Seuraavasta raamatun jakeesta olen kuullut hyvinkin monenlaisia mielipiteitä, suluissa oleva selittävä lisäys on minun:
Rom. 1:17
17 Sillä siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
Biblia 1776
Rom. 1:17
Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Bibeln 2000
Rom 1:17
I evangeliet uppenbaras nämligen en rättfärdighet från Gud, genom tro till tro, som det står skrivet: Den rättfärdige skall leva genom tron.
Erityisesti nämä sanat "uskosta uskoon" ovat olleet pohdintojeni kohteena. Tässä vaiheessa haluan sanoa, että en todellakaan kirjoita opettaakseni vaan ainoastaan pohdiskellakseni edelleen ja kuullakseni palstalaisten mielipiteitä. Kerron vain, mihin asti olen sydämessäni päässyt.
Olen kaksikielinen (suomi, ruotsi) ja luen etupäässä ruotsinkielistä raamattua. Ruotsin kielessä (niin kuin monessa muussakaan eurooppalaisessa sivistyskielessä) ei ole postpositioita vaan prepositioita. Tuo "uskosta uskoon" käännetään siis av/genom tron till tron.
Minulle nämä prepositiot eivät ole temporaalisia, niin että niillä haluttaisiin sanoa 'yhdestä uskosta toiseen uskoon', vaan minulle ne kertovati hyvin voimakkaasti sitä TARKOITUSTA, jota varten Jumalan vanhurskaus ja oikeamielisyys ilmenee.
Genom tro tarkoittaa 'uskon kautta' ja 'till tro' uskoon/uskoa varten.
Otan tähän vielä yhden ranskankielisen
Rom. 1:17
parce qu'en lui est révélée la justice de Dieu par la foi et pour la foi, selon qu'il est écrit: Le juste vivra par la foi.
Vapaasti yhdistäen ruotsin- ja ranskankielistä voitaisiin sanoa:
---koska siinä (evankeliumissa) on ilmoitettuna/paljastettuna uskon kautta JA uskoa varten tuleva Jumalan vanhurskaus/oikeudenmukaisuus: oikeamielinen on elävä uskosta. (Huomaa erityisesti tuo ranskankielinen raamatun ja-sana.)
Olen ymmärtänyt, että ihminen voi saada eläväksi tekevän Uskon vain Jumalalta. Kukaan ihminen ei voi tekemällä tehdä toisesta uskovaa, se olisi kuin kantaisi vettä kaivoon. Mutta se Totuuden sana, jonka uskova voi ääneen lausua, se ei palaa tyhjänä takaisin. Siitä huolehtii Herra Jumala.
Minua kiinnostaa siis, kuinka vl-oppi opettaa tuosta 'uskosta uskoon'?
Rom. 1:17
17 Sillä siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
Biblia 1776
Rom. 1:17
Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Bibeln 2000
Rom 1:17
I evangeliet uppenbaras nämligen en rättfärdighet från Gud, genom tro till tro, som det står skrivet: Den rättfärdige skall leva genom tron.
Erityisesti nämä sanat "uskosta uskoon" ovat olleet pohdintojeni kohteena. Tässä vaiheessa haluan sanoa, että en todellakaan kirjoita opettaakseni vaan ainoastaan pohdiskellakseni edelleen ja kuullakseni palstalaisten mielipiteitä. Kerron vain, mihin asti olen sydämessäni päässyt.
Olen kaksikielinen (suomi, ruotsi) ja luen etupäässä ruotsinkielistä raamattua. Ruotsin kielessä (niin kuin monessa muussakaan eurooppalaisessa sivistyskielessä) ei ole postpositioita vaan prepositioita. Tuo "uskosta uskoon" käännetään siis av/genom tron till tron.
Minulle nämä prepositiot eivät ole temporaalisia, niin että niillä haluttaisiin sanoa 'yhdestä uskosta toiseen uskoon', vaan minulle ne kertovati hyvin voimakkaasti sitä TARKOITUSTA, jota varten Jumalan vanhurskaus ja oikeamielisyys ilmenee.
Genom tro tarkoittaa 'uskon kautta' ja 'till tro' uskoon/uskoa varten.
Otan tähän vielä yhden ranskankielisen
Rom. 1:17
parce qu'en lui est révélée la justice de Dieu par la foi et pour la foi, selon qu'il est écrit: Le juste vivra par la foi.
