uskovainen

Voi rakkaat sisaret. Kuinka jaksatte kantaa huolta siitä. Ettekö itse ihaile muita ihmisiä? Jos on "sinut" itsensä kanssa, löytänyt itsensä, ei tarvitse koko ajan kontrolloida jos puoliso käyttäytyy oiken/väärin. Mikä on oikein tai väärin. Minun mieheni on hyvin sosiaalinen ja voi sanoa nähdessään kauniin naisen esim. televisiossa. Miksi minun pitäisi alkaa epäillä ettei hän haluakaan minua. Ei rakkautta eikä toisen ihmisen sisintä voi vangita että on oltava kaunein ja parhain hänelle. Rakkaus on vapaa valinta. Jos et tunne itseäsi rakastetuksi, puhu hänelle ja kysy. Mustasukkaisuus ja epäluuloisuus nakertaa muuten suhdettanne salakavalasti, ja pahimmassa tapauksessa epäluuloisuutesi ja omistuksenhalusi muuttuu itsensä täyttäväksi profetiaksi, ettet olekaan niin puoleensavetävä. Miehet pitävät naisista jotka ovat iloisia ja tasapainossa itsensä kanssa. Jos omakuvasi naisena horjuu, etsi lääkettä korjata se, silloin pysyt haluttavana miehellesi. Minä harrastan maalaustaidetta ja maalaan alastomia miehiä. Pitäisikö mieheni olla mustasukkainen siitä, että maalaan lihaksikkaita nuoria kauniita miehiä. Ei kenekään ajatuksia voi vangita ja vaatia olevansa ainut ajatuksienkin kohde. On normaalia ihailla muita ihmisiä, miehiä ja naisia. On suuri askel karata jonkun kanssa, mutta mielestäni on hyvä sääntö: Katsoa saa, vaan ei koskea. Ja jos mieheni valitsisi jonkun muun, kiittäisin kaikesta mitä sain häneltä. Jos rakastaa toista ihmistä, sallii aina itsensä alttiiksi haavoittumiselle, kukaan ei koskaan voi taata ettemmekö voisi tulla jätetyksi. Mutta ainoa tapa rakastaa täydellisesti on juuri tehdä itsensä haavoittuvaksi. Itse en koskaan aio rakastaa puolisydämisesti. Jos saan vanhana istua keinutuolissa ja muistella menneitä, on parempi muistella että rakasti täysin voimin, kuin muistella että miksi en uskaltanut....