vai peräti nuukia?Itselläni olen pahenevassa määrin huomannut oireita.
Mitähän varten oikein säästän?Pahan päivän varalleko?
Minun 87 vee tätini, joka on äveriäs nainen, on sitä mieltä, että hänellä ei ole varaa mennä palvelukotiin, kun siellä on kaikki niin kallista, eikä hänellä ole varaa.
Mitähän varten oikein säästän?Pahan päivän varalleko?
Minun 87 vee tätini, joka on äveriäs nainen, on sitä mieltä, että hänellä ei ole varaa mennä palvelukotiin, kun siellä on kaikki niin kallista, eikä hänellä ole varaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mikä on säästäväisyyttä?
Lyhyen tähtäyksen pihistäminen on usein pahimman laatuista tuhlausta.
Ateljeessa teetetty minkkiturkki voi olla säästäväisyyttä jokasyksyisen, uuden palttoon hankinnan asemesta.
Oikein valittu ja ajoitettu asunnon osto on säästäväisyyttä.
Laatutimantin ostaminen zirconin asemesta ja korun teettäminen on säästämistä valmiin korun hankintaan verrattuna.
Jne.
Mottoni: Mitään niin hyvää maailmassa ei saa olla etteikö siitä voi harkitessaan kieltäytyä.
Aikanaan tehdyillä, järkevillä valinnoilla hankittu "pelivara" lienee yhden sortin säästäväisyyttä.
Ajan ja tarpeiden muutos täytyy vain tajuta!
siitä se säästäväisyys alkaa.
ompelen ja muodistan vanhoja vaatteitani kun en raaski heittää niitä poiskaan.Siis kavennan, levennän, korjaan jne.Lisäksi pelastan itselleni kaikki tyttäreni heivaamat vaatteet itselleni.Juu, kyllä vaatetta ainakin riittää.Puhumattakaan muusta roinasta.
on ihan hyvä juttu mutta jos tarjoa vieraalle pilaantunutta ruokaa se tulee kalliiksi veronmaksajille.
Ruokamyrkytys on vaikea sairaus ja tulee kalliiksi.
Riippuu tietysti myös siitä, onko kysymyksessä kunnallinen vai yksityinen.
90-vuotias tätini meni yksityiseen palvelukotiin. Oli laskettu, että hänen eläkkeensä ja säästönsä riittävät siihen. Mutta miten kävikään! Hän oli tottunut ulkoilemaan paljon. Hän teki tunnin-parin kävelylenkkejä päivittäin. Hoitokoti oli vieraassa kaupunginosassa, ja hän eksyi pari kertaa. Niinpä hänet siirrettiin suljetulle osastolle, jonka hinnat olivatkin kaksinkertaiset. Hänen eläkkeensä ja säästönsä eivät enää riitteetkään. Asunto piti myydä.
En halua edes ajatella, mitä sitten tapahtuu, kun on liian huonokuntoinen palvelukotiin, jossa ei ole vuodeosastoa. Se on liian raakaa. Kaiken pitää mennä systeemin ja byrokratian kirjaimen mukaan. Mitään joustoa ei tunneta. Vanhaa ihmistä riepotellaan kuin säkkiä. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei ole enää voimassa sopimuksia, että huonokuntoinen vanhus pääsisi suoraan asianmukaiseen hoitoon, vaan häntä pompotetaan kaikkien mahdollisten mutkien kautta.
Kuntien tavoite on hoitaa kotona mahdollisimman pitkään, ei laitoksessa. Mikäli laitospaikan joskus saa kunnan kautta niin se voi olla myös yksityisessä laitoksessa josta maksetaan samoin kuin kunnan omassakin, eli tulojen mukaan.
Yksityiseen pääsee heti, mutta kuukausimaksu on useamman tonnin. Säätiöiden laitoksissa voi olla poikkeuksia.
Säästäväinen olen ollut aina, mutta en nuuka. Joitain muuttolaatikoita kuljetan mukana avaamattomana, siellä on aarteita menneiltä ajoilta.
olisi sitä asuntoa tarvinnut. Olisiko se pitänyt säästää perillisille ja meidän muiden eli veronmaksajien kustantaa se perintö lue sairaanhoito.
