Lapselta riistetään oikeus

Tästä adoptio-asiastakin on paljon keskusteltu, mutta se surullinen tosiasia on, että pitemmän päälle jos kaikki nämä abortoidut lapset sittenkin synnytettäisiin ja adoptoitaisiin niin ei niitä koteja kaikille riittäisi. Ajattele mikä määrä vuodessa alkioita abortoidaan ja mieti sitten paljonko näitä muksuja olisi vaikka viiden vuoden kuluttua, kyllä meilläkin alkaisi lastenkodit täyttyä surkeilla tapauksilla niinkuin tuolla naapurissa on käynyt.

Ja kyllä se lapsen syntymä voi olla huono alku hänen elämälleen jos syntyy perheeseen johon häntä ei kaivata. On aika epätodennäköistä, että hänestä siellä jaksetaan huolehtia.

Äiti kirjoitti:

Tästä adoptio-asiastakin on paljon keskusteltu, mutta se surullinen tosiasia on, että pitemmän päälle jos kaikki nämä abortoidut lapset sittenkin synnytettäisiin ja adoptoitaisiin niin ei niitä koteja kaikille riittäisi. Ajattele mikä määrä vuodessa alkioita abortoidaan ja mieti sitten paljonko näitä muksuja olisi vaikka viiden vuoden kuluttua, kyllä meilläkin alkaisi lastenkodit täyttyä surkeilla tapauksilla niinkuin tuolla naapurissa on käynyt.

Ja kyllä se lapsen syntymä voi olla huono alku hänen elämälleen jos syntyy perheeseen johon häntä ei kaivata. On aika epätodennäköistä, että hänestä siellä jaksetaan huolehtia.

ja kun tässä puhutaan niin kovasti syntymättömän lapsen oikeudesta syntä, niin unohdetaan kokonaan sen naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan. kaikki abortit tai ei-toivotut raskaudet eivät ole naisen omaa huolimattomuutta tai "leväperäisyyttä" ja siten tavallaan tahallista.. raskaus ei ole sairaus, mutta rasite elimistölle se on. toisille raskausaika on todella vaikea ja hankala. synnytyksestä puhumattakaan. Millaista on odottaa lasta, jota ei halua, synnyttää lapsi, jota ei halua, jota ei rakasta?? Jos syntymätön lapsi on yksilö ihmisoikeuksineen jo alkio-tasolla, niin eikö silloin voida ajatella, että tällä ihmisen alulla olisi oikeus olla jo odotusaikana rakastettu, toivottu??

mam kirjoitti:

ja kun tässä puhutaan niin kovasti syntymättömän lapsen oikeudesta syntä, niin unohdetaan kokonaan sen naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan. kaikki abortit tai ei-toivotut raskaudet eivät ole naisen omaa huolimattomuutta tai "leväperäisyyttä" ja siten tavallaan tahallista.. raskaus ei ole sairaus, mutta rasite elimistölle se on. toisille raskausaika on todella vaikea ja hankala. synnytyksestä puhumattakaan. Millaista on odottaa lasta, jota ei halua, synnyttää lapsi, jota ei halua, jota ei rakasta?? Jos syntymätön lapsi on yksilö ihmisoikeuksineen jo alkio-tasolla, niin eikö silloin voida ajatella, että tällä ihmisen alulla olisi oikeus olla jo odotusaikana rakastettu, toivottu??

Kun tulin raskaaksi, en todellakaan halunnut lasta. Kapinoin, inhosin itseäni ja koko maailmaa. Kuitenkaan aborttiin en suostunut, vaikka sitä minulle tarjottiin. Perusteet siihen olisivat riittäneet helposti. Pikkuhiljaa rakkaus lapseen syveni. Pohdiskelin kyllä erilaisia vaihtoehtoja, varsinkin siinä vaiheessa, kun suhde silloiseen kihlattuuni, nykyiseen puolisooni tuntui olevan umpikujassa. Olin valmis antamaan lapseni adoptioon, jos jäisin yksin.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä se rakkaus kasvaa, kun sille antaa vallan. Nyt en missään tapauksessa antaisi lastani pois. Hän ei ole syyllinen mihinkään. Ja kaikkein nurinkurisinta oli, että heti, kun sain tietää raskaudesta, tunsin mieletöntä tarvetta suojella sitä pientä ihmistainta, joka sisälläni kasvoi, vaikka toisaalta raskaus tuntui suurelta rangaistukselta. Nyt nautin kasvavasta vatsastani ja haluan olla tukemassa myös ystäviäni, jotka odottavat lasta.

Liisukka kirjoitti:

Kun tulin raskaaksi, en todellakaan halunnut lasta. Kapinoin, inhosin itseäni ja koko maailmaa. Kuitenkaan aborttiin en suostunut, vaikka sitä minulle tarjottiin. Perusteet siihen olisivat riittäneet helposti. Pikkuhiljaa rakkaus lapseen syveni. Pohdiskelin kyllä erilaisia vaihtoehtoja, varsinkin siinä vaiheessa, kun suhde silloiseen kihlattuuni, nykyiseen puolisooni tuntui olevan umpikujassa. Olin valmis antamaan lapseni adoptioon, jos jäisin yksin.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä se rakkaus kasvaa, kun sille antaa vallan. Nyt en missään tapauksessa antaisi lastani pois. Hän ei ole syyllinen mihinkään. Ja kaikkein nurinkurisinta oli, että heti, kun sain tietää raskaudesta, tunsin mieletöntä tarvetta suojella sitä pientä ihmistainta, joka sisälläni kasvoi, vaikka toisaalta raskaus tuntui suurelta rangaistukselta. Nyt nautin kasvavasta vatsastani ja haluan olla tukemassa myös ystäviäni, jotka odottavat lasta.

