Mulla on ollut tuttavia jotka ovat puhuneet, että jotkut ovat imettäneet jopa 5-7 ikävuoteen asti. Onko tuossa mitään järkeä ja onko terveellistä enää äidille tai lapselle.
kouluikään asti
imettäminen
413998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
siinä varsinaisesti mitään järkeä, mutta tuskin siitä mitään haittaakaan on. Jos siis äiti ja lapsi haluavat, niin mitä sitten? Tekee ihmiset paljon muutakin turhaa. Ja taatusti useimmat suomalaiset lapset syö paljon epäterveellisempääkin.
Minä imetin yli neljävuotiaaksi. Lapsi on nyt ihan tavallinen, terve ja reipas koululainen eikä minullekaan mitään traumaa jäänyt. Päinvastoin kasa herttaisia muistoja ja vähän ehkä suojaa rintasyöpää vastaan.
Mitäpä jos keskittyisimme lähinnä omiin asioihimme, emmekä päivittelisi toisten valintoja, eivät ne kuulu muille. Kukin tekee tyylillään ja meille imettämisessä oli paljonkin järkeä. Pitkään imettäminen kyllä vaatii hyvää itsetuntoa, kun on tuollaisia ihmettelijöitä ja päivittelijöitä ja kaikenmaailman tuttavia, jotka kuvittelevat tietävänsä, miten pitää toistenkin elää.
eipä voi oikeen muuta sanoa kuin että sairasta!!
hammaslääkärissä mitä haittaa noin pitkään jatkuneesta imetyksestä on myöhemmin suun ja hampaiden terveyden kannalta. En jaksa luetella ku niitä on niin paljon....
kuin muutakin ruokaa lapsille syötettäessä.
Lapsellani on kyllä ihan terveet, reiättömät hampaat. Ei imetys tarkoita sitä, että imetetään koko ajan. Tämä on muuten yleinen väärinkäsitys jostain ihmeen syystä. Miksi rintamaito olisi sen pahempaa hampaille kuin muukaan maito tai ravinto? Minä imetin taaperoani lähinnä vain silloin, kun hän meni nukkumaan eli pari kertaa vuorokaudessa. Kuten jo sanoin, terveitä ja tasapainoisia ollaan täällä, ihan hampaita myöten.
Taitaa se sairaus olla katsojan päässä,
samalla tavalla kuin kauneus on katsojan silmassä?
Oletkos muuten itse imettänyt ollenkaan?
Vai/ja oliko se sinusta inhottavaa?
Taitaa sun tietojen mukaan parikertaa päivässä tapahtuva taaperoimetys
olla pahempaa hampaille kuin happamat mehut tai limpat, joita monet ihan pienillekin jo antavat?
Eihän kukaan ole tässä puhunut, että kaiket yöt imetettäis ja lutkutettais sitä tissiä?
Minusta pitkässä imetyksessä ei ole mitään järkeä - jos sitä ei puolla lapsen tai äidin terveys. Ehkäisykeino ei myöskään pitkä imetys ole. Kehitysmaassa isoäidit yrittävät imettää lapsenlapsiaan, jos äiti on esim. kuollut, kun ravintoa ei ole muuten paljon saatavilla. Luonnossakin emot vieroittavat jälkikasvunsa jossain vaiheessa, kun kiinteää ruokaa esim. syödään riittävästi ja osataan neste juoda muussakin muodossa.
Monissa maissa imetetään tyypillisesti vuosia. Suurinta osaa intialaisista kaksivuotiaista imetetään edelleen. Ennen kuin Suomesta tuli "kehittynyt" maa, täälläkin taaperoimetys oli ihan tavallista.
Lasten vieroittaminen rinnasta jo vauvaiässä on seurausta yhteiskunnan muutoksista kuten teollistumisesta, palkkatyöstä poissa kotoa, päivähoidosta yms. Se on siis uusi ilmiö. Se minkä me koemme "luonnottomaksi" ei välttämättä ole luonnotonta, se on vain meille vierasta.
En halua palata palmun latvaan asumaan, mutta näen kuitenkin vuosien imetyksen olevan se luonnollinen tapa. Myös muut kädelliset kuin ihmiset imettävät pitkään. Me olemme fyysisesti ihan samanlaisia nisäkkäitä.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse imettää pitkään, mutta toivoisin pientä suvaitsevaisuutta myös meitä taaperoimettäjiä kohtaan. Meidän ratkaisumme ei ole varmaankaan sen luonnottomampi kuin ryhtyä ruokkimaan parikuista vauvaa pullosta. Ennen kaikkea se on meidän ratkaisumme, joka ei muille kuulu.
Hyötypuolesta lisäisin sen verran, että imetys pelasti oman taaperoni sairaalareissulta, kun rankan vatsataudin aikana mikään muu kuin rintamaito ei pysynyt sisällä päiviin. Olin silloin todella iloinen, etten ollut lopettanut imetystä! Imetys oli myös loistava tapa lohduttaa isomman pipin sattuessa ja paras konsti nukahtamiseen.
Vieroittamisesta on nyt aikaa jo monia vuosia. Lapsi on terve ja itsenäinen koululainen. Eivät edes hampaat kärsineet, vaikka sellaisestakin pelotellaan. En kadu pitkää imetystäni tippaakaan, päinvastoin.
"Ennen kuin Suomesta tuli "kehittynyt" maa, täälläkin taaperoimetys oli ihan tavallista. "
juu,taapero imetys ehkä tavallista mutta yli 4v ei todellakaan ole mikään taapero
Ei isoa lasta enää imetetä kovin usein ja suuria määriä, joten äidille ei koidu siitä niin tolkutonta ravinyteiden kulutusta että olisi epäterveellistä.
Kunhan oma ravitsemus on kunnossa. Lapselle maito on kuin vitamiinipommi jossa on suoja-aineita tauteja vastaan. Vastoin sitä outoa luutunutta käsitystä maito ei laimene litkuksi.
ja vaihtoehtoisten terapioiden parista. Imetys on luomua ja siitä tehdään välillä elvistelyn ja brassailun aihe (kenellä maitoa riittää ja kenellä ei) vähän niin kuin rintojen koostakin - naisten kesken - ilkeillessä. Tiedän pienirintaisia pitkän imettäneitä ja isorintaisia, joilla ei tullut maitoa alkuunkaan.
Miksi imettää pitkään, jos lapsi ei sitä tarvitse eikä kaipaa? Vai kaipaako sitä maitoa rinnasta joku muu? Vai sitä hormonitilaa, jonka imetys aiheuttaa äidille? Sehän on olotilana äidille varsin huumaava.
Meillä lapsia on imetetty lapsen tahdissa, maitoa on riittänyt, mutta töihin lähtiessä asiat muuttuivat. Ns. äitiysloma loppui lapsien ollessa noin 9 kk ikäisiä. Minun töissäni ei ole kovinkaan imartelevaa, jos rinnat vuotavat maitoa - vaikka olisi kuinka työehtopaperissa lupa käydä rintoja pumppaamassa tai imettämässä. Samoin, minusta ei ollut mitenkään seksikästä tisseistä suihkuava maito sänkykamarin puolella. Vaan fetissinsä kullakin. Mutta ei minulla.
Aivan kuten lapsi opetetaan aikanaan kuivaksi, opetetaan lapsi olemaan rintamaidotta. Lohtua ja läheisyyttä saa sylistä ja halista ilman tissiäkin suussa.
Ei ole ollut korvatulehduksia meidän lapsilla, tipatta on 'pahat taudit' pärjätty, koska nesteen saannista on huolehdittu - ovat oppineet syömään itse monipuolista ruokaa ja maistamaan nirsoilematta kaikkea, älliäkin tuntuu riittävän, motorisia taitoja muille jakaa, luonnetta löytyy - ja syliin ja haliin tulevat vieläkin tarvittaessa, vaikka ovat rinnalta vieroitettu jo töihin lähdön aikoihin.
Kenelle maratonimetys sopii, se hänelle suotakoon - aivan kuten jollekin toiselle päätös olla imettämättä lainkaan alusta asti synnytyksen jälkeen. Ikävää jos nämä kaksi ääripäätä eivät toisiaan arjessa pysty kohtaamaan vaan elämä on yhtä toisten arvostelua ja negatiivisissa mielipiteissä kylpemistä (tosi akkamaista käytöstä siis). Miehet antaisivat miesten olla, jos imettäisivät. Miksi naisten pitää susia ja soimia toisiaan minkä ehtivät?
