No niin. Palstaa aktiivisesti seuranneet varmaan jo tuntevat oman tarinani, joten en ala sitä enää toistelemaan. Sanottakoon muille vain, että nukahtamis-/heräämisongelmia on ollut aivan riittävästi ja vähän ylikin. Mutta nyt tilanne muuttui Ihan yhtäkkiä. Kun jouduin konkurssin takia työttömäksi kuukausi sitten meni nukkumisetkin täysin sekaisin. 2 viimeistä viikkoa oli suht. hektistä kun unirytmi saattoi kääntyä 4 päivässä 2 kertaa täysin ympäri ja vähän yli. Sitten meni ruokahalu joten lopetin syömisen vähäksi aikaa.
Pari päivää meni vähän vähemmällä syömisellä ja sitten yhtäkkiä heräsin unesta huomattavasti normaalia pirteämpänä. Kello oli tosin 1 yöllä, mutta nousin kuitenkin, harvoin kun pirteänä olen viimeiseen vuoteen herännyt. Pari päivää meni niin, että heräsin yhden tienoilla yöllä. Nukuttamaan alkoi klo. 17-18. Sitten valvoin klo. 21 asti väkisin, nukkumaan, ja heräsin klo. 04. Tällaisena rytmi kesti 3 päivää, ennenkuin eilen piti valvoa klo. 23 asti, jolloin heräsin aamulla klo. 9. Jokaikinen aamu olen nyt siis herännyt virkeänä. Tuntui ja tuntuu edelleenkin täysin utopistiselta, että on mahdollista mennä nukkumaan samaan aikaan, ja herätä tiettyyn aikaan itsestään, toistuvasti. Ja vielä enemmän hämmästyttää aamuinen pirteys. Tämmöiseen ei ole tottunut.
Yhteistä näille aamuille on se, etten syönyt massiivista iltapalaa yhtenäkään edeltävänä iltana, kuten olen tähän asti aina tehnyt. Yli 10 vuoden ajan ainakin. Se oli jäänyt tavaksi ja maha yleensä alkoi illalla ruokaa kaipaamaan, joten sitä sitten tuli syötyä. Selvästikin se on kuitenkin ollut huono homma. Nyt on aika toiveikas olo. Paluuta entiseen ei ole, ja toivonkin että syy todellakin oli näin yksinkertainen. Olinhan minä ennenkin lukenut että raskas iltapala tuppaa heikentämään unen laatua, mutta jotenkin sitä ei koskaan sisäistänyt. Tai ehkä uskonutkaan. Se ei jotenkin vaikuttanut relevantilta.
Tuskin tämä kertonut montaakaan teistä auttaa, mutta jos edes jotakuta, niin hyvä homma. Joillekin asia on varmasti ollut itsestäänselvyys, mutta itse en siihen jotenkin niin ollut kiinnittänyt huomiota. Kannattaa kuitenkin kiinnittää, jos ongelmana on hyvin raskaat aamut (ja myös päivät) ja selkeän unirytmin puute. Aamupala on myös maistunut nyt ensimmäisiä kertoja vuosiin, kun ennen ajatuskin sai aikaan pahan olon.
Pari päivää meni vähän vähemmällä syömisellä ja sitten yhtäkkiä heräsin unesta huomattavasti normaalia pirteämpänä. Kello oli tosin 1 yöllä, mutta nousin kuitenkin, harvoin kun pirteänä olen viimeiseen vuoteen herännyt. Pari päivää meni niin, että heräsin yhden tienoilla yöllä. Nukuttamaan alkoi klo. 17-18. Sitten valvoin klo. 21 asti väkisin, nukkumaan, ja heräsin klo. 04. Tällaisena rytmi kesti 3 päivää, ennenkuin eilen piti valvoa klo. 23 asti, jolloin heräsin aamulla klo. 9. Jokaikinen aamu olen nyt siis herännyt virkeänä. Tuntui ja tuntuu edelleenkin täysin utopistiselta, että on mahdollista mennä nukkumaan samaan aikaan, ja herätä tiettyyn aikaan itsestään, toistuvasti. Ja vielä enemmän hämmästyttää aamuinen pirteys. Tämmöiseen ei ole tottunut.
Yhteistä näille aamuille on se, etten syönyt massiivista iltapalaa yhtenäkään edeltävänä iltana, kuten olen tähän asti aina tehnyt. Yli 10 vuoden ajan ainakin. Se oli jäänyt tavaksi ja maha yleensä alkoi illalla ruokaa kaipaamaan, joten sitä sitten tuli syötyä. Selvästikin se on kuitenkin ollut huono homma. Nyt on aika toiveikas olo. Paluuta entiseen ei ole, ja toivonkin että syy todellakin oli näin yksinkertainen. Olinhan minä ennenkin lukenut että raskas iltapala tuppaa heikentämään unen laatua, mutta jotenkin sitä ei koskaan sisäistänyt. Tai ehkä uskonutkaan. Se ei jotenkin vaikuttanut relevantilta.
