Arki aherruksen keskellä, päivänmittahan, ihiminen tarvittoo sellaasia "elvytystaukoja" Omas työssäni tuloo mielehen "Friikoolin valssin" sanoja: "seppä selkänsä oikaisee suoraksi, hien otsalta pyyhkäistessään. Ulos astelee pajastaan, ovelle pihatantereen. Sätehet tanssii sen näkee mies ja tulvivi soinuja pellot ja haat... jne.. Verraton tuokiokuva kiireesen sepän kesäaamuusesta pajasta. Tällaasia pieniä keitahia löytyy varmahan ittekunkin arkisesta työpäivästä.
Sitte liioon samoon ku oon tualla maanteillä reisuus, tuloo mielehen "rekkakuskin tauko" Pitkien ajomatkojen hilijaasuuren ja oltuaan tuntikausia eristettynä ohjaamoon, pitkän matkan kulijettajat jotka ajavat jopa yli 200000 km vuores pitkin ja poikin Suomen ja Euroopan maanteillä. Näitä taukopaikkoja kulijettajat pitävät toisena kotinaan ja niiren kautta kulukevia ihimisiä toisena perheenään. Ja pitäähän sitä syöräkki ja siinä samalla on mukavaa vilikasta sen seurun sanomalehtiä, huilates. Niin ja pitää syöttää ja juottaa pieni varhaanen Tiitu-kani. Yleensä pirän sellaasen yhyren tunnin tauon ja sitten taas matkahan. Kuinka te muut rentourutta työn ohees? Muutoon ku kahvitauoot ja ruokatunnit, aina päivän mittahan, notta jaksaa iltahan.
Sitte liioon samoon ku oon tualla maanteillä reisuus, tuloo mielehen "rekkakuskin tauko" Pitkien ajomatkojen hilijaasuuren ja oltuaan tuntikausia eristettynä ohjaamoon, pitkän matkan kulijettajat jotka ajavat jopa yli 200000 km vuores pitkin ja poikin Suomen ja Euroopan maanteillä. Näitä taukopaikkoja kulijettajat pitävät toisena kotinaan ja niiren kautta kulukevia ihimisiä toisena perheenään. Ja pitäähän sitä syöräkki ja siinä samalla on mukavaa vilikasta sen seurun sanomalehtiä, huilates. Niin ja pitää syöttää ja juottaa pieni varhaanen Tiitu-kani. Yleensä pirän sellaasen yhyren tunnin tauon ja sitten taas matkahan. Kuinka te muut rentourutta työn ohees? Muutoon ku kahvitauoot ja ruokatunnit, aina päivän mittahan, notta jaksaa iltahan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei paljoakaan omin päin oteta taukoja,paussit on hyvinkin tarkkaan määrätty.
Illat on sitten juttu erikseen
Joskus tuntuu, että vieraassa työssä olisi helpompaa kuin omassa yrityksessä - taukojenkin suhteen ja ainakin työpäivä ei taho jäähä millään kaheksaan tuntiin, - minullakin alkaa ihka oma aika n. 21.00.
Työt aloitan noin klo 6 - 7.
meneppä vieraalle töihin, etpä ehdi todellakaan kommentoida, kun vasta tyäpäivänpäätteeksi, Kovasti sinulla on vapaa meninki omassa yrityksessäsi, kone saa olla auki ja kurkit aina, kun on aikaa, siinä omanyrityksen vapaus, pääasiahan on, että asukkailla on hyvä olla ja homma hoituu. Taukoja pidät aina, kun sinulla on aikaa vastailla tällekin palstalle..
Vai mitä??? Äläs suotta rutise.
tänäänkin on työpäivä, ja eilenkin oli; oliko sulla?
Täs ny haluaasin pikkuusen "rutista" soon taas huomenehtoolla lähärettävä tuanne yönselekähän ajamahan. Haluuttaas olla jo omaas kotona, vaikka ei soo ku sellaanen tuhannen kilometrin lenkki. Alan olla jo vähän "vanha" tuahon autohommahan, taitaa palaa kynttilä kaharen pään. Ja elääsin jo muutoonki, vaikiaa soon luopuakki autoolusta. Justihin niinkuun siinä Yrjö Jylhän runoos, "en jäädä, en lähteä malta"
, etten ole yrittäjä, vain yrittäjään verrattava työajan pituudessa, ainakin.
Kovasti ahkera ja hyvä tyttöhän Sä oot. Oot liioon varmasti pienet lepotauoot päivän mittahan ansaannu.