Kiitos sinulle viestisi viimeisestä kappaleesta. Harmi vain, että muu osa tekstistä oli sen kanssa ristiriidassa. Implikoit, että pitkään imettävillä on joku maidonsuihkuttelufetissi sängyssä, ja arvelit, että imetys jatkuu, koska se on niin "huumaava" tunne. Erikoisia väittämiä, joilla ei ainakaan minun imetykseni kanssa ollut mitään tekemistä.
Lohduttamisesta ja nukuttamisesta vielä sen verran, että miksi taaperon ja vielä leikki-ikäisenkin nukuttaminen ja lohduttaminen tutilla on luonnollista ja hyväksyttyä, mutta rinnan käyttäminen samaan tarkoitukseen on "turhaa" ja "fetisististä" ja "itsekästä"? Imetys on mitä luonnollisinta niin kauan, kuin lapsella on imemisen tarve, jonka voimakkuus ja kesto varmaan eri lapsilla vaihtelee. Eiköhän se rinta ole siihen ihan passeli vaihtoehto, ainakin luonnollisempi kuin tehtaan liukuhihnalta tullut kuminkappale, jonka käyttöä niin normaalina pidetään!
Jos ihanteesi on olla mollaamatta toisten ratkaisuja, yritä sitten olla tekemättä niin. Minä en puolestani kummastele enkä paheksu ollenkaan, että jotkut imettävät vain joitakin kuukausia. Se on ihan ymmärrettävää eikä Suomen oloissa varmasti aiheuta vauvalle mitään haittaa.
Sen sijaan vaikea on olla ihmettelemättä sitä, etteivät jotkut äidit halua edes yrittää imetystä, vaikka voisivat siten auttaa lapsensa immuunipuolustuksen ja ruuansulatuksen parhaaseen alkuun. Mutta silti heille imettäjät täällä kommentoivat, että "kukin tyylillään" ja "sinulla on oikeus". Onko tällä palstalla koskaan kukaan muu kuin toinen taaperoimettäjä tukenut pitkään imettävää? Tai onko taaperoimettäjien kertaakaan annettu rauhassa vaihtaa kokemuksia, ilman näitä sairaaksi yms. syyttelyitä? Ei todellakaan. Miksi totaalista imettämättömyyttäkin on helpompi suvaita kuin pitkään imettämistä?
Imetin myös lapsiani pitkään 3,5-vuotiaiksi. Helppoa, halpaa ja terveellistä ravitsemusta vauvana; rauhoittavaa, lohduttavaa ja vuorovaikutusta tukevaa sitten vähän isompana. Normaaleita, itsenäisiä, tervehampaisia, tavallisia varhaisteinejä oli tuloksena. Mikä ihme tässä muita ihmisiä niin kummeksuttaa?
taaperoimettäjä, (lapsi on 2 ja puol) imtetään joka toinen päivä ennä, ja suosittelen LÄMPIMÄSTI taaperoimetystä, mutta ajatellut yli kolmevuotiaaksi imettää. toisaalta olisin paljon huolestuneempi siitä että suomalaiset äidit eivät imetä, kuin siitä että imetetään liikaa!!!!!!
Minun serkkupoikaa on äitinsä imettänyt juuri tommoseksi 6-vuotiaaksi.. Hän siis syntynyt 70-luvulla niinkun minäkin.
Meillä nukuttiin perhepedissä, ja äitiltä pyysin tissiä öisin vielä nelivuotiaana. Muistan kun äiti sanoi että nyt loppui .....lta tissinsyönti, ja hän näytti mulle tekorintaa jonka oli saanu leikatun tilalle. Äiti siis sairastui rintasyöpään, ja tuon ajan hoidoilla ei selvinnyt, vaan menehtyi 40 vuotiaana. Tiiä miten kauan sitä tissinsyöntiä muuten olis vielä jatkunu.
Omalle kohdalle olen siis perinyt imetysmyönteisen ilmapiirin, mutta kyllä se minullekin raja on tuo 1,5vuotta.
Täytyy nyt hiukan kommentoida, kun tuntuu että kaikki eivät ollenkaan ymmärrä millaista on imettää isompaa lasta. Eikä sitä tietenkään voikaan tietää jos on itse imettänyt vain muutaman kuukauden.
Ei taapero syö rintaa enää monta kertaa päivässä, ja ilmankin voi hetken pärjätä. Taaperoimetys ei siis sido äitiä ollenkaan sillä lailla kuin pikkuvauva-aikana. Äiti voi esim. lähteä viikonloppureissulle imetyksen häiriintymättä. Maidontulo myös tasoittuu niin ettei rinnoista mitään maitoa tihku töissäollessa tai sänkytouhuissa! Vaikka lapsi imee harvemmin ja enemmän kerralla, eivät rinnat enää sillälailla täyty tai pakkaudu.
Kiitos lisäyksestä. Asia on juuri niin kuin sanoit; on ihan eri juttu täysimettää pientä vauvaa kuin imettää vanhempaa lasta. Edellä mainittu on usein kovaa ja sitovaa työtä rintatulehduksineen ja yövalvomisineen. Sen sijaan taaperoimetys on sekä lapselle että äidille vain iloa tuottava rauhoittumisen hetki esimerkiksi päivän päätteeksi. Ei se todellakaan merkitse sitä, että on vuosikausia elämästään suihkuava maitokone, joka lypsää työpaikan vessassa. Ne huolet jäävät sinne pikkuvauva-aikoihin.
Kiva lukea, että täällä on muitakin, jotka ymmärtävät, mistä puhutaan:)
ei varmaankaan ole enää perusteltua siinä vaiheessa, kun lapsi saa täyspainoisen ravintonsa nesteineen muulla tavoin. Vai onko jonkun mielestä?
Rintamaito on erittäin hyvää ravintoa, se asia ei mihinkään muutu vauvaiän jälkeenkään. Siinä on edelleen myös erilaisia suoja-aineita, joista tiede tuottaa jatkuvasti uutta tietoa. Monet uskovat, että äidinmaito salaperäisesti muuttuu sokerivettä vastaavaksi litkuksi, jolla ei enää ole ravintoarvoa. Se on ihan puppua, maidon koostumus ei muutu miksikään.
Tietenkään rintamaito ei enää ole taaperolle välttämätöntä, eikä kukaan varmaan lastaan sen takia imetä, ettei osaisi perunoita keittää tai ostaa maitoa kaupasta. Toisaalta monet lapset ovat allergisia lehmänmaidolle, ja silloin rintaruokintaa on varmaan hyvä jatkaa pitkään myös ravitsemuksellisista syistä. Mutta imetys on toki paljon muutakin kuin ravintoa.
Kyllä teillä äideillä on jokin pikku vauva kompleksi näihin teidän pikku poikiin ja tyttöihin. Siis puhuva ja kävelevä lapsi tarvitsisi äidin maitoa?
Monissa kulttuureissa ja kehitysmaissa on varmaan ravinnon saannin kannalta kätevää imettää taaperoita mutta meillä täällä pohjolassa on muutakin ruokaa tarjolla.
Haluatte kenties imettämisellä nähdä kasvavan lapsen pikku vauvana. Pidätte äitejä jotka imettää parempina kuin niitä jotka eivät imetä. Koette jotain nautintoa saada imettää lasta kouluikäiseksi? Uskotte että lapsenne sairastuu helpommin jos ei saa äidin maitoa. Lapsen henkisen ja fyysisen kehityksen kannalta olisi kyllä järkevää lopettaa ison lapsen imetys. Kyllähän sitä maitoa voi juoda vaikka lasista ei tarvitse hampaat suussa tulla imemään äidin tissiä.
Kuten tässäkin keskustelussa on monta kertaa jo todettu, taaperoimetys ei tarkoita sitä, etteikö tarjottaisi muuta ruokaa eikä myöskään sitä, että imetettäisiin koko ajan.
Pitkään imetetyt lapset eivät yleensä käytä tuttipulloja, joten he siirtyvät suoraan mukin ja lasin käyttöön, eli huolesi on siinäkin turha. Eikä taaperoimetys siis tarkoita sitä, että juodaan vain rinnasta.
Taitavat olla pullolapsia ne jopa kolme-neljävuotiaat tuttisuut, joiden imemisen tarvetta ei ole luonnollisella tavalla tyydytetty. Samoin ne epätoivoiset peukunlutkuttajat. Meillä ei ole tuttipulloja eikä tutteja tarvittu eikä peukalon imeminen ole kiinnostanut saati sitten jonkin unirätin hinkkaaminen. Jostain syystä edellä mainitut korvikkeet ovat monien mielestä kuitenkin niitä "normaaleja" ja "luonnollisia".