Tuskin tämä kertonut montaakaan teistä auttaa, mutta jos edes jotakuta, niin hyvä homma. Joillekin asia on varmasti ollut itsestäänselvyys, mutta itse en siihen jotenkin niin ollut kiinnittänyt huomiota. Kannattaa kuitenkin kiinnittää, jos ongelmana on hyvin raskaat aamut (ja myös päivät) ja selkeän unirytmin puute. Aamupala on myös maistunut nyt ensimmäisiä kertoja vuosiin, kun ennen ajatuskin sai aikaan pahan olon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jaksoit liki itsestään selvästä asiasta avautua oikein usemman kappaleen verran...
Suomalaiset on terveyshullua kansaa, varmaan vituttaa lääkäreitä, kun potilaat tulee tällaisia asioita selvittämään/mittauttamaan veriarvojaan/pikkuvaivojen takia. Lohtu on se, että hyväätkään elämäntavat eivät aina suojaa sairauksilta ja toisaalta raskailla elämäntavoilla on eletty ysikymppiseksikin. Geeneistä se kiinni on, pitkälti.
Kuten kirjoituksessani totesinkin, asia on varmasti monelle itsestäänselvyys.
Homma on mennyt niin etten ole syömisiini aiemmin juuri kiinnittänyt huomiota, koska sille ei ole ollut juuri tarvetta. Olen painanut viimeiset 7 vuotta n. 64 kiloa huolimatta siitä, olenko syönyt pitkään todella runsaasti, tai en lainkaan. Ja koska iltasyöminen ole koskaan aiheuttanut mitään suoria vaivoja (esim. ruoansulatuksessa tms.), ei sitä ole pitänyt merkittävänä. Olen helkkarin huono lukemaan omaa kehoani jollei oireet ole selkeitä ja loogisia. Toki tämäkin nyt mietittynä on. Mutta eipä tuota koskaan kukaan ole kertonut. Koulussa kyllä toitotettiin selkeää rytmiä ruokailuihin, ja selkeä rytmihän niissä olikin.
Ilmassa taisi olla vähän yritystä saada painoa ylöspäin. Olen aina koittanut syödä niin paljon kuin vain pystyn, sillä tämä alipainon rajalla hilluminen syö miestä. Ainut vain, ettei se syömisestä huolimatta ole noussut vaikka olenkin fyysistä työtä tehnyt jo 3 vuotta, kusi homma jaloille täysin.
Kuitenkin, kirjoituksen kohderyhmä ei olekaan niinkään te vanhat konkarit, vaan vähän nuoremmat jotka painivat saman ongelman ja tietämättömyyden kanssa. Jos tämä jeesaa yhtäkin, eikä tämän tarvitse painia yli vuosikymmentä huonon unen kanssa tietämättömyyttään, kuten minun, olen mielestäni onnistunut tehtävässäni.
Kiitos, että jaoit ilahduttavan kokemuksesi, josta meille monelle on opittavaa. Sen iltasyömisen väliin jättäminen vaan onkin sitten haaste ainakin mulle.
Olisi se minullekin ollut jonkinmoinen haaste, ellei ruokahalu olisi tosiaan kadonnut reilu viikko aiemmin. En ole n. 2.5 vuoteen tuntenut näläntunnetta ennenkuin n. klo. 23 aikaan. Nyt se kuitenkin vähän muuttui, unirytmin myötä. Nälkä ei vielä ole varsinaisesti tullut takaisin, mutta uskoisin sen jonkin ajan päästä palautuvan. Ennen pystyi nälkäänsä syömään päivällä mielettömiä määriä (esimerkiksi 2.5 isohkoa ravintolapizzaa), nyt vain pienen murto-osan siitä. Ehkä se johtuu vain siitä iltasyömisestä. Tosin nälkä ei koskaan ole minua kalvannut kovin pahasti, vaan olen ennenkin saattanut tarvittaessa pärjätä viikon syöden vain pari näkkileipää per päivä (armeijassa leirillä, itseasiassa). Mutta sentään joskus oli nälkä, muutenkin kuin illalla.
Eilen kokeilin syödä illalla (klo. 20) vähän enemmän kuin aiemmin (täytepatonki, mallia pakaste), ja lopputulos oli se, että nukahtamisessa meni melkein 2 tuntia, ja heräsin aamulla kuudelta jonkin verran väsyneempänä kuin aiemmin. Täytynee siis tänä iltana kokeilla vähän pienemmällä ruokamäärällä. Jos se vaikuttaa huomiseen heräämiseen, on asiayhteys ainakin melkoisen varma.