Vapaasti yhdistäen ruotsin- ja ranskankielistä voitaisiin sanoa:
---koska siinä (evankeliumissa) on ilmoitettuna/paljastettuna uskon kautta JA uskoa varten tuleva Jumalan vanhurskaus/oikeudenmukaisuus: oikeamielinen on elävä uskosta. (Huomaa erityisesti tuo ranskankielinen raamatun ja-sana.)
Olen ymmärtänyt, että ihminen voi saada eläväksi tekevän Uskon vain Jumalalta. Kukaan ihminen ei voi tekemällä tehdä toisesta uskovaa, se olisi kuin kantaisi vettä kaivoon. Mutta se Totuuden sana, jonka uskova voi ääneen lausua, se ei palaa tyhjänä takaisin. Siitä huolehtii Herra Jumala.
Minua kiinnostaa siis, kuinka vl-oppi opettaa tuosta 'uskosta uskoon'?
Vastaukset 25
Vanhimmat
sekä ruotsia, että suomea. Ja ymmärrän nämä Raamatun ilmaukset ja tuota kieliopinkin eroavaisuutta.
Sehän on erilainen kuitenkin Suomessa ja Ruotsissa. Taivutusmuotoja on Ruotsissa muistaakseni 5, ja Suomessa toistakymmentä. ehkä 15, jos muistan oikein.
Ja jos ei ymmärrä preositioita tms kielioppiin liittyvää, on viraiden kielien puhumisen vaikeaa.
"Ja jos ei ymmärrä preositioita tms kielioppiin liittyvää, on viraiden kielien puhuminen vaikeaa. "
Ja siis ymmärtäminen myös.
Ja yritäpä analysoida sitä vähän, että mitä pidät siitä ja minkä vaikutuksen se tekee sinuun.
Niin voitais vähn katsoa, että kummassa on vikaa vl-saarnassa vai kuulijassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024257700
tämä viesti olisi kuulunut tuohon linkitettyyn
ketjuun?
...Jo nykyistenkin käännösten perusteella:
Tämäkin vl-opin epäkohta on tullut jo aiemmin selväksi tälläkin palstalla ja siksi vl-liikkeessä vihaavat tätä palstaa, kun täällä tulee totuus julki.
>> Vapaasti yhdistäen ruotsin- ja ranskankielistä voitaisiin sanoa:
---koska siinä (evankeliumissa) on ilmoitettuna/paljastettuna uskon kautta JA uskoa varten tuleva Jumalan vanhurskaus/oikeudenmukaisuus: oikeamielinen on elävä uskosta. (Huomaa erityisesti tuo ranskankielinen raamatun ja-sana.)
Olen ymmärtänyt, että ihminen voi saada eläväksi tekevän Uskon vain Jumalalta.
Taivasten valtakunnan avainten käyttö ei ole lestadiolaisten keksintö, vaikka synninpäästön julistamista-nimenomaan "Jeesuksen nimessä ja veressä"- onkin pidetty liikkeen tunnusmerkkinä.
Synneistä päästämisen ja niihin sitomisen on Kristus itse jättänyt Pyhän Hengen saaneelle seurakunnalleen.
Lutherin ja luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan synninpäästössä kuuluu evankeliumin todellinen ääni.
Maallikkojen julistama synninpäästö synnytti 1800-luvulla useimmat keskustelut.
Tämä johtui siitä, että kirkon virallisen tulkinnan mukaan avaintenvalta kuului pappisviralle. Vain hätätilassa tuli kysymykseen maallikko. Koska lestadiolaisen sielunhoidon katsottiin irtautuneen virallisen kirkon johdosta, liikettä pidettiin kirkolle vaarallisena lahkona.
Leimaava arviointi jätettiin useimmiten perustelematta. Myöhemmin puhe lestadiolaisten opillisesta erehtymisestä on laantunut.
Siihen on ollut kaksi syytä: alkuaan separatistiseksi koettu liike onkin kaikkialla Pohjoismaissa osoittautunut kirkkouskolliseksi, ja sen sielunhoidollinen toiminta on nojannut Raamattuun ja Lutherin kirjoituksiin.
Pohjolan kristillisyyden keskeisimpiin oppeihin ei kuulu - kuten usein on oletettu - rippioppi vaan vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppi.
Jumala ilmoittaa armollisen tahtonsa ja jakaa anteeksiantoaan Pyhän Hengen saaneiden ihmisten välityksellä. Tämä on ollut avainasia myös Laestadiukselle.
