Tyhmää valittaa täällä, mut just nyt kiehuu niin etten muutakaan voi.
Mies ei ymmärrä yhtään tipan tippaa raskaanaolevan naisen hormoneista, mielialasta, huolista... ei yhtään mistään.
Eikä ole kiinnostunut kuulemaankaan.
Syyttää minua riidoista, joita on lähes murkkuikäisen tyttären kanssa, kun tytär ei siedä minkäänlaista neuvon puolikastakaan äidiltään. Huutaa vaan ja melkein käy silmille.
Ja miehen mielestä se on ok, koska minä käyn kuulemma kaikkien hermoille.
Myönnän kyllä, että pinna on piukalla ja itku herkässä, mutta ei kaikki aina johdu minusta.
Eikä minun mielestäni lapset saa huutaa päin naamaa vanhemmilleen, vaan pitää osata käyttäytyä.
Eikä vanhemmatkaan saa huutaa lapsille, jota kasvatuskeinoa mies kyllä käyttää itse, kun mikään muu ei kuulemma auta.
Mies ei ymmärrä yhtään tipan tippaa raskaanaolevan naisen hormoneista, mielialasta, huolista... ei yhtään mistään.
Eikä ole kiinnostunut kuulemaankaan.
Syyttää minua riidoista, joita on lähes murkkuikäisen tyttären kanssa, kun tytär ei siedä minkäänlaista neuvon puolikastakaan äidiltään. Huutaa vaan ja melkein käy silmille.
Ja miehen mielestä se on ok, koska minä käyn kuulemma kaikkien hermoille.
Myönnän kyllä, että pinna on piukalla ja itku herkässä, mutta ei kaikki aina johdu minusta.
Eikä minun mielestäni lapset saa huutaa päin naamaa vanhemmilleen, vaan pitää osata käyttäytyä.
Eikä vanhemmatkaan saa huutaa lapsille, jota kasvatuskeinoa mies kyllä käyttää itse, kun mikään muu ei kuulemma auta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yritä selittää perheellesi, että et tahallasi ole ärsyisä ja kiukkuinen. Et mahda sille mitään, että hormonit heittelevät tunteita ylös alas. Voit pyytää anteeksi käytöstäsi ja pyytää että perheesi myös ymmärtää, miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt. Ja tuossa olen aivan samaa mieltä että ei lapset saa huutaa vanhemimille, eikä myöskään toisin päin. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan huutamatta. Tiedän, se on välillä todella vaikeaa. Voimia sinulle, toivottavasti saat asiat selviksi.
ystävällisistä sanoista. Lohdutti vähän.
Välillä vaan tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää.
Hormonit varmaan syynä, kun masentaa niin pirusti. Voisin itkeä kerran tunnissa, tai vaikka aamusta iltaan.
Kunpa oma mies tulisi ja ottaisi syliin ja silittäisi päätä, mutta kun sieltäpäin ei ole ymmärrystä havaittavissa...
Voin kuvitella, kuinka hirveältä sinusta tuntuu. Olen itsekin nyt niin herkällä päällä, että rupesin itkemään viimeistä viestiäsi lukiessa. Toivon todella, että miehesi ymmärtäisi sinua tai ainakin yrittäisi ymmärtää. Koita jaksaa. Kaikkea hyvää sinulle!
Lapsilla ei ole mitään asiaa huutaa vanhemmilleen tai olla muulla tapaa hävyttömiä. Ei vanhemmatkaan saa niin lapsiaan kohtaan käyttäytyä, mutta sitä opitaan miten tullaan kohdelluiksi. Tytär saa huudot ja oppii siitä, että ok on huutaa sitten taas kun tuntuu siltä - paha mieli vaan leviää eteenpäin.
Kuka huutaa ja kohtelee toisia huonosti eli levittää omaa pahaa oloaan ei luonnollisestikaan herätä toisissa helliä tunteita itseään kohtaan, joten turha sitä on kauheasti ihmetellä, jos ei tule halauksia.. mutta älä anna periksi sille tyttärelle, näytät ainakin että välität hänestä jos jaksat hänen kanssaan "taistella" ne pahimmat vuodet. On siinä teillä kaikilla aikalailla kestämistä, kun vauvaa odotellaan. Jaksamista.
ei ne tajuu vaikka tietää.itse itkin tossa yks päivä ja huusin että en jaksa haluun kuolla kun ei oo tukea kun tarvii. kundikaveri silittä vähän päätä, sano "älä viitti puhuu noin" ja jatko nukkumista!!mitä sä teet siin tilantees?raivoot lisää, ja mies senkun ihmettelee.
kaiva miehelles netistä ja neuvolasta tietoja missä lukee kuin sekasin hormonit oikeasti on niin ehkä se ymmärtää VÄHÄN paremmin.
pärjäile!
Tosi kireänä nyt enkä edes odota mieheni ymmärtävän. Ja kehtaan kyllä tunnustaa, että 9:ssä tapauksessa 10:stä vika on ihan mun omani. Pinna vaan palaa totaalisesti. Osaan kuitenkin pyytää anteeksi ja toivon kestämistä mieheltäni.
Meillä on kans lähes murkkuikäinen tyttö, joka on viime aikoin alkanut mm. haistatella mulle, enkä voi sietää sitä. Haistattelua siis.
Olen itse huomannut raskaana olevissa lähisukulaisissa että miehen pitäs ottaa kaikki paska niskaansa raskaana olevalta naiselta, eikä musta asia ole niin. Jotkut naiset vaan olettavat että sen lähimmän niskaan voi kaataa kaiken ketutuksen, vaikkei sille olis mitään syytäkään. Miestä kyykytetään oikein kunnolla.
Ei kaikki nyt välttämättä ole alkuperäsen kirjoittajan vika, mutta mitäpä jos kuitenkin kattosit peiliin. Ja jättäsit tyttäres asioiden neuvonnan kokonaan miehes harteille.
peiliinkin. Kyseessä oli nyt ihan naisten juttu meidän perheessä, eli lättytaikinan teko. Mies ei kyllä olisi osannut neuvoa...
Tossa tapauksessa kannattaa sitten ehkä aina kysyä, "saanko antaa neuvon?" Ystävällisesti, huom.
Jos tyttö sanoo, että ei saa, niin anna olla. Sitten jos taikina menee pilalle niin sit voit sanoo että olis ehkä kandennu kuunnella.
Munkaan tyttö ei pidä neuvomisesta, vaan on aina "kyllä mä tiedän/osaan". Ei kuitenkaan aina osaa. Siks nykyään kysyn aina, että voisinko antaa yhden neuvon. Enkä sano heti että; ei noin, tosta ei tuu mitää, näytäs nyt tänne sitä yms.
tai ainakin tukenasi, kun tyttäresi käyttäytyy huonosti sinua kohtaan. Te kaksi olette aikuisia ihmisiä ja vastuussa lapsistanne ja heille asettamista rajoista. Siksi te ette voi liittoutua lapsen kanssa toista aikuista vastaan. Tämä on väärin sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan. Eri asia on tietenkin, kuka on syyllinen moisissa riidoissa (äiti - teinitytär). Ne täytyy yrittää selvittää aikuismaisesti keskustellen - ja isä voisi toimia tässä rauhoittavana osapuolena. Kuitenkin: isän tulisi olla äidin tukena näissä selkkauksissa.