Terve!
Oon miettiny tässä menneitä jonkun tovin ja arvaapa mitä, inho ja viha on laantunu aika paljonki mut anteeks en ole antanu vielä, en varmasti tule antamaankaan, luulisin...
Mutta, asiaan. Eli olit kun olitkin mulle rakas ja hulluu kyl oot sitä edelleen, ei se tunne oo näköjään kadonnu sit mihinkään, no paljon paljon laimeempi se valitettavasti on mutta...
Mutta onneks on järki. Se on nyt pirusti vahvempi kun tunne, järki sanoo et ei kannata. Niinkun ei kannatakaan, sun kusipäisyytes, epärehellisyytes ja muun skitsoilun takia. Anteekspyyntöö en koskaan kuullu tai hyvittelyjä sun teoistas. Se ja rehellisyys tapahtuneista olis auttanu asioita ihan helvetisti. Ja viel ku saat sinne luupäähäs painettua sen et sua ei ole petetty mun toimesta ainakaan!!
Mutta ei mitään, toivottavasti sulla on se omatunto ja mietiskelet näitä juttuja, mä mietin välillä ja nykyään on enemmänkin suru kun viha, olishan me voitu onnistua mut ei, sulle oli tärkeempää sun omat hommas mitkä ei kahen ihmisen parisuhteeseen kuulu.
Mut jatkot sulle, mä oon nyt ihan tyytyväinen elooni, surut sun muut jää koko ajan enmmän taustalle, hävitäkseen kokonaa. Sun toimintas osotti vaan sen et sä et mua ansaitse, mitään niin pahaa en tehny et sen kohtelun ansaittin eli mul on semmonen fiilis et mitään en sit loppuviimeks menettäny, kiitos sen järjen vaik tunteet ei enää niin kylmiä enää ole.
Huh, olipa sepustus joo... Piti vaan raapustaa, tunnistaa Marko täst itttes tahi ei, no samapa tuo, toivottavasti on kaik ok, miettisit siel itekses oikeel taval näistä ja sit unohdat mut kokonaan, mä nimittäin tiedän ettet vielä ole. Mut mä meen kohti unohdusta ja hienoo et sen voin tehdä melkein ilman vihaa. Aikani mietin ja surenkin mut koko ajan helpottaa, kiva fiilis kieltämäti.
Moikka.
Oon miettiny tässä menneitä jonkun tovin ja arvaapa mitä, inho ja viha on laantunu aika paljonki mut anteeks en ole antanu vielä, en varmasti tule antamaankaan, luulisin...
Mutta, asiaan. Eli olit kun olitkin mulle rakas ja hulluu kyl oot sitä edelleen, ei se tunne oo näköjään kadonnu sit mihinkään, no paljon paljon laimeempi se valitettavasti on mutta...
Mutta onneks on järki. Se on nyt pirusti vahvempi kun tunne, järki sanoo et ei kannata. Niinkun ei kannatakaan, sun kusipäisyytes, epärehellisyytes ja muun skitsoilun takia. Anteekspyyntöö en koskaan kuullu tai hyvittelyjä sun teoistas. Se ja rehellisyys tapahtuneista olis auttanu asioita ihan helvetisti. Ja viel ku saat sinne luupäähäs painettua sen et sua ei ole petetty mun toimesta ainakaan!!
Mutta ei mitään, toivottavasti sulla on se omatunto ja mietiskelet näitä juttuja, mä mietin välillä ja nykyään on enemmänkin suru kun viha, olishan me voitu onnistua mut ei, sulle oli tärkeempää sun omat hommas mitkä ei kahen ihmisen parisuhteeseen kuulu.
Mut jatkot sulle, mä oon nyt ihan tyytyväinen elooni, surut sun muut jää koko ajan enmmän taustalle, hävitäkseen kokonaa. Sun toimintas osotti vaan sen et sä et mua ansaitse, mitään niin pahaa en tehny et sen kohtelun ansaittin eli mul on semmonen fiilis et mitään en sit loppuviimeks menettäny, kiitos sen järjen vaik tunteet ei enää niin kylmiä enää ole.
Huh, olipa sepustus joo... Piti vaan raapustaa, tunnistaa Marko täst itttes tahi ei, no samapa tuo, toivottavasti on kaik ok, miettisit siel itekses oikeel taval näistä ja sit unohdat mut kokonaan, mä nimittäin tiedän ettet vielä ole. Mut mä meen kohti unohdusta ja hienoo et sen voin tehdä melkein ilman vihaa. Aikani mietin ja surenkin mut koko ajan helpottaa, kiva fiilis kieltämäti.
Moikka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuommosia epärehellisiä kusipäitä, ainakin mun tuntema MARKO.
"mun" Marko ainakin oli, no en mitään menettäny, toivottavasti osaa mennä itseensä ja vaikka viel joskus tulla pyytämään anteeks, pakko myöntää että odotan sitä tapahtuvaks... Vois mennä eteenpäin toisel taval.
Mut menee tää näinkin, aurinko paistelee enemmän ja enemmän, paskat fiilikset kohta kokonaan taka-alalla ja voi unohtaa koko Markon.