Edellä mainitut kolme kertomusta synninpäästön käyttöönotosta elävät sitkeästi, mutta eivät sovi tähän kehykseen, eivätkä ne perustu dokumentoituihin lähteisiin vaan pohjoisimman lestadiolaisalueen jokamiehen asiantuntemukseen eli niin sanottuun kollektiiviseen muistiin.
Ne ovat saaneet muotonsa myöhään ja ovat luokiteltavissa lähinnä Tornion Lapin lestadiolaisalueelle syntyneiksi myyteiksi.
Suuressa hajaannuksessa, joka alkoi 1800-luvun lopulla ja sinetöityi 1900-luvun ensimmäisillä kymmenillä, tälläisille synninpäästön käyttöönottohistorioille oli dogmaattinen tilaus: niistä haluttiin etsiä opillisia perusteita liikeenn jakaantumiselle.
Lars Levi Laestadius perusteli avaintenvaltaa vetoamalla Uuteen testamenttiin, Lutheriin ja Tunnustuskirjoihin; Juhani Raattamaa tukeutui Laestadiukseen - Lutheria tai Tunnustuskirjoja hän ei maininnut.
Lestadiolaiset eivät kokeneet synninpäästön sanamuodon vaihtelua - joka on kiistatta toteennäytettävissä - alkuherätyksen opillisesta selkiytymisestä poikkeavana taitteena, pikemminkin herätyksen synnyttämän "uuden elämän" luonnollisena vakiintumisena.
Molemmille evankeliumin ydin oli syntien anteeksisaaminen. Ratkaisevaa ei ollut se, millaisin sanoin Kristuksen ansaitsema anteeksiantamuksen lahja välitettiin.
Sanamuodot saattoivat vaihdella, kuten on nähtävissä Uudessa testamentissa ja Lutherin saarnoissakin.
Synninpäästö on ollut luovuttamaton osa liikkeen identiteettiä.
Terminologiaa tärkeämmäksi on sittenkin koettu Pyhän Hengen läsnäolo.
Ensimmäisen kerran muoto "Jeesuksen nimessä ja veressä" esiintyy lestadiolaislähteissä 1860-luvulla. Tämän jälkeenkin synninpäästöä välitettiin myös toisin sanoin.
"Jeesuksen nimessä ja veressä" kaikesta huolimatta ankkuroitui Uuden testamentin kirjoituksiin sisällöltään niin luontevasti, että se jäi sellaisenaan elämään.
ja raamatullisin perustein, onko mielestäsi vl luettavissa lahkoksi vaikkapa kirkolliskokousten tekemien päätösten mukaan?
Raamattu sanoo synnistä: "Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, ..., jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." Gal.5:19-21 Usein sanaa lahko käytetaan jostain uskonnollisesta ryhmästä, jota yleinen mielipide ei hyväksy. Se on halventava haukkumasana, jota käytetään uskonnollisista "toisinajattelijoista".
Raamattu kuitenkin tarkoittaa sanalla lahko ihmiselle yhtä tyypillistä syntiä kuin haureus. Sana lahko on kreikan kielisessä alkutekstissä sana "heiresis" (puolue, lahko, harhaoppi, valinta).
Eräs Jumalan ominaisuuksista on se, ettei Hän katso henkilöön. Se tarkoittaa sitä, että Hän on puolueeton. Hän on asialinjalla. Hän tuomitsee synnin yhtä ankarasti on sen tekijä kuka hyvänsä. Hän myös armahtaa henkilöön katsomatta, jos joku vain uskoo Jeesukseen Kristukseen.
Kukaan ihminen ei omista totuutta, vaan se on Jumalan omaisuutta, silloinkin kun me pidämme sitä omana mielipiteenämme. Jeesus on Totuus. Hän yksin on aina oikeassa.
Jeesuksen mieli
Jeesus ei esitellyt omia mielipiteitään, vaan puhui vain Isänsä sanomaa. Hän ei perustanut puoluetta, vaan tuli kutsumaan kaikkia yksimielisyyteen totuudessa. Oikeamielisyys on enemmän kuin oikeaoppisuus. Jeesus sanoo: "Minun oppini ei ole minun, vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä." Joh.7:16-18
Voi kuinka paljon Jumalan asiaa on yritetty viedä eteenpäin vääryydellä. Jos joku kirkko sanoo, että heihin liittymällä pelastuu, niin siitä kirkosta voitaisiin sanoa, että se on lahko. Näin siksi, että vain sydämestään yhtymällä Jeesuksen mieleen voi pelastua. Ne joilla on Jeesuksen mieli ovat asialinjalla kaikilla elämän alueilla eli seuraavat Jeesusta arjen rutiineissa.
