Rakastan lapsiani,poikani käytös minua kohtaan ihmetyttää,en tiedä mitä tekisin?Hän arvostelee,nauraa,vähättelee tekemisiäni ja kertoo miten paljon enempi pikkuveli ja sisko ovat saaneet,hän ei mitään,tuhlaan rahaa turhaan jne..huutaa heti jos yritän sanoa omaa mielipidettäni..ja häneltä ei apua tarvi pyytää.Tuntuu että haluaisi minut "holhoukseen"eli että olisin riippuvainen jotenkin hänestä.Minä joudun pyytämään joskus apua omakotitalon töihin ja remonttiin,ei useasti ole ehtinyt.(maksan kulut jos tulee apuun)Olen eronnut vuosia sitten,ja hän ehkä "syyttää"erosta minua,mutta en jaksanut elää siinä ahdistavassa liitossa,ja hän oli ollut omassa kodissaan jo vuosia,ennen eroa.Jos joku voisi neuvoa,tai on samantyyppisiä kokemuksia,miten toimia,en haluaisi panna välejä ihan poikki ja hänellä on tytär joka minulle rakas.Toisen pojan kanssa ei tälläisiä ongelmia,on rauhallisempi luonne.Olen ollut paljon yksin vastuussa lasten kasvatuksesta,ex-mieheni oli poissa.Nyt vain eväät "vähissä"
Poikani käytös
"Tilhi"
13828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi roikut pojassasi? miten hän tietää rahankäyttösi ja remonttitarpeesi? miksi kuuntelet huutoa? selkeästi aikamies, jolle pitäis näyttää paikka pitopöydäs. on ne kakarat ennenkin jakaneet elävän kuolinpesää. kokeilepa neuvottelua siskosten ja pojantyttären äidin kanssa. eli nostat kissan reilusti pöydälle. jos se ei auta, niin sun on otettava unohtuneet ohjat käsiin. talo myyntiin ja sit eiku mummo reissaamaan, talvipesä vaikka floridasta ja kesämökki kotikylästä. jos pikkutyttö on tarpeeks vanha ja miniä järkevä, voitte pitää mukavaa yhteyttä toisiinne ilman isiä. hauskaa loppuelämää ja kirjoittele. olen uusi tällä palstalla, mutta eiköhän meistäkin joku lähde sun tuvastaläksiäisjuhliin, ainakin näin.
Kiitos viestistäsi,En todellakaan roiku pojassani,hänen elämään en ole puuttunut enkä puutu.Ostin vanhan talon joskus eron jälkeen ja sitä olen peruskorjannut,itse suuren osan ja joskus apua tarvinnut raskaimmissa töissä.En asu samassa kaupungissa kun poika ja ex-mies,asuin n.vuoden ja se riitti.Rahankäyttöni hän "laskee"hankintoina taloon ja joskus matkustelen jne..Olen ihminen joka ei halua riidellä,sain siitä lajista avioliitossani tarpeeksi.Yritän aina sovitella ja uskon että puhumalla asiat selviää..ja jos tikut menee oikein ristiin,hän kieltää tyttärensä tapaamiset minun kanssa,lapsen äiti asuu muualla.Uskon että sain voimia siihen kissan nostoon näistä mielipiteistä,ja katotaan miten mummon käy..Suuri kiitos sinulle.
Sinun kodissa määräät vain sinä, ulko-ovi rajana. Teetä remontit muilla, saat työt maksua vastaan ilman haukkumisia.
Holhoukseen ei ketään laiteta tuosta noin vaan.
Lapset on erilaisia vanhoinakin, emme voi sille mitään, mutta emme saa syyllistää itseä heidän vuokseen.
Eräs tuttavani sanoi jotta viimeistään 25v pitää nakata pois kotoa jos ei ole sitä ennen lähtenyt.
Siinäpä se,kun syyllistää kuitenkin jotenkin ,miettimällä mitä olisi pitänyt tehdä toisin jne..Sain kyllä voimia tavallaan näistä mielipiteistä,kun joskus ei näe metsää puilta..Kiitos!
sat tuhlata tai olla tuhlaamatta just niinkuin sua huvittaa. Sun pitää "kirkastua" sille ja panna kaappi paikoilleen! Sanot, että sun raha-asiat ei kuulu hänelle pätkääkään, ja että ethän sinäkään sotkeennu hänen rahoihinsa.
