettajan kalleutta koulun tiloissa keskellä päivää tietämättä, tuleeko lopuksi suosionmenetys vai potkut ja nynnyydestäkö vai siveettömyydestä. Joka tapauksessa huono lopputulos välähtää mieleen, kun Tomi intoutuessaan hyväilyissään huomaa, että opettajalla on sormus joka sormessa ja vasemmassa nimettömässä peräti 3 timanttista. ”Ja vielä naimisissa! Mihinkähän tämä johtaa?” Uskomattoman paljon ajatuksia sen parin minuutin aikana, jona hän kertoi opelle tietonsa tämän sukupuolielimien kipeytymisestä!

Tällä välin piiiitkät ja sysimustat ripset näkyvät painaneen Tarjan silmät kiinni, punaväri on kiirinyt korvista poskillekin ja hengitys kiihtynyt, tyrmääväntuoksuinen vartalo painunut aivan Tomiin kiinni, kunnes punahuulien välistä tulee iloinen tunnustus ja käheä-ääninen kehotus: ”Hyvin tiesit, mitkä paikat ovat kipeytyneet. Nosta minut tuohon hierontapöydälle!” Itsekin kiimaisena mies nostaa urheilijanvoimillaan n. 50 kg kevyesti makuulle”Jos olisimme missä tahansa muualla kuin koulussa, nuo sukkahousut olisivat ½ minuutissa riekaleina ja parissa minuutissa menisi puoli kupillista liisteriä tuon sisälle, eivätkä siinä sormukset haittaisi”, päättelee kiimakolli hammasta purren ja kysyy mielessään, mitä nyt teen. Aivan kuin ope olisi kuullut kysymyksen, hän yllättäen nousee istumaan ja tuumaa: ”Minulla taitaa olla hiukset vähän sekaisin. Ota siitä käsilaukusta kampa ja kampaa vähän.” Tomi asettuen Tarjan taakse tekee työtä käskettyä. Mutta eläissään hän tuskin on nähnytkään näin mustaa, pitkää ja paksua tukkaa eikä ole unelmoinutkaan sen kampaamisesta. Hyvinhän se kävisi, ellei eloisa kammattava liikkuisi niin kovasti ja p-le, kun kampa, hiukset ja korvikset tahtovat sotkeutua toisiinsa. ”Ouh”, kivahtaa Tarja mukamas kivuliaasti mutta todellisuudessa nauttien, kun kampa tarttuu koruun, ja myöntää: ”Tykkään korviksista niin, etten koskaan anna kampaajankaan ottaa niitä pois. Kerran eräs teki minulle juhlakampausta ja lupaa kysymättä otti sellaiset pitkät korut pois tieltänsä. Loukkaannuin enkä mennyt sinne toiste. Korut pitää ottaa kampauksessakin huomioon. Annas peili ja katsotaan… Korjaapas ripsiväriäkin… ja huulipunaa.” Vapisevin käsin Tomi saa ehostajantyönsä tehdyksi.

Tarja laskeutuu takaisin makuulle heittäen pitkät hiuksensa päädystä riippumaan, nostaa pakaroitaan niin, että Tomi saa sijoittaa tyynyn tunikan päälle pakaroitten alle. Tyyny näet nostaa naisen parhaat paikat hemaisevasti kuin tyrkylle, saa kohta tehtäväkseen imeä runsaasti(?) pillunestettä ja estää tunikanhelmaa kastumasta. Nyt Tarja ilmoittaa: ”Nyt saat ruveta hieromaan niitä kipeytyneitä paikkojani sillä poikkeuksella, että sinun ei tarvitse (!! – ei siis saakaan) ottaa minulta ainuttakaan vaatekappaletta päältä. Kengät voit ottaa pois päkiöitä ja varpaita hieroessasi. Hierot vain vaatteiden päältä. Mutta pue käsilaukustani ensin ne silkkihanskat, jottet hieroessasi vahingossakaan riko sukkahousujani. Sanon nyt sinulle selvästi, että jos rikot sukkahousuni, niin ilmoitan rehtorille.” ; ja sijoita
Tomi aloittaa vähän järkyttyneenä kovasta komennosta mutta päättäväisesti: Hän ottaa toisen kengän, hieroo varpaat, päkiän ja jalkapohjan erittäin hyvin Tarjan voihkiessa hyvänolontunnetta. ”Pidän niin paljon korkokengistä, että taidan heti panna takaisin”, hän ilmoittaa. ”Hyvä, hienoa, että arvostat niitä. Minusta on käsittämätöntä, että naiset vaivautuvat korkokenkiin ja miehet eivät niistä pitäisi. Tietysti monella naisella ovat kuitenkin paksut sääret ja liian matalat korot. Minusta on aivan turhaa väsyttää jalkojaan alle 8 cm:n piikeillä, kun ne tuskin miehistä miltään tuntuvat”, opastaa Tarja leppoisasti jutellen. Kun Tomi etenee pohkeisiin, reisiin ja pakaroihin, Tarja kääntyy vatsalleen. ”Voinhan samalla hieroa hartiat ja niskan”, ehdottaa Tomi, kun Tarja on vatsallaan eikä Tomi oikein tiedä, kuinkahan se paras paikka käsitellään, vaan takoo mielessään: ”ja p-le tämä paikka ym. ´reunaehdot´”.