Mielestäni on oikein, että niin kauan, kun on varallisuutta niin sillä kustannetaan laitospaikka ja kun varallisuus on loppu niin sen jälkeen veronmaksajien varoilla.
kun mummelille ei mene jakeluun, että hän on varakas, ja voisi itse kustantaa palvelutalonsa ym.
Jaa, että luuletteko, että minäkin tulen nuukuuksieni kanssa samanlaiseksi, herää kysymys.
kiitos NainenS, voisin minäkin kuljettaa banaanilaatikoissa kellarivarastoon "arkistoni", jossa on rakkaita muistoja, onnitteluja, lasten syntymästä,uudesta työpaikasta, työpaikasta lähtemisestä, jne. Nyt ne ovat täyttämässä vähäistä komerotilaa ja heikkoina hetkinäni niihin syvennyn. Mutta niiden pois heittäminen --sen saavat jälkeläiset tehdä aikanaan. Minä olen muuttanut niin monta kertaa elämän pyörityksessä, että enimmät turhat kamat ovat siivoutuneet itsestään.
Hänen kaikki neljä lastaan asuvat Amerikassa ja käyttivät asuntoa käydessään tapaamassa vanhaa äitiään.
Kuten kerroin, kysymyksessä oli yksityinen palvelutalo, joten veromaksajien rahoja ei kulunut. Eikä kulu vieläkään, kun asunnosta saadut rahat riittävät vielä muutaman vuoden.
Pointti oli se, että hän joutui osastolle, jossa hinnat olivat kaksinkertaiset, kun laskelmat oli tehty halvemmasta osastosta. Hänen kuntoilunsa koitui hänen kohtalokseen, ja hänet siirettin suljetulle osastolle. Vanhan asuntonsa ympäristössä hän ei suinkaan eksynyt, vaikka teki kilometrien mittaisia kävelylenkkejä.
Nyt, kun hän ei enää pääse kävelemään vapaasti, niin hänen fyysinen kuntonsa on romahtanut yhdessä vuodessa, eikä hän jaksa paljon mitään. Hän on aivan virkeä henkisesti.
En ymmärrä, mitä viittauksesi: "lue sairaanhoito" tässä yhteydessä tarkoittaa. Yritin kertoa sitä, että kun palvelutalosta heitetään pellolle, niin silloin alkaa vanhojen ihmisten pompottaminen paikasta toiseen. Olen nähnyt sen oman äitini kohdalla, ja toivon, että kuolen itse ennen sellaista ruljassia.
Voi olla, että muualla Suomessa asia on erinäköinen, mutta täällä pääkaupuinkiseudulla tilanne on karu.
vaikka asuisi kotonakin. Taudin eteneminen on väistämätöntä, keskimääräinen elinikä diaknoosin jälkeen on 7 vuotta.
pois, tai vien punaisen ristin keräykseen,
kaiken, mikä käyttämättömänä vähentää kaappieni tilaa.
Turhaa roinaa on tullut keräiltyä vuosien varrella, enkä aio jättää niitä lapsieni siivottavaksi.
Arvokkaimmat tavarat, kuten, tunne ja antiikki esineet, ovat asia erikseen.
mitenkäs minä voisin tuosta kauheasta tavaramäärästä luopua?
Sitähän voi vaikkka pula aika vielä tulla!
Kun emme kannata kulutushysteriaa, vaan uusio
käyttöä, niin hyvin menee.
Minua nauratti lukiessani teidän säästönne. Samaa maata olen ja useimmat meistä sodan jälkeisistä lapsista. Olemme läksymme hyvin oppineet, kaikkea saattaa kenties tarvita.
On ollut oppimisen paikka, että jostain vaatteesta tai tavarasta voi luopua. Minä vien nykyään SPR:n konttiin vielä käyttökelpoiset ja kaatopaikkalaatikkoon loput ellei ne muuhun kierrätykseen kuulu.
vissiin selkäytimessä tuo ssästäminen.Minä kun tykkään pulata ompelukoneen kanssa, niin viimeksi halkaisin keskeltä kuluneen lakanan, ja ompelin vähemmän kuluneet reunat yhteen.Hyvin toimii taas seuraavat kymmenen vuotta.
mutta, en säästä tarpeetonta kamaa, lyhytmuistissa on vieläkin, kun äitini kotia tyhjennettiin, voi hävityksen kauhistus mitä ihminen jemmaa, silloin päätin,, ettei tule minun perikunnalle samanlaista ongelmaa ja päätös on pitänyt, roskis ja kirppis on liki..
