Olen nuori sairaanhoitaja ja harkitsen alan vaihtoa. Kertokaa te vanhemmat alan konkarit, että kuinka jaksatte päivästä toiseen hoitaa alimiehityksellä hyvin sairaita potilaita huonoissa tiloissa vastuuseen nähden huonolla palkalla? Mistä saatte sen työn ilon, joka vie eteenpäin?
Kuka haluaa olla hoitaja?
sisar väsynyt
191653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
fiilarit mullakin olen alalla ollut kohta kymmenen vuotta ja takki on tyhjä. Tuntuu, ettei kiireen keskellä rutiinitkaan suju..Uutta asiaa tulee kokoajan, pitää hypätä yksiköstä toiseen, ei saa keskittyä omiin potilaisiin(yksityinen työnantaja) jne. Alaa vaihdan minäkin, joten ei ollut sulle hyviä neuvoja antaa..Pelastautukoon ken voi!
on mullakin asiat. Vuoden sairaanhoitajana ja nyt jo todella väsynyt. Mietin koko ajan mihin mennä?
Olen reilu vuosi sitten valmistunut sairaanhoitajaksi. Aluksi olin sisätautiosastolla töissä, missä sai juosta tukka putkella ja välillä tuntui että mistään ei tule mitään kun aina menee ylitöiksi. Asiat pyörivät kotonakin mielessä kun tuntui, että jotain jäi vielä tekemättä. Kokemusta hakeakseni vaihdoin psykiatriselle puolelle. Nyt on henkisesti välillä rankkaa, mutta siinä auttaa työporukka, työnohjaus yms. Se mikä minusta on aivan ihanaa, on että voin kokea että minulla on aikaa potilaille eikä tarvitse juosta tukka putkella. Kiire meilläkin on, silloin kun on osasto täysi tai jos oman potilaan asioita on enemmän hoidettavana (yhteydenottoja yms.), mutta se on erilaista kiirettä.
Sairaanhoitajan työ on arvokasta työtä. Arvosta omaa työtäsi ja kokeile rohkeasti vaihtaa esim. osastoa, sairaalaa, suuntautumista tms. Oman kokemuksen mukaan ne osastot (myös. som. puoli) joilla toteutetaan omahoitaja-järjestelmää on yleensä enemmän henkilökuntaa ja silloin myös enemmän aikaa tehdä työtä.
Kevättä odotellessa...
rauhassa nyt useampia eri työpisteitä, nythän ainakin sijaisuuksia riittää. Ei varmaan ihan joka paikassa ole sellaista hirveää härdelliä koko ajan. Älä tee mitään hätiköityä päätöstä.
Minua pitkän työkokemuksen omaavana hoitajana on vuosien saatosssa auttaneet jaksamaan eteenpäin kiireestä ja muusta epätyydyttävästä erittäin hyvät työkaverit ja kuitenkin pohjimmiltaan se, että en kyllä tiedä mitä muutakaan työtä olisin tehnyt. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kerran nämä työskentelyolosuhteet ainakin julkisella sektorilla hoitajilla kurjistuvat koko ajan johtoportaan leviteleesä käsiään, mitä ihmettä minäkään pienillä aivoillani vaivaan päätäni hoidon laadulla. Huolehdin vaan omasta jaksamisestani parhaaksi katsomallani tavalla.
Tervetuloa työelämään vaan tunteettomat kylmät robotit.
"helpompaan" yksikköön? Onko sellaista? Pääsee ehkä hiukan helpommalla kuin opiskelemalla tyystin uuden ammatin ja saamatta mitään rahaa ko opiskeluajalta. Itsekin olen aika loppu jo jokusen vuoden jälkeen, ajattelin kokeilla josko yksikön vaihto auttaisi. Saisi oikeasti rauhassa keskittyä siihen mitä tekee, eikä yrittää revetä miljoonaan osaan..
Mina olen tullut virosta ja voin sanoa et kyllä suomi on hyvä paikka tehdä työ ja sairaalassa on niin hyvät työolot ja palkka on tosi hyvä mina elätän yksin koko perhe.Sieltä tulossa monta tyttöä jotaka kuuntele minua ihmeissään miten hyvä paikka ja palkka on! Mina tykkään kovasti.