Saat kauan etsiä, ennen kuin löydät jotain faktaa sen väitteesi tueksi, että pitkä imetys hidastaisi lapsen kehitystä. Ainakaan meidän taaperoimetetty ei todellakaan ole mikään mammanpoika, ihan päinvastoin. Sekä puheen että motoriikan kehitys oli ikätovereita edellä eikä muutakaan poikkeavuutta ole ilmennyt. Rohkeutta ja itsenäisyyttä riittää, kun tietää, että on turva takana.
Käytkö muuten myös noissa "en imetä" -keskusteluissa kertomassa imettämättömyyden haitoista vai kohdistuuko suvaitsemattomuutesi vain pitkään imetykseen? Onhan toki äidin "oma asia", jos ei halua imettää. Sen sijaan pitkää imetystä on kyllä oikeus ivata ja mollata vapaasti.
Monissa kehitysmaissa ihmiset, pakonkin edessä, elävät enemmän siten, kuin luonto aikoinaan suunnitteli. Mitä pahaa on edetä luontoäidin suunnitelman mukaan? Ei se, että meillä on tuttelia tarjolla, merkitse sitä, että kaikkien on sitä PAKKO käyttää. Miksi kaupan tuote olisi parempi kuin oma?
Ja turha varmaan takertua tuohon kouluikäiseksi-sanaan. Suomessa on varmaan korkeintaan pari äitiä, joka moiseen on ryhtynyt. Eiköhän se vieroitus yleensä tapahdu viimeistään varhaisessa leikki-iässä. Mutta todella harvat imettävät edes 1-vuotiaaksi ja murto-osa nelikuista on täysimetettyjä. Eli missähän ne todelliset ongelmat ovat...
TAKERTUA TUOHON KOULUIKÄÄN SANAAN??!!
Siitä tässä keskustelussa oli kyse. Onko tarpeellista imettää 4-7 vuotiasta. Mitäköhän sanoisi lapsipsykologi kun sanoisit että 6 vuotias käy iltaisin ruokailemassa äitin tissillä. Pistää miettimään onko kaikki kotona tuollaisella vanhemmalla. Kuka isä katsoo vierestä kun lasta imetetään 6-vuotta?
Voi olla että jotkut äidit joutuvat lopettamaan imettämisen liian aikaisin mutta yhtä ongelmaiselta ja suorastaan sairaalta kuulostaa tämäkin ääripää!
keskustelu on edennyt. Tuo aloitushan on ihan potaskaa. Olen jostain naapurilta kuullut että joku oli sanonut että jotkut kuulemma imettävät kouluikäiseksi... Joojoo, samaa sarjaa muiden kaupunkilegendojen kanssa ja sitten täällä tohkeissaan paheksutaan. Hekoheko. Ap:lle sanoisin, ettei kannata kaikkea uskoa, mitä kuulee. Ja vaikka joku nyt sitten imettäisikin kouluikäiseksi niin mitä sitten. Varmaan on isompiakin ongelmia yhteiskunnassa, niin kuin esimerkiksi se, ettei imetetä tarpeeksi.
Sinun kannattaa siirtyä sinne nälänhätä- sivuille!
Tämä on keskustelusivusto jossa saa keskustella ihan mistä lystää ja onneksi sinun ei tarvitse keskusteluun osallistua.
No niinhän minä keskustelenkin ihan mistä lystään. Kiitos luvasta. Hmm, kerros miten häiriintynyt serkkusi lapsiparka on? Tuliko pahatkin tuhot?
Tiedän aikuisia miehiä, joita on lapsena imetetty pitkään pienempien sisarusten rinnalla ja aika orientoituneita "tissimiehiä" ovat isoina äijänköriläinäkin. Heh heh.
Vaikken Freudia kannatakaan, niin oidipaalivaiheessa ja siinä ikävaiheessa jossa psykologisesti "rakastutaan" vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja siinä vaiheessa kun pitäisi käsittää oman sukupuolen erityislaatu ja erot toiseen sukupuoleen, niin on hyvin arveluttavaa enää imettää, jos sille ei ole todellakin hyvin perusteltua tarvetta. Ettei kasvatettaisi maailmaan "Psykoja".
Meillä on tuteista luovuttu siinä vaiheessa kun vaipoistakin - jos niitä on käytetty. Ei ole enää 3-4 vuotiaana moiset menossa mukana pysyneet. Nokkamuki ja pilli mukissa on kyllä ollut käytössä, mutta ovatpahan oppineet myös imemisen sijasta päinvastaisen suunnan saippuakuplien puhaltamisen ja niistämisen taidon kera: uloshengityksen ulospuhaltamisen (uinnin kannalta tärkeä taito). Ja liikuntaharrastuksissa kulkee aina juomapullo mukana edelleen - kannen saa itse auki, jos ei kannen pillin kautta juo liikuntaharrastusten aikana nestekorvausta. Peukaloita ei ole imetty, eikä unirättejä ollut meillä ainakaan. Sen sijaan pitkään imettäneitten lapsilla kyllä. Edes ensimmäisillä yöleireillä ei ole tullut lian ikävä kotiin - vaan leirit ovat kesäisin odotettu ja toivottu tapahtuma, kun saa olla kavereitten kanssa ja muitten aikuisten valvonnassa. Samoin yökyläilyn laita isovanhemmilla, kummeilla, tädeillä, sedillä, enoilla - on onnistunut, kun ei ole tullut äidin tissiä ikävä.
On lapsia, joiden purukaluston muotoon tai karieksen olemassaoloon ei pullo tai tutti ole vaikuttaneet lainkaan.
Ymmärrän kyllä, että taaperoikäisen imetys on sellaista huikka silloin, toinen tällöin tapahtuvaa hommaa, toisin kuin vauvan imetys.
Mutta ajattelepa sitä asiaa, että lukemisen oppimisen herkkyyskausi on 3-6 -vuotta. Aivotoimintojen yhdentyminen ajoittuu 2-7 -vuotiaan ikäiselle. 5 -vuotiaan pitäisi osata hallita kaikki ihmisen perusliikkumiseen perusteet, moni osaa siinä iässä fillaroida ilman appareita, hiihtää, luistella, lasketella, uida, heittää, hypätä, kiivetä, käy futaamassa jne. vain liikkumisen riemusta. Tehdään rusetteja ja solmuja, nikkaroidaan, leikitään ikäseurassa tai isompien tai hieman nuorempien kanssa.
Yksi huikka nuoremman sisaruksen tai sisaruksien kanssa äidin tissistä suruun, murheeseen, läheisyydenkaipuuseen tai vain sisaruskateudesta ei varmaan haittaa ketään. Mutta jos perheen ainokaista tai nuorinta imetetään pitkään, niin se on jo minusta kyseenalaista.
Tuota... en tajunnut ollenkaan, miten nuo jutut liittyivät mihinkään. Kyllä on ajeltu ilman appareita ja leikkitty kavereiden kanssa ihan normaalisti. Miten nämä asiat liittyvät imetykseen? Tai puhaltamaan oppiminen tai uimataito, joka meillä opittiin neljä-viisivuotiaana? Et kannata Freudia mutta uskot hänen teorioihinsa? Mitä tarkoitat? Eihän tuossa ollut päätä eikä häntää.
"Psykon" äiti haluaisin kysyä. Kuinka pitkälle imetit/imetät lastasi? Mitä miehesi ajatteli asiasta? Miksi koit kävelevän ja muuta ravintoa nauttivan lapsen imettämistä tärkeäksi tai tarpeelliseksi? Koetko olevasi parempi äiti kun imetät kouluikään asti? Toivotko imettämisellä vaikuttavasi lapsesi kiintymiseen sinuun? Nautitko imettämisestä? Haluatko että lapsesi olisi aikuisenakin riippuvainen ja hyvin läheinen sinulle/sinusta? Oletko aivoin lähipiirillesi imettämisestä vai pidätkö asian omana tietonasi?
Imettäminen aivan varmasti noin isolla lapsella muokkaa lapsen henkistä tai psyykkistä kasvua. Se että kuinka vahvasti ja mitä vaikutuksia sillä on siitä ei täällä voida arvioida pari tapauksen pohjalta.
Neljä vuotta imetin. Lopettamisesta on vuosia ja kuten olen tuolla aiemmin kertonut, lapsi on ihan tavallinen koululainen, joka viilettää pihalla ja kavereillaan ja yökylässä ja pärjää koulussa normaalisti. Hän ei ole minusta sen riippuvaisempi kuin muutkaan ikäisensä äideistään, ja minusta on tosi kivaa nähdä hänen kasvavan ja saada lisää omaa aikaa ja vapautta.