Tällä vuosituhannella olen siivonnut ja tyhjentänyt kolme kuolinpesää. Samalla olen ihmetellyt sitä tarpeetonta roinaa mitä ihminen vuosien saatossa kerää. Riesakseni jäi kasapäin tavaraa mitä kukaan ei huolinut edes lahjoituksena. Jokaisesta tuli lavallinen kaatopaikkatavaraa , yhdestä jopa kolme ja mikä valtava työ.
Setäni kuolinpesästä muistan laatikkokaupalla ruostuneita neuloja ja ruuveja, ruostuneita polkupyörän ja mopon osia, sanomalehtiä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, vanhoja vaatteita, rikkinäisiä ja jopa homeisia, haisevia räsymattoja, jotka oli varastoitu vuosikymmeniksi likaisina, ikkunaverhoja jotka hajoisivat käsiin, rikkoutuneita huonekaluja, ruostuneita työkaluja ja moottorin osia, satoja tyhjiä viinapulloja ja lasitölkkejä. Setä oli keräilijä ei juonut itse, tavaramäärä selitty sillä , että hän asui talossaan yli neljäkymmentä vuotta eikä heittänyt pois mitään, mitä luuli joskus tarvitsevansa.
Samantapaista tavaraa löytyi vanhempieni jälkeen vaikka he olivat muuttaneet useasti ja karsineet tavaraa jokaisen muuton yhteydessä. Silloin vannoin, että en jätä jälkeeni tällaista sotukua toisten harteille. Lahjoitan kaikki ehyet ja tarpeettomat tavarat pelastusarmeijalle tai laitan UFF:in keräykseen. Rikkinäiset astiat ja vaatteet heitän armotta pois. Vanhoja huonekalujani ja korjauskelpoisia kodinkoneita olen vienyt kierrätyskeskukseen. HuutoNetissä olen myynyt kirjoja ja muuta tarpeetonta mutta kelvollista tavaraa. Minulla on myös kaikki tärkeät paperit ja kuitit järjestyksessä, siten että lapset tietävät missä ne ovat ja sen vähän mitä löytyy kellarin häkkikomerosta, siivoaa ja tyhjentää muutamassa tunnissa.
Eletään tätäpäivää ja nautitaan siitä ettei ole rahasta kiinni. Pidetään säästössä vain pikkuinen raha sellainen kukka ja hautauskulu raha ettei lapsille jää mitään velkoja meidät hautaan saattaessaan. Käytetään muut rahat kaikkeen kivaan joka mieleen juolahtaa. Ei me saada niitä isoja rahoja mukaamme. Eikä me siellä toisessa tasossa edes rahaa tarvita.
neuvosi on "viisaita", jotenkin minusta tuntuu, ettei sinulla ole lähiomaisia.
Luin jus mielipiteitäsi toisessa ketjussa.
Joo kyllä mielestäni pitää jatella perillisiä....niille pitää säästää eikä itse kannata enää vanhana kuluttaa juuri mitään. Parasta olisi jos vielä voisi saippuatehtaalla hyödyksi olla ellei perikunnalle niin yhteiskunnalle.
jakaa pitää tottakait, kaikki siirappikipot, lasipurnukat, muovipussit, kananmunakennot, risat vaatteet ja patjat, täkit, tyynyt,, ym..ym.. pitää jakaa tulevalle perikunnalle, olet oikeassa, säästöjä sen verran että saapi tuhkata sen vaneeriarkun. amen
mutta kuinka totta se onkaan monen kohdalla? Tuli mieleen kauan siten edesmennyt tätini - lapseton leski, joka oli aina ollut tarkka ja säästäväinen. Hän poimi jokaisen muovipussinkin ja talteen sanoen, että tälle voi löytyä käyttöä...Vahemmiten mukaan tuli vielä dementia ja valtava epäluuloisuus kaikkia kohtaan.Kuka vaan voi tulla ja ryöstää ja niinpä täti linnottautui asuntoonsa ainakin puolenkymmenen varmuuslukon ja ketjun taakse.
