Kuuluuko aspergeriin se, että masentuu, jos on ollut ihastunut, mutta joutunut pettymään näin on mulle aina käynnyt ja, kun sain tietää seurustelun jälkeen, että exäni oliki vain leikkynyt tunteillani, pettänyt ja haukkunut selän takana niin masennuin entistä enemmän - täysin. oon aina halunnut rakastavan poikaystävän/miesystävän, mutta nykyäänkin masennun erittäin helposti jos joudun pettymään ihastukseeni ja nykyään niin pelkään uusia sydänsuruja.
onko muilla??
asperger-nainen
8643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En näe mitään yhteyttä sinulla AS-oireisiin. Pikemminkin, AS-ihmiset ovat aika tunteettomia, toisaalta narsistiset piirteet omaava AS-ihminen on yliherkkä loukkauksille.
Luulen, että olet ihan tavallinen terve ihminen, joka reagoi toisen tunteilla leikkimiseen niinkuin useimmat reagoivat: pettymyt, suru, vihakin voi tulla kyseeseen sillä kuka nyt sietäisi linssiin sahausta. Pää pystyyn, ja ajattele että EX ei ollut sinun arvoisesi, ansaitset parempaa. Vai sattuiko tämä EX olemaan itse AS-tyyppi, joka haki itselleen hyvää välittämättä toisen tunteista.
ole todellakaan ole tunteeton. Edes narsisiti ei ole tunteeton, vaan hän ei kykene käsittelemään tunteitaan. Psykopaatti on tunteeton.
Itselläni ei ole tosin kovin paljon tunteita ihmisiä kohtaan, enää; ei sen jälkeen kun ex oli hirvittävä pettymys persoonallisuushäirönsä kanssa. Sen sijaan rakastan valtavasti koiriani ja hevosiani.
No, on kyllä ihan tutun kuuloista monilta osin. Mulla itsellä on as siis myöskin, olen mies.
Tässä oli eräs juttu mulla menossa vielä vähän aikaa sitten.
Homma lopahti. Näin jälkikäteen melkeimpä onneksi. Mutta pitkään harmitti. Taidan vähän liikaa kiintyä naisiin, on niin vaikeeta päästä yli.
En tajua, miten saatoin niin pitkään oikeastaan roikkuakkin hänessä. Hänellä oli koko ajan muita menossa, ikäänkuin etsiskeli toista itselleen.
Kovin tykkäsi itseään kehua ja tuli jatkuvia kehumisen haukkumisen vuorottelujaksoja.
Jotenkin alkaa tuntua, että löydän juuri tuommoisia, jotka eivät ole kiinnostuneita kovinkaan syvällisesti...
Ite vähän, kuin tykkään liikaa siitä toisesta ja jään siihen kiinni.
Tuntuu, että nykyään jopa seurustelu on todella pinnallista. Ihastutaan hetkeksi ja parin kuukauden päästä löydetään joku vielä parempi ja sitten taas toinen ja ollaan vähän monen kanssa samaan aikaan ja sitten, ku joku alkaa kysellä, että mitäs on menossa, niin saa kyselijä lähteä...
Minä taas tykkään yhdestä samaan aikaan ja paljon. Ja sitten kyllä suruttaakin paljon, kun toinen lähtee.
as masentuu siinä missä ei-as.
Itse olen kärsinyt masennuksesta lapseuudesta lähtien, kun en ymmärtänyt muita ja muut ei ymmärtäneet mua. Lisäksi vaikea ihmissuhde on aiheuttanut masennusta. Terapian ja lääkityksen avulla olen selvinnyt. Mulla on diagnoosina vaikea toistuva masennus.
Älä ota ihmisiä niin vakavasti.
Itse lähes nelikymmisenä olen ymmärtänyt, ettei elämääni todennäköisesti koskaan tule enää ihmistä. Mulle riittää nyt koirat ja hevoset. Niiden kanssa olen onnellinen.
kaikki tieto ja tutkimus viittaa siihen, että As on taipuvaisempi masentumaan kuin normaali.
Kun lapseni (tytär)sai diagnoosin alle 10v niin lääkärit kertoivat suuremmasta masennusriskistä. Niin kävikin jo muutaman vuoden kuluttua, että masennus diagnosoitiin ja kulkenee mukana läpi elämän...tavallaan toistuva masennus ja näköjään hoitoja ei voi lopettaa...
Itse olin koko nuoruuden masentunut. Kun sitten käsitin, että olen ihan ok, minulla on vain nämä tietyt puutteeni, mutta myös omia hyviä puolia, niin en ole enää koskaan masentunut. Saatan olla surullinen kun tulee vastoinkäymisiä, mutta masennusta vastaan olen karaistunut todella hyvin.
Luulen, että murrosikä voi olla assille erittäin vaikea, vaikea kuin tavallisille. Itse masennuin murrosiässä.
Nyt on elämä vuosia tuntunut vain jännittävältä ja olevan mahdollisuuksia täynnä. Kun lähellä on ymmärtäviä ihmisiä ja löytää oman tiensä, ei assi välttämättä ole koko elämää masentunut.
Olen joutunut torjutuksi monta kertaa. Ihastun helposti, ja luotan liikaa. Ja sitten jos joudun huomaamaan, ettei toinen välittänytkään, se on kuin läimäys naamalle. Puhun siitä ystävän kanssa, ja itken tyynyyni muutaman illan. Mutta en masennu. Yritän oppia joka pettymyksestä. Kun kahdeksankymppisenä kinuan jonkun satavuotisen ukkelin kainaloon, osaan jo toivottavasti tehdä sen taitavammin kuin tähän asti. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
jos on käynyt läpi surkean ihmissuhteen. Sitä taas en tiedä, että onko assille vaikeampi päästä siitä yli... Ainakin itselläni on ollut tapana päästä todella hitaasti ihmisistä yli. Mitä kurjempi juttu, sitä kauemmin olen sitä märehtinyt.
Koska suhteet ovat vaikeita, olen oikein ruvennut pelkäämään uusia ja jos ihastun niin lähinnä pyrin pakenemaan sitä. Tämä on kyllä varmaan aika tavallista ihmisille, jotka ovat usein pettyneet, tavallisillekin. Niinhän noi tv-sarjoissakin puhuu aina läheisyyden ja sitoutumisen pelosta. Yleistä se on.