”Olet tehnyt tähän mennessä hyvää työtä”, tunnustaa Tarja ja kääntyy ´lupaavasti´ vatsalleen varoen korvarenkaitaan ja levittäen haaransa tulisin katsein ja päättäväisin sanoin neuvoo hämmästyttävän rauhallisesti ja asiallisesti: ”Yksi paikka on enää kipeä. Sukkahousut pidän jalassani, koska ne ovat ainoa ehkäisykeinoni – enkä mitään ehkäisyä kroppaani ottaisikaan. Nyt minulla on munasolun irtoamisen aika enkä ole saanut seksiä kuukauteen. Hierot molemmin käsin pimpsaani ja reisiäni niin kauan, kun sanon ´riittää´.” Tomi aloittaa tutun homman, paitsi että ohuen sukkahousut ovat ja pysyvät välissä ja rajoittamassa. Upeat elimet, häpyhuulet ja klitoris saavat hienon käsittelyn, kastuvat ja vuotavat kiimanestettä. Mielessään Tomi on jo todennut, että opettajan ”panemisesta” ei nyt tule mitään – ei siis myöskään opistosta erottamista, mutta luulee (turhaan) session kuitenkin päättyvän molemminpuoliseen tyydytykseen. Tarja näet on päättänyt 2 hurjaa asiaa: 1. tämä mies saa hieroa häntä – vaikka kuinka monta orgasmia tulisi ja taju menisi – siihen saakka, että seuraava oppitunti on niin lähellä, ettei tämä ehdi käymään vessassa runkkaamassa, ja 2. kaksin käsin hieroessaan tämä ei myöskään kesken kaiken voi runkata. Hän yrittää jutella hierojalleen niitä näitä, jottei tämä ajattelisikaan laueta, mutta valtava kiima muuttaa jutustelun huohotukseksi ja orgasmi seuraa toistansa tyynyn ja sukkahousujen kastuessa kiimanesteestä. Myös hieroja näyttää kastuvan, tosin työstä ja kiiman tuskasta. Kun Tarja itse tuntuu tyydytettynä häilyvän lähes unten mailla ja pelkää Tomin pian laukeavan, hän näkee aikaa olevan vielä 10 min ja saa sanotuksi: ”Riittää. Voi, kun teit ja jaksoit hyvin. Nosta minut tuolille, ja kampaapas vielä hiuksiani niin ehdin saatella sinut oppitunnille suoraan. Kehun sinut terveydenhoidon opettajalle ja rehtorille.”

Opettajan hiuksia kammatessa ja seuraavan oppitunnin lähestyessä korvisten aiheuttama kiusa on sittenkin pieni, kun Tomi huomaa ajatuksissaan, että tämä jumalatar on todella saanut rääkätä tunnin ajan 12 urhoa uupumukseen ja kiimaan, sitten nauttinut miehen käsittelystä niin paljon kuin tunnissa joku ehtii, jaksaa ja osaa, sitten saattelee orjansa pallit räjähtämispisteessä oppitunnille ja saa tästä kaikesta palkan, rehtorin erityiskiitokset ja –suosion, opettajatovereiden salaisen kateuden ja kaikkien poikien järjettömän ihailun. Vielä Tomi ehtii siistiä itsensä, kun Tarja ojentaa käsivartensa ja herrasmies lähtee saattelemaan häntä kohti luokkahuonetta. Kaikkien ilmeet ovat näkemisen arvoisia ja näiden kahden tunteet tutkimattomia, kun he kuin rakastuneet keinahtelevat aulan läpi ja muiden opiskelijoiden ohi. ”Tavataanhan vielä paremmissa merkeissä”, huikkaa tuo pikkusadisti, kun orjansa pujahtaa huulta purren luokkaan.

