Onkohan yhtään yli nelikymppistä, joka ei kertoisi kokeneensa vaikeuksia, ja yleensä selviytyneensä niistä entistä vahvempana.
Onko se vaikeus sitten sairaus, avioero, tosi läheisen ihmisen menetys, jokin muu tosi rankka kokemus.
Vai voiko ihminen sanoa vaikeaa, jos itse niin kokee?
Onko se vaikeus sitten sairaus, avioero, tosi läheisen ihmisen menetys, jokin muu tosi rankka kokemus.
Vai voiko ihminen sanoa vaikeaa, jos itse niin kokee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tänään kuulin radiosta kappaleen, joka vetosi minuun. Kappaleessa puhuttiin kalliista, turhasta elämästä.. Myös kyseenalaistettiin käsitys siitä, annetaanko ihmiselle sen verran kärsimystä kuin hän kestää.
Vaikeuksia tuntuu ilmenevän vaikeuksien perään. Omat vanhemmat ovat päivä päivältä iäkkäämpiä ja lemmikeillä on lyhyt ikä (näkyy sairasteluna). Myös rakkaita ystäviä kuolee etenevässä määrin. Elämässä on myös muita huolia, esim. epävarmuus siitä, mitä elämä tuo tullessaan.. Kaikki näyttää myös kertautuvan, sillä ystäväpiirilläkin samankaltaisia vaikeuksia.
Palatakseni vielä ensimmäiseen kappaleeseen.. Tuntuu siltä, että hyvää tarkoittavat ihmiset suoltavat sanontoja. Sellaisia sanontoja, että et voi tietää, mitä kulman takaa tulee, ihmiselle annettaan vaikeuksia juuri sen verran, kun kestää jne.. Enemmänkin uskon siihen, että kun kaikki menee täysin pers.. , niin tilanne näyttää niin koomilliselta, ettei sille voi muuta kuin nauraa. Odotan paremminkin sitä, mikä vaikeus seuraavaksi sieltä kulman takaa tulee..
Samoin huomaan omien vaikeuksien keskellä siedän paremmin ihmisiä, joilla on ollut tai on omia vaikeuksia. Vaikeudet ovat kuitenkin kasvattaneet heitä ihmisinä..
sitä sanontaa, jonka mukaan ihmiselle "annetaan vaikeuksia vain sen verran kuin hän kestää".
Maailmahan on täynnä ihmisiä jotka ovat menettäneet joko fyysisen tai psyykkisen terveytensä (tai molemmat) törmättyään vaikeuksiin, joita ihminen ei kerta kaikkiaan voi kestää.
Joskus mietin sitä, miten löytää kultainen keskitie pessimismin ja myönteisen ajattelun välillä.
Pessimismiin en taivu elämässäni kuin hetkittäin. Elämä on muutenkin hankalaa ilman, että sitä omalla asenteella pahentaisin.
Toisaalta vääränlainen myönteisyys luo turhia odotuksia. Elämässä on tehtävä valintoja. Kaikkea ei voi saavuttaa. Elämä myös asettaa henkilökohtaisia rajoituksia.
Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa vaikeutensa, mutta vaikeuksien määrä ei ole vakio. Eli toisilla enemmän vaikeuksia kuin toisilla. Mainitsemassani kappaleessa oli myös kohta, jossa laulaja toteaa kuvitelleensa, että joku pitää kirjaa vaikeuksien määrästä ja määräisi, miten ne jaetaan kullekin.
Omalta kohdalta kohdatessani vaikeuksia en kestä juuri noita jo aiemmin mainitsemiani kliseitä. Arvostan sitä, että henkilö pystyy omin sanoin omin kokemuksin tuomaa uusia näkökantoja tai yleensäkin sitä, ettei puhu liikaa. Joskus hiljainen kuuntelu, läsnäolo on parempi vaihtoehto toisen tukemiseen.
