En ole myöskään ikäloppu, mutta sellainen outo ilmiö on astunut mukaan elämäni kuvioihin, että katson sanomalehdestä ensimmäiseksi kuolinilmoitukset.
Onko se jotain nekrofiliaa?
Meillä kuuluu oikein aamuisiin rituaaleihin, että sanomalehden saatuamme istun ja haen heti etusivun otsikot katsottuani ja uutisartikkelit luettuani kuolinilmoitussivun.
Sitten se päivittely alkaa: "Herranjestas
tuokin on kuollut, eikä ollut kuin vasta
vähän yli 70 v.
Suremaan ja kaipaamaan on laitettu .....,
mutta kukas tämä ....tässä on?
Uusi tyttöystävä varmaan?"
" No aika kauniisti ja sattuvasti ovat osanneet muistovärssyn hakea: " Jäi ahkera työsi muistoksi.....
Juuu oli se.....kova tekmään työtä, koko ikänsä uurasti, siksi varmaan sydänkin tilttasi kesken ikiensä! Vaikka ei tässä sanota mikä sille tuli, tietäisiköhän joku? Minäpä soitan .....lle, vaikka mitäpä se minulle oikeastaan kuuluu, mutta kiinnostaahan se kun tunsin jollain lailla nuorempana.
"Siunattu läheisten läsnäollessa, niinpä tietenkin, - jää perikunnalle perittävää. Olikohan sillä testamentti?"
Kuulostaa kepeältä, mutta kun on itse ollut laatimassa läheisensä kuolinilmoitusta lehteen, tietää, että se ilmoitus sisältää enemmän kuin sanoo, vaikka suurta kaipausta ja ikävää ei oltu osattu ilmaistakaan sanallisesti "julkiseen tietoon."
Onko se jotain nekrofiliaa?
Meillä kuuluu oikein aamuisiin rituaaleihin, että sanomalehden saatuamme istun ja haen heti etusivun otsikot katsottuani ja uutisartikkelit luettuani kuolinilmoitussivun.
Sitten se päivittely alkaa: "Herranjestas
tuokin on kuollut, eikä ollut kuin vasta
vähän yli 70 v.
Suremaan ja kaipaamaan on laitettu .....,
mutta kukas tämä ....tässä on?
Uusi tyttöystävä varmaan?"
" No aika kauniisti ja sattuvasti ovat osanneet muistovärssyn hakea: " Jäi ahkera työsi muistoksi.....
Juuu oli se.....kova tekmään työtä, koko ikänsä uurasti, siksi varmaan sydänkin tilttasi kesken ikiensä! Vaikka ei tässä sanota mikä sille tuli, tietäisiköhän joku? Minäpä soitan .....lle, vaikka mitäpä se minulle oikeastaan kuuluu, mutta kiinnostaahan se kun tunsin jollain lailla nuorempana.
"Siunattu läheisten läsnäollessa, niinpä tietenkin, - jää perikunnalle perittävää. Olikohan sillä testamentti?"
Kuulostaa kepeältä, mutta kun on itse ollut laatimassa läheisensä kuolinilmoitusta lehteen, tietää, että se ilmoitus sisältää enemmän kuin sanoo, vaikka suurta kaipausta ja ikävää ei oltu osattu ilmaistakaan sanallisesti "julkiseen tietoon."
Vastaukset 34
Vanhimmat
samat kuviot ne on meilläkin. Siinä menee aina tovi, kun mietiskelee mitä minkäkin ilmoituksen takana on. Joskus osuu eteen tuttu nimi ja silloin pysähtyy hetkeksi muistelemaan.
Eniten päänvaiva aiheuttavat ilmoitukset jotka on laitettu kaksi kertaa ja kummankin alla on aivan eri nimet. Kaksoiselämää?
siellä sun täällä ilmoitus on paikallaan, ei tarvitse olla suuri. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että mennään hautajaisiin, vaikkei niin paljon muuten pidetäkään yhteyttä. Mutta sitä en ymmärrä, että henkilöstä voi olla kolmekin isoa ilmoitusta samassa lehdessä. kyllä minä ainakin uskon, että ihminen on kuollut, vaikka olisi yksi pieni ilmoitus. Kerran oli lehdessä kertomus miehestä, joka oli "ammattisurija" eli katsoi sopivat hautajaiset lehdestä ja osallistui. Kertoi, että sai syödä hyvin. Vain hautajaisiin voi osallistua tällä tavalla, päähenkilö ei ole tunnistamassa kuten häissä ja merkkipäivillä.
ilmoittanut, että kun se aika koittaa, en halua ilmoituksia lehteen. Riittää, kun rakkaat läheiset ja hyvät ystävät ovat saattamassa viimeisellä matkalla. Mitä kuolemani muille kuuluu. En myöskään ilmoittele lehdissä muista minua koskevista asioista. Tiedän, että perheeni rakastaa minua, sekään ei muille kuulu.