Nooo, voit ottaa niitä kavereita vähän useammankin mukaan, töitä alalla kyllä tulee piisaamaan....
tekemään töitä tänne, muuallekkin kuin vanhustenhuoltoon :-). Kaikki halukkaat lähitulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan.
Viroon verrattuna työolot varmasti paremmat. En ihmettele: olihan teillä siellä sellainen "yhteiskunnallinen kokeilu" jota myös kommunismiksi kutsuttiin. Taisi neuvostovalta vetää koko maan kuralle vuosikymmeniksi, nyt onneksi jo olette nousussa.
Ehkei Viro nyt kuitenkaan ole vielä paras mahdollinen vertailukohta... Ehkä paremmin sopisivat Norja ja Ruotsi...
Mutta tervetuloa kuitenkin. Milelläni olen teidän kanssanne töitä tehnytkin...
Itse vaihdoin pois kliinisestä työstä, koska työnilo hävisi pakkotahtiseen puurtamiseen ja siihen, että piti lopulta tehdä uupuneitten työkavereittenkin työt. Luin ylemmän AMK -tutkinnon ja olen nyt terveysalan asiantuntijana siisteissä sisähommissa. Yhtä hyvä palkka kuin 3vuorotyössä lisineen luontaisedut päälle.
Sairaanhoitajat ovat hyvin koulututettuja, nöyriä, kantavat vastuunsa rehellisesti, valmiita tekemään hankaliakin töitä, vuorovaikutustaitoisia, tarkkoja, organisointikykyisiä, kykenevät nopeasti ja luovasti selvittämään tarvitsemansa tiedon sekä pärjäävät hyvin tiimityössä. Nämä ovat kaikki ominaisuuksia, joita työmarkkinoilla tällä hetkellä etsitään.
Erilaiset asiantuntijatehtävät, turvallisuusala, lääketeollisuus, suunnittelutyöt, koordinaattorin työt, asiakaspalvelu jne. jne. sopivat sinulle hyvin. Nyt on työntekijän markkinat! Ei todellakaan tarvitse jäädä työhön, mikä ei kiinnosta. Mitä väliä on sillä, jos ihmiset jäävät ilman hoitoa ja kuolevat sairauksiin? Eivät ainakaan päättäjäsi menetä yöuniaan sen vuoksi, miksi sinun tulisi? Hae työpaikka, jossa osaamistasi arvostetaan!
Olipa hieno kirjoitus! Tosiaan vaihtoehtoja on.
in your dreams ! Mihin muuhun hoitsuista muka on ? En ottais tälläsiä ketkä täällä kitisee mihinkään töihin ! Jos joku jonnekkin pääsee kyllä suurinosa katuu sitä vaihtoa kun palkka tippuu ja työ on epävarmaa ja todellakin työtä ja epämukavaa !
Aivan oikein. Täällä kitinä ei auta yhtään tippaa enkä itsekään ottaisi näitä pahimpia tapauksia töihin. Toisaalta on todennäköistä, että he palaavat huomenaamulla hoitajan töihin - kitisemään kun "kukaan ei tee mitään".
Epäkohdat tulee perustella luvuilla ja tutkimusnäyttöön perustuen. Sitä kieltä kuulevat rahoittajat. Jollei hoitajista löydy solidaarisuutta vaatia parempia resursseja tai tehdä vastaavasti vain ne työt, jotka järkevässä tahdissa ehtii tehdä taukojen kera, on aika yksilönä äänestää jaloillaan.
Minua on jo aneltu kesäksi entistä paremmalla palkalla takaisin kliinisiin töihin, kun ketään ei saada enää sijaiseksi. Mistäköhän mahtaa johtua? Menenkö takaisin? En todellakaan. Vietän rauhallisen kesän hiljaisessa toimistossa. Ai niin, käyn kuitenkin puolentoistakuukauden mittaisella kesälomalla siinä välissä. Siitä lennänkin sitten viikoksi ulkomaille konferenssiin.
Työntäyteistä kesää kaikille kliiniseen työhön ja auttamisen iloa!