Sitä ei enää oikeen taharo jaksaa "kiristää" sillälaalla ku nurenpana jaksoo. Ny ky laittaa illansuus istumahan niin tahtoo ainaki itteleni tulla uni siihen tuolihin. Välihin nukun istuallani ja nään oikeen untaki. Joskus ku tuun tuolta pajasta iltasella ja jos selekää kolottaa niin makaan tuos keittiön lattialla hellan vierees. Soon se kova alusta hyvä tuolle selijälle. Mutta ku sitten on Tiitu pikkuuselta heti "laskut" sekaasin, se kävelöö siinä mun mahan päällä ja käy nualemas mun naamaa ja tukkii ittiään mun kainalohon jä välihin haalarin lahkeesta ittiään sinne sisälle. Ei siinä kyllä nukkumahan pysty, ku soon niin kamalan utelias. Kaikki pitää nähärä ja joka paikkahan keritä.
Huippuunsa viety velvollisuudentunto ilmeisesti piiskaa jatkamaan, ja onhan tottumuskin toinen luonto.
Taidat myös pelätä jouten jäämistä? - sinun pitäisi tehdä sellainen pehmennetty lasku eläkkeelle; systemaattisesti alat vähentämään niitä yrityksesi sivurönsyjä.
Tätä on paha sanoa mutta - olet opettanut ne toiset autoilijat liian hyvälle olemalla aina saatavilla - hieman itsekkyyttä kehiin, kyllä
h e pärjäävät - on aika itsekästäkin vaatia tekemään "tämä pikkuinen remontti" vapaaajallasi, - eivät he sinua ajattele vaan itseään; olet liian hyvänahkainen.
Ajattelehan asioita joskus omaltakin kannaltasi, opettele olemaan "itsekäs" - itsekkäämpi.
Ja tämä on oma valintani, joskin monien eri olosuhteitten pakostakin, - mie pärjään kyllä. :)
Voin kuvitella teijjät siellä lattialla :))
Tiitulle se on vaihtelua kun saapi "iskän" kaveriksi koko pittuuvelta, löytyy uusia ulottuvuuksiakin - ei varmaan naurata yhtään :))
Vain on se hyvä että sulla on se Tiitu edes siinä lystinä.
Sitä on ku puun ja kuoren väliis seppä raiska ja kyllä ne nua paja hommat menöö mutta nua yö valavomiset oliis jo nuorempaan miesten touhuja. Ku soon tuollaasen raskahan autoon kans sellaasta varsinki talvi aikahan oltava kaikki aistit jatkuvas valamius tilaas. Siinä ei voi hetkesikään hellittää otettaan ohojauspyörästä. Siinä on aikaa miettiä elämäänsä ja kuuntelen yö rariota, joskus alakaa naurattamahan omille ajatuksilleen. Tiitu pikkuunen nukkuu siinä pienes laatikossaan tuulilasin erees, välihin raottaa toista silimäänsä ja ihimettelöö varmahan mikä mua hymyylyttää. Siinä ne yön tunnit kuluu ja kilometrit jää taakse. Kuu paistaa ja talavinen tähtikirkas yö kattoo maan lapsia. Välihin tähtilentää ja aina mä toivoon jotaan. Tiitu pikkuunen ei kuitenkaan tähärenlennoosta välitä se vain nukkuu ja heiluttaa unissaan takakäpäliä, vissihin näköö unta kesääsestä salaatti penkistä. Usein muistan teitä palstalaasia siinä yksin ku ajelen. Aattelen notta siellä Tammikuun likka, Pirre, Anskuliini, Enkelitrio, EMW, Mettäläinen, Mies vm.-56., Kahjovaakutin, ja kaikki muukki nukutte,niinkuun ristityn ihimisen yöllä kuuluukin, minä vain ohjaan rekan määränpäähänsä. Ja monasti minun silimänalukseni on mustat väsymisestä. Hyvä mieli kuitenki ku taas jaksoon teherä sen.
ihan poiki, en jaksas kissaa sanoa - väsymys ei oikeastaan ole pelkästään fyysistäkään ,- ei tämä työ ole sillätavalla raskasta, mutta työkavereita kaipaisin ja muutakin vaihtelua kuin ruokakaupassa käynnit :)
Koko elämäni tuntuu olevan vain muitten tarpeita varten, ja se tuntuu joskus raskaalta.
koskaan että me tarvitsemme sinua?
Siis sillä tavalla tarvitaan että ilman sinua systeemi kaatuis?