Jumala on varoittanut erityisesti hengellisiä johtajia korottamasta seurakuntansa nimeä Jeesuksen nimen rinnalle, saati yläpuolelle. Valitettavasti monet eivät ole noudattaneet tätä varoitusta. Älä siis usko kirkkojen nimiin vaan Jeesuksen Kristuksen nimeen. "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt.4:12
Todistit juuri VL-opin Ramatunvastaiseksi ja liikkeen lahkoksi.
toivoo, että se saisi arvoisensa julkaisupaikan muuallakin kuin täällä keskustelupalstalla; punnittua ja pohdittua puhetta! Kiitos vielä kerran, kun et provosoidu tms, vaan aina olet asiallinen. Tavatessamme voin ottaa vaikka hatun päästä, vähissä ovat kiihkottomat keskustelijat.
kun ihminen yrittää valaista Jumalan asiaa.
Kun puhut lahkoista, niin mitä tämä onkaan kun
Paavalista sanottiin:
"Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies,"
Tämä lahko jossa Paavali oli se oli lahko johon
soisi kaikkien kuuluvan.
Mutta ei tässäkään Jeesuksen sanat harhaan mene,
kun Hän sanoo; NIIN HARVAT.
Siksi kaikki tämä vouhotus mitä näissä keskusteluissakin on niin ikäviltä tuntuvat,
Eikö olisi todella aika miettiä ja todella
kysellä Jumalan edessä mikä on tie mitä kuljetaan
pääsisikö myös noiden harvojen joukkoon.
Mutta ei kun paahdetaan täysillä oman viisauden
oman järjen, oman ymmärryksen tiellä, välittämättä
mitään siitä mitä Jeesus oikeasti sanoo.
Ja tässä kun sanot: "Kukaan ihminen ei omista totuutta," Niin HERÄÄ ja HERÄTKÄÄ KAIKKI JOTKA
NOIN AJATTELETTE. Sillä tuo AJATUS ei ole
JUMALASTA. EI JUMALA SANAANSA VASTAAN TOIMI.
SIIS HERÄTKÄÄ!!!!!!!!
HUOMATKAA JEESUS SANOO:" kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen."
HUOMATKAA tässä ei ole kysekkään ihmisen TOTUUDEN
TIETÄMISESTÄ, VAAN TOTUUDEN HENKI JOHTAA JEESUKSEN
OMAN KAIKKEEN TOTUUTEEN.
SAATANAN VALHE ON JOS JOTAIN MUUTA VÄITTÄÄ.
EIKÖ MENE PERILLE.
ON TODELLA KAUHISTUTTAVAA KATSELLA TUOTA KAIKKEA
SAASTAISTA JUMALAN SANAN RIEPOTUSTA.
HERÄTKÄÄ JOS VIELÄ HERÄTETTÄVISSÄ OLETTE.
JOS JUMALAN HENKI YHTÄÄN SAA ENÄÄ PUHUA.
SE JOLLE NUOKIN JEESUKSEN SANAN TOTUUDET OVAT
VALHETTA; NIIN KYLLÄ EI SILLOIN ENÄÄ PYHÄ HENKI
SAA PÄTKÄÄKÄÄN SELLAISELLE IHMISELLE PUHUA,
VAAN SE HENKI SELLAISESSA IHMISESSÄ ON TÄMÄN MAAILMAN herran VALHEEN HENKI.
Tosiasia on, että "nimessä ja veressä" on muuttunut nykylestadiolaisuudessa mantraksi, jota toistetaan tavan takaa. SRK opettaa sen olevan evankeliumin ydintä. En ole koskaan kuullut käytettävän "nimessä ja veressä" sananparrelle vaihtoehtoisia sanontoja.
Nimessä ja veressä on vl-liikkeen erityinen taikasana, erityiskorostus siunausoppi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024192681
Sivusin tätä asiaa toisesta raamatun paikasta lähtien.
Jos katsotaan mitä tämä raamatun paikka sanoo enne sitä jaetta josta nyt puhumme mitä ajatuksia se herättää muissa.
.