Muuten Ihmesopalla oli viimeinen sytostaattihoito. Onnittelin lähettämällä virtuaalisesti ruusuja. Huomasin, että sinullakin on kohta edessä..
Pessimismin ja optimismin välillä voi olla tosiaan vaikeaa luovia , kun lapset on vielä pieniä kun saa tiedon ensin Reumasta ja heti sen jälkeen pitkälle edenneestä munasarjasyövästä.
Nyt ei löydy enää aurinkoista mieltä eikä näy hopeareunusta synkän pilven reunalta.
Kaikki skaalat tunne-elämässä ovat mustia , eikä siinä auta edes väriterapia. Joskus vaan kaikki on mustaa ja loppu.
On tilanteita, joissa kaikki on mustaa. Sen uskon. En tiedä, mikä on ennusteesi. Toivon kuitenkin, että sinulla olisi toivoa ja mahdollisuus selviämiseen - siis syövän suhteen.
Ennuste ei ole hyvä.
Synkän tekstini puolesta puhuu ainoastaan huoli lapsistani. Itse olisin valmis siihen , mikä edessä , ainoastaan lapset ja heidän tulevaisuus ovat asia , joka saa itseni suuren surun valtaan.
En haluaisi heille surua ja tuskaa. He ovat henkisesti minussa kiinni ja kriisiavusta huolimatta , he ovat kauan tyhjillä.
En kirjoita enää tänne , koska paha olo ei tästä helpotu.
Sinulle kaikkea hyvää ja pyydän anteeksi , kun siirsin ajatuksiani tänne. Kiitos vastauksestasi äsken. Moiksis.
Jos sinulla on paha olo, niin sinulla on kaikki oikeus sen purkamiseen täällä. Silloin kuin sinusta siltä tuntuu.. Toisaalta jos kirjoittaminen repii sinua entisestään hajalle, niin se onkin toinen juttu..
Tiesitkö, että on myös keskustelupalsta syöpää varten? Ajattelin vain että keskustelupalstan tai syöpäyhdistyksen kautta voisit saada konkreettista apua siihen, miten valmistella lapsia edessä olevaan tilanteeseen tai yleensäkin keskusteluseuraa, joka on samalla aaltopituudella. Luin kyllä kirjoituksesta, että lapsesi saavat apua.
Minulta ei tarvitse pyytää anteeksi. Jos on huono olo, niin sinulla on oikeus purkaa sitä. Kaikesta huolimatta toivon, että ennusteen huonoudesta huolimatta selviäisit.
En tiennyt siitä palstasta. Se oli ihan tarpeellinen vinkki , ja ehkä käynkin siellä.
Muutenkin kiitos , kun oletat , että toivoakin vielä voi olla.:) Sinulle vielä , kaikkea hyvää ja myös hyvää yötä ja alkavaa viikkoa.
Kuulin tuosta palstasta toiselta palstalaiselta, joka juuri lopetti sytostaattihoidot. Tarkistin vielä, että se on terveys-osion alla.
Muutama viikko sitten menetin hyvän ystävän tulipalossa tapaturmaisesti. Se oli lopullista. Sinä olet vielä hengissä, siksi toivon ennusteista huolimatta sinun selviävän.
Kyllä vaikeudet,vastoinkäymiset ja ongelmat ylipäätään parhaimmillaan kasvattaa ja kehittää
ihmistä.Mutta pahimmillaan särkee ihmisen.Luulen
että lapsuuden kodin ja kasvatuksen merkitys on suuri.Sieltä saamme valmiuksia kestää vaikeudet,
tai sitten emme.Itse kuvittelisin,että aivan se
tärkein lapsuuden kodin lahja meille on itseluottamus.Jos lapsuutemme on kannustava ja
kasvamme itseemme luottaviksi,on helpompaa aikuisena ohittaa vaikeudet,mitä aina ja jokaiselle tulee.Se on instrumentti,jota vailla
on kaikki paljon vaikeampaa.