Lapsi ilman kaveria.

juuri tuossa 9v alkaen tuntuvat olevan kimuranttisempia kuin voimme vanhempina kuvitellakaan.
Hassua,muta tyttöhän sitä on ollut itsekin,mutta en muista moisia ongelmia omasta lapsuudestani.
Itselläni on kolmasluokkalainen tyttö ja huolissani samasta asiasta.
Tosin meillä tyttö ei ole se hyljitty eikä hylkijäkään vaan hän seilaa epätoivoisesti kaikkia miellyttääkseen siinä välissä ja tilanne on tosi kurja.
Meillä tilannetta yritetään korjata nyt niin että kun itse juttelin kahden kesken opettajan kanssa niin opettaja ohjaa kaikki tytöt yksinään koulukuraattorin luo juttelemaan kaikista kouluasioista yleensä,he eivät siis tiedä toistensa käynneistä eikä syistä eikä jos me vanhemmat emme kerro niin he eivät tiedä itsekään että he menevät juuri tämän asian takia.
Siellä juttelevat kaikista asioista ja kuraattori yrittää ohjata heitä oikeaan suuntaan.
Koska itse näen toistaiseksi tässä tilanteessa niin että jos jonkun vanhempi puuttuu tässä vaiheessa asiaan omalla naamallan joka käytännössä tarkoittaa lapsen naamalla niin tilanne vaan pahenee.
Opettaja tietysti seuraa tilannetta koulussa muutoinkin mutta katsotaan miten tilanne kevään aikana muuttuu vai muuttuuko.
Itse olen painottanut tytölle että periaatteessa kaikkien kaveri täytyisi olla mutta ei kaikista tarvitse tulla parhaita kavereita.
Kunnioita toistaiseksi tyttösi mielipidetta ja puutu vasta sitten jos tilanne näyttää pahemmalta ja joku kärsii kovemmin tai tyttösi näin haluaa.
Voithan sinäkin ensin jutella yksin opettajan kanssa esim, vanhempainvartissa ja mietitte yhdessä marssijärjestyksen.

Moi!

Opettajana voin sanoa, että koulun keinot puuttua tuollaiseen tilanteeseen ovat vähän ongelmalliset. On kyllä hyvä, jos opettaja tietää tuollaiset tilanteet, että osaa itse toimia oikeaan suuntaan. Opettaja voi esim. laittaa tietyt lapset tekemään ryhmä-ja paritöitä keskenään tai keksiä muuta toimintaa, joka erottaa tai yhdistää tiettyjä lapsia.

Mutta muuten opettajan on vähän keinotekoista ryhtyä ohjailemaan tai peräti määräilemään lasten ystävyyssuhteita. Ystävyyshän perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen.

Olisiko mahdollista, että lapsesi aloittaisi jonkun harrastuksen, jossa käy koulusta muitakin? Oma lapseni ainakin kinusi itsensä urheilujoukkueeseen, jonne en muuten olisi häntä halunnut laittaa, kun vastaava ilmainenkin toimi vieressä. Mutta nyt hän on jatkanut pelaamista jo puolitoista vuotta ja harrastus on poikinut paitsi ystävyyttä ja yökyläilyä, myös iloa, varmuutta ja joukkuehenkeä.

Saisitko selville, harrastaako joku lapsellesi mieluisista luokkakavereista jotain, jonne mahtuisi hyvin mukaan? Täytyisi tietenkin olla sellainen harrastus, joka lastasi kiinnostaa, ja vielä sellainen, jonka parissa on mahdollista ystävystyä.

Voisitko järjestää teillä jotkut juhlat jonne voisi kutsua esim. parittoman määrän vieraita niin, että lapsellasi olisi juhlissa pari?

Tai jos veisit lapsen ja jonkun kaverinsa esim. leffaan, teatteriin, Lintsille, uimahalliin, taidenäyttelyyn, ratsastamaan.?

Kutsuisit jonkun ystävän teille yökylään ja pitäisit vaikka video-herkutteluillan?

Näitä olen itse yhden lapsen yh:na harrastanut. Lapsen kaverit ovat aina lähteneet mielellään mukaan leffa- tms. reissulle ja aina näiden vanhemmat ovat myös maksaneet osuutensa lipuista, hampurilaisista jne.

Tällaisten yhteisten kivojen kokemusten jälkeen ystävyys usein jatkuu.

Muista vain, ettet itse ole liian valvova tai tuputtava, vaikka oletkin aikuisena ja turvana. Ja hyvä on myös päästää lapsen kavereita usein kyläilemään, vaikka joskus itseä rasittaisikin..:)

Onnea!