Hei!
Kirjoitan tänne, omasta rakkaastani.
Olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Hän on kokoajan juonut. Alussa pystyin katsomaan ihmistä sen suomisen takana. Mutta useiden valheiden, huijausten, pettymyksien jälkeen en näe enään sitä hyvää ihmistä.. Tilalla on vain tyhjyys, epäusko ja pelko. Oma terveyteni niin psyykkinen kuin fyysinen on vaarassa. Minulle on montakertaa sanottu jätä hänet... Miksi en voi jättää? tietääkö joku vastaavassa tilanteessa oleva?
Kirjoitan tänne, omasta rakkaastani.
Olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Hän on kokoajan juonut. Alussa pystyin katsomaan ihmistä sen suomisen takana. Mutta useiden valheiden, huijausten, pettymyksien jälkeen en näe enään sitä hyvää ihmistä.. Tilalla on vain tyhjyys, epäusko ja pelko. Oma terveyteni niin psyykkinen kuin fyysinen on vaarassa. Minulle on montakertaa sanottu jätä hänet... Miksi en voi jättää? tietääkö joku vastaavassa tilanteessa oleva?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olemme olleet yhdessä kohta 30v. Ja nyt välillä tuntuu kuin olisi hukkaan menneet nuo vuodet. Uskoo parempaaan tulevaisuuteen ja odottaa asioita kehittyvän eteenpäin. Ja paljon on saatukin aikaan - mutta- nyt tuntuu kuin kaikki olisi valumassa hiekkaan. Juomista on ollut tähän asti vain kohtuudella, mutta tällä hetkellä tuntuu kuin alkoholi olisi kuin varkain tullut väliimme-puun takaa. Ole ajoissa valpas ja REHELLINEN alkoholin käytöstä. Ole vaikka se paha akka, jos tarve vaatii. Ja ellei se auta, niin ajattele että oma terveytesi ja elämä on aina kuitenkin etusijalla. Oma elämämme ON.EI sitä ole kenenkään oikeus tuhota. Alkoholi ottaa vallan vaivihkaa ja huomaamatta, ellet reagoi ajoissa.
Auta ja ohjaa, mutta älä maksa siitä omalla terveydelläsi. Kyllä se toinenkin huomaa (tai ei)esimerkistä miten arvokas asia on luisumassa ohi.Pidä kiinni OMASTA ELÄMÄSTÄSI.Alkoholin rinnalla se ei onnistu. Ja tee se selväksi sille toisellekin. anna aikaa, mutta ei liikaa.
(Kertoisiko joku tietävämpi, mikä on tuo nyt viimeaikona tullut oire: omituinen tahaton vapina käsissä ja jaloissa heti pienestäkin alkoholimäärästä. Samanaikainen rauhattomuus ja hermostuneisuus,kärsimättömyys.Mitä seuraavaksi? Ei hän ainakaan pysty enää salaamaan juomistaan.)
hakeudu hoitoon.Se on kaikki valheellista,toinen on eri persoona,kun selvänä.Pikkuhiljaa sitä alkaa inhoamaan toista,ja pidemmänpäälle katkeroitumaan.Alkoholismi pahenee melkein aina.
Kun itse vielä join, minulla oli perhekulissit kasassa ja ne olivat minulle hyvin tärkeät. Siksi pyrin aina kuivina kausina saamaan "pinnakupin" taas pystyyn ja pinnojen keräämisen hyvälle alulle.
En toki tehnyt tätä perheen takia, vaan itseni takia. Tarvitsin niitä pinnoja, että saatoin taas lähteä turneelle, kun sen aika tuli.
Kaiken kaikkiaan juova alkoholisti elää melkoisen itsekeskeistä elämää. Hän tarvitsee muita ihmisiä ympärillään vain mahdollistamaan omaa juomistaan, vaikka väittää, ja jopa itse uskookin vallan muuta.
Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus.
Aina kun alkoholisti juo, koko perhe elää juovan alkoholistin rytmillä, vähätellen, salaillen, peitellen ja valehdellen tämän juomisesta.
Kun alkoholisti kärsii krapulaa, koko perhe kulkee seinänvierustoja pitkin ja puhuu kuiskaillen, ja kun alkoholisti kituu kuivuudessa, koko perhe kulkee varpaillaan odotellen sitä vapauttavaa hetkeä kun juominen taas alkaa.
Eihän tällainen 'alkoholistina' eläminen (hengen silti haisematta viinalle) voi olla jättämättä jälkiä ihmiseen.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, niin tällätavoin alkoholistin läheiset syyllistävät itsensä tämän yhden juomisesta. He alkavat kuvitella pienen lapsen tavoin, että tuon toisen paha olo johtuu minusta, minä olen syyllinen siihen ettei hän viihdy kotona tai kestä elämää selvinpäin.