OSB kirjoitti:

Sillä välin oppilaat ovat aprikoineet, kuka parhaiten haluaa, ehtii ja kelpaa opelle hierojapojaksi, ja halukkaat ovat kilpailleet siitä tosissaan. Kohta eräs Tomi kiiruhtaa ensimmäisenä painamaan vastaanottohuoneen ovisummeria. Odota-valo syttyy, sillä Tarja vain haluaa hengähtää ennen vastaanottoa ja koetella tulijan hermoja, jotka kieltämättä ovat yhtä kovilla kuin koko mies kulliaan myöten oli äsken salissa. 10 pitkän minuutin kuluttua syttyy sisään-valo ja Tarja avaa automaatilla oven. ”Hei. Minä olen Tomi”, tervehtii ja esittäytyy tuo komea urheilijanuorukainen, ojentaa kätensä istuvalle opelleen, joka ojentaa omansa, jolle Tomi puolestaan antaa tyylikkään suukon. ”Hienosti tehty. Istupas. Rehtori lupasi sinun seuraavan tunnin minulle. Testaanpas aluksi tarkkaavaisuutesi: Puepas minulle ne, mitä huomaat minun riisuneen jumppatunnin jälkeen!” kihertää Tarja tuolillaan. Nuorukainen vilkaisee tämän vilkkaita jalkoja, huomaa korkokengät jumppatossujen vieressä ja hieman vapisevin käsin ottaa korkkarit, polvistuu tämän eteen kuin kuningattaren ja sujauttaa kengät jalkoihin antaen pari suukkoa nilkoille. Käsien vapina tuntuu vain lisääntyvän, kun hän huomaa pöydällä korvarenkaat, nuo ennennäkemättömät hopeavanteet suurin metallikoukuin, tarttuu toisella kädellään koruihin ja toisella ”raivaa” kaunokaisen hiuksia pois ”asennustyön” tieltä. ”Enpä ole ennen tällaisia pannut”, selittää mies kömpelyyttään. ”Mutta oppia sekin pitää, jos meinaa tällaisen naisen kanssa olla”, valistaa Tarja antaen Tomille palavan toivon ties millaisesta ja minkä mittaisesta ”olosta”. ”7-vuotiaasta asti olen pitänyt korvakoruista ja käyttänyt niitä. Teini-iässä yritin ostaa niin isoja kuin vain löysin, monet vuodessa. Parhaimmillaan ne ovat vanteita, joissa oleva lanka pujotetaan reiästä, mutta suurimmatkin ovat turhan kevyitä eivätkä ne pääse kunnolla heilumaan. 18-vuotispäiväni alla silloinen poikaystäväni - nykyinen mies, mitä Tarja ei tässä kerro seuralaiselleen – kyllästyi yhteiseen tyytymättömyyteemme, marssi kultasepänliikkeeseen, osti 2 hopeista rannerengasta, 2 hopeista koukkua ja hopealankaa, joista hän nämä korvikset itse teki synttärilahjakseni. Kultaseppä oli ennustanut, että meillä menee pänks, kun nämä joudun panemaan korviini, ja oli luvannut tehdä kullasta ilmaiseksi paremmat, jos näkee nämä minulla liikkeessä käydessäni! No, jonkin ajan päästä kävin ja olen saanut sellaiset kultakorut, jotka aina tulevat puheenaiheeksi, kun joku ne ensi kertaa näkee. Käytän aina näitä kultasepänliikkeessä asioidessani ja saan kaiken ostamani puoleen hintaan. Kallis asiakas, sanoo kultaseppä huumorillaan”, innostuu Tarja selostamaan omaan teatraaliseen tyyliinsä ja kuittaa: ”Hienoa, että olet noin tarkkaavainen ja oikein huomasit, mitä olin tunnin jälkeen riisunut.”
Rauhoituttuaan selostuksesta Tarja palaa asiaan: ”Sinähän siis osaat hieroa. Koskettelepas ihan vapaasti vartalossani niitä paikkoja, joiden luulet kipeytyneen. Ihan reippaasti vaatteiden päältä”, ehdottaa Tarja ja nousee seisomaan. Syvään huokaisten Tomi vaipuu polvilleen naisen eteen tämän jalkojen juureen, hieroo molemmin käsin kenkiä päkiöiden kohdalta, etenee nilkkoihin – tuumien itsekseen: ”Jumankauta, näin ohuita nilkkoja en ole aikuisella ihmisellä nähnyt!” - , sitten tarttuu pohjelihaksiin, jotka ovat valtavan jännittyneet – todeten ääneen: ”Näitä pitää hieroa vielä kunnolla” – ja ohittaa reidet kevyesti hyväillen. Samanaikaisesti Tarja ottaa selvän haara-asennon, kun Tomi silittelee pakaroita, oikaisee samalla kohteliaasti hiukan rypistynyttä tunikanhelmaa ja seisomaan nousten etenee selkään aikoen lopettaa ”diagnoosin”. Tarja huomaa Tomilla pienet korvanapit ja toteaa tiukasti: ”Jos nuo olivat mielestäsi kaikki kipeytyneet paikat, niin lahjoitan sinulle nämä korvikset ja sinun on pidettävä niitä joka päivä.” Huomautuksesta säpsähtäen Tomi siirtyy Tarjan eteen ja lämpimin silmin anteeksipyydellen alkaa hieroa tämän kipeitä korvanipukoita, välillä kohottaen painavia koruja ja tuumaten: ”Kyllä minä haluan, että opettaja kantaa näitä itse.” – ”No hyvä. Ehkä minä olen tottuneempi”, vastaa tämä hymyillen anteeksiantavasti ja ylpeänä korunkantotaidoistaan.

