Ihmisen tulisi saada päättää elämästään enemmän etukäteen , kun järki vielä toimii.
Omat painajaisuneni ovat usein, kun makaan sängynpohjalla märissä kakkavaipoissa.
Koen, tunnen ja näen, mutta en pysty puhumaan
Omat painajaisuneni ovat usein, kun makaan sängynpohjalla märissä kakkavaipoissa.
Koen, tunnen ja näen, mutta en pysty puhumaan
Vastaukset 17
Vanhimmat
rahaa pieniä summia. Laiskuus ja ajattelemattomuus kuluttaa varasi. Voisit äkki rikastua kun uskaltaisit yrittää jotain joka tuo rahan kotiisi...
Mietitkö koskaan tulevaisuuttasi, sitten kun olet hyvin vanha?
Jos onnettomuudeksesi elät kauan
myös joskus vakavia, mutta unien selityksissä todella väitetään, että kakka tietää unissa rahaa.....
Ei kaikkea tarvitse niin vakavasti ottaa. Onneksi maailmassa on huumoria.
Miksi pitäisi ajatella VUOSIKAUSIA ETUKÄTEEN SAIRAUTTA JA KUOLEMAA. Ne ovat osa elämää luonnollisesti ja pilaavat ihmisten onnellisuuden. Siksi niitä pitäisi ajatella vasta, kun ovat kohdalla tai lähellä.
Tosin itse olen katsellut kuolinilmoituksia lapsesta saakka. Luulen, että niin opin empatiaa muita kohtaan. Myöskin kuolemanpelko hävisi, kun näki että kaikki kuolevat kuitenkin. Suretti erityisesti, kun näki lapsen kuolinilmoituksen.
Yhteiskunnalta odottaisi kunnollisia hoitopaikkoja vanhuksille. Että ne puhumattomatkin ihmiset hoidettaisiin ihmisarvoisella tavalla. Mikä tärkeintä, tuettaisiin kotihoitoa mahdollisimman pitkään etteivät vanhukset laitostuisi liian aikaisin tai ollenkaan.
Älä äiti ajattele vielä vanhuutta. Katso peiliin ja ajattele että minähän olen vielä nuori jaksan tehdä kaikenlaista ja mennä mihin vain. Tämä alkoi siitä kun sanoin hänelle minun on varmasti säästettävä nämä rahat vanhuuden varalle? Tytär sanoi ei sinun tarvitse säästää saat joka kuu uutta rahaa nyt eletään tätäpäivää ja tätävuotta elä sinäkin. Jos kerran pääset vanhaksi niin ollaan iloisia että sinä olet elänyt elämäsi iloisena ja onnellisena etkä koko ajan surru tulevaa vanhuutta.
Pitää uskaltaa miettiä etukäkeen loppuaikojaan. Kukaan ei halua kärsiä viimeisinä kuukausinaan. On parasta suunnitella, millä tavalla haluaa lähteä, ja puhua siitä avoimesti sukulaistensa lanssa.
Yleensä nuoremmat eivät halua puhua koko asiasta, mutta heidät pitää panna realismin eteen. Pitää kertoa, mitä toivoo loppuaikana.
Kun se on kerran sanottu ja kerrottu, niin asian voi unohtaa. Nuoret sitten noudattavat toivomusta tai eivät. Siihen ei enää pysty itse paljonkaan vaikuttamaan loppuaikanaan. - Pääasia on, että on kertonut tahtonsa. Sitten voi taas palata iloiseen eläkeläisarkeen.
Minun sukulaiseni sairasti syöpää. Vaikka hän oli aivan henkitoreissaan, niin lapset eivät sallineent hänen hoitonsa lopettamista. Joka on nähnyt letkuissa ja telineissä korisevan vihanneksen, niin ymmärtää, ettei ainakaan sellaisia loppuaikoja toivo itselleen. Ei se ole niin kaunista kuin elokuvissa.
päättäminen ole jo täysin mahdollista..Hoitotestamentin voi laatia ja eikös ole myös etukäteen mahdollista laatia oma hoitosuunitelmakin, jos vaikka dementia iskee..
Töpinäksi vain, kun vielä pystyy vaikuttamaan..
sillä että järjestää elämänsä valmiiksi jota kukaan ei sitten noudata. Tai ei itse edes tiedä miten san pitäisi olla?
Soilike, puhut aivan vakavasta asiasta. Kuinka paljon me voidaan vaikuttaa asiaan oikeastaan. Jos on varallisuutta tai asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa asiat on hoidettu hyvin, voi olla hieman rauhallisempi. Siihenkään ei oikeastaan voi luottaa nyt, koska meitä on 10-15 vuoden päästä paljon enemmän laitoskunnossa.
Lapset tuskin ottavat luokseen hoidettavaa vanhusta, eihän se ole mahdollistakaan työssä käyvien kotona.
Omalla kohdallani toivon samanlaista lähtöä kuin vanhempieni kohdalla, lähes terveiltä jaloilta äkkilähtöä.
Hän joutui sairalaan heinäkuun lopussa, eikä tullut kotiin enää.
