pitäisikö

Siis kuulostaa tutulta! Olen myös sairastanut anoreksiaa useamman vuoden ja nyt viimeisen n. puoli vuotta olen yrittänyt painoa nostaa.. Mittani olivat 172/43 lähes kolme vuotta,välillä paino oli jopa vähemmän, mutta ei oikeastaan ikinä yli tuon. No, aloin sitten tosissani yrittää "parantua" ja saada painoa nostettua kun hiukset lähti päästä, ajatus ei kulkenut(on pirun vaikee opiskella amk:ssa, kun ei edes suunilleen enään lukea osannut), muisti huononi kokoajan enemmän ja elää kuin unessa,epätodellisuudessa ilman kavereita yms. Sieltä siis tosiaan heräsin ja rupesin opettelemaan syömistä uudelleen ja sit ne pahimmat oireet vasta alkokin! Maha oli jatkuvasti sekasin, kaikki tuli perästä pihalle sulamattomana vaikka en kauheasti kuitenkaan tämän takia uskaltanut edes syödä, päätä alkoi joka ruokailun jälkeen särkemään helvetisti ja tuli tunne kuin olisi laskuhumalassa ollut, oksetti aivan järkyttävästi jatkuvasti, jaloissa ja käsissä ihmeellistä vapinaa ja tärinää ja sain pahoja rytmihäiriöitä(ensiavussa pari kertaa),kaikkea muutakin fyysistä tässä on tullut eteen,mutta vaikutusta tuli mulla myös psyykkiselle puolelle: masennus vaihtui vilkkaaseen ajatusten juoksuun, järkyttäviin itselle selittämättömiin paniikkikohtauksiin ja omituisiin ahdistuskohtauksiin ja vaikka mitä muuta!Luulin siis oikeesti vasta siinä vaiheessa kun rupesin syömään kuolevani, koska se paino tipahti ruoasta lähes 3 kiloa! Ei mun paino vieläkään ole kuin 47-48 vaikka syön kuin hevonen ja tää on käsittämätöntä, koska kauan anoreksia sairastaneena sitä kuvittelee heti että syöminen paisuttaa jokskuks pirun muodottomaks ilmapalloks, mut eise taia nii mennäkään, pakko se vaan on uskoo=)
Eli voimia siis sulle ja jatka eteenpäin paranemisprosessissa sitkeesti! Se kyllä palkitaan, mutta aikaa se vie eikä todellakaan ole helppoa.. Siihen pystyy kun uskoo itteensä=)