Raamattutunti Helsingista 3.3.2007

Miksi sitä pitäisi mennä muualle lukemaan?

Samalla vaivalla kuin heitit mainoksesi tänne olisit voinut kyseisen tekstin siirtää tänne laajempien piirien luettavaksi. Simulla on ilmeisesti asiassa jotenkin ketunhäntä kainalossa?

Loorti



Liittynyt: 25 Hel 2007
Viestejä: 70
Paikkakunta: Ulkomaat
   
LähetäLähetetty: Lau Maa 03, 2007 20:00 Viestin aihe: Raamattutunti Helsingista 3.3.2007    Vastaa lainaamalla viestiä
Otteita Helsingin raamattuillassa 3.3.2007 kuullusta:

On autuuteni sinussa
ma elan laupeudesta.

Rukoilemme.
Sina olet antanut oman rakkaan Poikasi maan paalle ihmiseksi sita varten, etta han sovittaisi meidan synnit ja lunastaisi meidat synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta, etta me hanen valtakunnassansa elaisimme. Tasta suuresta lahjasta me tahdomme kiittaa sinua tanakin paivana, kun saamme hiljentya paastonaikaan muistelemaan Poikasi uhritieta. Kiitamme myos Pyhasta sanastasi. Sina olet saatanyt meille evankeliumin saarnan, jossa itse annat kaikki meidan syntimme anteeksi ja jonka kautta sinun Poikasi tulee meidan luoksemme ja sydameemme. Kiitamme myos kirjoitetusta Jumalan sanasta ja siita, etta se on meille tahan paivaan asti sailynyt sellaisena, etta se on korkeimpana ohjeena meidan uskossamme ja elamassamme. Pyydamme, etta antaisit meille rakkauden niin saarnattuun kuin kirjoitettuunkin sanaasi, etta me sita tutkisimme ja siita loytaisimme itsellemme ravintoa.
Isa meidan, joka olet taivaassa...

---

Raamattuillat Helsingissa on aloitettu 5 vuotta sitten. Tarkoituksena on ollut innostaa Raamatun lukemiseen. Tahan mennessa on kayty lapi evankeliumit, apostolien teot ja paaosa Uuden testamentin kirjeista. Taman illan aiheena ovat Paavalin kirjeista viimeisimmat eli kirjeet Tiitukselle ja Filemonille. Nama molemmat ovat niin lyhyita, etta jokainen jaksaa ne hyvin itsekin lukea. Kirje Tiitukselle on Raamatussa kahden (2) sivun mittainen ja kirje Filemonille yhden (1) sivun.

Ennen naihin kirjeisiin paneutumista tarkastelemme yleisesti muutamia Raamattua ja Paavalin kirjeita koskevia ajatuksia.

Kun ajatellaan kahta suurta maailmanuskontoa, kristinuskoa ja Raamattua ja islamin uskoa ja Koraania, niin havaitaan naissa mm. se ero, etta islamilaiset uskovat, etta Koraani on kirjoitettu taivaassa, kun taas kristinuskossa opetetaan, etta ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun tekstit Pyhan Hengen vaikutuksesta. Nain ollen Raamattu on sidoksissa historiaan ja tekstin kirjoittajien maailmankuvaan ja kulttuuriin.

Tasta historiasidonnaisuudesta otamme esimerkiksi uskontunnustuksen. Uskontunnustuksessa mainitaan kaksi ihmista. Ensinnakin neitsyt Maria. Toinen on Pontius Pilatus, joka paatti Jeesuksen kuolemantuomiosta. Pontius Pilatus mainitaan nykyisinkin paivittain lukemattomia kertoja, kun uskontunnustus luetaan. Tama kertoo siita, etta Jumala tuli ihmiseksi tiettyna aikana, silloisen tapakulttuurin keskella. Tama kaikki vaikuttaa siihen, miten Jeesuksesta kerrotaan. Jos Jeesus olisi tullut maan paalle tana paivana, opetus olisi saanut toisen muodon, siis olisi kaytetty eri sanoja, vaikka opetuksen paasisalto sinallansa olisikin ollut sama. Raamattu on kirjoitettu tiettyna aikana tietyilla kielilla jne. Raamatussa on monella tavalla ja eri aikoina kirjoitettuja kirjoja. Kaikki tama inhimillinen nakyy Raamatussa. Jumalan sana on ajatonta, mutta Raamattu on sidottu aikaan.

Seuraavaksi muutamia ajatuksia Paavalista kirjeiden kirjoittajana. Paavali kirjoitti tiettyyn historialliseen tilanteeseen. Han kirjoitti nimenomaan kirjeita. Han tuskin itse ajatteli, etta hanen kirjeitaan luetaan viela tuhansien vuosien kuluttua. Paavali oli ihminen, jonka Jumala oli valinnut tarkeaan tehtavaan ja jolla oli siihen lahjansa. Mutta han tuskin edes rohkeimmissa kuvitelmissaan ajatteli, etta hanen kirjeitaan luettaisiin ja tutkittaisiin miljoonia ja taas miljoonia kertoja.