En myöskään lueskele kuolinilmoituksia. Kuolema on takuuvarma meille jokaiselle. Tiedän, että ystävien kuolemasta saan tiedon muutenkin.
Kuolinilmoitukset, syntymäpäivat, nekin joita ei vietetä ilmoitetaan sanomalehdissä, tyyliin: "Olen matkoilla", tai "En vietä merkkipäivääni" jne.
Lapsen syntymät, siis ristiäiset, näköjään ilmoitetaan, sekä vauvan nimet, kummit, kuten mahdolliset isosiskot ja veljet.
Hääkuvia on lehdissä , sekä kihlajaisilmoituksia.
"Tiedän, että perheeni rakastaa minua, sekään ei muille kuulu", sanoit.
Miksi sen sitten kerrot maailmanlaajuisella foorumilla, jos se ei muille kuulu?:)
eivät ole mikään lauseen pelastus. Kuvitteletko että voit sanoa toiselle tökerösti ja vähän loukkaavasti mutta kun laita typerän :) perään niin se kuittaa asian leikkisäksi.
Olet vähän rasittava ihminen.
Olen kurkistanut joskus tännekin palstalle, ja Katriina ei ole tippaakaan rasittava tyyppi.
Sinä sitävastoin taidat olla se "alisuorittaja", jonka nimen sait, kun kuiskailit riitajuttujasi puskasta milloin milläkin nimellä. Sain pitää sinua melkein vuoden päivät kannoillani, kunnes kuiskailit äänesi käheäksi ja häivyit - tänne näköjään.
Ei minua rasittavaksi ja ikäväksi oikeastaan voi sanoa. Nauran usein, ja koska täällä se ilmaistaan hymiöillä, niin hymiöitä tulee käytettyä:)))
Mukava mennä nukkumaan, kun sai vaihtaa illan viimeiset sanat mukavan, myönteisen ihmisen kanssa:)
Hyvää yötä, ja Kuiskaajallekin vielä hymiöhymy;)
Jatka juttua ja naura. Kuiskaaja on kaikille viksuimmilleen kateellinen vanha pieru.
Minulle on tullut Suomen Kuvalehti jo niin kauan, että muistan katselleeni 50-vuotiaiden syntymäpäiväkuvia ensin ja tarkemmin ja melkein ohittaen vanhemmat.
Nykyään taidan katsoa suoraan vanhemmasta päästä, kun taas nuorimmat jää vähemmälle. Ja ne 50-vuotiaat ovat niin nuoren näköisiäkin nykyään.
Onko se yksi vanhenemisen merkki!
mistä puhut.
Hänen nimensä on Kuiskaaja Rasilainen.
Jaa, en tiennytkään, että tiedät kuka olen. Luulin ainakin itse toimivani tuntemattomana. Voi olla, että kuolinilmoituksia lukemalla saisin yliluonnollisia kykyjä ja tiedon kirjoittajista. En ole myöskään ilmoitellut syntymästäni, enkä merkkipäivistäni, koska en kaipaa minulle tuntemattomien huomiota. Elämääni ei myöskään ohjaa "tirkistelyihin" liittyvät tavat. En myöskään ole tärkeä ihminen kuten eräät itsekeskeiset rekisteröidyt nimimerkit. En myöskään seurustele kenenkään nimimerkin kanssa tai tee heidän kanssa mielikuvitustreffejä, joten voit vapaasti pitää minua tosikkona, yksinkertaisena ja pölvästinä.
Lopuksi: anteeksi, että kerroin oman näkemykseni asioista. En tule enää tekemään sitä virhettä.
Raiskaaja Kusilainen!
..kuolin ilmoitukset siitä saakka kun opin lukemaan..
Kuolema on kiehtova ja peloittavakin aihe.
Ainakin salattu, tutkimaton, koska emme tiedä, mitä sitten...mitä sen jälkeen kun olemme lakanneet elämästä tätä elämäämme. Onko iankaikkinen elämä ja minkälainen se on.