16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Room. 1:1&rnd=1173076152992
Kannattaisi lukea koko luku alusta asti. Ja käydä pohtimaan mitä paavali tarkoitaa
11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,
12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun
Tässä paavali haluaa antaa sen hengellisen lahjan eli sen ymmärryksen kautta mitä Jumaala paavalille on antanut jakaa tätä ymmärrystä uskon kautta muillekkin uskoville autuudeksi.
13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
Ja tässtä taas näemme ette paavali ollu "täydessä ymmrääyksessä" vaan näemme että yhtä lailla paavali sai uskolleen virkistystä ja lahjoja Jumalalta muiden uskovien kautta.
Missä kasksi tai kome on koolla minun nimessäni minä olen heidän kanssaan.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta.
Mitähän minä yritinkään sanoa?
Tätä aihetta on sivuttu siinä näkökulmassa että ihmisestä jää todistus tännne maan päälle että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle.
Usko meissä todistaa meidät veljiksi ja sisariksi keskenämme. Eli usko Kristuksessa on se vanhuorskaus joka uskosta uskoon meissä ilmoitetaan.
Kun me olemme kiinittäneet itsemme totiseen viinipuuhun olemme elävä Jumalan eddessä uskon kautta osallisuutta iankaikkisessa elämässä...
En tiedä saiko kukaan ajatuksistani kiinni?
Ihminen kaipaa sielussaan yhteyttä Jumalaan. Se on mahdollista vain uskon kautta. Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle (Hepr.11:6). Paavali opetti roomalaisille: "Sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme." (Room.10:10.) Edelleen: "Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet?
Ja kuinka he sen uskovat, josta ei ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä?
Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat. Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta. "(Room.10:13-15,17.)
Nämä raamatun sanat kertovat Jumalan sanan kuulemisen ja myös seurojen merkityksestä.
Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen yhteyteen pääseminen on mahdollista vain uskon kautta. Luther opettaa:"Minä uskon, etten voi omasta järjestäni enkä omasta voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa." (Lutherin Vähä katekismus, Kolmas uskonkappale.)
Jumalan seurakunnan yhteydessä Pyhä-Henki on evankeliumin saarnalla synnyttänyt uskon, vahvistanut uskoa ja liittänyt rakkauden kautta toisiin uskovaisiin. Tätä yhteyttä koetaan väkevästi seuroissa Jumalan sanan kuulossa ja laulettaessa sekä keskusteluissa ystäviemme kanssa.
Sydän virvoittuu evankeliumin armokasteesta.
Jos uskova jonkin asian vuoksi hylkää seurakuntayhteyden, siitä seuraa uskon haaksirikko. Jumalan sanan kuuleminen ja seurat ovat uskon elämälle välttämättömiä.
ainakin itse tarkoitan ennen kaikkea ja yksinomaan tuolla seruakunntayhteydellä Jumalna seurakuntaa en ajallista ja näkyväistä seurakuntaa.
Tässä seurakunnassa kun pysymme pysymme myös armovaltakunnassa.
eli SRK:n vastaisku nimimerkki Vl-teologin kirjoituksille.
Niin tähän alkuperäiseen kysymykseeni ei tullut kovinkaan monta vastausta, keskustelu tuntui valuvan sivuraiteille.
'Uskosta uskoon' kertoo minulle hieman samaa kuin 'ajasta aikaan'.
Eli Jumala vakuuttaa meille, että YKSIN USKOSTA ja uskoa varten on Jumalan oikeamielisyys meillä evankeliumin Totuudessa.
Se, että toinen uskova ihminen voi olla opastamassa oikealle polulle, ei tuo mitään "arvonlisää" tälle Totuudelle. Jumalahan sen Uskon antaa, ei ihminen. Ihminen, jota ei ole lähetetty, toimii ainoastaan sokeana oppaana. Silloin putoavat kuoppaan sekä opas että oppilas. Mutta kun ihmistä ohjaa Pyhä Henki, ihminen toimii julistuksessaan tai opetuksessaan vain Jumalan välikappaleena, jota Jumala halutessaan ei lainkaan tarvitse.
Muun väittäminen olisi kuin että sanoisi: Jumala ei voi parantaa suoraan ilman lääkäriä.
Miksi korostaa toisen lähimmäisen (ihmisen) osuutta evankeliumin korviin saattamisessa? Korostetaanko sitä vai ymmärretäänkö se lestadiolaisuudessa peräti ehdottomana, jota ilman Jumala ei voi pelastavaa Uskoaan ihmiselle lahjoittaa?
Millä tavoin "Honolulussa" voi päästä Totuuden lähteelle?