Tosi outo kysymys tuo, että toivoinko vaikuttavani imettämisellä lapsen kiintymiseen minuun:O Eiköhän lapsi kiinny äitiinsä ihan muutenkin. Lapsellahan on valtava tarve kiintyä hoitajaansa, koska lapsi tietää henkensä riippuvan aikuisen antamasta hoivasta. Jos äiti on paikalla, kyllä lapsi kiintyy, jopa pahoinpitelevään ja välinpitämättömäänkin äitiin!
Mieheni suhtautui asiaan ihan luontevasti, ei se häntä haitannut mitenkään. Hän arvosti tätä lapsensa saamaa "etua", joskaan ei koskaan ottanut erityistä kantaa siihen, miten asia pitäisi hoitaa. Imetys oli alun rankkuuden jälkeen ihan mukavaa, nautinto se oli siinä mielessä, että se oli mukava, rauhallinen yhteinen hetki. Siinä missä muut lohduttivat ja nukuttivat lapsiaan tutilla, minä käytin luontoäidin suunnittelemaa välinettä. Ei siinä sen kummempaa ollut.
En nyt suorastaan esittäytynyt ihmisille, että moi olen sejase ja imetän vielä. En sitä toisaalta ole salaillutkaan ja jos on tullut imettäminen puheeksi, olen asiasta kertonutkin. En todellakaan häpeä, jos sitä tarkoitat. Mutta enhän minä enää sitten, kun imetys lakkasi olemassa ravinnon takia välttämätöntä, imettänyt kylillä. Se oli oma rauhallinen hetki kotona nukkumaan mennessä eikä mikään jatkuva "huvitus".
Pitkä imetys ei ollut minulle itselleni erityisen tärkeää, enkä sitä ollut raskaana ollessani suunnitellut. Lapsi ei kuitenkaan koskaan tutille suostunut, vaikka hänellä olikin kova imemisen tarve. Tarpeellistakaan se ei ollut siinä mielessä, että se olisi ollut välttämätöntä. Se kuitenkin helpotti joitakin käytännön tilanteita, kuten juuri nukahtamista, ja oli lapselle tärkeää.
En koe olevani parempi äiti, koska imetin pitkään. Koen, että tein itse oman valintani sen mukaan, mikä tuntui lapselle ja meidän perheelle silloin parhaalta. Onneksi minulla riitti siihen itsetunto: luotin omaan tunteeseeni, enkä ole katunut. Ei tullut psykoa sen enempää kuin Johannes Virolaisestakaan, jota imetettiin yhtä kauan.
Hei,
Samat sanat kirjoittasin, mutta mitä turhaan. Niin tyhjentävästi kirjoitit! Kummallista on logiikka, että nänni, muttei tutti, tuhoaa lapsen itsenäisyyden.
Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen lausunto World Health Assemblyn suosituksesta jatkaa rintaruokintaa
2 vuotta tai kauemmin ja
yksinomaisena 6 kuukauden ikään asti
Espoossa 19.10.2001
Viideskymmenesneljäs World Health Assembly päätti kehottaa kaikkia jäsenvaltioita voimistamaan toimiaan ja kehittämään uusia tapoja suojella, edistää ja tukea yksinomaista rintaruokintaa 6 kuukauden ikään, ja jatkaa rintaruokintaa kaksi vuotta tai kauemmin (asiakirja WHA54.2). Tämä päätös perustuu WHO:n asiantuntijakonsultaatioon (A54/INF.DOC./4). Asiantuntijat perustavat suosituksensa suhteellisen laajaan kirjallisuuskatsaukseen rintaruokinnasta. Tutkimukset tosin vaihtelivat laajuudeltaan ja laadultaan ja olivat pääosin pieniä ja suppeita.
Suosituksen pääargumentti oli, että 6 kuukauden yksinomainen rintaruokinta vähentää infektiosairastavuutta ja -kuolleisuutta erityisesti mahasuolikanavan infektioihin verrattuna ruokintaan, jossa 4 kuukauden yksinomaisen rintaruokinnan jälkeen aloitetaan lisäruuan anto. Vertaileva tutkimustieto erityisesti muualla kuin kehitysmaissa todettiin niukaksi. Suosituksessa mainitaan kuitenkin Hondurasissa tehty tutkimus, jossa 6 kuukauden yksinomaisen rintaruokinnan osoitettiin lisäävän raudanpuutteen esiintyvyyttä.
Suomessa voimassa olevan suosituksen mukaan lisäruokinta aletaan yksilöllisesti 4-6 kuukauden iässä. Ratkaisussa tulee ottaa huomioon lapsen kasvu ja halukkuus lisäruokien syömiseen. Kotimaisten tutkimusten perusteella on asiantuntijasuosituksissa lisäksi todettu, ettei yli 12 kuukauden rintaruokinnalla saavuteta mitään etuja (Visakorpi 1997).
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ehdottaa, ettei Suomessa nykyisin virallisesti suositeltua ruokintakäytäntöä muuteta. World Health Assemblyn suositus on perusteltu kehitysmaiden lapsia ajatellen, mutta sen noudattaminen voi aiheuttaa jopa suoranaista vaaraa kehittyneissä maissa. Se lisäisi 4-6 kk ikäisten lasten aliravitsemuksen ja raudanpuutteen esiintyvyyttä tuomatta heille mitään varsinaista etua. Nojaten Suomessa tehtyihin laajoihin tutkimuksiin perustelemme kannanottoamme seuraavasti:
Rintamaidon koostumus vaihtelee. Kaikkien äitien rintamaito ei riitä turvaamaan johdonmukaista tervettä kasvua 6 kuukauden ikään saakka. Suomalaisessa imeväisten seurantatutkimuksessa havaittiin, että useilla puolen vuoden ikään yksinomaisesti rintaruokituilla lapsilla kasvu hidastui poikkeavasti 4-6 kuukauden iässä. Rintamaito ei selvästikään riittänyt turvaamaan kasvua: kun lisäruokinta aloitettiin, kasvu normalisoitui (Salmenperä ym. 1984). Lastenlääkärit ja terveydenhoitajat kohtaavat tämän ilmiön nykyisinkin usein.
Raudanpuuteanemiaa esiintyy osalla 6 kuukautta täysin imetetyistä lapsista (Siimes ym. 1984).
Tiedot hivenaineiden riittävyydestä pitkän imetyksen aikana ovat varsin niukat. Myös vesiliukoisten vitamiinien saanti voi jäädä vaillinaiseksi, jos äiti ei erityisen hyvin huolehdi omasta, monipuolisesta ravinnostaan.
Alle 6 kuukauden ikäisten lasten ripulitauti ei ole maassamme enää niin suuri vaara lapselle kuin mitä se on kehitysmaissa. Kohdassa 1 ja 2 mainittujen riskien todennäköisyys maassamme on huomattavasti suurempi.
Tutkimuksissa ei ole todettu yli vuoden pituisella imetyksellä saavutettavan Suomen oloissa mitään etua allergian tai infektioiden torjunnassa. Muitakaan hyötyjä rintaruokinnan pidentämisestä yli 6 kuukauden iän ei todettu kotimaisessa laajassa tutkimuksessa (Savilahti ym. 1987). Ei ole olemassa selkeää näyttöä 6 kuukauden yksinomaisen rintaruokinnan pitkäaikaisesta hyödystä lasten terveyteen.
Yli vuoden jatkuva imetys saattaa aiheuttaa haittoja, koska äidin rasvakudokseen elämän aikana kertyneet haitalliset aineet, kuten ympäristömyrkyt, voivat aiheuttaa lapselle ongelmia (Alaluusua ym. 1997, Alaluusua ym. 1999). Myös äidin ruokavalio sekä hänen käyttämänsä lääkkeet ja nautintoaineet voivat aiheuttaa rajoituksia imetykseen.
Yli vuoden imetyksen suositteleminen lisäisi tarpeettomasti monien äitien epäonnistumisen kokemusta.
Lastenneuvolat ovat erinomaisia lapsen kasvun ja kehityksen seuraajia. Lastenneuvolajärjestelmämme ja sen resurssit tulee säilyttää niin, että imeväisikäisten lasten kasvu ja kehitys voidaan taata mm. juuri yksilöityjen ravintoratkaisujen avulla ja seurantatietoja käyttää ratkaisujen perustaksi.
