Eli kertokaahan, mikä on teille jäänyt pysyvästi mieleen rakkaimpana leluna.
Tämä on se mulle rakkain:
http://i137.photobucket.com/albums/q214/olli55_2006/Cus10003.jpg
Tuo liikkui pattereilla ja törmäyksen jälkeen kääntyi ite. Jossain vaiheessa sitte kuvittelin sen kuskaavan itseänikin ja istahdin päälle. Seurauksena tietenkin oli, että lyttyyn meni ja koska sen mekaniikka siihen aikaan oli niin hienoa, ettei sitä saatu korjattua, niin iso huutohan siitä tuli :).
Tämä on se mulle rakkain:
http://i137.photobucket.com/albums/q214/olli55_2006/Cus10003.jpg
Tuo liikkui pattereilla ja törmäyksen jälkeen kääntyi ite. Jossain vaiheessa sitte kuvittelin sen kuskaavan itseänikin ja istahdin päälle. Seurauksena tietenkin oli, että lyttyyn meni ja koska sen mekaniikka siihen aikaan oli niin hienoa, ettei sitä saatu korjattua, niin iso huutohan siitä tuli :).
Vastaukset 32
Vanhimmat
ihana:)Mulla oli Monika-nukke jota harjasin ja meikkasin(tussilla)niin paljon ettei sillä ollut enää sitä tukkaa tai puhdasta kohtaa kasvoissa,,,naapurin täti oli sen ompelija(Äidillä ei ollut aikaa)
oli mun yhden nukkeni nimi. Sillä OLI nätti tumma, kihara ja pitkä tukka kunnes aloin leikkimään parturia. Kuvittelin että kyllä ne karvat takaisin kasvaa...no ei vain kasvaneet ja niin tuo nukkepoloinen onkin pälvikaljuinen ;=).
kaikista rakkain lelu pehmo koira ja nalle hyvänä kakkosena. Mieleenpainuvin joka on vielä jäljellä on tämä. Siitä voi katsella vaikka mitä
http://viewmaster.janfelt.se/wm.htm
Meillä oli kummallakin omansa. Omani on harmaa ja systerin punainen. Kaikki kiekotkin on vielä tallella...:).
yksi kiekoista oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä, muut Disneyn hahmoja.
meilläkin. Tosin se viimeeksi kokeiltuna jumittaa yhtä ruutua, mutta mitä väliä sillä :=).
rakkain leluni,joka on vieläkin matkassa mukana,tosin moneen kertaan parsittu,kuvassa ollaan veljeni kanssa harvinaisen sulassa sovussa:)
http://s126.photobucket.com/albums/p87/Tuula68/?action=view¤t=IMG_0003-2.jpg
on aina nalle, eikä sitä voita mikään koskaan. Jopa tällaisella ikiautohullulla on muutama lapsuusajan nalle ja koira vielä tallessa. Isäntä monasti kyselikin aikoinaan, että mitä ihmettä näillä tehdään... No eihän niillä mitään tehdä, ne vain ovat muistoina muiden joukossa :).
Vanhemmat olivat autoilijoita ammatiltaan joten sain niistä autoista ihan tarpeeksi(varsinkin siintä löpön hajusta)
oli mulle in, tai siis bensan ja petroolin sekotus, jota enon isossaveneessä käytettiin. Se tiesi aina satavarmaa saarireissua...:).
olin isäni vauhti-vaava,,nyyh
ja minä enoni veneen tyyrääjä...hah.
Oikeasti osasin kaikki merimerkit jo ihan lapsena, vaan nyt on jotkut jo päässeet unohtumaan.
veikat ja heidän pojat jatkaa sitä firmaa(taisin poiketa aiheesta,sori)
hyvissä hommissa on hieno homma!!
leluja. Oli vain kireitä pipoja.
Huomaako sitä näin jälkikäteen???
hatami, ei ole voinut olla mitään kireitä pipoja ainakaan sulla!
Meillä kyllä muilla oli, muttei mulla...mistäköhän sekin johtui... ;=)
kuvat on edelleen äitilläni,mutta varmaan synnyttyäni olen saanut ison pupun,isomman kuin mitä itse oli,sitä vein mukanai kunnes siitä alkoi tulemaan jousia esiin ja se kävi liian vaaralliseksi =)Hieno oli uusi koiravideosi,elämäniloa näkyvissä :)
Ostin pojalle jättinallen, joka oli kolminkertainen pojan kokoon nähden. Se oli ja oli mukana, kunnes Bubba rakastui siihen ja pisti pilpuksi. Vaikka poika jo tuolloin oli aikuinen, niin se oli aika paha paikka...
voi uskoa:)))
hirveästi niitä jättinalleja,n 5 v serkullani oli sellainen 170-190cm korkea,painoikin tuhottomasti...
sen nallen aika pian pojan syntymän jälkeen ja varsin kauan se saikin olla...
KOIRAMAISIIN PULINOIHIN! EI "LAPSUUSAJAN PARAS LELU"PALSTAKSI!
asioita toisistaan, vai mikä sulla mättää päivästä toiseen??
sen tikun poistamiseen sieltä takalistosta..mahtaa olla kipee ku noin kiukkuseksi koko ajan vetää.
sanonu jotai jostai parhaast lelust?sun kandee hommaa uuet lasit
olisit voinut jättää kirjoittamatta. Tuolle ikikitisijälle kun nauraa jo naurismaan aidatkin :).
Minä leikin barbeilla aika kauan, varmaan 10-11v saakka. Niitä oli 10-15 ja ne muodostivat suuren perheen. Jokaisella oli oma rooli ja kaverilla oli tietty vastaavat samanlaiset.
oli meilläkin. Oli inkkarit, hevoset sun muu tarvittava rekvisiitta. Kaikki barbit olen kyllä heivannut jo aikapäiviä sitte ja nämä nykyisethän on vain pelkkiä jäljitelmiä niistä aidoista ja alkuperäisistä. Ehkä ne aitoudet olis pitänyt säästää kuitenkin...
Kaikkein rakkain oli ja on vieläkin tuollanen vanha teddykarhu josta jo kuultaa raukasta sisukset läpi :D en taida malttaa sitä aikanani ees omille lapsille antaa ku se on menny 20 vuodessa niin hauraaks.
mutta tallessa edelleenkin on ikivanha punainen englanninbuldogia muistuttava koirantekele, jolla jo äitini on aikoinaan leikkinyt. Aikansahan se on elänyt, mutta ei sitä poiskaan malta jostain syystä heittää.
oli pieni pehmokissa. Se oli aika aidon näköinen, sillon 20 vuotta sitten...Nyt se on semmonen kuin auton alle jäänyt sukka. Mutta vielä tallessa!
bussi löysi tiensä roskikseen sen jälkeen, kun selvis ettei sitä pystytty korjaamaan ja sekös nyt harmittaa isosti.
Ite olen kyllä varsinainen säästäjä, sillä niitä niin omia kuin pojankin pikkuautoja ja muita leluja on visusti tallella, vaikka osa on ilman pyöriä ja jotkut sitte muuten vaan viturallaan ;=).