Tällaisin ajatuksin tänään.
Asiassa on tärkein pointti se valta, jonka uskon avulla lähimmäiseesi saat.
Miksi Jumala olisi antanut sellaisen vallan ihmisille?
sanoja,jotka osoittavat Jumalan syvää rakkautta ihmistä kohtaan, ei ihmisen pelastusta koskien voi sivuuttaa Jeesuksen lihaksi tuloa."Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olis kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on; perkeleen. Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman."(Hebr 2:14-15)
Tästä voidaan kysyä edelleen Raamatun sanoin:"Kuinka me välttäisimme, jos me senkaltaisen autuuden katsoisimme ylön? joka sitte, kuin se Herralta saarnattu oli, meissä vahvistetuksi tuli niiden kautta, jotka sen kuulleet olivat?"(Hebr 2:3)
Kuka on puhunut saarnaamisen välttämättömyydestä? Kuka on puhunut saarnaamisen ylenkatsomisesta?
Kysymyshän on, että ihminen ei voi sitoa Kaikkivaltiaan Luojan käsiä.
Siteeraamassasi hebrealaiskirjeen kohdassa puhutaan Jeesuksen asettamista apostoleista, joiden kautta evankeliumin sanoma on lähtenyt eteenpäin.
Evankeliumia voidaan kuulla ja lukea tänäkin päivänä. Onko Jumala mielestäsi auktorisoinut sen saarnaamisen vl-saarnaajalle? Minun mielestäni Jumala on antanut sen Pyhälle Hengelleen.
Vaikka ihminen voi olla välikappaleena evankeliumin viemisessä, millä tavalla pitäisi korottaa ihmisen osuutta, vai pitäisikö lainkaan? Eikö katseen pitäisi olla ihmisen sijaan evankeliumissa, jonka Totuutta ei ylenkatsota?
puolestaan ole Jumalle kelvollinen. Se on totta. Koska evankeliumi kuitenkin on ihmistä varten, haluaa Jumala ilmoittaa sen niin selkeästi, ettei siitä tyhmäkään jäisi osattomaksi. Kuten sanot, tämä on evankeliumin päätarkoitus.
Evankeliumia ei voi myöskään sitoa ihmispersoonaan siten, että evankeliumi olisi jokin inhimillinen ominaisuus. Sitä se ei voi olla, muutoinhan ihminen pelastuisi omin avuin.Vain Pyhä Henki voi synnyttää ja ylläpitää uskoa, joka tuntee Kristuksen.
"Evankeliumia voidaan kuulla ja lukea tänäkin päivänä. Onko Jumala mielestäsi auktorisoinut sen saarnaamisen vl-saarnaajalle? Minun mielestäni Jumala on antanut sen Pyhälle Hengelleen"
Ymmärretään myös vl-liikkeessä. Mutta ehkä siksi meidän on vaikea päästä keskusteluun uskosta vl-uskovaisten kanssa, kun he uskovat siihen, että Pyhä Henki voi olla vain vl-liikkeessä, ja sen jäsenillä, muilla sitä ei voi olla.
Kaikki se mitä joku ulkopuolinen sanoo, niin he ovat sitä mieltä ettei heillä voi olla Pyhää Henkeä, ja siksi kukaan ei kuuntele.
Korjatkoon joku vl-uskovainen jos muistin väärin ajatuksen Pyhästä Hengestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024270243
lauseen kirjoituksestasi (useampiakin olisin voinut poimia):
"Jumala ilmoittaa armollisen tahtonsa ja jakaa anteeksiantoaan Pyhän Hengen saaneiden ihmisten välityksellä."
Entäpä ilmestykset, unet, enkelit? Niissähän ei ole lihan käsivartta välikappaleena. Eikö Jumala voi puhua ihmiselle suoraan, esim. unessa.
syntien anteeksisaaminenhan on lähtökohta, josta ihminen Kristuksessa, uusi luomus, kasvaisi täydelliseksi niin kuin taivaallinen Isämmekin on.
Kristuksessa olemme Jumalan lapset, täydelliset, joista Paavali kertoo hebrealaiskirjeessään
Hebr. 2:11-12
Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama Isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Miksi siis jäädä vain syntien anteeksisaamiseen, alkeisiin, ikään kuin antaisi epäuskolle sijaa, että "onko ne nyt varmasti anteeksisaatu?".
Sanon, että iloon on todella aihetta. Sillä Herra sanoo: Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään. (Hebr. 8:12)