Kaksi ja puoli kuukautta kävin sairaalassa päivittäin, usein kaksi kertaa päivässä, joten näin avuttoman ihmisen aseman, mikä äitini tapauksessa kylläkään ei ollut niin surkea kuin ehkä jonkun sellaisen, jolla ei ole omaisia ja jota ei kukaan käy katsomassa.
Äidin omahoitajaksi sattui ihana, empaattien nuori rouva, jolta me omaisetkin saimme henkistä tukea. Hän esm otti potilashuoneen ulkopuolella tyttäremme halaavaan otteeseen ja kehoitti itkemään, se helpottaa oloa, ja on luonnollista sekä oikein itkeä surussaan.
Mutta siinäpä se onkin, saammeko hoitoalalle empaattisia, mutta tehokkaita työntekijöitä, sillä ammatin vaativuus, raskaus ja huono palkkaus ei houkuttele nuoria hakeutumaan alalle, vaikka heillä olisi Florence Nightingalen
uhrautuva, hoivaava luonne.
Sitä kun täytyy aina kuitenkin ajatella täällä elämässä tuota ekonomistakin puolta.
tulevasta hoitoasteesta, pitää ja kuluu viedä omaan terveyskeskukseen ja sairaalaan, siellä nämä päivitetään koneelle ja ne on ja pysyy siellä, tarpeen vaatiessa sinun määräämiä tietoja käytetään just sinun hoitoon.
angi, onkos sen niin väliä sitten, kun ei tiedä, mutta omaisille tosi paljon helpompaa, heidän ei tarvitse päättää vaan olet itse päätöksen tehnyt..
Meinaatko tuolla esimerkiksi nopeennettua kuolemaa vai mitä meinaat?
pikkasen mietintää päähäsi, oletkos ihan ymmärtänyt tai tajunnut mistä on kyse..
Lue huolella uudestaan, jos ei mene jakeluun, niin olet jo sillä asteella, ettet saa päättää edes omista asioitasi..
muutamaan uuteen mieheen. Pari heistä mainitsi, että hoitaja oli kaunis, oli tervehdyttävä vaikutus. Eli pitäisikö kauneudesta antaa lisäpisteitä hoitoalalle haettaessa?
herttainen hoitaja on kaunis, vaikka olisi aivan tavallisen näköinen.
Sodan aikana oli syntynyt sellainen laulu kuin "Sisar hento valkoinen"
Meillä oli kotona kammmella veivattava grammari ja vanhoja levyjä. Sellaiset sanat muistan kuin :"Luo sairaiden, käy sisar, hento valkoinen,
hän hymyävän katseensa suopi, lohtua tuopi ain."
Ei lisäpisteitä ulkonäöstä valintakokeissa, mutta nätti hoitsu nappaa usein nuoren, komean osastolääkärin, syöttinä kauneus.
Ne vähemmän kauniit hoitajatytöt saattavat jäädä naimattomiksi ja heistä tulee kireitä pomottavia osastonhoitajia ja myöhemmin ylihoitajia, jotka simputtavat ja itkettävät kauniita nuoria harjoittelijoita ja hoitsuja, kunnes se Ben Casey pelastaa....
ilman muuta siihen ollaan ainakin menossa, että ihmisen tahtoa tulee kunnioittaa esim hoitotestamentin kautta.
Kun järjissään kertoo miten haluan itseäni hoidettavan, niin kyllä sillä on oltava painoarvoa. Lääkärin etiikka voi tulla vastaan ja saada hoitoa, jota ei halua, mutta silti...
Toinen tärkeä asia, minkä moni unohtaa vanhuudesta tai elämäntilanteesta silloin kun ei kykene itse hoitamaan raha-asioitaan.
Kuka on silloin edunvalvoja ja miten se asia tulee sitten hoitaa? Tuolla vanhustenhoito ym muilla palstoilla tulee vastaan kertomuksia, joissa yksi omainen on hyväksikäyttänyt vanhusta ja puhdistanut jopa tilit.
Minä olen jo tehnyt testamentin, hoitotestamentin ja
olen pannut paperille hautajaisteni järjestelyt.
Olen määrännyt arkun ja tuhkauksen ja kukat ja
vain kantajille kahvit.
Vielä kun myyn asuntoni pankille, niin kaikki on OK.
Rahat ehdin vielä humputtelemaan.Ainakin vähiin.
En aijo tehdä mitään paitsi hoitotestamentti olisi paikallaan.
Voihan sitä kuolla sydänkohtaukseen kun lähtee tunturivaellukselle eikä ota lääkkeitä mukaa.Vielä niin huonon kaverin joka ei jaksa raahata sairaalaan.
Aina sitä hengestän pääsee.Tai menee yölliselle kadulle ja soittaa suuta kundeille ne kyllä potkii kuoliaaksi.
On mitä mielikuvituksellisempia tapoja kuolla ja äkkiin.Kun vain ei joudu sairaalan sänkyyn sieltä et livahda minnekkään muuten kun kaverin avustuksella.