Minun tarinani

Minulla BED:n juuret juontavat lapsuuteen saakka. BED ei ole syy, vaan seuraus monenlaisista asioista, jotka aiheuttivat toistuvan, keskivaikean masennuksen. Eli oli jaksoja, jolloin elämä tuntui mukavalta ja sitten taas upposin masennuksen mutakuoppaan. En tajunnut asiaa kuin vasta noin kymmenisen vuotta sitten, että kaikki ei ole kohdallaan.

Lapsena jo lihoin, josta seurasi tietysti koulukiusaamista. Vähän päälle kaksikymppisenä muutettuani pois lapsuuden kodista, laihduin normaalipainoon ilman mitään laihduttamista. En hetkessä, vaan pikkuhiljaa, ja olin itse tosi hämmästynyt, että voiko olla mahdollista, että ilman mitään "kuureja" laihtuu. Aina oli kuitenkin huono omatunto syömisestä. Vaikka olin normaalipainoinen, päässäni pyöri aina vain ruoka, ruoka, ei saa syödä.

Sitten aloin uudestaan jonkun vuoden kuluttua lihomaan, aika reippasti. Monia vuosia olin ns. jojoilija, joka lihoi ja laihdutti, lihoi ja laihdutti, kunnes pääsin siihen pisteeseen, etten enää pystynytkään lopettaam sitä ahmimista ja lihomista. Silloin jäljelle jäi vain lihominen. Kuvaan tuli mukaan oksentamisen opettelu, jossa en ollut kovin hyvä.

Tuntui kuin olisi ollut tyhjä aukko sisuksissa, joka oli pakko täyttää ruualla. Ahmin niin paljon, että voi sanoa, että sammuin ahmimisesta. Sen jälkeen meninkin aina nukkumaan. Tavallaan nitistin kaikki ajatukset päästäni ruualla ja täytin sitä tyhjää aukkoa. Ruoka oli kuin lääke.

Tätä jatkui vuosia, ennen kuin havahduin, että jotain pitäisi tehdä, tämä ei ole normaalia. Ja mikä oli se tyhjä aukko sisuksissa? Miksi piti ajatukset sammuttaa?

Muutaman mutkan kautta tilasin sitten ajan psykiatrille, olin niin väsynyt itseeni ja jatkuvaan lihomiseen, etten enää kestänyt itseäni. Siellä kerroin tarinaani muutamaan otteeseen ja sain diagnoosiksi toistuva, keskivaikea masennus bulimia tyyppinen BED. Laihduttaminen käskettiin ensimmäisenä lopettaa, koska sehän vain ruokkii ahmimista.

Nyt saan Kelan tukemaa terapiaa kerran viikossa ja olen saanut avattua ainakin osan elämäni solmuista. Saatte uskoa, että niitä solmuja riittää. Nyt on kuitenkin parempi olla, ei "kuureja" ja silti painoa on pudonnut noin 15kg. Tilalle on tullut paniikki- ja ahdistuskohtauksia, mutta eihän suunnilleen koko ikäni kestänyt masennus hetkessä poistu, ja kuten tässä on käynyt, voi tulla esim. paniikkihäiriötä kuvaan mukaan.

Olo on joka tapauksessa helpottunut, koska en ole yksin murehtimassa asioitani. Tai paremminkin voi sanoa, etten osannut edes sanoa, miksi oli niin paha olla. Ilman terapiaa en tähän pisteeseen olisi yksin päässyt, enkä halua edes tietää, mikä olisi ollut tulevaisuus.

BED ei yleensäkään ole syy, vaan seuraus jostain. Jos siihen syyhyn ei puututa, ei seurauskaan katoa.

Tässä pähkinänkuoressa tarinani, mitä on ollut elää BED:n kanssa.