Kun olin varhaisnuori, luin sanomalehdistä lähinnä sarjakuvat, sitten parhaassa aktiivi-iässäni koko lehden, eli kuljin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle, lukien kiinnostavimpien otsikoiden alla olevat artikkelit. Nyt olen tullut tähän kuolinilmoitusvaiheeseen, mikä tarkoittaa, että katson aamulehdestä ensimmäisenä kuolinilmoitukset.
mystiikkaa. Olen vai hyvin tunteellinen ja opin samalla kun näin että ikäiseni tai nuormpi oli kuollut tunsin syvää surua joka otti minut valtaansa. Saatoin istua paikallani kauan ja ajatella tuota pientä tyttöä tai poikaa, vaikka olin itsekkin pieni. Samalla kun tein niin sain aina näyn jossa oli tuo tyttö tai poika jotka leikkivät kedolla kuin keijut, heidän selässään näin välkkyvät siivet ja järvi seudun johon aurinko paistoi lämpimästi. Minut herätti joku aina hirveän tylysti tähän maailmaan, olisin niin mielelläni ollut siellä heidän kanssaan. Vaikka meillä oli talvi ja hirmupakkaset niin minun näyissä oli aina kesä.
...muistan lukeneeni kuolinilmoitukset...en minä näe sitä minään nekrofiliana,se on mielestäni ihan luonnollista,katson minä syntyneetkin ja vihityt.Itse en ole merkkipäiviä ilmoitellut,mutta minusta kuolinilmoitus on tärkeä tieto monille sellaisille nuoruuden ystäville joitten kanssa on yhdessä kaikkea mukavaa tehty.Luen säkeet tai runon mitä on kirjoitettu,mietin miten se juuri on lähteneestä läheisen ajatusta.Tunnen hyvin paljon ihmisiä,työni ja harrastusteni vuoksi..on myös paljon tuttuja ja ystäviä,jotka eivät ole vielä edes aikuistuneet ja kuolinilmoitus on lehdessä..kaikella on aikansa ja kaikille omansa määrätty,niin uskon.
Aamun sanomalehti luetaan tarkoin.
Se on yksi päivän kohokohdista.
Tottakai vilkaisen aina, oisko joku tuttu nimi siellä kuolinilmoituksissa.
Se on niin surullinen, tuo elämän- loppumis- ilmoitus-palsta.
Usein sattuu silmään vielä, joku nuorena kuollut, jota suuresti säälittelen.
Jotensakin se panee ajattelemaan tätä elämän kulkua, syntyä, elää, kuolla,
Mitä sinulle on tapahtunut, en enää tunne sinua, nyyyh....
Eikä ole todellakaan aihetta nyyhkiä.
Päinvastoin:=D
Mielenterveys ongelmia ? oletko kuullut?
En uskaltaisi sen vähänkin kuulemani perusteella mennä sanomaan kenenkään terveydestä, sairaudesta, enkä yleensäkään intiimiasioista mitään.
Sellainen huhu kulkee, että eräs aikaisemmin palstalla kirjoitellut nainen olisi tuomarimiehensä kautta saanut jollekin palstalla häntä loukanneelle oikeudessa sakkotuomion.
Oliko se ellumari, vai marimona. Oletko sinä kuullut?
Eikö ne syyttäneet sitä naista johonkin Jopeen sekaantumisesta.Muistaakseni Jope oli sen koira.Muistatkos sinä paremmin.Tämäkin tietysti on pelkkähuhu. Naisen nimeä en minäkään muista oli kuitenkin ollut oman kertomansa mukaan nuorempana mielisairaalassa.
susilaumana, ja yksimielisesti,
samaa mieltä en sivusta seuranneena ollut, se oli yhden kivittämistä joukolla, naisiakin oli joukossa aivan psykoottisessa kiukussa.
Nämä keskustelupalstat voivat mennä joukkopsykoosiin.
Silloin se nähtiin.
::::
sai aikaan joukkopsykoosin?
Oliko hän sitten perverssi joka kertoi näitä sekaantumisia silloin kolme vuotta sitten?
Jopen emäntä sattui lurittelemaan liikaa
omia asioitaan ja oli myös suorapuheinen,
mikä ei sovi palstalle.
Vastaavalaisia lurittelijoita ilmestyy tänne koko aika ja sitten poistuvat vähin äänin, kun
saavat nenilleen.