Ihmisen omalaatuiseen käytökseen löytyy monia lääketieteellisiä syitäkin. Tiedämme neurooseista ym ja ihmiset eivät voi hallita tekemisiään. Säästämisestä/saituudesta tulee pakkomielle eikä miellä ettei rahoja saa arkkuun mukaansa, mutta ei tajua myös, että kenelle kartutan omaisuutta.
Oma kantani on, että kannattaa elää, tuhlata ja nauttia elinaikanaan kenellä on varaa.Jos omaisuutta ja varaa on, annettakoon elinaikanaan lapsille ja lastenlapsille pikkuhiljaa. Niistä on paljon asiantuntijoiden ohjeita, säästyy veroilta ym...Kun elinikä on noussut, niin käytännössä yksi sukupolvi ei tarvitse perintöjä, koska elämä on useimmilla mallillaan 60 korvissa, jolloin hautaamme omat vanhemmat...Se on nuorempi polvi joka tarvitsisi perinnöt opiskeluun ja asuntoon.
Te kaikki ihanat sota-ajan lapset, mistä esikuvanne ovat? En usko, että äitinne nykyaikana tallettais kaikkea ROSKAA.
Siihen aikaan oli perusteltua panna talteen erilaista tavaraa kuin nyt.
Toivottavasti löydätte ystävän, joka auttaa siivouksessa. Se on hauskaa.
Lukekaapa mummikan juttu. Mulla on eteisessä taas jokunen kassi pelastusarmeijaa varten. Vintti- kellarikomeroni on tyhjä!
Zirkonia vois viedä puuvillaisen tekstiilin eläinsuojeluyhdistykseen. Esim kissatalot tarvitsevat rätei ja lumpui koppien siivoukseen.
äitini talon tyhjentämistapahtuma.
Kellariin oli kertynyt risoja kahvinkeittimiä ja muuta sähkökäyttöstä rikki mennyttä pien konetta=roinaa. Hän oli kaiketi ajatellut, että niistä jotain vielä saisi tehtyä.
Sisal-narua oli suuri kerä, sen otin itselleni, ehkä teen siitä kukka-amppeleita. Mahtaako olla enää saatavissakaan kaupassa.
Pellavaisia yli 100-vuotta vanhoja pöytäliinoja annoin tyttärelleni, tehkööt mitä tahtoo niillä. Tosin ne ovat aivan hyviä vielä.
Samoin minun kellari- ja vinttivarastot ovat aivan tyhjinä, huushollissa on sen verran kun kulloinkin tarvitsen. Jos ja kun joku rikkuu, niin ulos samantien. En keräile tarpeetonta romua.
Tuossa ylempänä jo useampikin on oikeastaan todennut asian: Romun keruu ja säästäväisyys ovat eri asioita!
Harva vaurastuu romujen keruulla.
Tavallisella tulonsaajalla se edellyttää järkevää taloudenpitoa jossa harkittu rahankäyttö ei ole samaa kuin pihistäminen!
Mielipiteistänne.Kiitos niistä.
Vaikka olenkin säästäväinen, ja kannatan kestävän kulututuksen periaatetta, en toki romuja keräile nurkkiini.
On minullakin heikkouteni mihin suorastaan törsään, nim 7 kk,3 v ja 5 v -ikäiset lapsenlapseni..Heidän kohdallaan en säästele missään.
Olimme muutama vuosi sitten vierailulla Rablassa (Virossa), omassa kaksiossaan asuvan, eläköityneen leipätehtaan johtajan luona.
Kylppärissä, tehtyäni tarpeeni, minä hölmö pumppasin pytyn ja pesin käteni lavuaarissa, jopa juoksevan veden alla.!
Kylpyammeessa olleeseen ämpäriin oli tarkoitus kerätä käsienpesuvesi ja käyttää sitä pytyn huuhdontaan.
edes minä en pysty parempaan!