Kun tätä kaikkea jatkuu useita vuosia, on seurauksena vakava sairastuminen läheisriippuvuuteen.
Nimimerkki 'Calmato' kirjoitti kerran, että juovaa alkoholistia voi hyvin verrata 4-vuotiaaseen lapseen. Tämä kun käyttäytyy aina kännätessään yhtä uhmakkaasti ja epärationaalisesti kuin pieni lapsi.
On siis ymmärrettävän vaikeata pystyä jättämään aikuinen 'pieni lapsi', jonka olotilaan kokee itse olevansa ainakin osittain syyllinen.
Mutta entisenä juoppona olen sitä mieltä, että parhaiten autat kaveriasi jättämällä hänet.
Tämä saattaa olla se havahduttava kokemus, joka saa hänen viinanhuuruisissa aivoissaan jotain lamppuja syttymään, tai sitten juomisen jatkuessa hän huomaa hyvinkin pian tarvitsevansa apua normaalissa elämässään.
Mutta ennenkaikkea lähteminen ja avun hakeminen itsellesi on se tärkein juttu. Sairautesi jatkaa etenemistään ja luhistuminen lähestyy ellet hanki itsellesi apua.
Huomaa myös, että jos kaverisi joskus sinulta pyytää apua itselleen, sinun itsesi täytyy silloin olla kunnossa. Muuten et häntä pysty auttamaan edes silloinkaan.
noin se menee. kaikille avovaimon kohtalokavereillekin luettavaksi.
aion siirtää tuo tekstin arkistooni ja toivottavasti en loukkaa tekijänoikeuksia, jos lainaan sitä tarvittaessa vastaaviin tarkoituksiin ?
Mieltä lämmittää ajatus, että viestini teki sinuun vaikutuksen.
Saat käyttää tai lainata sitä kaikin mokomin, jos se mielestäsi pystyy auttamaan muitakin läheisiä.
Aivan liian harvoin "väittelyissämme" huomioimme nuo myötäsairastuneet.
Olen ollut 30 vuotta alkoholistin kanssa naimisissa ja nyt vasta tajusin hakea apua itselleni. Helppoa ei ole ollut juuri valehtelujen, lupauksien ja pelkojen kanssa. Viimeinen pisara tuli tammikuussa jolloin hän sai potkut töistä. Itse olen eläkkeellä MS-taudin vuoksi, joten tälläiset eivät varmaan ole vaikuttamatta siihenkään. Tänään olin ensimmäisen kerran juttelemassa ja hän ihmetteli, että olen kestänyt näin kauan kun tähän liittyy vielä henkistä väkivaltaa. Aika pian ehdotti muuttamista omaan asuntoon. Sanoi etten ole vastuussa aikuisesta ihmisestä kun pelkään ettei hän tule toimeen. Nyt asiat pyörivät päässä mitä tekisin kun tuo ryyppyputkikin loppui taas kerran.
Meissä alkoholisteissa on se hyvä puoli, että vielä juodessamme me olemme melko helposti ennustettavia.
Meillä on silloin kaikilla melko samanlaiset kaavat elämässämme, joka on pelkästään ajankuluttamista ja odottelua ennen seuraavaa ryyppyä. Tämä ajan kuluttaminen on toki ahkeraa työntekoa ja irtopinnojen keräämistä, mutta se kaikki tähtää kuitenkin siihen hetkeen, kun taas saa ottaa sen ensimmäisen ryypyn.
Tätä taustaa vasten ja miehesi tuntien sinun pitäisi pystyä nyt tekemään päätös.
Ryyppyputkensa juuri katkaissut alkoholisti on rehellisesti tosissaan, kun hän lupaa jälleen kerran lopettaa juomisensa - ja tällä kertaa oikeasti.
Ongelma onkin siinä, kun arki alkaa ja alkoholi kuitenkin vielä pyörittää ajatusmaailmaa. Kun tuotteiden hinnat lasketaan vieläkin kossupulloina tai kun vapaa-ajan harrastuksia valitaan vieläkin juopottelumahdollisuuksien mukaan.
Silloin se alkoholisti on vieläkin perheessä läsnä, nyt vain kuivana, kituvana eikä haise viinalle.
Luulenpa, että "keskustelukumppanisi" on nähnyt vastaavia tapauksia runsaasti, ja tiesi siksi jo etukäteen antaa sinulle neuvon.
Ainahan pystyt palaamaan miehesi luo, mikäli hän teoin osoittaa kykenevänsä elämään normaalia elämää ilman alkoholia.
Tosin luulen, että hän siinä tarvitsee ensin ulkopuolista apua.