Itsekeskeisyys ei sovi kuvioihin
Taidan olla minäkin itsekeskeinen, kun kerroin sukuhistoriaani satojen vuosien takaa.
Nyt vaan on vähän niin, että jos vaikka avaa keskustelun jostain päivänpolttavasta aiheesta, harvemmat ottavat osaa.
Minun mielestäni omista asioistaan puhuminen on aivan ok, sillä niinhän tullaan palstakirjoittajien kanssa tavallaan tutuiksi, ja tuttujen kanssa juttu luistaa. Vai onko se sitä sisäpiiriläisyyttä?
ei ole itsekeskeisyyttä, ottakoon kukin kuinka haluaa.
Tämähän on, nimenomaan keskustelupalsta,
missä jokainen saa tuoda julki omia ajatuksiaan,
elämästä ja arjesta, joko leikkimielisellä huumorilla tai sitten, kuka mitäkin haluaa,
vastauksia kysymyksiin, tai seuraa yksinäisyytteen.
Kuka ei tykkää, jättäköön lukematta, sekä vastaamatta ilkeämielisesti.
Silti:
ei väkisin, hampaat irvessä yrittäen.
Tilannekomiikka, hetkessä syntyvä, hetkessä ohi,
on aina naurattanut minua parhaiten.
Vahingonilon tuomitsen, samoin ivailun.
Ne eivät ole kypsän ihmisen heiniä.
Tämä on sitä keskustelun rönsyilyä, mutta jos olisit oikeasti marjapensas, niin mikä pensas: viinimarja, eli musta, puna vai valoherukka? Olisitko pihlajanmarjapensas tai puu. Metsä, tai puutarhamansikka, mustikka, marja-aronia, vai mikä?
Surfailin näitä ketjuja ja huomasin jonkun kummastelevan kuinka jollain on nikkinä Tuoksuvattu. Mitä kummaa siinä on?
Meillä on monta tuoksuvattupensasta. Isolehtinen, kauniin vihreä(kaikki vihreän sävyt eivät ole yhtä kauniita)ja hyvältä tuoksuva pensas on peitekasvinakin mainio, jos haluaa jonkun, esm. likakaivon kannen katseilta piiloon.
Pensas on kasvupaikkansa suhteen vaatimaton ja menestyy melko pohjoisellakin kasvuvyöhykkeellä.
Tämä on ehkä piha ja puutarha - ketjun aihepiiriin kuuluvaa, mutta alamme elää aikaa jolloin multasormea syyhyttää, ja kasveista, kuten pensista voi ohimennen mainita.
Siis, Marjapensas, oletko mansikka, vai mustikka?
Itse olen Jasmin, tai Jasmike, ainakin puuhoroskoopissa. Se ei tee marjoja, sekä on vaativa, mutta kaunis ja kestävä hyvin hoidettuna.
kysyt, miksi joku kummastelee nikkiä "Tuoksuvattu",
niin valitettavasti siihen en osaa antaa vastausta, koska pensashan se on vadelma pensaskin.
Kun yritin keksiä nikkiä, niin aina tuli,"nimimerkki on jo käytössä",
Miettiessäni uutta nikkiä, katselin ikkunasta ulos, ahaa näin marjapensaani, siinä se.
Karviaismarja, punaviinimarja sekä mustaviinimarja pensas tulee kysymykseen,
vattupensaita ei pihaltamme valitettavasti löydy, eikä myöskään "mustikka eikä mansikkapensaita".
Nyt saat ottaa kristallipallosi esiin ja katsoa siitä, mikä marja olen.
Se ei ole kyllä pensas, mutta marja kuitenkin. kirpeä, raikas ja terveellinen.
Karpalomehun hoitava ja oireita lievittävä vaikutus on tutkittua tietoa virtsateiden hoidossa ja monessa muussakin.
Niin totta kuin olla voi, sillä eräällä tutullani oli toistuvia virtsateinfektioita ja jatkuvia sulfakuureja.
Kun hän alkoi käyttää karpalomehua päivittäin, niin vaivat hävisivät, eikä sulfakuureja ole tarvittu lähes viiteen vuoteen.
Sinulla taitaa olla kirkas pallo, koska en edes muista, koska olen tarvinnut,
sulfaa tahi muutakaan antibioottia, elikkä diagnoosi, karvas, kirpeä,raikas ja terveellinen.