Tuo oli sinun kokemus mutta on toisenlaisia, eli niitä joissa rakkaus lapseen ei tule. Onko se oikein lasta kohtaan? Ja niitä, joissa päädytään aborttiin. Onko se huono ihminen? Tehnyt väärin? En usko, koska kaikkihan yrittää tehdä oikeita ratkaisuja..
Hyvä kuitenkinettä sulla meni kaikki noin hyvin.

Liisukka kirjoitti:

Kun tulin raskaaksi, en todellakaan halunnut lasta. Kapinoin, inhosin itseäni ja koko maailmaa. Kuitenkaan aborttiin en suostunut, vaikka sitä minulle tarjottiin. Perusteet siihen olisivat riittäneet helposti. Pikkuhiljaa rakkaus lapseen syveni. Pohdiskelin kyllä erilaisia vaihtoehtoja, varsinkin siinä vaiheessa, kun suhde silloiseen kihlattuuni, nykyiseen puolisooni tuntui olevan umpikujassa. Olin valmis antamaan lapseni adoptioon, jos jäisin yksin.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä se rakkaus kasvaa, kun sille antaa vallan. Nyt en missään tapauksessa antaisi lastani pois. Hän ei ole syyllinen mihinkään. Ja kaikkein nurinkurisinta oli, että heti, kun sain tietää raskaudesta, tunsin mieletöntä tarvetta suojella sitä pientä ihmistainta, joka sisälläni kasvoi, vaikka toisaalta raskaus tuntui suurelta rangaistukselta. Nyt nautin kasvavasta vatsastani ja haluan olla tukemassa myös ystäviäni, jotka odottavat lasta.

Tiedän toisenlaisenkin tapauksen. Tiedätkö, mihin lapsi syntyi: vessanpönttöön. Nainen ei ollut saanut tehdä aborttia vanhempien kiellosta johtuen. Tämän odottvan äidin psyyke ei yksinkertaisesti kestänyt: ei kestänyt vatsassaan olevaa lasta, jota tulisi rakastaa, vaikka ei tuntenut yhtään mitään.

Ja löytyyhän niitä kuolleita vastasyntyneitä kaatopaikoilta, roskiksista. Erityisen paljon niissä maissa, joissa abortti on kriminalisoitu.

Liisukka kirjoitti:

Kun tulin raskaaksi, en todellakaan halunnut lasta. Kapinoin, inhosin itseäni ja koko maailmaa. Kuitenkaan aborttiin en suostunut, vaikka sitä minulle tarjottiin. Perusteet siihen olisivat riittäneet helposti. Pikkuhiljaa rakkaus lapseen syveni. Pohdiskelin kyllä erilaisia vaihtoehtoja, varsinkin siinä vaiheessa, kun suhde silloiseen kihlattuuni, nykyiseen puolisooni tuntui olevan umpikujassa. Olin valmis antamaan lapseni adoptioon, jos jäisin yksin.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä se rakkaus kasvaa, kun sille antaa vallan. Nyt en missään tapauksessa antaisi lastani pois. Hän ei ole syyllinen mihinkään. Ja kaikkein nurinkurisinta oli, että heti, kun sain tietää raskaudesta, tunsin mieletöntä tarvetta suojella sitä pientä ihmistainta, joka sisälläni kasvoi, vaikka toisaalta raskaus tuntui suurelta rangaistukselta. Nyt nautin kasvavasta vatsastani ja haluan olla tukemassa myös ystäviäni, jotka odottavat lasta.

sait samantien suojelustunteen niin en laskisi lastasi ei-toivottuihin.

mam kirjoitti:

ja kun tässä puhutaan niin kovasti syntymättömän lapsen oikeudesta syntä, niin unohdetaan kokonaan sen naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan. kaikki abortit tai ei-toivotut raskaudet eivät ole naisen omaa huolimattomuutta tai "leväperäisyyttä" ja siten tavallaan tahallista.. raskaus ei ole sairaus, mutta rasite elimistölle se on. toisille raskausaika on todella vaikea ja hankala. synnytyksestä puhumattakaan. Millaista on odottaa lasta, jota ei halua, synnyttää lapsi, jota ei halua, jota ei rakasta?? Jos syntymätön lapsi on yksilö ihmisoikeuksineen jo alkio-tasolla, niin eikö silloin voida ajatella, että tällä ihmisen alulla olisi oikeus olla jo odotusaikana rakastettu, toivottu??

Syntymätön lapsi kuvataan niin mielellään yksilöksi,joka malttamattoma odottaa maailmaan pääsyään ja haluaa nähdä auringon.
Luulisi,että toiveitten kärkipäästä löytyy silloin myös rakastava äiti ,vai mitä?

Sori sanavalinnat, mutta kuvaa paremmin mitä kirjoitit itse:

-Eli jos vedän käteen, teen väärin. Niistä siittiöistä olisi voinut syntyä lapsi oikeaan paikkaan "ammuttuna"?

Raiskaus on loppujen lopuksi hyvä teko, jos siitä syntyy lapsi! Tarkoitat, että miehet saavat maata väkisin naisia? ...nyt sulla jossain viiraa...