Paavali pyrki vaikuttamaan kirjeiden saajiin. Han kirjoitti tietylle seurakunnalle tai tietylle yksityiselle ihmiselle. Han kaytti erilaisia retorisia tehokeinoja. Paavalin kirjeissa on paljon ihmeteltavaa. Tana paivana talla tyylilla kirjoitettua kirjaa tuskin julkaistaisiin. Paavalilla oli sen ajan tyyli. Esimerkiksi 2. korinttolaiskirjeessa ajatus nayttaa heittelehtivan sinne tanne; ensin sanotaan yhta ja sitten hetikohta vaitetaan toista. Tama on Paavalin retoriikkaa. On hyva ottaa huomioon, etta Paavali kirjoitti oman aikansa ihmisille. Muoto olisi ollut toinen, jos Paavali olisi kirjoittanut tuhansien vuosien paassa elaville ihmisille. Asiasisalto tietenkin olisi ollut sama.

Paavali on juutalainen, Benjaminin sukukunnasta. Han oli saanut juutalaisen koulutuksen ja oppinsa pappi Gamalielin jalkojen juuressa. Jos emme ole perehtyneet juutalaisuuteen, meidan on vaikea ymmartaa Paavalin kirjeita.

Paavalin kirjeet ovat vaikeaselkoisia. Tama ei ole vain meidan aikamme ongelma. Raamatussa itsessaan toisaalla kerrotaan, etta Paavalin kirjeet ovat vaikeaselkoisia. Niissa on yhta ja toista vaikeatajuista, esimerkiksi kieli ja tyyli. Naita ihmiset omaksi tuhokseen vaaristelevat niin kuin kaikkia muitakin Raamatun kirjoituksia. Tarkeinta ja oleellisinta on, etta emme vaaristele kirjoituksia omaksi tuhoksemme.

Tama siis yleisena johdantona, jonka perusteella tarkastelemme kirjetta Tiitukselle ja kirjetta Filemonille.

Kun naita raamattuiltoja ryhdyttiin jarjestamaan, oli ajatuksena, etta jokainen lukisi tekstin etukateen ja ottaisi Raamatun mukaansa raamattuiltaan. Kirje Tiitukselle on lyhyt, kolme lyhytta lukua eli yhteensa pari sivua.

Tiitus oli Paavalin tyotoveri. Han oli kreikkalainen pakanakristitty, jota ei ollut ymparileikattu. Apostolit olivat kaikki juutalaisia. Apostolien teoissa kerrotaan roomalaisesta sotapaallikko Korneliuksesta. Kun Kornelius sai parannuksen armon, kristinusko alkoi levita ns. pakanoiden keskuuteen. Muutamien kymmenien vuosien kuluttua kristittyja oli enemman muissa kansoissa kuin juutalaisissa.

Juutalaisuus levisi valtavasti juuri ennen kristinuskon syntya, koska juutalaiset tekivat lahetystyota. Monien kohdalla tilanne oli se, etta he olivat ensin kaantyneet juutalaisuuteen ja sitten sielta kristinuskoon. Juutalaisten Kristuksen syntyman aikoihin tekema lahetystyo valmisti pohjaa kristilliselle lahetystyolle.

Galatalaiskirjeessa Paavali kertoo apostolien kokouksesta, jossa pohdittiin Mooseksen lain merkitysta kristitylle. Nyt herasi kysymys, pitaako niidenkin, jotka eivat ole juutalaisia, noudattaa Mooseksen lain maarayksia. Tama on Tiituskirjeen tausta. Jos emme tunne taustaa, meidan on vaikea ymmartaa Tiituskirjeen sisaltoa.

Paavali lahetti Tiituksen Korinttin seurakuntaan. (Mielenkiintoista on, etta Apostolien teoissa ei mainita Tiitusta lainkaan.) Turkin aluetta kutsuttiin Vahaksi Aasiaksi ja Kreikan aluetta Makedoniaksi. Korintti, Filippo ja Efesos olivat Paavalin toiminnan kannalta tarkeita. (Helsingissa valkokankaalle oli heijastettuna alueen kartta, josta nahtiin mm. Paavalin matkat, mainitut kaupungit seka Kreeta ja Kypros.)

Kirje Tiitukselle on ns. pastoraalikirje. Siina annetaan ohjeita Kreetan seurakunnan kaitsijoille. Tiituksen tehtavana oli opastaa Kreetalla seurakunnan paimenia.

Yhtena keskeisena huolena kirjeessa on opin sailyminen puhtaana ja oppiriitojen valttaminen. Kreetalla siis ilmeisesti kiisteltiin, oli monenlaista oppia ja opetusta. Kreetalla oli myos juutalaisia, jotka toivat seurakuntaan omia uskonnollisia kasityksiaa, taruja yms.