World Health Assemblyn rintaruokintaa koskeva suositus on yleismaailmallinen ja suunnattu ensisijaisesti kehitysmaiden olosuhteisiin. Suomessa tulisi huolehtia siitä, etteivät monikansallisten äidinmaidonkorvikkeiden valmistajat levitä tarpeettomasti tietoa puheena olevasta suosituksesta, joka ei sovellu olosuhteisiimme.
Kirjallisuutta:
Visakorpi JK. Rintaruokinta. Neuvolakirja 5. painos (toim. Olli Simell) Vammalan kirjapaino 1997. ss 135-153.
Salmenperä L, Perheentupa J, Siimes MA: Exclusively breast-fed healthy infants grow slower than reference infants. Pediatr Res 1984;19:307-312.
Siimes MA, Salmenperä L, Perheentupa J: Exclusive breast-feeding for 9 months: Risk of iron deficiency. J Pediatr 1984;104:196-199.
Savilahti E, Tainio V-M, Salmenperä L, Siimes MA, Perheentupa J. Prolonged exclusive breast-feeding and heredity as determinants in infantile atopy. Arch Dis Child 1987;62:269-73.
Alaluusua S, Lukinmaa PL, Koskimies M, Pirinen S, Hölttä P, Kallio M, Hottinen T, Salmenperä L: Developmentel dental defects associated with long breast feeding. Eur J Oral Sci 1996;104(5-6):493-7
Alaluusua S, Lukinmaa PL, Torppa J, Tuomisto J, Vartiainen T: Developing teeth as biomarker of dioxin exposure. (Letter) Lancet 1999;353:206.
suomessa jäljessä muista pohjoismaita ja se heijastuu myös julkisesta terveydenhuollosta. lapsien psykologinen kehitys on jätetty kokonaan huomiotta, nähdäkseni se on erittäin tärkeä imetyksen hyöty myös. eihän lapsen ole tarkoitus olla itsenäinen, terve riippuvuus vanhempiin (joka siis vaatii jatkuvaa rakkauden ja fyysisen läheisyyden osoittamista, joka on suomalaisille kovin vierasta muutenkin) valmistaa lapsen kehityttymistä terveeksi aikuiseksi.
SLY vastaa Laakkosen ja Stenroosin avoimeen kirjeeseen World Health Assemblyn rintaruokintasuosituksista
WHO:n korkein päättävä elin antoi viime vuonna kaikille jäsenmaille suosituksen edistää ja tukea imetystä yksinomaisena ruokintana 6 kuukauden ikään saakka ja osittaisena ruokintana 2 vuoden ikään saakka. Suomen voimassa oleva suositus kehottaa aloittamaan lisäruokinnan yksilöllisesti 4-6 kuukauden iässä; se ei ota kantaa osittaisen rintaruokinnan kestoon. Vuoden 1997 ”Neuvolakirjassa” ss 151-2 professori Jarmo Visakorpi toteaa, ettei yli 1-vuotiaan (tarkoittaa 1 vuotta täyttäneen) imettämisestä ole mitään todistettavaa hyötyä. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vuoden 1997 julkaisussa ”Lapsi, perhe ja ruoka” s 106 mainitaan kansainväliseksi imetystavoitteeksi 1-2 vuotta.
SLY lähetti viime lokakuussa sosiaali- ja terveysministeriölle kannanoton, joka vastustaa kansallisten suositustemme muuttamista WHO:n esittämällä tavalla. Tuo kannanotto julkaistiin tässä lehdessä [Rintaruokinta] ja toi SLY:lle tämän lehden viime numerossa julkaistun kirjeen [Laakkosen ja Stenroosin vastine], joiden johdosta muutama selvennys on paikallaan.
Kyseessä oli periaatteellinen kannanotto ministeriölle, ei suinkaan imettäjille tai edes neuvoloille tarkoitettu imetysohje. Neuvolan työntekijöillä on ohjeet imetyksen tukemiseen. Lähtökohtaisesti on selvää, että rintaruokintaa suositellaan läpi imeväisiän, koska parhaatkaan teolliset korvikkeet eivät ole missään suhteessa rintamaidon veroisia. Kannanotto ei siis suinkaan tarkoittanut, että korvikeruokinta olisi imeväisikäiselle jossain vaiheessa rintaruokintaa suositeltavampi. Kysymys on siitä, olisiko lisäruokinnan aloittamista lykättävä 6 kuukauden ikään vai ei. Lisäruokinnalla tarkoitetaan ensisijaisesti perunaa, kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä vähitellen myös kalaa ja lihaa soseina sekä viljatuotteita. Korviketta suositellaan rintaruokinnan ja lisäruokien täydennyksenä vain, jos ravinnon määrää ei ilman sitä saada riittäväksi.
Rintamaidon energiaravinnepitoisuus (lähinnä rasvapitoisuus) on yksilöllisesti varsin vaihteleva niin, että joillakin äideillä se ei tukitoimista huolimatta riitä ylläpitämään 4-6 kuukauden ikäisen lapsen normaalia kasvua vaan tarvitaan lisäruokaa. Yksinomaan rintaruokittujen eli täysimetettyjen lasten saama maidon määrä vaihtelee niinikään suuresti. Tämä on osoitettu Leena Salmenperän väitöskirjatyössä (Exclusively breast-fed healthy infants grow slower than reference infants. Pediatr Res 1985;19:307-312).
Täysimetetyt lapset kasvavat 3 kuukauden iän jälkeen hitaammin kuin korviketta ja 4-6 kuukauden iästä suositusten mukaista lisäruokintaa saavat lapset. Leena Salmenperän edellä viitattu työ lienee ensimmäinen maailmassa, jossa tämä selvästi osoitettiin. Hän seurasi huolellisesti 200 lasta syntymästä 2 vuoden ikään. Näistä lapsista oli täysimetettyjä vielä 6 kuukauden iässä 116, kun taas 32 vieroitettiin rinnalta varhain ja sai suositusten mukaisesti lisäruokia. Tämä puoli vuotta täysimetettyjen lasten aineisto on edelleenkin kansainvälisesti katsoen ainutlaatuisen suuri. Sen perusteella voitiin määritellä kasvunormit täysimetetyille suomalaislapsille.
Noiden 116:n vähintään 6 kuukauden ajan täysimetetyn lapsen joukossa oli kuusi, joiden kasvu hidastui (”taittui”) tavalla, joka on selvästi normaalin vaihtelun rajojen ulkopuolella ja poikkesi muiden täysimetettyjen lasten kasvusta, siis tämän ryhmän normeista. Kun heille kasvun taittumisen vuoksi aloitettiin suositusten mukainen lisäruokinta, ilmaantui kaikille saavutuskasvu, jolla tarkoitetaan normaalia nopeampaa kasvua, jolla lapsi palaa aikaisemmalle ”kasvukanavalleen”. Tämä osoittaa, että taittumisen syynä oli energiaravinnon riittämättömyys. Kuten SLY:n kannanotossa todettiin, kohtaavat lastenlääkärit ja terveydenhoitajat tämän ilmiön nykyisinkin usein. WHO:n suosituksen pohjana olleessa asiantuntijakonsultaatiossa todetaan, ettei käytössä olleiden tietojen perusteella ole mahdollista päätellä kasvun pysyvän normaalina 6 kuukauden täysimetyksen ajan. Siihen liittynyt kirjallisuustutkimus rajoittui tutkimuksiin, joissa verrattiin neljän ja kuuden kuukauden täysimetystä.
Raudanpuuteanemiaa esiintyy korvikkeella ruokituilla lapsilla toki enemmän kuin rintaruokituilla. Rauta imeytyy korvikkeesta huonommin kuin rintamaidosta, ja lehmän maito aiheuttaa joillekin lapsille veren vuotoa suolistoon. Kuitenkin osalle täysimetetyistäkin lapsista kehittyy raudan puute riippumatta siitä, oliko lapsi saanut myös istukkaveren synnytyksen yhteydessä.
Hivenaineiden ja vesiliukoisten vitamiinien riittävyyttä pitkässä täysimetyksessä ei voida jättää olettamuksen varaan, vaan se edellyttää tutkimusta. WHO:n asiantuntijakonsultaatio toteaa, että tiedot näiden ravinteiden riittävyydestä ovat pahasti vajaita (grossly inadequate).