On ko se kuorma työnnetty sulle?vai oletko itse ottanut sen?
huomaanhan minä että minua tarvitaan :))
Tottakai kaatuu, minähän olen ainoa työntekijä tässä "firmassa" :/
a. mistäpä otat töitä
- tämmöisellä paikkakunnalla
- tässä iässä
- tällä koulutuksella
- tässä elämäntilanteessa
..js vapaaehtoistahan se työn teko on.
muistahan maksaa yrittäjäeläkettä..
yrittäjä, - ja onneksi en tarvitse ollakaan.
huolimatta että työpäiväni ovat pitkät, en ole yrittäjä - siitähän Sinä vedit johtopäätöksesi kummiskin, - nääs meitä hullujakin on olemassa. :)
Se hetki, kun saamme lapset unten maille. Taustalla soi vauva-cd tai jokin kaunis klassinen musiikki, ilman sanoja ainoastaan soitettuna. Huone on pimennetty ja pienet tuhisijat nukkuvat. Itse aikusena istun nojatuoliin, nostan jalat rahille ja käärin shaalin ympärilleni. Miten rauhallista onkaan ja hivelevä musiikki hiljaa soittaa jotakin kaunista, myös aikuisen mieltä hivellen. Omiin ajatuksiin vaipuneena lepohetki tuo kummasti virkeyttä päivään. Lepohetken "valvoja" vaihtuu ja hänen vuoronsa on "levähtää".
kahvi- ja ruokatauot on ainoita virkistyksenpaikkoja ja silloinkin puhelin pirisee taskussa.
Mulla on välipalana hedelmiä ja niitä siinä työn ohessa napostelen.
Me saadaan työpaikalla nauraa, kun meidän pomo on sitä mieltä että työssä pitää olla hauskaa, ollaan hyvä työtiimi ja vietetään vapaa-ajallakin teema iltoja yhdessä.
tulen heti joukkoihin mukaan.
Mulla oli joskus sellainen työpaikka, jossa "me työkaverit" puuhasteltiin silloin tällöin myös vapaa-aikana jotain kivaa. Jos ei muuta, kutsuimme vuorotellen toistemme luokse kahville tai jotain pikkuretkiä. Se lisäsi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja työtehoa myös, kun kaikki sujui "kitkattomasti". SE lisäsi myös luottamusta muihin työkavereihin.
Surullista on, että vain harvoissa paikoissa tuota enää noudatetaan,jäljellä on vain sellainen negatiivinen kilpailuhenki ja kateus.
on varmasti siitäkin paljon kiinni onko lomauttamis- ja ulkoistamisuhkia itätaivaalla.
nyt justiinsa taukopaikallani, ja ajttelin lähteä tästä pikku päiväunille ennen vieraiden tuloa :)
Kun ajatellaan suurperheen äitiä, hän istahtaa silloin kun katsoo joutavansa; työt kylläkään ei lopu minultakaan tekemällä - ite pitää älytä rajasa.
Nytkin oisi hiiiirmu kasa pyykkiä selviteltäväksi, mutta silti lähen vaan pötkölleen. :)
näköalapaikka maisemien ja luonnon suhteen?
eihän tottuneen ajurin tarvitse herkeämättä tietä
tuijottaa ...??
...jaa, että taukoja...teen sitä naisilta, ah..niin kiellettyä ja syntistä--- eli ISTUN
Näkööhän sieltä ja kesääsin on aina helepompaa ku ei tarvitte ajokelien kanssa jännittää. On sellaanen laulu jota soitettihin jo lapsuuressani: "Tie La Strada" (tulikohan kirijaamet ny kohorallensa) "Tie mittaamaton, mun edessäin on, tie maailman halki vie.." Onhan sieltä tuulilasin takaa nähäny "vaikka mitä" Välihin sellaastaki notta ei oliis haitannu vaikka oliis jääny näkemättäki. Nua taukopaikat on kuitenkin olleet aina kivoja, ja vuosikymmenten saatoos niiren työntekijööstäki ainaki osasta on tullu melekeen ystäviä ja niis näköö muitakin maanteiren ammatti kulukureita, ainaasia matkaajia, tuloos jostain ja menoos johonaan. Meitä "vanhoja matkaajia" ei enää montaa oo, soonki aina syrämellinen kohtaaminen sitte ku rookatahan. Puhumista ja tarinoontia piisaas palijon piremmäksi aijaksi ku tunti on. Siinä palatahan mieliis aina ajaas taakse päin ja niihin kultaasihin nuoruus vuosihin. Osa näistä silloosista kulijettajista ainaki ne jokka silloon oli tuloos jo eläkeikähän on siirtyneet lopullisehen pääte "satamahan" ajan rajan taakse. Siellä ei sitte enää silimät väsy pimiäs tiiraamisehen eikä liioon kolota ristiselekää, ja ajohaalarit saa olla pysyvästi naulaas. Ikää ku tuloo se oma koti tulookin aina vain tärkiämmäksi ja tärkiämmäksi paikaksi.