Kirje sisaltaa kehotusta kristilliseen elamaan. Se sisaltaa ohjeita miehille ja naisille, erikseen eri ikaisille, ja palvelijoille. Kehotus ymmartamykseen kaikkia kohtaan on kirjeen punainen lanka.

Erikseen viela varoitetaan kurittomista tyhjanpuhujista, jotka johtavat toisia harhaan ('Petturi Kreetan mies, peto ilkea, ahne ja laiska').

Mita Tiituskirje voisi meille sanoa tana paivana?

"Mutta kun Jumalan hyvyys ja rakkaus ihmisia kohtaan tuli nakyviin, han pelasti meidat, ei meidan hurskaiden tekojemme tahden, vaan pelkasta armosta. Pyha Henki uudisti meidat. Taman Hengen han vuodatti runsaana meidan paallemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hanen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme ikuisen elaman."

Tarkastelemme viela kirjetta Filemonille.

Filemon oli varakas golossalainen. Han oli matkalla Efesossa, jossa kuuli Paavalia ja sai parannuksen armon.

Filemonilla oli orja nimelta Onesimos. Onesimos oli karannut isannaltaan. Onesimos tapasi Paavalin ja sai parannuksen armon.

Oltiin siis tilanteessa, etta seka orja etta isanta olivat uskomassa. Paavali lahetti kirjeen Filemonille. Han kehotti kohtelemaan Onesimosta rakkaana veljena eika orjana.

Tarkastelemme hieman orjuutta.

Ateenan ja Rooman vaestosta yli puolet oli orjia. Usein sotavangit joutuivat kuninkaan orjiksi. Tunnettiin myos maaraaikainen velkaorjuus, josta vapautui, kun oli tyollaan maksanut velkansa. Oli myos vapaaehtoista orjuutta: kun ei kyennyt elattamaan itseaan, meni orjaksi. Isanta huolehti orjan ja myos hanen perheensa elatuksesta.

Suurin osa orjista oli yksityishenkiloiden kotiorjia. He tekivat esimerkiksi ruoanlaitto-, siivous- ja maataloustoita. Orjan omistaja omisti siis toisen ihmisen, ei kuitenkaan saanut riistaa hanen henkeaan.

Miten Raamatussa suhtauduttiin orjuuteen? Nykyisinhan esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus tuomitsee orjuuden. Raamatussa orjuutta ei suoranaisesti tuomita. Israelilaisilla oli varsin vahan orjia. Mooseksen laissa oli selvat maaraykset, etta orjia tuli kohdella lempeasti. Jos isanta tappoi orjansa, isanta oli tuomittava kuolemaan.

Jeesus itse otti orjan muodon. Sen ajan ihmisia tama on puhutellut enemman kuin meita.

Orjuus tuli ensimmaisten kristittyjen keskuudessa varsin tutuksi, koska suurin osa ensimmaisista kristityista oli orjia. Paavali sanoo, etta on yhdentekevaa, oletteko orjia vai vapaita - kaikki olette samanarvoisia Jumalan lapsia. Paavalikaan ei tuominnut orjuutta, mutta opetti orjien ihmisarvoista kohtelua.

Onesimos todennakoisesti jatkoi isantansa palvelemista, mutta suhde oli nyt toinen kuin ennen. He molemmat olivat uskovaisia ihmisia.

Toinen teema kirjeessa Filemonille on vankeus. Paavali vangittiin Kesareassa ja siirrettiin Sidonin, Lyyran ja Kreetan kautta Maltalle ja sielta Roomaan, jossa hanet sittemmin teloitettiin.

Vankeusaikanaan Paavali kirjoitti kirjeita. Han sai tavata uskovaisia ihmisia, jotka kavivat katsomassa hanta. On outo asia, etta joutuu uskonsa takia vankilaan. Raamatussa puhutaan paljon tasta, koska ensimmaiset kristityt usein joutuivat uskonsa takia vankilaan. Tallaista ei tana paivana ole. Paavalia ei ollut vangittu pahojen tekojen tahden, vaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tahden. Tallaista oli sen ajan uskovaisten elama.

Mika voisi olla Filemonkirjeen sanoma tana paivana? Meilla ei ole orjuutta, joten sanoma orjan ihmisarvoisesta kohtelusta ei puhuttele. Mutta puhutelkoon meita tama jae:

"Rukoilen, etta yhteinen uskomme auttaisi sinua kasittamaan kaiken sen hyvan, minka Kristus on meille antanut." (Fil. 6)

Tanaankin saamme turvautua Kristuksen taydelliseen sovitustyohon.
Herran siunaus.
Virsi 506

Maailma on isompi kuin oma napa.
Mielipiteen takia edelleen laitetaan
ihmisiä vankilaan. Kuukausiliiteessä
oi iso, monen sivun kirjoitus.