Ja kuten toi toinen sanoi, ota apu ulkopuolelta ja maksa avusta listahinta. Tai myy se kämppä ja osta tosiaan osake Espanjasta,loppuu nalkutus kun lähet kuin muuttolintu etelään!
Elä omaa elämääsi, anna toisenkin elää niin kyllä se siitä. Hanki elämä.
avausviestin ekaan virkkeeseen.
Ymmärrän, että rakastat lastasi vaikka hän on sinulle ilkeä ja tuottaa sinulle katkeruudellaan ikävän olon.
Parasta olisi tietenkin saada hänet keskustelemaan asioista ja selvittämään todellisen syyn sisariaan kohtaan kokemaansa kateuteen. Siitä taitaa pohjimmiltaan olla kysymys. Silloin olisi hyvä, että te kaikki voisitte olla läsnä. Jos jo etukäteen tiedät, että hän ei tule toimeen sisariensa kanssa, yhteinen keskustelutilaisuus ei taida onnistua. Silloin lienee järkevintä tehdä pojalle selväksi, että kotia voi tulla, mutta ei pahoittamaan äidin mieltä.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta pyytää toisilta lapsiltasi apua tai pyydä sitä vaikka naapureilta. Ainakin minun naapurini auttavat mielellään minua ja minä naapureitani.
Eiköhän se, että et pyydä häneltä apua avaa poikasi silmät huomaamaan, että tulet toimeen ilman hänen "haukkumisiaan". Sen jälkeen voi olla helpompi keskustella asioista ja kertoa miten hänen käytöksensä on sinua loukannut.
Välejä ei tietenkään kannata katkaista. Pahoin pelkään, että se aiheuttaisi sinullekin pahan olon.
Rakastan poikaani,mutta tapaamisemme ovat olleet vain niin jotenkin "räjähdysherkkiä",kyllä se kateus varmaan iso syy,mutta sitä en ymmärrä, kun hän ei näe sitä miten paljon hän on saanut,vain sen mitä nuoremmat.Raha tuntuu olevan vain arvokasta,ei muulla arvoa.Riitaa yritän välttää,kun hän ei hyväksy muita mielipiteitä asoista vain omansa ja soppa on valmis..Hän yrittää hallita minua ja tekemisiäni.Tänään sain rohkeutta puhua asiasta hyvän ystäväni kassa,hän kertoi huomanneensa asian mutta ei ole rohjennut ottaa asiaa puheeksi,helpotti jo puhuminen ja nämä viestit.Kiitos sinulle ja hyvää kevättä
Kyllä sitä äitinä venyy ja vanuu lastensa takia.Ei ole ollenkaan niin yksinkertaista sanoa suoria sanoja ja laittaa ovea kiinni.Jotenkin aina onnistuu syyllistämään itsensä lastensa käyttäytymisestä.Tsemppiä!
Kiitos ja iloista kevättä sinulle!
kun ei ole kakaroita. Ei tarvitse välittää vierailusta tai sen puutteesta. On tuttavia, joiden lapsenlapsia heidän pitää hoitaa, viedä psykiatrille, kylpylään, lasketteluun, eronneen isän luo toiseen maahan jne.
Onnekseni myös mieheni ei välittänyt lapsista, joten niitä ei hankittu. Nyt tietysti joku sanoo, ettei ole vanhuuden turvaa. Niinpä! Ei näytä olevan kaikilla niilläkään, joilla on liuta mukuloita.
Olen Pertti Linkolan kanssa täysin samaa mieltä siinä, että liikakansoitus on maapallon ongelma.
Mistähän tämä tälläinen mielipide ilmaisu johti tähän ketjuun,olihan vain kysymys pojan hankalasta asennoitumisesta.Ei maailaman kansoittamisesta.
Mutta uskon että yksinäisyys tekee tässä tepposia,eikä ole vanhanakaan niin hyvä yksinään olla,kun ei enää pääse itse mihinkään,eikä ole ketään lähiomaista joka kävisi katsomassa.
kyllä lapset on ihania, vaikka vaivaakin on,
ei niitä pois antaisia vaikka olisivat miten vanhoja tahansa.