Kehitysmaissa todettava rintaruokinnan ripulia ehkäisevä vaikutus perustuu ennen kaikkea
bakteeriripulien vähenemiseen ja liittyy siten korvikeruokinnan huonoon hygieniaan. Tätä vaikutusta ei rintaruokinnalla ole Suomen nykyoloissa todettu; hyvän ruokintahygienian vuoksi pikkulasten bakteeriripulit ovat oloissamme verraten harvinaisia. Imetys ei estä rotaviruksen tarttumista, vaikka maidossa on rotavirus-vasta-aineita. Vaikea rotavirusripuli on Suomessa harvinainen alle 6 kuukauden ikäisillä. Syynä on immuunisuoja, joka perustuu ensisijaisesti äidiltä istukan kautta saatuihin vasta-aineisiin, jotka häviävät puolen vuoden ikään mennessä. Mikäli rintaruokinnalla on ylipäänsä merkitystä rotavirusripulin ehkäisyssä, ei ole uskottavaa, että täysimetys antaisi osaimetystä paremman suojan.
SLY:n kannanotto toteaa: ”Tutkimuksissa ei ole todettu yli vuoden pituisella imetyksellä saavutettavan Suomen oloissa mitään etua allergian tai infektioiden torjunnassa. Muitakaan hyötyjä rintaruokinnan pidentämisestä yli 6 kuukauden iän ei todettu kotimaisessa laajassa tutkimuksessa (Savilahti ym. 1987). Ei ole olemassa selkeää näyttöä 6 kuukauden yksinomaisen rintaruokinnan pitkäaikaisesta hyödystä lasten terveydelle.” Nämä tiedot ovat osaperustelu sille SLY:n kannanotolle, ettei ole syytä Suomessa suositella kaikille lapsille 6 kuukauden täysimetystä.
Lastenlääkäriuutisten maaliskuun numerossa julkaistussa ”avoimessa kirjeessä” vähätellään SLY:n kannanoton perustetta, jonka mukaan pitkän (2 v) imetyksen suositus lisäisi monien äitien epäonnistumisen kokemusta. Monilla lastenlääkäreillä on kuitenkin havaintoja tuollaisesta kokemuksesta. Useimmat äidit palaavat äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen takaisin työelämään, mikä voi tehdä imetyksen jatkamisen vaikeaksi. Monet äidit tuntevat kohtuutonta syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta siitä, että rintamaito ei syystä tai toisesta ole riittänyt tai imetys ei ole onnistunut monista kannustuksista huolimatta. Vaikka viime vuosien kampanjat ovat saaneet imetysluvut nousemaan, imetys ei aina onnistu, ja näissä tapauksissa lapsen ruokinnalle on olemassa kasvun ja kehityksen turvaavia hyviä vaihtoehtoja. On tärkeää jättää imetyksestä päättäminen tosiasioiden esittämisen jälkeen äidille, häntä painostamatta.
Rintamaidossa olevat ympäristömyrkyt eivät näytä tärkeältä argumentilta. Dioksiinin ja polykloorattujen bifenyylien pitoisuuksia rintamaidossa on Suomessa seurattu vuodesta 1987 alkaen. Ne ovat selvästi vähentyneet ja ovat koko ajan olleet pienempiä kuin Keski-Euroopassa mitatut. Kun 1987 syntyneillä suomalaislapsilla todettiin 7-vuotiaana dioksiinivaurioksi sopivia hammasmuutoksia, 1994 syntyneillä niitä ei ole havaittu. On kuitenkin syytä muistaa, että ihminen on ravintoketjun huipulla, johon ympäristömyrkyt kasautuvat, että äitien ympäristömyrkkyjen saanti vaihtelee alueesta ja ravinnosta riippuen sekä että hampaiden rakenne ei ehkä ole haitan herkin osoittaja.
Hammasterveyden kannalta tärkeää on myös tiedostaa, että pitkään hampaiden puhkeamisen jälkeen jatkuvalla imetyksellä saattaa olla kariesta suosiva vaikutus.
Kehitysmaissa kuolee edelleen päivittäin tuhansia lapsia ripulitauteihin, ja pitkä imetys on kehitysmaissa ehdottoman aiheellista. Siksi on ymmärrettävää, että WHO on halunnut antaa suosituksensa, vaikka sen pyytämä ja saama asiantuntijakonsultaatio toteaa neljän ja kuuden kuukauden täysimetystä vertailevan tutkimustiedon hataraksi. Rintamaito sisältää infektiosuojaa antavia komponentteja; puutteellisissa oloissa infektiosuojalle on tärkeää lisäksi se, että rintaruokinta on varmemmin hygieenistä kuin muu ruokinta. Täysimetyksen pituus on kuitenkin vallan eri kysymys. Kehitysmaissa äitien aliravitsemus on yleistä, ja sen seurauksena myös syntyvien lasten aliravitsemus. Voimme pitää varmana, että 6 kuukautta kestävän täysimetyksen viime kuukausina monet kehitysmaiden lapsista jäävät jälleen vaille riittäviä normaalin kasvun rakennustarpeita.
On hämmästyttävää, että WHO kiiruhti osoittamaan suosituksensa kaikille jäsenvaltioille. Ei ole perusteita edes pyrkiä globaalisesti yhdenmukaiseen imeväisten ruokintaan. Suositeltava täysimetyksen kesto on syytä ratkaista punniten vastakkain sen hyöty ja haitat kunkin maan olosuhteissa. Käytännössä päätös kestosta on tietysti yksilöllinen ja viime kädessä äidin. Rintamaito on epäilemättä kokoomukseltaan imeväisen paras mahdollinen ruoka, erityisesti ensimmäisen 6 kuukauden aikana. Se sisältää ravinteita, joita lapsi ei muussa ravinnossa varmuudella saa; niitä kaikkia ei ehkä vielä edes tunneta. Täydellistä ravintoa se ei kuitenkaan ole, ainakaan se ei sisällä tarpeeksi D-vitamiinia meidän leveysasteillamme, ei aina riittävästi myöskään rautaa eikä mahdollisesti joitakin hivenaineita. On siis hyväksyttävä rintaruokinnan täydentämisen välttämättömyys. Rintaruokinnan ravitsemushyöty ei edellytä pitkää täysimetystä. Rintaruokinnan ruoka-aineallergioita ehkäisevä vaikutus tuskin vahvistuu täysimetyksellä ainakaan 4 kuukauden jälkeen, eikä imetyksen suotuisa vaikutus äidin ja lapsen suhteen kehitykselle varmaan myöskään edellytä pitkää täysimetystä.
Toisin kuin WHO:n suositus, Suomen voimassa oleva suositus perustuu luotettavaan tieteelliseen tutkimukseen, joka on merkittäviltä osin suomalaisten lastenlääkärien suorittamaa. Terveydenhoitoon liittyvissä ratkaisuissa ei kannata tarjota Suomelle malliksi Yhdysvaltoja tai Kanadaa, joissa eri väestöryhmien terveydentilassa on suuria eroja. Suomessa lisäruokien aloittamisen tarve voidaan toivottavasti jatkossakin huoletta jättää neuvolan todettavaksi.
Keväällä 2002
SLY:n hallitus
Rintaruokintaa ja rintamaidon kliinisiä ominaisuuksia ja vaikutuksia ei voida tutkia tiukkojen tieteellisten kriteerien mukaan satunnaistetuin sokkotutkimuksin. Rintamaito on paras ja luonnollinen vaihtoehto terveen lapsen ravinnoksi ensi elinkuukausien aikana. Ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi sillä voi olla etuja myös lapsen immuunijärjestelmän kehittymisen kannalta. Voimakas immunologinen vaikutus voi kuitenkin kääntyä lapsen kannalta haitalliseksi, mikäli rintamaidossa on esimerkiksi tavallista runsaammin eosinofiilisia soluja tai allergista oireilua edistävä sytokiiniprofiili. Tuoreet tutkimustulokset viittavat siihen, että rintamaidon rasvakoostumus voi vaikuttaa lapsen atooppisen oireilun alkamiseen (Businco ym. 1993, Järvinen ja Raitio, tässä numerossa). Rintaruokinnan merkitys lapsen infek-tioiden vähentämisessä näkyy kehitysmaaolosuhteissa. Allergioiden vähentymisestä on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Nykytiedon valossa suomalainen suositus eli 4 (-6) kuukauden yksinomainen imetys ja lisäruokien käytön aloittaminen tästä iästä alkaen on perusteltu. Pitkitetystä rintaruokinnasta ei ole osoitettu olevan erityistä hyötyä lapselle.
