eilen. Toivotan hänelle mielessäni hyvää matkaa sinne jonnekin. Koko päivän olen muistellut oman äitini lähtöä viimeiselle matkalle yli 10 vuotta sitten. Olen jälkeenpäin ollut monet kerrat onnellinen, että sain järjestettyä aikaani niin, että saatoin viimeiset päivät ja hetket viettää hänen vuoteensa vierellä. Siskollani on edelleen paha mieli siitä, että hän ei saanut olla mukana viime hetkellä. Äiti kuoli joulupäivän aamuna. Siihen siskoni sanoi osuvasti; äiti "valitsi" kuolinpäivänsäkin niin, ettei meidän eri puolella asuvien lasten tarvinnut olla poissa töistä ja saimme hoitaa kaikki asiat loman aikaan. Meidän aina niin lapsiaan ajatteleva äitimme! Muistan hänet aina lämmöllä. Toivon, että minäkin sitten joskus elän omien lapsieni muistoissa lämpimänä muistona.
Naapurin rouva
poistui joukostamme
3456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lempipäiviä oli lauantai.Hän kuoli lauantaina, ja haudattiin lauantaina..Se päivä ei tule koskaan unohtumaan..
yötä päivää yliopistollissa sairaalassa äitini luona hänen viimeisen viikkonsa. Lääkäri kirjoitti sairauslomaa, kai tiesi jo etukäteen miten pitkä tarvittiin.
Vaikka äitini häilyi poissaolon lähellä koko ajan, hän sanoi viimeisinä päivinään minulle: Olipa se hyvä, että olit täällä luonani.
Tuosta on jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta silti se on kuin eilen tapahtunutta.
Äitini meni taivaan kotiin vuosi sitten Helmikuussa. Olin häntä kotona jo hoitanut 10 vuotta, Alzheimerin syndrooma hänellä oli. Lauantaina päivä se oli ,aurinkoinen. Aamulla hän näytti minut tuntevan pitkästä aikaa,kun syötin aamuvelliä sain hymyn häneltä. Pesin, rasvasin ja vaihdoin puhtosen yöpaidan. Istuin hänen sänkynsä viereen lukemaan ääneen. niin kuin usein aamuisin tein. ¨Luulin hänen nukahtavan, silitin kättänsä ja juttelin. Niin äiti nukkui hiljaa pois, 94 vuotiaana. Suru jäi, mutta myös ilo siitä että sain hänet näin saattaa.