Tervehdys kaikille palstalla kirjoitteleville.Eksyin tänne sattumalta ja haluan kantaa korteni kekoon.
Vaimoni on esh, työskennellyt vuosien varrella monenlaisissa töissä psykiatriasta vanhustenhoidon kautta sisätauteihin ja ensiapupolille jne. Koko kirjo on nähty.
Haluaisin, että vaimollani olisi työn lisäksi myös oma elämä, mutta näyttää siltä, että väsymys vie voiton. Ammatinvaihdosta on puhuttu jo monta vuotta, mutta mahdollisuudet ilman neljän vuoden uudelleenkoulutusta ovat aika vähäiset, eikä takeita töistä ole sittenkään. Työn vieroksumisesta ei voi puhua. Tunnollisempaa ihmistä saa hakea.
Jos saan valita otan mielummin terveen ja aktiivisen vaimon kuin väsyneen ja selkäsärkyisen. Sen vuoksi en laita vastaan, kun hän jonakin päivänä ilmoittaa jäävänsä kotiin. Senkun jää. Pärjätään sitten minun palkallani.
Taitaa olla niin, että työolosuhteiden paranemisesta on turha haaveilla. Suomessa ei ole milloinkaan ollut niin paljon rahaa kuin nyt, mutta sen kohdentaminen onkin sitten eri asia.
Koittakaa jaksella. Omille lapsilleni en hoitoalaa suosittele.
Ei muuta kuin mietintä päälle ja hakemaan ensi syksynä alkaviin koulutuksiin. Neljä vuotta menee tosi nopeasti. Jos vielä elämän tilanne on sellainen, että toimeentulo on jotenkin turvattu, niin siitä vaan. Välillähän voi tehdä keikkaa, jos opiskelussa on löysempää.Tsemppiä teille molemmille.
En minäkään suositellut tyttärilleni hoitoalan ammattia, vaikka omasta työstäni terveydenhoitajana pidänkin.Molemmat ovat jo ammateissaan ja ovat tyytyväisiä, parin vuoden työssäolon jälkeen ansaitsevat monta sataa euroa kuussa enemmän kuin minä urani huipulla
Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jäädä kotiin esim. taloudellisen tilanteen vuoksi. Ja missä päin noita asiantuntijatehtäviä on sh:lle tarjolla? Ei meil päi ainakaa ole ilmoitteluissa näkyny. Lääke-edustajan työ esmes on niin rankkaa hotellielämää ja matkustamista, jottei sekää kyllä pidemmän päälle inosta.
lähtisin kokopäiväisesti opiskelemaan, en ikinä saiai takaisin neljänä vuona menettämääni palkkatuloa. Vaikkei raha olekkaan arvojärjestyksessä ykkönen niin silti...
Tuolla asenteella kannattaa jatkaa sairaanhoitajan töitä. Työn iloa ensi kesäksi ilman vakityökavereita ja (osaavia) sijaisia. On vain yksi elämä ja se on olla pyytetön ja nöyrä sairaanhoitaja, joka tyytyy osaansa, koska kukaan ei tule kotiin tarjoamaan parempia töitä. Muita mahdollisuuksiahan ei teilläpäin ollut, eikä vaihtoehdot oikein kiinnostaneetkaan. Onnea valitsemallasi tiellä. :(
tien olen antanut täällä ymmärtää valinneeni :-).Totta että pelkästään opistotasoisen sh:n on vaikea löytää mitään asiantuntijatehtäviä, ja suoraan sanottuna kuka nyt enää uutena työntekijänä kehittämistehtäviin ottaakaan parikymentä vuotta hyvin kapealla erikoisalalla työskennelleen hoitajan. Mutta ei sen tartte tarkoittaa sitä, että alistuisi epätyydyttävään vaan vaihtoehtojakin on. Jo se että saat toteuttaa taitojasi hieman eri näkökulmasta jossain muussa työpisteessä, auttaa jaksamaan ja tuo tunteen siitä, että voit edes jollain lailla vaikuttaa työskentelyolosuhteisiisi ja jaksamiseesi loputkin jäljellä olevasta työajasta. Kuitenkin kun asenne on se, et mielummin työelämässä kuin burn outin vuoksi enenaikaiselle eläkkeelle.