PÄIVI LUUKKAINEN, LT, vt. erikoislääkäri
HYKS Lasten ja nuorten sairaala
PL 29
00029 HYKS
MINNA KAILA, LT, erikoislääkäri
[email protected]
TAYS:n lastenklinikka
PL 2000
33521 Tampere
ANNA-LIISA JÄRVENPÄÄ, dosentti, ylilääkäri
Kätilöopiston sairaala
00610 Helsinki
Jätetty toimitukselle 30.12.1998
Hyväksytty julkaistavaksi 20.5.1999
Kirjallisuutta
Adderson E E, Johnston J M, Shackelford P G, Carroll W L. Development of the human antibody repertoire. Pediatr Res 1992; 32: 257-63.
Aniansson G, Andersson B, Lindstedt R, Svanborg C. Anti-adhesive activity of human casein against streptococcus pneumoniae and haemophilus influenzae. Microb Pathog 1990; 8: 315-23.
Bertotto A, Castellucci G, Fabietti G, Scalise F, Vaccaro R. Lymphocytes bearing the T cell receptor gd in human breast milk. Arch Dis Child 1990(a); 65: 1274-5.
Bertotto A, Gerli R, Fabietti G, ym. Human breast milk T lymphocytes display the phenotype and functional characteristics of memory T cells. Eur J Immunol 1990(b); 20: 1877-80.
Brandtzaeg P. The secretory immune system of lactating human mammary glands compared with other exocrine organs. Ann NY Acad Sci 1983; 409: 353-82.
Brunser O, Espinoza J, Figueroa G, ym. Field trial of an infant formula containing anti-rotavirus and anti-Escherichia Coli milk antibodies from hyperimmunized cows. J Pediatr Gastroenterol Nutr 1992; 15: 63-72.
Businco L, Ioppi M, Morse M L, Nisini R, Wright S. Breast milk from mothers of children with newly developed atopic eczema has low levels of long chain polyunsaturated fatty acids. J Allergy Clin Immunol 1993; 91: 1134-9.
Cairo M S, Suen Y, Knoppel E, ym. Decreased G-CSF and IL-3 production and gene expression from mononuclear cells of newborn infants. Pediatr Res 1992; 31: 574-8.
Carver J D, Pimentel B, Cox W I, Barness L A. Dietary nucleotide effects upon immune function in infants. Pediatrics 1991; 88: 359-63.
Davis M K, Savitz D A, Graubard B. Infant-feeding and childhood cancer. Lancet 1988; 2: 365-8.
Dawarkadas A M, Saha K, Mathur N B. A comparative study of cells and anti-microbial proteins in colostrum of mothers delivering pre- and full-term babies. J Trop Pediat 1991; 37: 214-9.
Dewey K G, Heinig M J, Nommsen-Rivers L A. Differences in morbidity between breast-fed and formula-fed infants. J Pediatr 1995; 126: 696-702.
Duncan B, Ey J, Holberg C J, Wright A L, Martinez F D, Taussig L M. Exclusive breast-feeding for at least 4 months protects against otitis media. Pediatrics 1993; 91: 867-72.
Ellis L A, Mastro A M, Picciano M F. Do milk-borne cytokines and hormones influence neonatal immune cell function? J Nutr 1997; 127: 985S-8S.
Friss H E, Rubin L G, Carsons S, Baranowski J, Lipsitz P J. Plasma fibronectin concentration in breast fed and formula fed neonates. Arch Dis Child 1988; 63: 528-32.
Garofalo R, Chheda S, Mei F, ym. Interleukin-10 in human milk. Pediatr Res 1995; 37: 444-9.
Gerdes J S, Yoder M C, Douglas S D, Polin R A. Decreased plasma fibronectin in neonatal sepsis. Pediatrics 1983; 72: 877-81.
Goldblum R M, Schanler R J, Garza C, Goldman A S. Human milk feeding enhances the urinary excretion of immunologic factors in low birth weight infants. Pediatr Res 1989; 25: 184-8.
Goldman A S. The immune system of human milk: antimicrobial, antiinflammatory and immunomodulating properties. Pediatr Infect Dis J 1993; 12: 664-71.
Goldman A S, Goldblum R M. Transfer of maternal leukocytes to the infant by human milk. Curr Top Microbiol Immunol 1997; 222: 205-13.
Grover M, Giuzeppos O, Schnagl R D, May J T. Effect of human milk prostaglandins and lactoferrin on respiratory syncytial virus and rotavirus. Acta Paediatr 1997; 86: 315-6.
Hara T, Irie K, Saito S, ym. Identification of macrophage colony-stimulating factor in human milk and mammary gland epithelial cells. Pediatr Res 1995; 37: 437-43.
Harmsen M C, Swart P J, de Béthune M P, ym. Antiviral effects of plasma and milk proteins: lactoferrin shows potent activity against both human immunodeficiency virus and human cytomegalovirus replication in vitro. J Infect Dis 1995; 172: 380-8.
Hennart P F, Brasseur D J, Delogne-Desnoeck J B, Dramaix M M, Robyn C E. Lysozyme, lactoferrin, and secretory immunoglobulin A content in breast milk: influence of duration of lactation, nutrition status, prolactin status and parity of mother. Am J Clin Nutr 1991; 53: 32-9.
Howie P W, Forsyth J S, Ogston S A, Clark A, Florey C V. Protective effect of breast feeding against infection. BMJ 1990; 300: 11-6. Jain L, Vidyasagar D, Xanthou M, Ghai V, Shimada S, Blend M. In vivo distribution of human milk leucocytes after ingestion by newborn baboons. Arch Dis Child 1989; 64: 930-3.
Jain N, Mathur N B, Sharma V K, Dwarkadas A M. Cellular composition including lymphocyte subsets in preterm and term human colostrum and milk. Acta Paediatr Scand 1991; 80: 395-9.
Janas L M, Picciano M F. The nucleotide profile of human milk. Pediatr Res 1982; 16: 659-62. Koletzko S, Sherman P, Corey M, Griffiths A, Smith C. Role of infant feeding practices in development of Crohn's disease in childhood. BMJ 1989; 298: 1617-8.
Kulkarni A D, Fanslow W C, Rudolph F B, Van Buren C T. Modulation of delayed hypersensitivity in mice by dietary nucleotide restriction. Transplantation 1987; 44: 847-8.
Machado C S M, Rodrigues M A M, Maffei H V L. Gut intraepithelial lymphocyte counts in neonates, infants and children. Acta Paediatr 1994; 83: 1264-7.
Mayer E J, Hamman R F, Gay E C, Lezotte D C, Savitz D A, Klingensmith G J. Reduced risk of IDDM among breast-fed children. Diabetes 1988; 37: 1625-32.
McDermott M R, Bienenstock J. Evidence for a common mucosal immunologic system. I. Migration of B immunoblasts into intestinal, respiratory, and genital tissues. J Immunol 1979; 122: 1892-8.
Newburg D S. Do the binding properties of oligosaccharides in milk protect human infants from gastrointestinal bacteria? J Nutr 1997; 127: 980S-4S.
Ogra S S, Ogra P L. Immunologic aspects of human colostrum and milk. J Pediatr 1978; 92: 546-9.
Pabst H F, Godel J, Grace M, Cho H, Spady D W. Effect of breast-feeding on immune response to BCG vaccination. Lancet 1989; 1: 295-7.
Patton S. Detection of large fragments of the human milk mucin MUC-1 in feces of breast-fed infants. J Pediatr Gastroenterol Nutr 1994; 18: 225-30.
Pickering L K, Granoff D M, Erickson J R, ym. Modulation of the immune system by human milk and infant formula containing nucleotides. Pediatrics 1998; 101: 242-9.
Richie E R, Bass R, Meistrich M L, Dennison D K. Distribution of T lymphocyte subsets in human colostrum. J Immunol 1982; 129: 1116-9.
Rubin D H, Leventhal J M, Krasilnikoff P A, ym. Relationship between infant feeding and infectious illness: a prospective study of infants during the first year of life. Pediatrics 1990; 85: 464-71.
Saarinen U M. Prolonged breast feeding as prophylaxis for recurrent otitis media. Acta Paediatr Scand 1982; 71: 567-71.
Saarinen U M, Kajosaari M. Breastfeeding as prophylaxis against atopic disease: prospective follow-up study until 17 years old. Lancet 1995; 346: 1065-9.
Saba T M, Jaffe E. Plasma fibronectin (opsonic glycoprotein): its synthesis by vascular endothelial cells and role in cardiopulmonary integrity after trauma as related to reticuloendothelial function. Am J Med 1980; 68: 577-94.
