Kaikki
minkä minussa synnytit
puhdisti suruni seinämät.
Antaisin mitä vain
saadakseni sinut pitää.
Ehkä minulla ei
ole siihen riittäviä mahdollisuuksia,
mutta yritän kovasti niin.
Vuosikymmenien päästä
jos Luoja sen meille suo,
vanhenemme yhdessä
luemme toistemme ryppyjä
silitämme uurteisia poskiamme.
Ja kun enää emme,
tunne ehkä intohimoa
rakkautta kuitenkin syvää.
Kun aamurusko huohottaa päällemme
hiljaisia nuotteja
voimme uinahtaa uudelleen sylikkäin,
ja muistella
kuinka kohtasimme ravistaen rakkauden.
Joka on ja pysyy – ehkä ?
Kunnes kuolema meidät erottaa
tästä elämästä toisistamme.
Nyt vain kaikki hajoaa käsiin,
puserran sinua sydäntäni vasten
pysy siinä
älä katoa pois.
Kun tietäisit, kuinka tämä koskee !
minkä minussa synnytit
puhdisti suruni seinämät.
Antaisin mitä vain
saadakseni sinut pitää.
Ehkä minulla ei
ole siihen riittäviä mahdollisuuksia,
mutta yritän kovasti niin.
Vuosikymmenien päästä
jos Luoja sen meille suo,
vanhenemme yhdessä
luemme toistemme ryppyjä
silitämme uurteisia poskiamme.
Ja kun enää emme,
tunne ehkä intohimoa
rakkautta kuitenkin syvää.
Kun aamurusko huohottaa päällemme
hiljaisia nuotteja
voimme uinahtaa uudelleen sylikkäin,
ja muistella
kuinka kohtasimme ravistaen rakkauden.
Joka on ja pysyy – ehkä ?
Kunnes kuolema meidät erottaa
tästä elämästä toisistamme.
Nyt vain kaikki hajoaa käsiin,
puserran sinua sydäntäni vasten
pysy siinä
älä katoa pois.
Kun tietäisit, kuinka tämä koskee !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistäs moinen epävarmuus on
hiipinyt runoon!
Jossakin kohtaan tulee kysymykset,
jossakin kohtaan epätietoisuus,
jossakin kohtaan vastaukset ja
jossakin kohtaa hyväksyntä.
Rakkaus vain - on ! :)
Kevät ja aurinko ja kevätaurinkoa sinne sekä kivaa pvää, R ! :)
ennen sitä lenkkii.
Öööö, tuota se vaan jotenkin sopii mielestäni
ajatuksena runoihin, epävarmuus ja ihmettely,
kysely/vastaaminen - on vaan aina jotenkin
aiheena kiehtonut, ei siinä sen kummempaa.
Niihän se on, rakkaus :))
Kiitosta.
Eipoo aurinkoo näkyvissä mutta kelpo ulkoiluilma
kuitenkin.
Kiitos
kyllä sinä osaat ihan yhtälailla, älä mulle
ala :)
Noo, kiitos kuitenkin ja on se vaan mukavaa, että
sinäkin olet siinä, halirutz.
Hienostippa oot runos taeteillu.
Suattaahan se asija niinkii olla
jos ee tykkee uuvenaekasista touhuista....
no kiitosta vuan roppakaupalla, onhan se
miellyttävää todeta, että olet pikaissut
pirtissäni. Uamu on ollu täsä jo kolomen jälkeen,
ko nousin kahvin keittoon, ja takkakin on jo
lämmitetty. Kello raksuttaa aikaa juur ny 5.42 -
taidat olla vielä peittoin alla.
Mut uamusta hyvvee, jahka sieltä kömpit :)
Joskus rakkaus tekee kipeää
sattuu, niin kovasti sattuu
rakkauden kun pitää haluaisi
ja sielussa asti kipu tuntuu
Yrittämästä ei koskaan
kannata luopua
yrittämättä ei ainakaan
mitään saavuta
Luoja suo, jos niin on tarkoitus
elää rakkaansa kanssa yhdessä
toisiensa ryppyjä lukien
ihanassa rakkauden tunteessa
Intohimo haihtuu aikanaan
ainakin ensirakkauden kuuma huuma
mutta syvä sielujen sympatia
ei koskaan, pois haihtua voi sumuna
Aamuruska tunteen luoja
sylin kauniiden muistojen
uinuvan rakkauden lämmön tuoja
rakkauden tunteen, suloisuuden
Ei ensinkään ehkä
aina on sanottava itselleen kyllä
kaikki järjestyy aikanaan
optimistinen asenne tyylillä
Älä anna aivan kaiken hajota
ole lujalla mielelle
laastaroi sydämesi siksi aikaa
kun hän sydämestäsi on tauolla
Tiedän kuinka voikaan koskea, olen nähnyt tuon kivun,
mutta ehkä tämä oli vain runo, hyvä sellainen kuitenkin, kiitos Rellutar. :)
Kertakaikkisen kaunista vastarunoa, suorastaan
liikutuin lauseita lukiessani.
Niinhän se tekee kipeää joskus, totta.
Eikä yrittämästäkään pitäisi luopua, mutta
joskus vain tuntuu että elämä vain ottaa eikä
anna mitään, jäljelle jää tyhjyys - kipu.
Intohimo häviää, aika tekee tehtävänsä ja
meistä tulee vanhoja.
Silloin, silloin on aika laskea vaikka ryppyjä
toinen toisistaan.
Mutta siinä välissä, suuren intohimon ja
vanhuuden seesteisen, toivottavasti seesteisen
ajan - siinä voi olla niitä hetkiä, jolloin se
sydänkin jopa tuntuisi tarvitsevan näkymätöntä
laastaria.
Runoissani on aina jotain elämästä, omastani,
joskus jonkun ystävän, mutta mikään ei ole
syntynyt täysin fiktiivisenä - aina on jokin osa
ainakin elämästä/elämistä.
Lämmin kiitos sinulle koskettavista sanoistasi.
Ja oikein aurinkoista ja hyvää kevättä.