Kun hierojapoika mukamas työnsä tehneenä perääntyy istumaan, kysyy hierottava tosi tiukkaan sävyyn, kädet lanteilla: ”Kuules, Tomi, opiskellaanpas anatomiaa ja psykologiaa vähän: Kun 12 nuorta ja komeaa urhoa tekee temppujaan ahtaissa trikoissaan melkein tunnin tällaisen naisen edessä, niin mikähän ruumiinosa naisellakin mahtaa kipeytyä?”
Lyhyestä luennosta viisastuneena Tomi pomppaa pystyyn ja joutuu hirvittävään taisteluun itsensä ja vaikean ongelmansa kanssa: ”Jos nyt en koske hänen pimpsaansa, en tee sitä takuulla koskaan muulloinkaan, ja jos panen, niin minut erotetaan varmasti opistosta” Mutta heti tunteet voittavat järjen salamasodassa, kun hän astuu naisen eteen ja vie tämän jalkojen väliin kätensä, joka tuntee, kuinka ohuenohuet sukkahousut aivan kuin sulavat kuuman käden ja märän ja myös kuuman pillun välissä, jossa todellakaan ei ole pikkupöksyjä eikä eikä karvan karvaa. Onneksi hän sentään tätä hommaa on harjoitellut paljonkin (jo entisen) tyttökaverinsa kanssa. Mutta nyt tuntuu sata kertaa tutummalta ja turvallisemmalta tehdä näin ja aivan mitä muuta haluaa hiukan lihaksikkaan blondin kanssa kotisängyssä kuin hieroa oudon, tumman, hoikan ja tulisen opettajan kalleutta koulun tiloissa keskellä päivää tietämättä, tuleeko lopuksi suosionmenetys vai potkut ja nynnyydestäkö vai siveettömyydestä. Joka tapauksessa huono lopputulos välähtää mieleen, kun Tomi intoutuessaan hyväilyissään huomaa, että opettajalla on sormus joka sormessa ja vasemmassa nimettömässä peräti 3 timanttista. ”Ja vielä naimisissa! Mihinkähän tämä johtaa?” Uskomattoman paljon ajatuksia sen parin minuutin aikana, jona hän kertoi opelle tietonsa tämän sukupuolielimien kipeytymisestä!