Schroten H, Plogmann R, Hanisch P G, Hacker J, Nobis-Bosch R, Wahn V. Inhibition of adhesion of d-fimbriated E. coli to buccal epithelial cells by human skim milk is predominantly mediated by mucins and depends on the period of lactation. Acta Paediatr 1993; 82: 6-11.
Skansén-Saphir U, Lindfors A, Andersson U. Cytokine production in mononuclear cells of human milk studied at the single-cell level. Pediatr Res 1993; 34: 213-6.
Slade H B, Schwartz S A. Antigen-driven immunoglobulin production by human colostral lymphocytes. Pediatr Res 1989; 25: 295-9.
Speer C H P, Gahr M, Pabst M J. Phagocytosis-associated oxidative metabolism in human milk macrophages. Acta Paediatr Scand 1986; 75: 444-51.
Telemo E, Hanson L A. Antibodies in milk. Journal of Mammary Gland Biology and Neoplasia 1996; 1: 243-9.
Wallace J M W, Ferguson S J, Loane P, Kell M, Millar S, Gillmore W S. Cytokines in human milk. Br J Biomed Sci 1997; 54: 85-7.
Wirt D P, Adkins L T, Palkowetz K H, Schmalstieg F C, Goldman A S. Activated and memory T lymphocytes in human milk. Cytometry 1992; 13: 282-90.
Virtanen S M, Aro A. Dietary factors in the etiology of diabetes. Ann Med 1994; 26: 469-478.
Wright A L, Bauer M, Naylor A, Sutcliffe E, Clark L. Increasing breastfeeding rates to reduce infant illness at the community level. Pediatrics 1998; 101: 837-44.
Zimmer J P, Garza C, Heller M E, Butte N, Goldman A S. Relationship between serum prolactin, lactation and changes in maternal blood B-cell (CD19 ) percents during the first 8 months post-partum. J Reprod Immunol 1996; 30: 81-95.
© 2007 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Rintaruokinta ja älykkyys
Duodecim
2007;123(1):27
Mitä nyt
Artikkeliin liittyvät kuvat ja taulukot löytyvät viereisestä Pdf-versiosta.
Olen seurannut rintaruokinnan ja lapsen älykkyyden suhdetta koskevia tutkimuksia ja keskustelua ja ihmetellyt itsekseni, miten ihmeessä asia voi olla niin selvä ja yksinkertainen: mitä kauemmin ja paremmin imetät, sen fiksumpi lapsi ja nuori tulee olemaan! Ja mikä hienointa, lopuksi äiti voi olla ylpeä niin itsestään kuin lapsestaan. Kääntäen: jos et imetä, niin huonosti tulee menemään! Monet vain lyhyen aikaa imettäneet tuoreet äidit ovat kokeneet itsensä epäonnistuneiksi ja syyllisiksi niin omissa kuin muiden ihmisten silmissä, kun imetys on jäänyt lyhyeksi.
Tuore prospektiivinen tutkimus osoitti, että ei imetys vaan äidin älykkyys ratkaisee sen, miten älykäs lapsesta tulee (BMJ 2006;333: 945). Prospektiivinen aineisto koostui 3 161 äidin 5 475 lapsesta. Tutkimuksessa selvitettiin kunkin äidin ja hänen lastensa älykkyysosamäärät ja imetys.
Tulosten mukaan sisarusten älykkyys oli samaa tasoa riippumatta siitä, oliko heitä imetetty vai ei. Äidin älykkyys oli tärkein tekijä; äidin rodulla, koulutuksella, iällä, vauraudella, tupakoinnilla, kotiolosuhteilla, lapsen syntymäpainolla tai sillä oliko lapsi esikoinen vai kuopus ei ollut merkitystä. Äidin älykkyys oli yhteydessä imetyksen onnistumiseen: jos älykkyysosamäärä oli 1 SD, mahdollisuudet onnistua imetyksessä kaksinkertaistuivat. Kuitenkin kun edellä mainitut sekoittavat tekijät huomioitiin, imetys ei enää lisännyt lapsen älykkyyttä; vain äidin älykkyydellä oli merkitystä.
Tulos lohduttaa suuresti äitejä, jotka ovat tehneet kaikkensa onnistuakseen imetyksessä mutta syystä tai toisesta se ei ole sujunut niin kuin he toivoivat. Tästä huolimatta lapsesta voi tulla hyvinkin älykäs. -EH
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: duo96212 (096.212)
© 2007 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Imetys altistaa astmaatikkoäidin lapsen astmalle
Lähetä palaute artikkeliin
Allergisten lasten astma on osittain selitettävissä äidin astmalla ja rintaruokinnalla, todetaan Thorax-lehdessä. Amerikkalaisessa pitkäaikaistutkimuksessa astmaa sairastavan äidin atoopikkolapsen todennäköisyys sairastua myös astmaan oli merkittävästi suurempi, mikäli lasta oli imetetty. Kuitenkin rintaruokinta ehkäisi ensimmäisen kahden elinvuoden aikana toistuvaa vinkuvaa hengitystä riippumatta äidin astmasta tai lapsen allergioista. Astmaattisten äitien allergisilla lapsilla vinkuvan hengityksen riski oli suurempi kuuden ikävuoden jälkeen verrattuna ei-astmaattisten äitien lapsiin, joilla ei ollut allergioita. Tutkijat korostavat, että rintaruokinnan muut hyödyt ylittävät astmaan sairastumisen riskin. Koska lapsen allergioita on vaikea ennustaa, astmaatikkoäitien ei tule luopua imetyksestä.
Seurantatutkimuksessa oli mukana yli 1200 satunnaisesti valittua vastasyntynyttä ja heidän vanhempansa. Lääkärin astmadiagnoosin lisäksi vanhemmat raportoivat lasten astmaoireista kyselyn avulla vähintään kahdesti kolmentoista vuoden aikana. Äidin rintaruokinta selvitettiin myös kyselyllä sekä hoitavalta lääkäriltä saatujen tietojen avulla. Lisäksi lapset osallistuivat allergiatesteihin kuuden vuoden iässä.
Uutispalvelu Duodecim
(Thorax 2000; 56: 192 - 197)
Rintamaito on vauvalle hyväksi, koska se sisältää paljon mineraaleja, vitamiineja ja proteiineja. Rintamaidon uskotaan ehkäisevän myös mm. korva- ja hengitystietulehduksia ja ripulia. Äideillä rintaruokinta helpottaa raskauskiloista pääsemistä. Imetys ja kiinteiden ruokien myöhäinen aloitus vähentävät lapsen altistumista vieraille valkuaisaineille, mutta vaikutuksista atopiaan ja astmaan on ristiriitaista tietoa. Australialaistutkimuksen mukaan vähintään neljän kuukauden mittainen yksinomainen rintaruokinta vähentää selvästi lapsuusiän astman riskiä. Suomessa neljän kuukauden yksinomaista rintaruokintaa suositellaan jo nyt neuvoloissamme. Pidemmästä rintaruokinnasta ei ole osoitettu olevan lisähyötyä astman tai allergioiden ehkäisyssä.
Lähde
kun eräs äiti imettää kahta lastaan samaan aikaan.Nuorempi n.1,5v ja vanhempi viiden vanha.Ymmärrän nuoremman imetyksen,mutta sen vanhemman...?Minusta on vähintäänkin "typerän" näköistä kun molemmilla rinnoilla on lapset samaan aikaan.Ja toinen on jo niin "iso".Noh,tää on vaan mun mieipide ja se suotakoon.Kukin imettäköön niin kauan kuin haluaa,mitä se kenellekkään kuuluu.
Ihmettelenpä vielä sellasta,kun itse imetän(tietenkin)puolivuotiastani edelleen ja multa nyt sitte kysellään et koska meinaan lopettaa sen touhun?!?Kysellään etten kait meinaa imettää enää kauaa?!?Ja todetaan ettei lapsi enää niin tissiä tarvi vaan pottua voin kera!Voi apua!!Tekis mieli ihan kiusallani imettää TOODELLAA pitkään... ;o)
Niinpä. Ja sitten vielä puhutaan imetysmafiasta ja siitä, miten kamalaa se on kun, niin painostetaan imettämiseen. Homma on kyllä niin, että useammin varmaan kuulee ihmettelyjä että vieläkö imetät ja lopeta nyt niin saat vauvan yöhoitoon ja eihän se maito nyt enää voi riittää ja jos riittääkin, on pelkkää litkua. Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin imettämiseen. Imetetään me niin kauan kuin itselle oikealta ja hyvältä tuntuu ja jätetään muiden "asiantuntevat" kommentit omaan arvoonsa!
kuulemma puberteetti-ikään asti!