käy aaalloilla
kuin tuuli, lempeä, mutta vaativa
kuten sinä siinä, sylissäni, muistoissani
ajoin kauaksi, pakoon aikaa, pakoon itseäni
kunnes en enää päässyt pitemmälle
kunnes oli vain pysähdyttävä,
käännyttävä takaisin
odotettava nousuvettä, päästäkseni irti karikosta
johon olin itseni ajanut
tähän umpikujaan, ei päiväni vielä pääty
sillä kuulen yhä äänesi, hengityksesi tuolla jossain
odottaa minua
jotain, jotka kenties kodiksi kutsua
niin tuolla kaukana, siintää punainen aurinko
kuin tuuli, lempeä, mutta vaativa
kuten sinä siinä, sylissäni, muistoissani
ajoin kauaksi, pakoon aikaa, pakoon itseäni
kunnes en enää päässyt pitemmälle
kunnes oli vain pysähdyttävä,
käännyttävä takaisin
odotettava nousuvettä, päästäkseni irti karikosta
johon olin itseni ajanut
tähän umpikujaan, ei päiväni vielä pääty
sillä kuulen yhä äänesi, hengityksesi tuolla jossain
odottaa minua
jotain, jotka kenties kodiksi kutsua
niin tuolla kaukana, siintää punainen aurinko
Vastaukset 2
Vanhimmat
kotia kohti jossa siintää punainen aurinko sinne tahdon minäkin, kiitos hienosta runostasi!
ja koskettavaa tekstiä. Melkein voin tuntea
kuinka ääni koskettaa olematta silti läsnä.
Upeeta, kiitos.