Tällä välin piiiitkät ja sysimustat ripset näkyvät painaneen Tarjan silmät kiinni, punaväri on kiirinyt korvista poskillekin ja hengitys kiihtynyt, tyrmääväntuoksuinen vartalo painunut aivan Tomiin kiinni, kunnes punahuulien välistä tulee iloinen tunnustus ja käheä-ääninen kehotus: ”Hyvin tiesit, mitkä paikat ovat kipeytyneet. Nosta minut tuohon hierontapöydälle!” Itsekin kiimaisena mies nostaa urheilijanvoimillaan n. 50 kg kevyesti makuulle”Jos olisimme missä tahansa muualla kuin koulussa, nuo sukkahousut olisivat ½ minuutissa riekaleina ja parissa minuutissa menisi puoli kupillista liisteriä tuon sisälle, eivätkä siinä sormukset haittaisi”, päättelee kiimakolli hammasta purren ja kysyy mielessään, mitä nyt teen. Aivan kuin ope olisi kuullut kysymyksen, hän yllättäen nousee istumaan ja tuumaa: ”Minulla taitaa olla hiukset vähän sekaisin. Ota siitä käsilaukusta kampa ja kampaa vähän.” Tomi asettuen Tarjan taakse tekee työtä käskettyä. Mutta eläissään hän tuskin on nähnytkään näin mustaa, pitkää ja paksua tukkaa eikä ole unelmoinutkaan sen kampaamisesta. Hyvinhän se kävisi, ellei eloisa kammattava liikkuisi niin kovasti ja p-le, kun kampa, hiukset ja korvikset tahtovat sotkeutua toisiinsa. ”Ouh”, kivahtaa Tarja mukamas kivuliaasti mutta todellisuudessa nauttien, kun kampa tarttuu koruun, ja myöntää: ”Tykkään korviksista niin, etten koskaan anna kampaajankaan ottaa niitä pois. Kerran eräs teki minulle juhlakampausta ja lupaa kysymättä otti sellaiset pitkät korut pois tieltänsä. Loukkaannuin enkä mennyt sinne toiste. Korut pitää ottaa kampauksessakin huomioon. Annas peili ja katsotaan… Korjaapas ripsiväriäkin… ja huulipunaa.” Vapisevin käsin Tomi saa ehostajantyönsä tehdyksi.

Tarja laskeutuu takaisin makuulle heittäen pitkät hiuksensa päädystä riippumaan, nostaa pakaroitaan niin, että Tomi saa sijoittaa tyynyn tunikan päälle pakaroitten alle. Tyyny näet nostaa naisen parhaat paikat hemaisevasti kuin tyrkylle, saa kohta tehtäväkseen imeä runsaasti(?) pillunestettä ja estää tunikanhelmaa kastumasta. Nyt Tarja ilmoittaa: ”Nyt saat ruveta hieromaan niitä kipeytyneitä paikkojani sillä poikkeuksella, että sinun ei tarvitse (!! – ei siis saakaan) ottaa minulta ainuttakaan vaatekappaletta päältä. Kengät voit ottaa pois päkiöitä ja varpaita hieroessasi. Hierot vain vaatteiden päältä. Mutta pue käsilaukustani ensin ne silkkihanskat, jottet hieroessasi vahingossakaan riko sukkahousujani. Sanon nyt sinulle selvästi, että jos rikot sukkahousuni, niin ilmoitan rehtorille.” ; ja sijoita
Tomi aloittaa vähän järkyttyneenä kovasta komennosta mutta päättäväisesti: Hän ottaa toisen kengän, hieroo varpaat, päkiän ja jalkapohjan erittäin hyvin Tarjan voihkiessa hyvänolontunnetta. ”Pidän niin paljon korkokengistä, että taidan heti panna takaisin”, hän ilmoittaa. ”Hyvä, hienoa, että arvostat niitä. Minusta on käsittämätöntä, että naiset vaivautuvat korkokenkiin ja miehet eivät niistä pitäisi. Tietysti monella naisella ovat kuitenkin paksut sääret ja liian matalat korot. Minusta on aivan turhaa väsyttää jalkojaan alle 8 cm:n piikeillä, kun ne tuskin miehistä miltään tuntuvat”, opastaa Tarja leppoisasti jutellen. Kun Tomi etenee pohkeisiin, reisiin ja pakaroihin, Tarja kääntyy vatsalleen. ”Voinhan samalla hieroa hartiat ja niskan”, ehdottaa Tomi, kun Tarja on vatsallaan eikä Tomi oikein tiedä, kuinkahan se paras paikka käsitellään, vaan takoo mielessään: ”ja p-le tämä paikka ym. ´reunaehdot´”.

