Keltaisenkarvainen kuu
kutoo hehkustaan vaipan
harteille paljaiden puiden
niin hiljaa hymäjää.
Raukeesti putoo mieli
kuin ruumiineni kelluisin
maapallon valojen yllä
ja joisin hämärää.
Kumo antaa katseensa yölle
puhaltaa unet kaikki
ohimoilta silmiin sisään
hämmentyneet varjot.
Naurusi kaiku soittaa
vielä suudelmassa
lauluuni uuden teeman:
olen kadonnut taivaalta.
____________
Moi! En ole pitkään aikaan postannut mitään tälle palstalle, ja silloin kun olen niin tehnyt, materiaali on ollut kaukana runoudesta. Haluaisin mielelläni teidän mielipiteenne nyt siitä, voiko tätä yllä olevaa tuotosta sitten runoudeksi kutsua. Kykeneekö kukaan nielemään tuollaisen määrän korulauseita ja kenties hieman imelää romantiikkaa kakistelematta? Toimiiko rytmi noin tasaisena poljentona vai kaipaisiko vaihtelua? Alkuperäinen aikomukseni ei ollut riimitellä, mutta jotenkin runo tuntui tällä kertaa mukautuvan paremmin, kun väkersin säkeistöjen hännistä hieman yhteen sopivat. Onko ok vai tuleeko loppusoinnuista ärsyttävä, lastenlorumainen (ja siis yhteyteen sopimaton)vaikutelma? Mielipidettä aivan vapaasti kehiin! Otan kaikenlaiset kommentit enemmän kuin mielelläni vastaan.
kutoo hehkustaan vaipan
harteille paljaiden puiden
niin hiljaa hymäjää.
Raukeesti putoo mieli
kuin ruumiineni kelluisin
maapallon valojen yllä
ja joisin hämärää.
Kumo antaa katseensa yölle
puhaltaa unet kaikki
ohimoilta silmiin sisään
hämmentyneet varjot.
Naurusi kaiku soittaa
vielä suudelmassa
lauluuni uuden teeman:
olen kadonnut taivaalta.
____________
Moi! En ole pitkään aikaan postannut mitään tälle palstalle, ja silloin kun olen niin tehnyt, materiaali on ollut kaukana runoudesta. Haluaisin mielelläni teidän mielipiteenne nyt siitä, voiko tätä yllä olevaa tuotosta sitten runoudeksi kutsua. Kykeneekö kukaan nielemään tuollaisen määrän korulauseita ja kenties hieman imelää romantiikkaa kakistelematta? Toimiiko rytmi noin tasaisena poljentona vai kaipaisiko vaihtelua? Alkuperäinen aikomukseni ei ollut riimitellä, mutta jotenkin runo tuntui tällä kertaa mukautuvan paremmin, kun väkersin säkeistöjen hännistä hieman yhteen sopivat. Onko ok vai tuleeko loppusoinnuista ärsyttävä, lastenlorumainen (ja siis yhteyteen sopimaton)vaikutelma? Mielipidettä aivan vapaasti kehiin! Otan kaikenlaiset kommentit enemmän kuin mielelläni vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keltaisenkarvainen kuu
kutoo hehkustaan vaipan
harteille paljaiden puiden
niin hiljaa hymäjää.
Raukeesti putoo mieli
kuin ruumiineni uisin
maailman valojen yllä
ja joisin hämärää.
Kumo kantaa katseensa yölle
puhaltaa unet kaikki
ohimoilta silmiin
ja hämmentyneet varjot.
Naurusi kaiku koskettaa
vielä huulillani
taivaalle uuden teeman:
olen kadonnut.
juustoinen kuu
valauttaa kalpean kajon
katulamppujen halo-
geenisiin katveisiin lymyää
jäisten puunrunkojen
ryhmyisten kuorien
rupisten ryppyjen
onkaloihin vajoten
kumotellen yön kulkurina
viipertäen unisten härmeiden
kiilottavina silminä
hapertuvina kajastuksina
nakertavanmakeana
hyväilevänä suukkosuuna
taivaannavalle leiskautuen
ikuisuuteen
Kyllä tätä voi sanoa runoksi. Tämä on ihan hyvä. En kyllä tiedä mikä on "kumo"... Tykkäsin kovasti, eikä ollut mitään kohtaa mikä olisi tökkinyt, eli rytmi toimi minusta ja loppukin oli ok.
Kaikin tavoin mukavaa, että pidit runostani. "Kumon" tarkistin itsekin varmuuden vuoksi sanakirjasta. Ja totta tosiaan, se tarkoittaa kuusta tai vaikkapa nuotiosta lähtevää hehkua, kumotusta. Kiitos kommentistasi!