”Olet tehnyt tähän mennessä hyvää työtä”, tunnustaa Tarja ja kääntyy ´lupaavasti´ vatsalleen varoen korvarenkaitaan ja levittäen haaransa tulisin katsein ja päättäväisin sanoin neuvoo hämmästyttävän rauhallisesti ja asiallisesti: ”Yksi paikka on enää kipeä. Sukkahousut pidän jalassani, koska ne ovat ainoa ehkäisykeinoni – enkä mitään ehkäisyä kroppaani ottaisikaan. Nyt minulla on munasolun irtoamisen aika enkä ole saanut seksiä kuukauteen. Hierot molemmin käsin pimpsaani ja reisiäni niin kauan, kun sanon ´riittää´.” Tomi aloittaa tutun homman, paitsi että ohuen sukkahousut ovat ja pysyvät välissä ja rajoittamassa. Upeat elimet, häpyhuulet ja klitoris saavat hienon käsittelyn, kastuvat ja vuotavat kiimanestettä. Mielessään Tomi on jo todennut, että opettajan ”panemisesta” ei nyt tule mitään – ei siis myöskään opistosta erottamista, mutta luulee (turhaan) session kuitenkin päättyvän molemminpuoliseen tyydytykseen. Tarja näet on päättänyt 2 hurjaa asiaa: 1. tämä mies saa hieroa häntä – vaikka kuinka monta orgasmia tulisi ja taju menisi – siihen saakka, että seuraava oppitunti on niin lähellä, ettei tämä ehdi käymään vessassa runkkaamassa, ja 2. kaksin käsin hieroessaan tämä ei myöskään kesken kaiken voi runkata. Hän yrittää jutella hierojalleen niitä näitä, jottei tämä ajattelisikaan laueta, mutta valtava kiima muuttaa jutustelun huohotukseksi ja orgasmi seuraa toistansa tyynyn ja sukkahousujen kastuessa kiimanesteestä. Myös hieroja näyttää kastuvan, tosin työstä ja kiiman tuskasta. Kun Tarja itse tuntuu tyydytettynä häilyvän lähes unten mailla ja pelkää Tomin pian laukeavan, hän näkee aikaa olevan vielä 10 min ja saa sanotuksi: ”Riittää. Voi, kun teit ja jaksoit hyvin. Nosta minut tuolille, ja kampaapas vielä hiuksiani niin ehdin saatella sinut oppitunnille suoraan. Kehun sinut terveydenhoidon opettajalle ja rehtorille.”

Opettajan hiuksia kammatessa ja seuraavan oppitunnin lähestyessä korvisten aiheuttama kiusa on sittenkin pieni, kun Tomi huomaa ajatuksissaan, että tämä jumalatar on todella saanut rääkätä tunnin ajan 12 urhoa uupumukseen ja kiimaan, sitten nauttinut miehen käsittelystä niin paljon kuin tunnissa joku ehtii, jaksaa ja osaa, sitten saattelee orjansa pallit räjähtämispisteessä oppitunnille ja saa tästä kaikesta palkan, rehtorin erityiskiitokset ja –suosion, opettajatovereiden salaisen kateuden ja kaikkien poikien järjettömän ihailun. Vielä Tomi ehtii siistiä itsensä, kun Tarja ojentaa käsivartensa ja herrasmies lähtee saattelemaan häntä kohti luokkahuonetta. Kaikkien ilmeet ovat näkemisen arvoisia ja näiden kahden tunteet tutkimattomia, kun he kuin rakastuneet keinahtelevat aulan läpi ja muiden opiskelijoiden ohi. ”Tavataanhan vielä paremmissa merkeissä”, huikkaa tuo pikkusadisti, kun orjansa pujahtaa huulta purren luokkaan.

Lue lisää

en ole nukkunut pitkään aikaan (tätä lukiessani)!

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz kirjoitti:

en ole nukkunut pitkään aikaan (tätä lukiessani)!

kun nukutti. Minua tämän kirjoittaminen kiihotti ja lopetin, kun laukesin.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz kirjoitti:

en ole nukkunut pitkään aikaan (tätä lukiessani)!

1.   ettei tämä kirjoitussarjani näytä saavan enempää kannustavaa palautetta, vaikka tätä näkyy luettavankin kovasti;
2.   että ehkä en ole osannut kirjoittaa tarpeeksi miellyttävästi (=kiihottavasti), vaan ehkä liian yksityiskohtaisesti,
3.   että joudun työn vuoksi pitämään paussia.

OSB kirjoitti:

1.   ettei tämä kirjoitussarjani näytä saavan enempää kannustavaa palautetta, vaikka tätä näkyy luettavankin kovasti;
2.   että ehkä en ole osannut kirjoittaa tarpeeksi miellyttävästi (=kiihottavasti), vaan ehkä liian yksityiskohtaisesti,
3.   että joudun työn vuoksi pitämään paussia.

Lue lisää

mielestäni tämä tarina oli aivan loistava.. tahtoo ehdottamasti lisää ja mitä nopeemmin sen parempi.. ;)

johnnykidd kirjoitti:

mielestäni tämä tarina oli aivan loistava.. tahtoo ehdottamasti lisää ja mitä nopeemmin sen parempi.. ;)

etten vieläkään ehdi jatkaa, vaikka mieli tekisi. Malttakaa.